"Olen palannut Suomeen takaisin reissultani muslimimaahan ja nuoremman poikani kysyessä, mitä matkasta jäi minulle käteen, vastasin:
"Pääsin ensi kertaa elämässäni elämään lyhyen hetken muslimien keskuudessa, pääsin päivittäin rukoilemaan oikeisiin moskeijarakennuksiin, jotka olivat täynnä kanssarukoilijoita, koin iloa ja onnea siitä, että itselläni olivat muslimin tunnusmerkit ylläni ja rakastin sitä".
Ulkokultaisuutta? Ei, sitä se ei ollut, vaan oma Iman´ini säihkyi sisältäni ulospäin vaikuttaen päivän tekoihini ja valintoihini.
Olin lähtiessäni itsekäs, mutta Allah päättää Tuomiopäivänä matkani, tekoni arvon islamilleni, uskolleni. Hän tietää syyt paremmin kuin yksikään meistä ihmisistä.
Ymmärrän eläneeni itsekin koko ajan "puolivaloilla" muslimina maassamme, joten pahimmassa vaiheessa elämääni silloin joskus, uskosta luopuminen oli yhtä lähellä, kuin uskon vahvistaminen.
Veljeys ja koko elämäntapa, mitä koin ja mitä seurasin sisältäpäin tekivät suuren vaikutuksen, suuren helpotuksen oman tieni kulkemiselle.
Ymmärrän, että Allah, Korkein, ei antanut minun luopua uskostani vaikaienakaan aikoina, mistä kaiken muun lisäksi olen Hänelle ikuisesti kiitollinen, nöyrä.
Vain Hän tietää, onko uskomme vahva vai heikko, umman tehtävänä on nähdäkseni tukea muslimia tämän haparoivissa ratkaisuissa Koraanin sekä muiden pyhien kirjoitusten ja esimerkkien avulla ja näihin nojaten. Ei tuomitsemalla, mikä saattaa harvassa yhteisössämme aiheuttaa uskosta luopumisenkin, vaan rakastaen veljellisesti ja ymmärtäen kaikkien vaikuttimet.
Itsehän vastaan Tuomiopäivänä teoistani Hänelle, itse joudun kantamaan oman vastuuni kaikesta Hänelle.
Nimitän reissuani arjen islamiin, tavallisiin muslimeihin tutustumiseksi. Tavaraa, rahaa tai muuta maallista ei ollut ylenpalttisesti, mutta kun pienet lapset ennen joka-päiväistä jalkapalloiluamme kadulla, tulivat luokseni katsomaan "La Finlandesea" (olinhan saapunut majapaikastani tuolle alueelle) ja antoivat poskipusut, tervehtien islamilaisittain, ymmärrätte varmasti, mitä se minulle merkitsi: Aidon uskon kokemista ja siinä myötäelämistä.
Tämä kaikki kohotti omaa uskoani, mutta sen suuruuden määrittää vai Allah!"
"Pääsin ensi kertaa elämässäni elämään lyhyen hetken muslimien keskuudessa, pääsin päivittäin rukoilemaan oikeisiin moskeijarakennuksiin, jotka olivat täynnä kanssarukoilijoita, koin iloa ja onnea siitä, että itselläni olivat muslimin tunnusmerkit ylläni ja rakastin sitä".
Ulkokultaisuutta? Ei, sitä se ei ollut, vaan oma Iman´ini säihkyi sisältäni ulospäin vaikuttaen päivän tekoihini ja valintoihini.
Olin lähtiessäni itsekäs, mutta Allah päättää Tuomiopäivänä matkani, tekoni arvon islamilleni, uskolleni. Hän tietää syyt paremmin kuin yksikään meistä ihmisistä.
Ymmärrän eläneeni itsekin koko ajan "puolivaloilla" muslimina maassamme, joten pahimmassa vaiheessa elämääni silloin joskus, uskosta luopuminen oli yhtä lähellä, kuin uskon vahvistaminen.
Veljeys ja koko elämäntapa, mitä koin ja mitä seurasin sisältäpäin tekivät suuren vaikutuksen, suuren helpotuksen oman tieni kulkemiselle.
Ymmärrän, että Allah, Korkein, ei antanut minun luopua uskostani vaikaienakaan aikoina, mistä kaiken muun lisäksi olen Hänelle ikuisesti kiitollinen, nöyrä.
Vain Hän tietää, onko uskomme vahva vai heikko, umman tehtävänä on nähdäkseni tukea muslimia tämän haparoivissa ratkaisuissa Koraanin sekä muiden pyhien kirjoitusten ja esimerkkien avulla ja näihin nojaten. Ei tuomitsemalla, mikä saattaa harvassa yhteisössämme aiheuttaa uskosta luopumisenkin, vaan rakastaen veljellisesti ja ymmärtäen kaikkien vaikuttimet.
Itsehän vastaan Tuomiopäivänä teoistani Hänelle, itse joudun kantamaan oman vastuuni kaikesta Hänelle.
Nimitän reissuani arjen islamiin, tavallisiin muslimeihin tutustumiseksi. Tavaraa, rahaa tai muuta maallista ei ollut ylenpalttisesti, mutta kun pienet lapset ennen joka-päiväistä jalkapalloiluamme kadulla, tulivat luokseni katsomaan "La Finlandesea" (olinhan saapunut majapaikastani tuolle alueelle) ja antoivat poskipusut, tervehtien islamilaisittain, ymmärrätte varmasti, mitä se minulle merkitsi: Aidon uskon kokemista ja siinä myötäelämistä.
Tämä kaikki kohotti omaa uskoani, mutta sen suuruuden määrittää vai Allah!"
Vastaukset 3
Vanhimmat
että tähän on tullut tasan nolla vastausta?
Se varmaankin kertoo aika hyvin miten paljon noita myönteisiä kokeomuksia islamista meillä kaikilla suomalaisilla onkaan.
Jos itsekin oikein tosissani pinnistän ja yritän keksiä niitä myönteisiä kokemuksia, joita minulle on kuitenkin aika paljon tullut tässä viimeisten 20 vuoden aikana, niin vaikka miten pinnistäisin, en millään kykene keksimään ainotakaan myönteistä kokemusta.
Niitä negatiivisia taas tulee ihan heti niin paljon mieleen, etten jaksa niitä tässä edes toistaa. Aivan liian paljon negatiivisia kokemuksia, että jaksaisin kertoa niistä edes pienenpienen osan.
Myöteistä oli kun ei tarvinnut pestä ja laittaa tukkaa moskeijaan mennessä, kun oli huivi päässä. Lisäksi myönteistä on se että muslimivaatteet olivat sen verran peittäviä, ettei nykyään enää kukaan muslimi tunnista kadulla kun vaateparsi on täysin muuttunut :)
myönteisistä islamilaisista kokemuksista. Epäilemättä nuo roikkujat ovat hyvinkin vakuuttuneita islamin ihmeellisestä rakkauden ja yhteisöllisyyden sanomasta?
http://images.google.fi/images?hl=fi&q=hanging iran&btnG=Etsi kuvia&gbv=2