..lonely. Miksi kaiken tämän rakkauden keskellä on yksinäisyyttä? Sanotaan että rakkaus on suurin voima. Mutta miksi niin valtava voima ei tavoita meitä/heitä yksinäisiä?
Yksinäisissä on jotain sellaista, mikä estää heitä pääsemästä ulos yksinäisyyden vankilasta. Jos on fyysisesti sairas, eikä ole ystäviä, voi olla yksinäinen. Vanhus joka ei pääse asunnostaan ulos voi olla yksinäinen.
Jos on fyysisesti terve ja yksinäinen, on psyykkisesti ongelmainen. Minä kuulun tähän ryhmään. Olen kyvytön liittymään uuteen ryhmään, missä nyt voisi ystävystyä. En tiedä miten löydetään elämänkumppani. Pelkäämällä ihmisiä se ei onnistu. Minä pelkään usein ihmisiä. Siksi kai olen yksinäinen.
Yksinäisissä on jotain sellaista, mikä estää heitä pääsemästä ulos yksinäisyyden vankilasta. Jos on fyysisesti sairas, eikä ole ystäviä, voi olla yksinäinen. Vanhus joka ei pääse asunnostaan ulos voi olla yksinäinen.
Jos on fyysisesti terve ja yksinäinen, on psyykkisesti ongelmainen. Minä kuulun tähän ryhmään. Olen kyvytön liittymään uuteen ryhmään, missä nyt voisi ystävystyä. En tiedä miten löydetään elämänkumppani. Pelkäämällä ihmisiä se ei onnistu. Minä pelkään usein ihmisiä. Siksi kai olen yksinäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
sekä yksinäinen että fyysisesti sairas, psyykkisesti ongelmainen ja vanha.
juuri näin. Kuka viittii edes jutella vanhan ja sairaan kanssa?
Mutta vanhana saa ainakin olla oma ittensä, möllöttää ihan semmosena kuin on, ei tartte täyttää muitten laatuvaatimuksia ja miettiä oonko tarpeeks menevä ettei katota pitkään! Kivaa!
Ei pidä paikkaansa. Kun pistää naamansa ovesta ulos on pakko näyttää ”kaikki hyvin”. Jos uskal-taa sanallakin mainita että jokin on pielessä tai on paha olo tulee heti ”aina sinä valitat. Ota ittees niskasta kiinni.” Jne… Jos uskaltaa kertoa tai näyttää todellisen minän ihmiset alkaa kartella. Kukaan ei jää juttelemaan. Ei edes säästä. Ei se näytteleminen lopu vanhanakaan. Ilkeät sanat ja huomautukset sattuu entistä enemmän. Vaikka ihminen vanhenee niin tunteet ei kovetu tai häviä.
Pitääpäs paikkansa! Kuten sanottu: ei tartte täyttää muitten laatuvaatimuksia, saa möllöttää semmosena kuin on. Siitä vaan möllöttämään ihan vapaasti. Ei tartte välittää mitä ihmiset ajattelee. Ja muillakin on oikeus möllöttää semmoisina kuin ovat eikä täyttää meidän laatuvaatimuksiamme. Ei ole pakko kuunnella valituksia jos ei huvita eikä tykätä meidän naamastamme. Voiko edellyttää että muut muuttuvat jos itsekään ei pysty muuttumaan? Toiset on ihan yhtä vajavaisia kuin mekin.
Ei sillä kannata itseään ruoskia että on psyykkisesti ongelmainen. Ei se ole sinun syysi. Älä mieti sitä. Ei mikään tuomioistuin ole päättänyt että olet kyvytön liittymään ryhmään, kaikki voi muuttua pikkuhiljaa. Luulisin, että yksinäisen vankila on sitäkin, että hänen olemuksensa on - hänen tahtomattaan - VAATIVA: "Pitäkää minusta, älkää missään tapauksessa loukatko minua, sillä loukkaannun hyvin herkästi! Älkää missään tapauksessa jättäkö minua! Huomatkaa hyvät ominaisuuteni, korostan, huomatkaa! Kiinnittäkää huomiota MINUUN!" Tai jotain. Pitäisi kai uskaltaa heittäytyä ihmissuhteitten vaaraan, siinä on tietty omat riskinsä. Jos aloittaisit vähiten vaarallisen näköisestä ihmisestä? Terveisin toinen samanlainen
t. toinen samanlainen
En uskalla kirjoittaa tarkkaa sijaintia. Paremminkin keskellä maatamme..
Perketi! Pitäis löytää vaimo.. Avioliitto suojelee ihmistä, etenkin miestä. Mutta mistä löytää hyvä nainen, ei mistään(kö)?
"Avioliitto suojelee ihmistä, etenkin miestä."
Kysyn vaan, eikö avioliiton kuuluisi suojella myös naista?? Suojella niin, ettei tarvitse lähteä yöllä turvakotiin tai kadulle kävelemään.
Avioliitto ei ole mikään suoja, suoja on siinä, että pidät itsestäsi huolta niin, ettet joudu kynnysmatoksi.
En omalta kohdaltani ainakaan voi sanoa, että avioliitto suojelisi. Se voi myös tuottaa paljon pahaa mieltä ja tuskaa. Siksi olenkin yksin, enkä koskaan enää aio mennä avioon, kenenkään kynnysmatoksi. Olen aikuinen nainen ja kokemuksesta kirjoitan...
Kysyit mistä löytää hyvä nainen?
Oletko itse "hyvä mies"? Yleensä "hyvät naiset", palvelualttiit ja muutenkin mukavat tulevat hyväksikäytetyiksi.
Itsekin haluaisin oman kullan hyvästä miehestä, niitä ei vain taida enää olla.
Avioliitto suojelee ihmistä, etenkin miestä?
Niimpä niin.
Mies saa ilmaisen kodinhoitajan, laskujenmaksajan, elämäntoverin joka vanhetessaan ei ole minkään arvoinen.
Naisen, joka lapset synnytettyään on "rupsahtanut", naisen, joka muutaman liikakilon saatuaan muuttuu "ällöttäväksi".
Naisen, joka muutaman rypyn saatuaan onkin jo kaatopaikkakamaa.
Olin nainen isolla N:llä vuosikausia, kunnes pinna katkesi miehen jatkuvaan naputteluun ja kitinään ja arvosteluun.
Viha ja kauna kasvoi niin suureksi että päätin näyttää että olen muutakin kuin raataja iänikuinen. Siihen se liitto sitten päättyikin enkä koskaan enää ota miestä, sillä sellaista "hyvää", naista arvostavaa miestä tuskin on olemassakaan.
EI,en ole katkera, vaikka tämä voi siltä tuntuakin.
Avioliiton kuuluisi myös suojella naista!!
Avioliitto ei takaa ikuista, ihmeellistä onnea jota EI OLE!!
Tulin vilkaisemaan uudelleen.. niin, siksi olen minä yksin, en täytä kelpoisuus kriteeriä, liian sitä ja tätä, mutta enhän minä pinnallisuutta arvosta kovin, enkä halua, enhän minä halua "koristeeksi".
Kun mättää fysiikka ja psyyke rasittuu jo siitä, että fysiikka tökkii..
Vankilasta vaikea päästä, kun avainkin tullut heitettyä hukkaan, tuo yksinäisyyden seitti, ajoittain kietoutuu ja siihen joskus tukehtuu.
Ihmisten kohtaaminen on näin reilu 30 jälkeen tullut vaikeammaksi, osaan keskustella, eihän se ole ongelma, mutta kun tämä yhteiskunta on jo minulle aika huikea extreme-laji, ne ihmiset ovat joskus hiukan liikaa.
Jaa-a? Elämän kumppani? Taidan olla liian tiettyjä arvoja kunnioittava, että nykyään suorastaan outoa, ts, minua ei sido uskonnollisuus, enkä varsinaisesti ole, joten ilmeisesti on liikaa toivottu toisen arvostaminen ja kunnioitus sekä aika ehdottoman uskollisuuden..
Repäisin kyllä, muutin paikka kuntaa, tuli elikoiden kautta uusia tuttavuuksia, eivät ole perinteiset ne elikot, mutta on se vaan kumma, että ihmeellistä säätäjää kyllä tapaa.. Hirmuinen määrä asenteita ja määreitä.. Ettei nyt voi todeta, että ei olisi yrittänyt. Hyvää on ollut nämä muutokset, että olen kyllä aiheuttanut reaktioita, että mitä sinä teit..
Kyllä se silti ajoittain hiipii tuo eristyneisyyden tuntemus, mutta osaat kyllä ilmaista itseäsi hyvin ja toivottaa jaksamista täältä idän suunnan netti avaruudesta.
että en pysty luottamaan muihin ihmisiin ollenkaan. Varmaan johtuu siitä kun olen aina ollut niin herkkä ihminen ja lapsuudessa ja nuoruudessa kokenut sen verran paljon henkisiä kolauksia, toisin sanoen kun saa riittävästi niskaan arvostelua/muuta paskaa niin se aika paljon heikentää käsitystä omasta itsestä. On jäänyt kamala itseinho ja -häpeä. Ja ei se oman ajattelutavan muuttaminen enää niin vain myöhemmin onnistukaan vaikka kuinka ajattelee ettei aikaisemmalla ajalla ole mitään vaikutusta enää.
Pelkäätkö myöskin vaihtaa sähköpostia ihmisten kanssa ja tutustua sitä kauttaa? Jossain välissä sitten tapaisit jonkun ihmisen ihan kahden kesken?
Meinaan, vaikuttaa vähän siltä, että nämä monet valittajat käväsee vaan valittamassa, mutta asia jää sitten siihen. Jostain se on ujonkin aloitettava ja nettihän on hyvä paikka siihen.
Kyllähän minä uskallan kirjoittaa ja tavata, mutta että en ujona ole kovin hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin.
Olet nyt antanut oman uhrin roolisi kertomuksen. Nyt olisi aika aloittaa vastaamaan omasta elämästään 100%, itsenäisesti, kypsästi eikä kekkuloida kuin 15- vuotias teini. Olet jo herranjumala aikamies.
Neuvo: Anna sähköposti-osoitteesi niin ihmiset voivat ottaa kontaktia sinuun.
Uhrin roolisi vastaus: Eeee, mä oon niin ujo.
Sinä piilottelet "ujoutesi" ja "huonon" itsetuntosi turvin poissa elämän pelistä. On niin paljon helpompi olla uhri, surra, valittaa ja voivotella kuin tehdä asialle jotain.
"Voi vitsi ku mulla ois vaimo.."- voivottelu eroaa voittajan visiosta niin, että voittaja ajattelee: "Kuntoudun ensin ja sitten alan etsimään harrastuksista, tilaisuuksista, kahviloista ja baareista elämänkumppania."
Aloita jo tänään sen sijaan että aloittaisit jo kahdennen tuhannen uuden aiheen tälle palstalle.
Sait minut tajuamaan. Nyt loppuu konditionaalin (voisin, pitäisin, tekisin, olisin, uskaltaisin..) taakse piiloutuminen! En enää aloita näitä tyhjänpäiväisiä aiheita! Alan elää! Voin kuitenkin joskus kirjoittaa palstalla, mutta lupaan etten enää vuodata yksinäisyyttäni!
Tämä on just monen täällä kävijän ongelma. Kovasti valitellaan yksinäisyyttä ja sen sellaista, mutta ei edes sen sähköpostin verran uskalleta tehdä asialle mitään.
Haluatko sinä naisen fyysisyyden, statuksen vai hyväksynnän vuoksi ?
Minä olen nimittäin menettänyt elämäni naisen. Siksi pitää tyytyä johonkin b-luokan muijaan statuksen vuoksi.
"Haluatko sinä naisen fyysisyyden, statuksen vai hyväksynnän vuoksi ?"
Kaikki tarpeet vaikuttavat. Tärkeimmäksi nostan kuitenkin sen että löytyisi "elämänkumppani", jonka kanssa voisi olla henkisesti ja fyysisesti.
"Minä olen nimittäin menettänyt elämäni naisen. Siksi pitää tyytyä johonkin b-luokan muijaan statuksen vuoksi."
Älkää olko rasistinen! Lopettakaa ihmisten luokitteleminen! Älkää hakeko arvoanne toisesta ihmisestä. Kompensoitteko heikkouttanne haalimalla "statussymboleita"?
Sitä mäkin ihmettelen. Sähköpostin kirjoittamiseen ei riitä viitseliäisyyttä, vaikka palstojen lukemiseen riittää aikaa vaikka millä mitalla. Jos mulla olisi pulaa ajasta, keskittyisin siihen mikä voi poistaa yksinäisyyden ja jättäisin vähemmälle kaiken ylimääräisen eli en olisi lukenut viestiäsi enkä ainakaan kirjoittaisi tällaista vastausta tänne.