En oikeen tiiä itekään mihin pyrin mutta.. Tein abortin helmikuun alussa, rv 16, synnytin sikiön. Syynä oli yksinkertaisesti se, että en ois pystyny takaamaan lapselle elämisen arvosta elämää, enkä läheskään kaikkea, mitä se ois ansainnut, vaikka lasta halusinkin. Raskaus oli puhdas vahinko, pillerit pettivät ja sain tietää raskaudestakin todella myöhään, koska menkat tuli kuitenkin. Abortti oli alunperin miehen idea, en tiedä ylipuhuiko hän mut siihen vai ymmärsinkö lopulta, että se vaihtoehto oli kaikkien parhaaksi. Itkin kuukauden putkeen operaation jälkeen, kunnes näin rauhoittavan unen kuolleesta lapsesta, ja hän antoi mulle anteeksi ja pyysi, että saisi tulla takaisin meille. (enneuni?)
Pillerilaatua en voinu vaihtaa. Syynä liian korkea verenpaine. Noh! Eikös sitten se vahinko sattunut heti perään uudelleen. Eli raskaana ollaan.. taas! Nyt ~7 viikko meneillään. Lääkärissä en oo käyny enkä neuvolassa, ehkä vaan toivon, että koko raskaus katoais itsestään.. Mies maininnu taas abortista, mut en tiedä pystynkö tekemään sitä uudestaan :( Elämäntilanne ei ole muuttunut pätkääkään edellisestä, tosin mulla on nyt töitä ja saan jopa rahaa.
Mielessä pakostikin käy ajatus, että pidän lapsen. Mies oli itekin järkyttynyt edellisestä abortista ja sen mielialat vaihtelee tän nykysen raskauden suhteen. Vakavasti en oo asiasta suostunut puhumaan (toivon vaan, että kaikki vaan yhtäkkiä katois..)Tosin, jos pidän tän lapsen, mikä nyt vielä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, niin eikös sillon se ensimmäinen kuollut aivan turhaan? :( Jotenkin vastuuttomalta ja tyhmältä teiniltä tuntuu välillä, vaikka ehkäsyn _piti_ olla kunnossa lääkäreiden mukaan. Vaikka teini-ikää onkin vielä jäljellä 2 pitkää kuukautta, tää on vahinko, jonka ei todellakaan olisi pitänyt sattua!
Synnyttämistä ja poisantamista olen myös harkinnut, mutta miehen jyrkkä mielipide on, että joko tapetaan tai pidetään. Pois ei anneta. Jos elämässä on quit tai load nappula niin joku vois kertoa, missä ne on :((( Itkettää ja kiukuttaa, kun tätä ongelmaa ei pitäny edes tulla, eikä nyt oo enää yhtään oikeaa ratkasua tähän. Kaikki on vääriä.
Pillerilaatua en voinu vaihtaa. Syynä liian korkea verenpaine. Noh! Eikös sitten se vahinko sattunut heti perään uudelleen. Eli raskaana ollaan.. taas! Nyt ~7 viikko meneillään. Lääkärissä en oo käyny enkä neuvolassa, ehkä vaan toivon, että koko raskaus katoais itsestään.. Mies maininnu taas abortista, mut en tiedä pystynkö tekemään sitä uudestaan :( Elämäntilanne ei ole muuttunut pätkääkään edellisestä, tosin mulla on nyt töitä ja saan jopa rahaa.
Mielessä pakostikin käy ajatus, että pidän lapsen. Mies oli itekin järkyttynyt edellisestä abortista ja sen mielialat vaihtelee tän nykysen raskauden suhteen. Vakavasti en oo asiasta suostunut puhumaan (toivon vaan, että kaikki vaan yhtäkkiä katois..)Tosin, jos pidän tän lapsen, mikä nyt vielä tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, niin eikös sillon se ensimmäinen kuollut aivan turhaan? :( Jotenkin vastuuttomalta ja tyhmältä teiniltä tuntuu välillä, vaikka ehkäsyn _piti_ olla kunnossa lääkäreiden mukaan. Vaikka teini-ikää onkin vielä jäljellä 2 pitkää kuukautta, tää on vahinko, jonka ei todellakaan olisi pitänyt sattua!
Synnyttämistä ja poisantamista olen myös harkinnut, mutta miehen jyrkkä mielipide on, että joko tapetaan tai pidetään. Pois ei anneta. Jos elämässä on quit tai load nappula niin joku vois kertoa, missä ne on :((( Itkettää ja kiukuttaa, kun tätä ongelmaa ei pitäny edes tulla, eikä nyt oo enää yhtään oikeaa ratkasua tähän. Kaikki on vääriä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ootko miettinyt, että tuutko mahdollisesti katumaan jälkeenpäin jos teet nyt abortin? ehkäpä sun kannattaisi nyt miettiä, että pystytkö sä tarjoamaan lapselle rakkautta ja turvaa ja ainakin hyvän äidin? älä anna äijäsi pompotella itseäs valinnoissas. valinta on nyt kuitenkin sun, kannattaa keskestella tosi tarkkaan äijäsi kanssa asiasta.Jos lapsen pitäminen tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta, niin älä mee tekemään aborttia-voi nimittäin alkaa kaduttamaan myöhemmin, mutta jos tuntuu, että ei jaksa ja oot VARMA valinnastas, niin sehän on sun ratkaisus ja aborttihan suomessa ihan laillinen. Inhimilliset ihmiset eivät syytä sua murhaajaksi siitä. Mutta jos aborttiin päädyt, niin tämä on varmaan viimeinen palsta, josta kannattaa lohdutusta etsiä (kokemuksen syvä ääni).Murhaajan leiman täältä saa. Luulisimpa että asiallisempaa keskestelua asiasta ja tukea päätöksellesi-mihin sitten päädytkään-saat parhaiten sivulta www.verkkoklinikka.fi aborttikeskustelusta.
Ensinnäkin olen erittäin pahoillani, että olet joutunut tekemään jo yhden abortin elämässäsi. Se ei koskaan ole helppo päätös. Toinen abortti heti perään ei ainakaan helpota oloasi.
Vaikka lapsen isälläkin on valtaa sanoa sanansa asiaan, viime kädessä SINÄ päätät asiasta. Mies saattaa vaihtaa maisemaa, teetpä minkä päätöksen tahansa. Joten mieti, onko miehen arvoista tappaa lapsi. Yh-äitien pilkkausbuumi on hirveää tänäpäivänä; siinä lienee yksi syy, miksi nykyisin niin monet päätyvät aborttiin. Mutta ei kaikkien yh-äitien (tai -isien) kohtalo ole niin julma: monet löytävät uuden kumppanin, joka hyväksyy toisen lapset ominaan. Voihan kuitenkin olla, että miehesi mieli vakuuttuu lapsen pidosta viimeistään siinä vaiheessa, kun hän näkee lapsenne ultraäänitutkimuksen monitorilta...
Jos itsestäsi lapsen pois antaminen (adoptoiminen) ei kuulosta liian pahalta, voit kai toki harkita sitäkin miehesi vastusteluista huolimatta? Muistuta häntä, että lähes poikkeuksetta aina lapsen hoito jää viime kädessä äidille.
Loppuun haluan vielä sanoa, että olet väärässä; valitsitpa miten tahansa, se ON oikea ratkaisu. Kuuntele vain sydämesi ääntä. Järjellä ajateltuna missään ei ole mitään järkeä..
Jakselemisia ja paljon tukea elämääsi!
Käytittä ehkäisyä?! Lukemani perusteella, ette halunneet lasta? Tapahtui vahinko, joten miksi yks kaks haluaisittakin lapsen? Ehkäisy tarkoittaa EI lapsia ja abortti on viimeinen ehkäisykeino, piste. Helppoa kun sen tietää.
Abortti ei koskaan oo ehkäsykeino. Ja kyllä, käytettiin ehkäsyä, joka ei nähtävästi toimi. Haluan lapsen sitten kun aika on siihen otollinen, sitten kun pystyn takaamaan sille turvallisen ja onnellisen elämän. Tupla-abortti jo vissiin vähentää hedelmällisyyttä. Enkä oikeen usko, että lapsi koskaan on se ongelma.. vanhemmat on.
olevan sitä mieltä, että abortti on väärin. Miksi sitten tekisit sen ja vielä uudelleen, kun tiedät aiemmasta minkälaisen palkkion siitä saat?! Jos päädyt aborttiin, niin melkeinpä toivoisin, että et lapsia enää saisikaan, mutta ei en toivo niin pahaa kenellekään. Ei mulla ole siihen oikeutta. Tuntuu vain niin mahdottoman pahalta ajatella, että lapselta riistetään ILMAN MITÄÄN PÄTEVIÄ SYITÄ elämisen lahja. Pieni viaton ihmisen alku, joka ei itse voi millään lailla puolustaa itseään. Jos se raskaus on tarkoitus mennä kesken, niin se hoituu kyllä ihan luonnolisella keskenmenolla.
Päteviä syitä on lukemattomia, mut en tiedä onko mulle ykskään niistä tarpeeks hyvä.. Eli lapsen isä on ehdonalasessa, saattaa joutua vankilaan. On parantanu tapansa, nää tapaukset on tehty ennen kun tavattiin, mutta vasta nyt niistä aletaan tilittämään. Vielä siihen lisäks isän suvussa kulkee muutama perinnöllinen tauti mm. MS tauti. Noi oli pääsyyt ekaan aborttiin tietenki se, että meillä ei ole asuntoa, sillon ei ollut töitä, ei tuloja, vanhemmat ois viskannu veke kotoa eikä tukia ois tullu. Lapsi ois saanu elämän, jota ei ois lämmöllä ja rakkaudella voinu ajatellakaan. Vaikka rakastin mielettömästi ekaa lasta, vaikka en koskaan sitä sylissä saanut pitääkään, ei me nähty mitään vaihtoehtoa, joka sillon ois ollu aborttia parempi. Ei siis ollut mitään epäitsekästä syytä pitää lapsi.
En kyllä toista aborttia puolla millään ellei se jää ihan viimiseks vaihtoehdoks tai jos lapsella on jotain oikeasti hätänä. En vaan tiiä pystynkö yksin noilla ajatuksilla turvaamaan pientä ihmistä ja antamaan muutakin kun pelkkää rakkautta. Tahtoisin kanssa, että lapsella ois isä. Tiiän, että mies pysyis meidän vierellä tai ainakin yrittäis jonkun aikaa, mut jos se todella on vastenmielinen ajatus ja täysin kestämätöntä, niin mikä oikeus yksin mulla on tuhota sen elämä? Yhtä arvokas se on, kun tulevan lapsenki.. Itki mies ekaa aborttiakin kun tajus, mitä oltiin tehty, ja lupas sillon, että seuraava vahinko pidetään jos sellanen tulee. Mut en silti tiedä.. pitääkö sitten vaan valita rakkaan lapsen ja rakkaan miehen väliltä?
en osaa sanoa enää mitään. Hassu juttu, että tykkään lapsista, erityisesti pienistä lapsista niin paljon, että, että... ääh.. no joo.. asiahan ei mulle kuulu.
kerro kuitenki ilosia uutisia, jos niitä tulee. äläkä loukkaannu näistä mun jutuista.. ei se oo tarkotus.. ei myöskään oo tarkotus ärsyttää ja kiusata.
Uteliaisuudesta kysyn. Jos päätät pitää tämän lapsen aiotko harrastaa seksiä lapsen saannin jälkeen? Entä jos käytät ehkäisyä, niin miksi? Jos lapsi kerran ei ollut paha vaihtoehto, miksi käyttäisit tulevaisuudessakaan ehkäisyä? Sehän tavallaan murhaisi mahdollisen lapsen?
Toivottavasti ymmärsit mistä oli kyse. En vain ymmärtänyt ehkäisyn käyttötarkoitusta.
mutta ehkäisy ei jostain syystä toiminut. Ehkäisy PETTI. Tätä tuskin voi enää tämän yksinkertaisemmin sanoa.
lievästi sanoen kajahtanut?
Sijaitseeko sinun yksi älynystyräsi pillussasi, kun päästelet suustasi noin mahtavia totuuksia?
että lapsella on oikeus MOLEMPIIN vanhempiinsa. Jos toinen vastustaa lapsen synnytystä, on aika miettiä, mitä tehdä...molempien kannalta, ja myös tulevan lapsen. Se useimmiten unohdetaan, sillä ajatellaan että hänen etunsa on aina syntyä. Niin ei toki ole.
Jokaisella meillä pitäisi olla oikeus syntyä haluttuna. Minä pidän siitä kiinni. Jos tulen haluamattani(= olen käyttänyt ehkäisyä) raskaaksi ja vielä mies haluaisi abortin, en miettisi kahta kertaa. Yksinhuoltajaksi pääsee helpolla, mutta pois pääsy kestää parikymmentä vuotta...
Mutta, jos kerran käyttää ehkäisyä (=ei halua lasta), mutta jos vahingossa tuleekin raskaaksi, jonka jälkeen alkaa empimään pitäisikö sittenkin pitää lapsi?! Menee vain ristiin teot. En ymmärrä miksi ehkäistä, jos kerran haluaa lapsen?
Se on siinä!
Ehkäisy siksi, ettei tulis lasta. Mutta jos ehkäsy pettää, pitää asia ajatella kokonaan alusta. Helppoa sitä on miettiä, jos ei ite ole samassa tilanteessa koskaan ollut. Parasta olis ollu, jos ei olis ylipäätään tullu raskaaks, mutta kun tuli, se ei näköjään mee ohi vaan sillä, että sanoo, ettei halunnu lasta. Jos lapsi alkaa jo kehittyä, sitä pitää asettaa elämänarvot uuteen järjestykseen ja samoin se, mitä tulee koskaan haluamaan tulevaisuudelta. Muutenhan tää olis aivan simppeli juttu.
Mutta aborttihan mielletään ehkäisykeinoksi? Kun itse harrastan seksiä poikakaverini kanssa käytämme ehkäisyä, mutta jos se sattuisi pettämään abotti olisi ainut oikea vaihtoehto. Tästä on jo etukäteen -varmuuden vuoksi- keskusteltu. Myöhemmin -joskus kaukana tulevaisuudessa- hankkinemme lapsia ja silloin emme käytä ehkäisyä, joka jo kertoo mitä haluamme tapahtuvan.
Lapsi ei ole lapsi heti siittiön kohdattua munasolu. Abortti ei ole murha vaan ehkäisykeino, jota ei pysty kukaan muuksi muuttamaan.
Itse haluaisin lapsen olevan toivottu, eikä ns. vain vahingossa tullut.
Tiedän tapauksia, joissa yllätyslapsen pitäminen ei ole ollutkaan hyvä päätös, mutta sanottakoon, että on myös tapauksia, joissa tämä on yllättäen onnistunutkin.
Mutta tehän sen loppupeleissä päätätte. Halusin vain oikaista näitä joidenkin vääristyneitä käsityksiä biologiasta.
Kyllähän meki ennen ekaa aborttia puhuttiin asiasta, mut leikiltä ja vitseiltä ne sillon kuulosti. Tietenki järkiki sano, että abortti ja heti, mutta kun huomasinki, et raskaus oliki pidemmällä ku luultiin (tuli menkat normaalisti välissä) eikä kaavinta enää käynykään ni piti miettiä uudestaan.
Sovittiin ton ekan abortin jälkeen, että toinen vahinko pidetään oli mikä oli. Kumpikaan kyllä varmaan osannu arvata et se tulis näin pian..
Miten te ihmiset voitte olla noin typeriä? Saa haluta vaikka kuuta taivaalta, eri asia saako sitä. Jos vaikka 15 vuotias vain HALUAA lapsen, hän jättää ehkäisyn pois, vaikka ei edes pysty elättämään lasta!! Siis vaikka haluaisikin lapsen, ei se sitä takaa, että sen pystyy elättämään. Ehkäpä juuri tämän takia käytetään ehkäisyä, vaikka haluaisikin lapsen. YMMÄRRÄTKÖ???
Olet väärässä! Abortti EI missään nimessä ole mikään ehkäisy, vaikka joku jossain niin ajattelee. Jos on esim. neljännellä kuulla raskaana, niin silloin muka ehkäistään raskaus tekemällä abortti. Miten voi ehkäistä raskauden, jos on jo raskaana? Raskaus nimenomaan keskeytetään abortilla eikä ehkäistä. Mieti uudelleen, mitä kirjoitat!
mene nyt jo hyvä ihminen sterilisaatioon,tai leiki aikuisten leikkejä vasta,kun olet valmis kantamaan vastuun tuloksista...ja joo,tee ihmeessä abortti,ei sisäsiittoisinkaan kakara ansaitse tuollaista idioottia äidikseen! saat muuten toooosi hyvän maineen paikkakuntasi sairaalassa,heh. - pakkosterilisaatio pitäisi saada lakiin...
Sääli vain, ettei lakia ehditty saada voimaan ennen kun äitisi....
Maine ei vois juuri vähempää kiinnostaa, ja oikeastaan, jos samaan aborttipaikkaan meen ihan missä mielessä tahansa, ultraan tai uuteen aborttiin, niin vikahan on niiden lääkäreiden, kun nehän mulle ne pillerit määräs. Miks pitäis hävetä sitä?
Sterilisaatioon menisin ilosta hihkuen jos olisin täysin varma, että lasta en koskaan ikinä tuu haluumaan. Tää asia kun nyt ei ole varma niin en voi sterilisaatiota tehdä. Eikä vahingosta voi toista rangaista, joten vaikka ois pakkosterilisaatio laissa se ei nyt helpottais.
Oon kantanu vastuunu tähän asti, vaikka en itteäni aikuisena vielä pidäkään. Tiedän, että oon hemmoteltu pikkukakara, joka saa aina kaiken mitä haluaa. Nyt haluisin vain oikeat vastaukset, mut niitä ei kovin helpolla annetakaan. Oon ollu järkevä ja varovainen, mutta jos se ei oo ollu tarpeeks niin ehkä musta tulee idiootti äiti. Sekään varmasti kyllä haittaa, kun lapselle tulee kuitenkin unelmaisä.
kuulostaa joo tosi unelma isältä...mitä sinä olet, 14 vuotias? vai muutenko vain olette jälkeenjääneitä tai jotain...
hän kuitenkin on älykkäämpi kuin sinä.
Hmm.. oon 19 ja mies 20. Vuosia kumpiki täyttää 2 kuukauden sisällä. Ja äo todella tuo 158, jos mihinkään vaikuttaa. Tosin eihän matemaattistaälykkyyttä voi verrata "oikeeseen" elämään ja samoja virheitä kaikki tekee. Virheiden tekeminen on inhimillistä ja suurinta viisautta on myöntää virheensä ja tiedostaa oma tietämättömyytensä. Toisten syyttäminen, haukkuminen, aliarvioiminen taas on.. säälittävää.
osaa asiallisesti keskustella, vain pilkkaat ja solvaat.
Tuosta kommentistasi voi vain päätellä millä henkisellä tasolla itse olet. Et ole kovin kypsä ajatusmaailmaltasi. Kovin helppo on ulkopuolisen sanoa, että minä en tekisi koskaan, kunnes sattuu omalle kohdalle.
Minulle ei ole koskaan tehty aborttia, enkä ole abortin kannalla, mutta kommenttisi pistivät silmään... Kovin ehdoton näyttää olevan mielipiteesi. Et varmaan tunne käsitettä myötätunto.
tilanteessa kanssasi tässä joku aika sitten. Ensin abortti ja sitten uus raskaus alle puolen vuoden. Kun sitten päätin pitää lapsen alkoi lääkäri kysellä, mikä tässä vauvassa on paremmin kuin siinä abortoidussa? Miksi nyt halusin pitää lapsen kun aiemmin samana vuonna sen olin päättänyt abortoida? En sitten pitänyt sitäkään. Mielestäni sillä ei ollut sen kummempia oikeuksia kuin edelliselläkään. Kukaan ei sitten enää kysellyt mitään. Suosittelisin sulle samaa, ei ole kiva alkaa selitellä näitä lääkärille, kun hän kuitenkin näkee epävarmuuden. Että näin.
En haluais tehdä toista aborttia vaan sen takia, että lääkärin mielestä oon kevytkenkänen tai jotain.. Asia kun ei oikeasti ole niin. Ja ongelmaa kasvattaa se, että halusin ensimmäisen lapsen jo. Abortti oli silloin yhteinen ja todella harkittu päätös ja ainoa oikea vaihtoehto kaikille kolmelle. Tää uus lapsi ei ole sen tärkeämpi eikä yhtään ihmeellisempi, vaan aivan samanlainen ihme kun edellinenkin. Mut tietenki se eka tässä eniten mieltä painaa. En halua korvata sen muistoa kenelläkään toisella, en alitajuisesti enkä tarkotuksella.
En todellakaan sano tätä millään pahalla, mutta jos miehesi antaa vaihtoehdot tapetaan tai pidetään niin ei siitä mitään hyvää isää luultavasti tule.
vanha olet? Pyöriskelin noissa samoissa ajatuksissa ja tunnelmissa 17 vuotta sitten ja 16 vuotiaana.Mikään vaihtoehto ei ollut oikea ja mies yhtänuori, sekä todella epäkypsä isäksi.
hain jo aborttipaperit, vaikka sydäntä särki.
Lääkäristä ulos tullessani vastaan tuli äiti vastasyntynyt vaunuissaan ja silloin tiesin, että minusta ei siihen ole.Niinpä päätin lapsen kaikesta painostuksesta huolimatta."Anoppi" soitteli monta kertaa päivässä ja puhui hänen poikansa elämän pilaamisesta jne.Lapsen isälle sanoin, että hän saa valita,voi lähteä tai jäädä.
Raskauden ajan hän oli paljon kavereidensa kanssa, mutta loppupuolella alkoi viettää enemmän kanssani aikaansa.Vauva syntyi terveenä.Miehen kanssa alkoi menemään huonosti monessakin suhteen ja sitten huomasin olevani raskaana taas.Tein abortin, koska en muuta vaihtoehtoa nähnyt.Miehellä oli muita naisia, väkivaltaa jms.
Jäin yksinhuoltajaksi ja mies joutui vankilaan rötöksistään.Tänä päivänä tämä lapsi on 17-vuotias.Hänellä on isäpuoli,joka välittää ja myös omaan isään ovat välit hyvät.
En tiedä oliko tästä mitään apua suuntaan tai toiseen.Tee niinkuin sydämesi sanoo.Jos pidät lapsen onko sinusta kantamaan vastuu ja jos teet abortin,miten se vaikuttaa tulevaisuuteesi sekä suhteeseenne?
Niin kuten tohon toiseen viestiin laitoin, oon 19 ja mies 20. Mies ehdonalasessa varkaudesta. En tosin pelkää, että joutuu vankilaan, kun on tapansa muuttanut todella hyvin. Ja jos väkipakolla ja itsepäisesti vaadin saada pitää lapsen, niin uskon, että pysyy vierellä ainakin niin kauan kun pystyy. Tää asia stressaa häntä paljon enemmän kun mua. Yritän olla ajattelematta, koska tavallaan oon oman ratkasuni jo tehnyt, eli haluan pitää lapsen. Mutta kuitenki haluan lapselle kummatkin vanhemmat.
Abortti ei vaikuttais suhteeseen mitenkään, ei edellinenkään vaikuttanu muuta kun lähens meitä. Mies itki kuolleen lapsen perään ja puhuu tosi usein, että on ajatellut sitä. Mulla on jossain vielä ultrakuvat viikolta 12 4 ja niistäki mies halus ehdottomasti itelleen sen, jossa vauva näyttää hänen sanojen mukaan "pupulta".
En silti kuitenkaan teen mitä hyvänsä halua valita isän ja lapsen väliltä, koska rakastan jo kumpaaki yhtä paljon. Ja rakastin ja palvoin ensimmäistä lasta, ja se ehkä oli se suurin syy aborttiin.
päätöksen tahansa, se on SINUN päätöksesi. Voimia sinulle!Itselleni tehtiin abortti kun olin 16. Ehkäisy eli pillerit petti. Abortti oli ainoa vaihtoehto. Nyt olen 19 ja pieni vauva kasvaa masussa. Olen ollut nyt neljä vuotta tämän saman miehen kanssa. Oltiin yhdessä myös jo tuon ensimmäisen abortin aikaan. Kihloissa ja vuoden päästä naimisiin menossa. =) Mies itse on 20 ja täysillä mukana odotuksessa. Hän sanoi raskauden alussa että päätinpä pitää lapsen tai en niin hän on vierelläni. Minä uskon siihen.
Tää nyt ei auttanu sua yhtään, mutta... niin no..
Voimia sinulle päätöksessäsi!
En silti kuitenkaan teen mitä hyvänsä halua valita isän ja lapsen väliltä, koska rakastan jo kumpaaki yhtä paljon. Ja rakastin ja palvoin ensimmäistä lasta, ja se ehkä oli se suurin syy aborttiin.
Miten joku voi sanoa noin?? Miten voi rakastaa lastaan niin paljon että päättää ettei lapsi saa syntyä? Etenkin kun raskaus oli jo pitkällä. Luoja..
Miltä itestäs tuntuis syntyä ei-haluttuna, ei-toivottuna toivottomaan elämäntilanteeseen, olla heittopussina suurimman osan lapsuudestas ja elää ilman sitä rakkautta, jonka ansaitsisit kummaltaki vanhemmalta? Sellanen elämä ei oo elämisen arvosta, ja ainakin henk. koht. oon sitä mieltä, että jos välittää jostain yli kaiken muun on valmis tekemään uhrauksia, jotka säästää ja helpottaa, ei omaa oloa, koska isompaa helvettiä en ois voinu itelleni luoda, vaan sitä toista. Ja tietenki kolmatta, eli isää. Se oli paras mahdollinen ratkasu ja oon päässy jo sen yli ja tiedän, että tein oikein. Jos joku syyttää siitä mua, niin aivan vapaasti, koska suurempaa rakkautta en oo koskaan kokenu ja tein kaiken vaan lapsen omaks parhaaks. Jos ei ymmärrä sitä, ei ymmärrä elämääkään.. Tänne ei tuoda ketään kärsimään!
...vain sitä pyydän.