Kiinnostavimpia lajeja ei näemmä koskaan opeteta Suomessa. Vai kiinnostavatko ne nimenomaan siksi kun niitä ei opeteta?
Mutta asiaan. Tunnetteko te - niin hullulta kuin se joidenkin mielestä voi kuulostaakin - paljonkin jotain moraalista velvollisuutta pysyä uskollisena harrastamallenne lajille? Eli kun alkuun on päästy niin jatketaan loppuun asti eikä poiketa polulta?
Juolahtipa vain mieleeni, kun toisaalta haluaisin kehittyä omassa lajissani mahdollisimman hyväksi mutta toisaalta maailmassa on niin paljon erilaisia lajeja jotka tekisi mieli kahlata läpi.
Mutta asiaan. Tunnetteko te - niin hullulta kuin se joidenkin mielestä voi kuulostaakin - paljonkin jotain moraalista velvollisuutta pysyä uskollisena harrastamallenne lajille? Eli kun alkuun on päästy niin jatketaan loppuun asti eikä poiketa polulta?
Juolahtipa vain mieleeni, kun toisaalta haluaisin kehittyä omassa lajissani mahdollisimman hyväksi mutta toisaalta maailmassa on niin paljon erilaisia lajeja jotka tekisi mieli kahlata läpi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Kiinnostavimpia lajeja ei näemmä koskaan opeteta Suomessa. Vai kiinnostavatko ne nimenomaan siksi kun niitä ei opeteta?"
Joo mulla on tullu yhtäkkiä halu treenata shuai chiaoa (kiinalaista heittämistä ja painia) koska mun heitto skillit on ihan nollassa. Sitä ei tietenkään oo suomes missään. Judoa en halua tehdä koska se on vain heikko versio shuai Chiaosta. Noh ehkä joskus, jos vaikka lähtis maailmalle treenamaan.
Niin ja pysy vain siinä omassa lajissa, huomaat että se kannatti sitten monen vuoden päästä. Erikoistuminen on avain menestykseen ja aitoon skilliin.
"Judoa en halua tehdä koska se on vain heikko versio shuai Chiaosta."
Ja tämän sanoo mies, joka ei ole harrastanut judoa enempää kuin shuai chiaota. Ja jos olet lukenut tuon jostain kirjasta, niin tiedoksi, että "Martial arts is traning, not reading." Jürg Ziegleria mukaillakseni.
ei tuo ollu tarkoitettu flameksi. Judo on tehty turvalliseksi ja mukavaksi urheiluksi, shuai chiao on taistelua varten. SC heitot ja alasviennit on paljon nopeampia ja kovempia kun judo, tämä on ihan faktaa siitä on turha alkaa ruikuttamaan. Siis onhan judo hieno laji ja kyllähän judo miehet silloin aikoinaan japanissa pieksi jujutsukoita 10-0 judo-jujutsu haaste otteluissa, siis ennenkuin jujutsu otti mukaan grapplingia judosta omaan lajiinsa.
Heh, hassuhan se oli väitteenä.. Mutta kung fu miäshän on tunnetusti kiinalaisten puolella kun puhutaan lajien tehokkuuksista. Ite pääsin kyllä tuon toteamuksen yli lievällä huvittumisella.. Ja pitäähän sitä sen verran lukea ettei loppu-ikäänsä jotain taeboa väännä tehokkaana kamppailulajina.
Judon turvallisuudesta voisi olla montaakin mieltä. Vertaahaan huviksesi judon vakuutusmaksuja muiden kamppailulajien maksuihin.
Judon haasteotteluista aikoinaan totuus on hiukan monimutkaisempi, kuin esität. (Vrt. kungfumestarit vs. thaiboksarit) Ensimmäisen haasteturnauksen he voittivat kolmellatoista voitolla ja kahdella tasapelillä viidestätoista, mutta myöhemmin tuli myös tappioita. Lisäksi tuolloinen esijudo oli lähinnä kanoryu jujutsua, jonka oppilaat olivat treenanneet jopa vuosikymmeniä muita tyylisuuntia. Painiotteet eivät suinkaan periydy judosta jujutsuun vaan toisin päin tenshin shinjo ryusta judoon. Jotkut judon alkuvaiheen ongelmista turnauksissa johtuivat nimenomaan siitä, että vastustajat olivat matossa parempia.
"SC heitot ja alasviennit on paljon nopeampia ja kovempia kun judo, tämä on ihan faktaa siitä on turha alkaa ruikuttamaan."
Mistäs sinä muuten tiedät tämän, kun et ole kumpaakaan lajia treenannut? Luitko jostain? Treenasiko kirjoittaja SC:a vai judoa?
Henkilökohtaisesti kamppailu-urheilulajit eivät niin innosta, mutta judosta löytyy aivan älyttömän kovia jätkiä ja paljon. Moneen muuhun lajiin verrattuna taso on erittäin kova.
No ensinäkin haluan sanoa että en ole lukenut mistään. Olen kattellut judoa, olen lukenut läpi judo tekniikka manuaaleja jne. Sama asia shuai chiaossa, minun mielipiteeni perustuu ihan sille mitä silmä on nähnyt. Periaatteet ovat erilaiset shuai chiaossa, siinä painotetaan nopeata alasvientiä, kun judossa enemmänkin varmistetaan asento ja sit heitetään. Tässä on kiinnostavia video clippejä shuai chiaosta: http://emptyflower.stanford.edu/johnwang1.html
No noista judo haaste otteluista en tiedä sen enempää kun mitä oon lukenut, varmaanki luin jotain mikä joku judoka on kirjoittanut.
Nykyjudossa ei paljoa ole aikaa asennon valmistelemiselle. Suosittelen kokeilemaan ottelua (vaikka vapainkin säännöin) kenen tahansa vaikkapa maajoukkuerinkiin kuuluvan, omanpainoisesi judokan kanssa.
Henkilökohtaisesti nostan hattua niin judokoille kuin olympiapainijoillekin - treeni-intensiteetti pesee iisisti eksperttikamppailijoidenkin treenin. Iskunkestoa tulee mattotälleistä ja voima & nopeus ovat kohdallaan.
ei sillä ole minulle mitään väliä mitä joku olympia tason judoka tekee. Jos minä aloitan judon treenatakseni heittojani niin minä aloitan alkeiskurssista, ihan tavallisesti perustason judosta. Miksi judo olisi erilaista kun niiden omilla netti sivuilla lukee? Miksi se olisi erilaista kun mitä minä olen seurannut kun judo ryhmät harjoittelee? Miksi kaikki aina alkaa puhumaan ääritapauksista kun on kyse jostain tälläisestä, se on ihan selvä että joku korkean tason judoka tekee heitot tehokkaammin kun mitä alkeiskurssilla opetetaan. Kun joku on harjoitellut tarpeeksi kauan jotain lajia niin hänelle muodostuu tavallaan oma tulkinta siitä, omalle keholle sopivampi ja siten myös erittäin tehokas tulkinta hänen omalla keholla tehtynä.
Jos judossa menee aikaa asentojen valmisteluun yms, niin kerkeethän sä kokenuttakin judokaa vastaan puolustautua.
Kenties olen nyt huono puhumaan tästä mutta vakuutan etten kirjoita tätä vain puolustaakseni omaa lajiani.
Toki tekniikkaharjoittelussa varsinkin alkuvaiheessa pyritään hakemaan kunnon asento onnistunutta heittoa varten. Tämä on päivänselvää. Jonkun mielestä tämä saattaa näyttää hitaalta asettelulta, mutta tarkoitushan on että tekniikka opitaan tekemään puhtaasti.
Myöhemmin heittoihin haetaan räjähtävyyttä ja nopeutta ja esim. kilpailutilanteessa tehtävät heitot eivät välttämättä ole mitenkään puhtaita tekniikaltaan, vaan pikemminkin erittäin suoraviivaisia ja nopeita. Tiedät tämän, jos olet matsannut huipputason judokoiden kanssa.
Ja judon periaatteisiin ei muuten kuulu tuo asennon varmistaminen. Eräs judon periaate on maksimaalisen tehon periaate, joka on sitä miltä se kuulostaa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lajia ei voi kritisoida uskottavasti ellei ole harrastanut kyseistä lajia. Juuri tästä syystä minä en kritisoi muita lajeja kuin omaani.
Myös jos sparraa useiden eri lajien edustajien kanssa voi kommentoida useita lajeja muta silloinkin niitä verrataan vaan yhteen lajiin ja yhden henkilön kokemukseen ja näkemykseen. Mutta myös erilaisia ultimate fighting turnauksia seuratessa näkee paljon lajien välisiä eroja.. ja siellä ei juuri esiinny aloittelijoita.
No, mielestäni sparratessa ei kyllä saa kunnollista kuvaa jostain lajista, ellei sitten sparraa aivan älyttömästi, ja vieläpä siten että vastassa on hyvin monia tietyn lajin harrastajia. Yhden henkilön kanssa sparraus ei anna vielä kuvaa lajista vaan pikemminkin siitä miten kyseinen henkilö tulkitsee tai käyttää lajiaan. Henkilön taitojen kritisointi on eri asia kuin lajin kritisointi.
Ja olen samaa mieltä että esim. ultimate fightingia seuratessa näkee lajien välisiä eroja, mutta vain eroja. Kunnollisen kuvan saaminen jostain taistelu-/kamppailulajista vaatii myös omaa perehtymistä tekniikoihin yms.
Vaikka UFC yms. muut heput voivat olla erittäin kovia taistelijoita ei heidän tekniikkansa välttämättä ole eri lajien suhteen mitenkään älyttömän puhdasta, vaan mukana on yleensä myös paljon omaa tulkintaa ja improvisointia.
Ei ufc heput nykyään treenaa vain 1 lajia. Kaikki ketkä niihin kehiin menee joutuu treenaa niin paljon laidasta laitaan eri tekniikoita, ettei voi sanoa enään tiettyä henkilöä tietyn lajin harrastajaksi.
Vain ensimmäisissä ufc:issa näkyy selvästi mitä kukakin oli harrastanu. Niissä oli tyyliä :).
Just joo. Eli mies, jonka heittotekniikka on hänen omankin arvionsa mukaan nollatasoista, on katsellut lajeja netistä ja pystyy pätevästi arvioimaan niiden ominaisuuksia ja vertailemaan niitä keskenään. Ja tämän arvion tulos on sitten FAKTAA, josta on turha ruikuttaa. Näinhän se menee juu.
Ja voisitkos vielä hiukan täsmentää SC:n ja judon sukulaisuussuhdetta. Kuka mestari, milloin ja missä on opettanut Kanolle tai tenshin shinjo ryun silloiselle pääopettajalle SC:n salaisuudet ja vaikuttanut tekniikkaan niin, että TS-ryusta on tullut SC:n versio. Vai onko kyse siitä, että jotkut nimettömät japanilaiset ovat matkustelleet kiinassa ennen Tokugawa-shogunaatin aikaa (=1500-luvulla) saamassa oppia jostain kiinan lukemattomista enemmän tai vähemmän painiin suuntautuneista koulukunnista. Ja tämä tekee sitten judosta SC:n version?
Arvaappa miksi judo on muokattu turvalliseen suuntaan? Siksi, että se mahdollistaa kovatempoisen sparriharjoittelun. Ja juuri tämä seikka, ainkin minun mielestäni, tekee judosta tehokkaan lajin.
no ensinäkin olen verrannut lajien periaatteita, eli asioita joita opetellaan kurssilla, asioita johon koko laji perustuu. Sitten tietenkin myös katsonut clippejä ja lukenut molempien lajien harrastajien juttuja (en tämän palstan, täällä vaan halutaan hehkuttaa lajin tehokkuutta suurimmaksi osaksi, eikä voida puhua asiasta objektiivisesti)
En nyt oikeen tarkoittanu tolla versio jutulla että judo olisi suoraan tullun shuai chiaosta, se on sitten toinen keskustelu johon en oikeen nyt halua mennä. Tarkoitin vain että nämä lajit ovat hyvin samantapaisia.
Kiinnostava juttu: Jotkut tutkijat sanovat että sumo paini on tullut osaksi shuai chiaosta, tai ainakin tämä sumo painijoiden ottelu muoto.
"Miksi kaikki aina alkaa puhumaan ääritapauksista kun on kyse jostain tälläisestä, se on ihan selvä että joku korkean tason judoka tekee heitot tehokkaammin kun mitä alkeiskurssilla opetetaan."
Haha, lol. Vertailet kahta sinulle tuntematonta lajia keskenään ja huomautat kuinka ei saisi vetää mukaan ääritapauksia.
Silti annat meille linkin joka esittelee muutaman Grandmasterin tekniikkaa ja pyydät meitä puhumaan jostain aloittelijan tai keskivertojampan taitotasosta mitä judoon tulee. Ristiriitaista, eikö?
Olet vissiin vetänyt välkyt johtopäätöksesi noista Grandmaster-videoista? Mitäs jos menisit katsomaan Shuai Chiao alkeiskurssia (pohjalta aloittavat harrastajat) ja tulisit vasta sitten laukomaan näitä älyttömyyksiä siitä kuinka judo on heikompaa.
(http://emptyflower.stanford.edu/johnwang1.html)
"SC heitot ja alasviennit on paljon nopeampia ja kovempia kun judo, tämä on ihan faktaa siitä on turha alkaa ruikuttamaan."
Faktaa sinulle. Alkaa taas tuntua siltä että elät joissain haavemaailmassa, jossa kiinalaiset lajit tekevät yli-ihmisiä. Mikä tekee tämän faktaksi?
Luuletko ettei treenannut judoka kykene halutessaan tekemään alasvientejä ja heittoja yhtä tehokkaasti ja nopeasti kuin Shuai Chiao taituri? Mikä tekee judosta huonompaa? Heitto on heitto, alasvienti on alasvienti ja se että käytetään Kiinan kieltä ei tee siitä tehokkaampaa.
Heittoa, Lyöntiä, Potkua, Alasvientiä ei voi keksiä kovinkaan monella PERUSTAVANLAATUISESTI erilaisella tavalla. (Vrt horjutus, sisäänmeno, vartalonhallinta, etc...) Se ero tehossa muodostuu loppupeleissä omasta teknisestä tasosta ja fysiikasta, ei niinkään lajin tehokkuudesta.
ps. Musta tuntuu että olet paperitiikeri kaikkitietävine mielipiteinesi. Olen seurannut tätä palstaa jo jonkin aikaa ja juuri ilmestyttyäsi tänne hehkutit sitä kuinka "tiedät kaiken etkä osaa mitään." Kannattaa hieroa se unihiekka silmistään ja välillä myöntää suoraan jos ei tiedä asiasta juuri mitään. Puutteidensa myöntäminen on ensimmäinen askel itsensä kehittämisessä.
Tekeminen on osaamista. Ei kamppailulajista voi tietää (siis todella tietää) juuri mitään katselemalla vänkiä videoita ja kuvia netistä.
Itse en treenaa (enään) judoa mutten silti menisi heittelemään mitään mielipiteitä siitä kuinka Shuai Chiao on automaattisesti huonompaa kuin Judo.
Kerropas meillekin, mitkä tutkijat väittävät painin tulleen kyseisestä lajista?
Hehhheeee...
paini tulee niistä ajoista ku meissä kasvoi vielä paljon karvaa ja juoksimme metsässä ja söimme banaaneja. Tekniikoita alettiin opettamaan systemaattisesti myöhemmin eri puolella maailmaa, Välimerellä niillä oli pankration joka on kai varhaisin NIMI mitä löytyy kai sitä ennen opetettiin systemaattisesti kuitenkin, sitten kiinassa tämä muinainen shuai chiao, jota alettiin opettamaan systemaattisesti jonku varhaisen keisarin aikana (ei muista), venäjällä oli varmaan useita, näitähän on/oli paljon kaikkialla. Ja onhan näitä paini tyylejä vaikka missä päin maailmaa, englannissa ja irlannissaki on kaikenlaisia kummallisia kansanpaini tyylejä. Paini on ollu civilisaatioiden alusta mukavaa ajanvietettä ihmisille ympäri maailmaa.
Pankration ei ole sama kuin paini, vaan brutaali vapaaottelumuoto. Paini oli kreikkalaisilla erikseen.
No itellä on ollut vähän väliä intoa kokeilla jotain uutta (ja kokeilun myötä vaihtaa lajia). Eli takana on useampi peruskurssi.. Nyt kuitenkin olen päättänyt että en lajia vaihda vähään aikaan vaikka kuinka mieli tekisi, pitää yrittää ensin kehittyä yhdessä lajissa edes kohtalaiseksi - omasta mielestä siis, vähän vajaa pari vuotta tkd:tä takana ja näyttääpä siltä että vielä useamman vuoden menee että saavuttaa tämän tyydyttävän kohtalaisuuden..
Sitten voikin tulla olemaan vaikeampaa pysyä päätöksessä jos Ouluun tulee jokin uskottavampi hapkidotyyli tai brassijutsu.. Oli se vaan helppoa kun asui vielä pienellä paikkakunnalla.. :P
Itselle tuli aikanaan muuton myötä pakollinen lajinvaihto eteen. Jos tuntuu, että jostain voisi saada lisäoppia, niin mielestäni kannattaa käydä katselemassa. Ja jos tuntuu paremmalta, niin tietenkin kannattaa vaihtaa lajia. Noin yleisesti suosittelisin kuitenkin jonkinlaisen perustason (~5 vuotta normaalilla 3 treeniä/vko tahdilla) hankkimista ennen lajin vaihtamista. Lajista toiseen pomppininen vuoden parin välein on erittäin huono idea. Silloin käy helposti niin, että tietää paljon, muttei osaa mitään.
Lopulta lajit koostuvat niin pitkälti samoista palikoista ja kehonkäyttötavoista (vaikka ulkoinen muoto onkin erilainen), että suppeampikin valikoima riittää.
Tärkeintä on treenata ja sivistää itseään - vaihtamalla lajista toiseen ei saa oikeastaan mitään muuta kuin alkeistason sillisalaattia.
Ajattele siten, että ns. "laji" on opetusjärjestelmä. Eli samoja asioita opetetaan monen erilaisen opetusjärjestelmän kautta.
Numen tapaan asian mieltäisin, lajit opetus- ja oppimisjärjestelmiksi. Itse aikoinaan vaihdoin Wadoryusta Shotokan -karateen ainoastaan paikkakuntamuutoksen takia.
Nuo kaksi tyyliä tuntuivat silloin niin erilaisilta, että lähdin mielelläni taas alkeista liikkeelle. Pitemmän harjoittelun myötä matsissa Wado tuppasi nousemaan liikkumiseen mukaan, mikä ei sitten ollutkaan niin huono juttu.
Kyllä niitä samoja perusasioita mielestäni kannattaa hieroa pitempäänkin. Kehityksen myötä vaikutteita ja tekniikoita eri budolajeista tuntuu vaan sitten jostain tulevan mukaan harjoitteisiin ns. virallisen etiketin ulkopuolelta. Pääasia on kuitenkin, että on joku selkeä lähtökohta tekemisille. Oman lajin heikkoudetkin tulee tajunneeksi paremmin, kun jaksaa siihen ekaksi tutustua kunnolla.
Kaipa budon harrastajaa voisi verrata vaikka maanviljelijään tai puutarhuriin; kun oppii viljelemään vaikka perunaa ekaksi, voisi kokeilla sitten jotain muutakin (Loistava vertaus ??!).
Pantse, shotokan -turpeenpuskija