Eräs pieni pokehullu pieni tyttö asui
kaupungissa. Hän oli nähnyt pokemoneja telkussa,
mutta oikeita hän olisi halunnut vielä tavata.
Tyttö oli nimeltään Lisi ja hän halusi olla
pokemon-kouluttaja. Yhtenä päivänä hän oli
lähdössä kouluun. Matka oli pitkä, joten se oli
taitettava pyörällä. Äkkiä jokin pieni eläin
singahtaa suoraan Lisin pyörän edestä. Lisi
kaatui ojaan. Lisi ei päässyt ylös ojasta, eikä
kukaan tullut auttamaan, koska kaikki olivat
töissä tai koulussa. Lisi huutaa apua, mutta
kukaan ei kuule. Mutta sitten pensas alkaa
rapista. Lisi pelkäsi, että jokin peto tulisi
syömään hänet, mutta ojan reunalta kuuluukin
ääni:
-BULBA! Lisi katsahti ylös ja siellä oli pokemon!
Lisin toive on sittenkin toteutunut! Hän tapasi
oikean pokemonin! Lisi sanoi:
-Auta minua, pikku Salbubuar...siis... Bulbasaur-
pokemon. En pääse ylös.
Bulbasaur ojensi pitkät rihmansa ja nosti Lisin
ylös.
-Kiitos pikku Bulba! Lisi sanoi ja halasi sitä.
-Nyt minun täytyy mennä kouluun. Olen jo
myöhässä. Lisi lähti matkaan, mutta kuuli
Bulbasaurin seuraavan häntä.
-Voi, bulba. Et sinä pääse kouluun, mene metsään!
Bulbasaur kuitenkin jatkoi seuraamistaan.
-Mitä minä nyt teen? Lisi mietti. Sitten hän
keksi. Hän kehotti Bulbasauria kapuamaan reppuun.
Sieltä bulbaa ei löydetä. Koulussa alkoi
kuvataidetunti. Opettaja sanoi:
-No niin, ottakaapa keskeneräiset työnne repusta,
niin voimme jatkaa...
Lisi katsoi reppuunsa: Bulbasaur oli syönyt
kaikki työt! Sitten se ryntäsi ulos repusta ja
pani koko luokan mullin mallin. Muut oppilaat
nauroivat, mutta opettaja oli hyvin vihainen.
Se käski bulban häipyä. Koulun jälkeen lisi oli
tosi surullinen. Se ei voi lainkaan jättää bulbaa
yksin. Lisi päätti ryhtyä pokemon- kouluttajaksi
ja lähti bulbasaurin kanssa pokemon- matkalle.
Lisi ja bulba matkasivat halki sateen ja tuulen,
helteen, lumen ja raesateiden läpi. he olivat
uskollisia toisilleen. Eräänä aamuna kuului
valtava karjaisu. Hirveä Aerodactyl hyökkäsi ja
raapaisi Lisiä. Bulbasaur suuttui ja yritti
puolustaa Lisiä. Bulbasaur käytti rihmaiskua. Se
ei tehonnut! Bulbasaur alkoi väsyä kunnes
äkkiä... oli liian myöhäistä! Aerodactyl repäisi
Bulbasaurin mahan auki. Puskasta ilmestyi
Charmander joka kärvensi Aerodactylin tuhkaksi.
Ottelu oli päättynyt. Lisi oli hyvin surullinen
ja murheissaan sillä... Bulbasaur oli kuollut.
Lisi jäi itkemään ruumiin viereen, ja
bulbasaurille pidettiin upeat hautajaiset.
Charmander kuitenkin lupasi suojella Lisiä ja
olla hänen kanssaan. Niin he sitten jatkoivat,
eikä lisi ikinä unohtaisi bulbaa. LOPPU(?)
kaupungissa. Hän oli nähnyt pokemoneja telkussa,
mutta oikeita hän olisi halunnut vielä tavata.
Tyttö oli nimeltään Lisi ja hän halusi olla
pokemon-kouluttaja. Yhtenä päivänä hän oli
lähdössä kouluun. Matka oli pitkä, joten se oli
taitettava pyörällä. Äkkiä jokin pieni eläin
singahtaa suoraan Lisin pyörän edestä. Lisi
kaatui ojaan. Lisi ei päässyt ylös ojasta, eikä
kukaan tullut auttamaan, koska kaikki olivat
töissä tai koulussa. Lisi huutaa apua, mutta
kukaan ei kuule. Mutta sitten pensas alkaa
rapista. Lisi pelkäsi, että jokin peto tulisi
syömään hänet, mutta ojan reunalta kuuluukin
ääni:
-BULBA! Lisi katsahti ylös ja siellä oli pokemon!
Lisin toive on sittenkin toteutunut! Hän tapasi
oikean pokemonin! Lisi sanoi:
-Auta minua, pikku Salbubuar...siis... Bulbasaur-
pokemon. En pääse ylös.
Bulbasaur ojensi pitkät rihmansa ja nosti Lisin
ylös.
-Kiitos pikku Bulba! Lisi sanoi ja halasi sitä.
-Nyt minun täytyy mennä kouluun. Olen jo
myöhässä. Lisi lähti matkaan, mutta kuuli
Bulbasaurin seuraavan häntä.
-Voi, bulba. Et sinä pääse kouluun, mene metsään!
Bulbasaur kuitenkin jatkoi seuraamistaan.
-Mitä minä nyt teen? Lisi mietti. Sitten hän
keksi. Hän kehotti Bulbasauria kapuamaan reppuun.
Sieltä bulbaa ei löydetä. Koulussa alkoi
kuvataidetunti. Opettaja sanoi:
-No niin, ottakaapa keskeneräiset työnne repusta,
niin voimme jatkaa...
Lisi katsoi reppuunsa: Bulbasaur oli syönyt
kaikki työt! Sitten se ryntäsi ulos repusta ja
pani koko luokan mullin mallin. Muut oppilaat
nauroivat, mutta opettaja oli hyvin vihainen.
Se käski bulban häipyä. Koulun jälkeen lisi oli
tosi surullinen. Se ei voi lainkaan jättää bulbaa
yksin. Lisi päätti ryhtyä pokemon- kouluttajaksi
ja lähti bulbasaurin kanssa pokemon- matkalle.
Lisi ja bulba matkasivat halki sateen ja tuulen,
helteen, lumen ja raesateiden läpi. he olivat
uskollisia toisilleen. Eräänä aamuna kuului
valtava karjaisu. Hirveä Aerodactyl hyökkäsi ja
raapaisi Lisiä. Bulbasaur suuttui ja yritti
puolustaa Lisiä. Bulbasaur käytti rihmaiskua. Se
ei tehonnut! Bulbasaur alkoi väsyä kunnes
äkkiä... oli liian myöhäistä! Aerodactyl repäisi
Bulbasaurin mahan auki. Puskasta ilmestyi
Charmander joka kärvensi Aerodactylin tuhkaksi.
Ottelu oli päättynyt. Lisi oli hyvin surullinen
ja murheissaan sillä... Bulbasaur oli kuollut.
Lisi jäi itkemään ruumiin viereen, ja
bulbasaurille pidettiin upeat hautajaiset.
Charmander kuitenkin lupasi suojella Lisiä ja
olla hänen kanssaan. Niin he sitten jatkoivat,
eikä lisi ikinä unohtaisi bulbaa. LOPPU(?)
Vastaukset 9
Vanhimmat
aika hyvä,mut miks et kirjoittanu tarinaas
tarinasivul?
Mihin ihmeen tarinasivuu?
Paras tarina minkä olen kuullut lähi aikoina
ehkäpä jopa paras tämä oli mahtava tarina!
oli
se
ihan
kiva
Huono oikeinkirjoitus. Aikamuoto vaihtui koko
ajan, ja lukeminen oli hankalaa. Ekassa
lauseessakin oli jo heti kirjoitusvirhe. Noin
virheitä pursuavaa tarinaa en jaksanut lukea edes
loppuun. Korjaa kirjoitusvirheet, niin ehkä
huomio sitten keskittyisi jo sisältöön.
Sinä, joka sanoit tarinaa hoinoksi.....
Sinulle voi vielä käydä huonosti......Olen
opiskellut karatea. Opin sen entiseltä maailman
mestarilta, nimittäin ISÄLTÄNI! Älä siis hauku
toisten luomeksia!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt luin tarinasi loppuun, eikiä ololut kyllä
sisällössäkään kehumista. Sori nyt vaan.
vaikuttavaa.Toi oli todella hyvä ja surullinen
tarina...*pyyhkii kyyneleitä* ihan oikeesti tuli
vesi silmiin kun luin tarinan,koska kuuntelin
samalla kappaletta Pikachu Goodbye englanniksi
CD:ltä.ja sitten vielä luin tarinaa hyvin
surullista ainakin lopussa! tosi hyvä tarina
*näyttää peukkua*
ois kiva mun tarinasivulla
www.expage.com/lugiantarinat