Yritin siis tänä vuonna Turkuun oikeustiedettä opiskelemaan tuoreena ylioppilaana (E:n paperit) enkä päässyt. Pisteeni eivät riittäneet, sillä sain 33,5 pistettä. (Olisin tarttenut 9,5 pistettä lisää.) Olin valmennuskurssillakin.
Mietinkin nyt, onko järkeä yrittää ensi vuonna enää uudestaan. Ala kiinnostaa kyllä kovasti, mutta ajatus siitä, että joutuisin toiselle välivuodelle paskaduunia tekemään ei oikein houkuta. Onko mulla mitään toivoa kehittyä ja päästä ens kerralla? Tiedän kyllä, että tilanne on hiukan eri ens keväänä, kun pääsykoekirjat saa eteen. Ei tartte ekaa kuukautta ihmetellä, että tällästäkö tää teksti on. Jaksaa myös paremmin lukea, kun ei oo yo takana.
Totta kai aion mennä sit uudestaan valmennuskurssille. Jos on joitain muita vinkkejä, mitä kannattais valmistautuessa tehdä tässä välissä, niin olisin kiitollinen. Tahtoa kyllä löytyy, mutta pettyminen oli kauheaa jo tällä kerralla.
Mietinkin nyt, onko järkeä yrittää ensi vuonna enää uudestaan. Ala kiinnostaa kyllä kovasti, mutta ajatus siitä, että joutuisin toiselle välivuodelle paskaduunia tekemään ei oikein houkuta. Onko mulla mitään toivoa kehittyä ja päästä ens kerralla? Tiedän kyllä, että tilanne on hiukan eri ens keväänä, kun pääsykoekirjat saa eteen. Ei tartte ekaa kuukautta ihmetellä, että tällästäkö tää teksti on. Jaksaa myös paremmin lukea, kun ei oo yo takana.
Totta kai aion mennä sit uudestaan valmennuskurssille. Jos on joitain muita vinkkejä, mitä kannattais valmistautuessa tehdä tässä välissä, niin olisin kiitollinen. Tahtoa kyllä löytyy, mutta pettyminen oli kauheaa jo tällä kerralla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ensiksi Sinä luultavasti itse tiedät itse parhaiten, mikä Sinua kiinnostaa. Ja se auttaa kestämään kovempiakin paineita. Eli, jos koet että oikeustieteellisessä opiskelu vosi olla "se" sinun juttusi niin, mikään ei estä sinua hakemasta useampaankin kertaan.
Pääsykoe voi mennä monesta kohtaa pieleen. Ja sen pieleen meneminen ei kerro sen kummemin älykkyydestä kuin varsinaisesti lahjakkuudestakaan. Eikä ole yhtään paha asia, jos uudestaankin kokee, että "tällaistäkö" oikeustieteellinen teksti onkin. On totta, että monenasian voisi kirjoittaa usein myös toisin tai ainakin eri painotuksin.
Nyt kehottaisin sinua miettimään, että miten valmistauduit viime keväänä pääsykokeisiin?
Luitko tarpeeksi? Vai "ihmettelitkö" muutakin kuin pääsykoetta? =Kuluiko tehokasta pääsykokeeseen valmistatumisaikaa esim enemmän tv:n katseluun kuin itse lukemiseen. Ajan takaa, sitä,kuinka nyt voisit mahdollisesti esim. aikatauluttaa pääsykokeisiin valmistautumisen paremmin?
Kuinka hyvin olit lukenut esim. pääsykoekirjat ennen valmennuskurssia?
Valmennuskurssi ei yksin pelasta, mutta tukea sieltä voi saada.
Onnea Hakuun. - Et ole suinkaan ainoa, joka on jäänyt ilman mieluista opiskelupaikkaa esnimmäisellä yrittämällä. Moni hakee vieläkin useammin.
Kiitos poromies, annoit mulle vähän toivoa. Tiedän, että oikis on se mun juttu enkä aio antaa periksi.
Totta on kyllä, että viime keväänä olin tosi väsynyt, koska panostin aika paljon yo-kirjoituksiin . Realistisesti lukuaikaa kertyi noin 5 tuntia/ arkipäivä ma-pe ja viikonloput meni enemmänkin huilatessa. Olin henkisesti aika puhki siltikin, kun oli pääsykokeen aika. Harmittaa vaan, kun kuitenkin suhteellisen pienestä jäi kiinni... No, ens keväänä on uudet kujeet ja motivaationi on nyt jo korkealla.
Mukavaa ja helpottavaa, että oikeustieteellinen on "se" sun Sinun juttu. aika paljonhan usein menee energiaa kun yrittää löytää sen oman juttunsa. Edellisessä viestissäni taisin painottaa kovin aikataulutusta. Ja niin voisin tehdä nytkin. Mutta sensijaan totean, että muista paitsi lukea (ikään kuin et muistaisi, sitä muistuttamatta), niin myös syödä ja nukkua. Pienet happihyppelytkään välillä eivät ole pahitteeksi. enemmän ja vähemmän suuri vaara ion että, jos oikein suurella innolla tartutu pääsykoekirjoihin heti ja vietät niiden kanssa ympäripyöreitäpäiviä ja valvottuja öitä vain ajatellen pääsykoetta ajat itsesi loppuun jo hyvissä ajoin ennen pääsykoetta. Mm. tämän vuoksi lukemista kannattaa "hieman" suunnitella lukemistaa. - Niin jaksaa vielä ne loput "maakiset" pari viikkoa. Ja ennen kaikkea vielä, sitten itse kokeessa.
Nyt iloista syksyä! Ja muista nauttia muustakin elämästä.
uudestaan! Jos katsot tilastoja, niin ne ekalla kerralla sisäänpäässeet ovat vähemmistönä. Melkeinpä kannattaisi tuoreita ylioppilaita varoittaa siitä pettymyksestä. Itse en edes viitsi julkisesti kertoa, kuinka monennella kerralla ovet aukesivat... kertaakaan en ole katunut ammatinvalintaani tai välivuosia. Pettymys oli hirveää, ja kyllä sitä itkettiin pitkään. Mutta sisu kasvoi.
Ensi keväänä sinulla on huomattavasti enemmän aikaa lukea ja pystyt keskittymään nimemomaan olennaiseen. Samoin epäonnistuminen tuo sinnikkyyttä, jos kerran olet varma siitä, mitä haluat.
Ja voihan sen ajatella niinkin, että epäonnistumiset kasvattavat ihmistä. Pieni elämänkökemus ja kypsyys eivät ole yhtään haitaksi oikiksen opinnoissa tai juristin ammatissa. Jos itse olisi päässyt tiedekuntaan suoraan lukiosta, niin epäilen, että päähäni olisi noussut nestettä, joka sinne anatomisesti ottaen ei ollenkaan kuulu ;-) Jossain vaiheessa elämää ne pettymykset tulevat, ja ihan hyvä ainakin omalta kannalta, että tuli tuossa iässä.
kun jaksatte kannustaa, ihanaa! Pettymys oli raskas kylläkin. Itkua tuli väännettyä todella useasti ja olin pitkään pettynyt itseeni sekä turhautunut. Joskin nyt olen suunnannut katseeni jo tulevan kevään koitokseen.
Viimekeväinen valmennuskurssini oli kaupallisen yrityksen järjestämä. Jäi vähän rahastuksen maku suuhun. Mietinkin nyt, olisiko minun hyödyllistä suunnistaa ens keväänä Lexin kurssille? Ja kuten Poromieskin totesi, eihän se kurssi mitään pelasta, mutta saispahan ainakin vertaistukea ja vastaustekniikkaharjoitusta.
olet selvästi jo oivaltanut, että mitä valmennuskurssilta voi saada. (Kokemuksesta sanon, että valmennuskursseilla on näyttänyt olevan, myös porukkaa, jotka ovat siellä koska äiti/isä kaveri täti ovat käskeneet/painostaneet. Tai siksi,että itse odottavat hyvin suuria. Mikään kurssi ei kuitenkaan voi hakea, tai tulla valituksi sinun puolestasi.
Aika moni joutuu, myös pettymään, jos odottaa, että kurssilla vósi korvata leijonan osan omasta työnteosta ja valmstatumisesta. Niin ei ole.
Vaan usein kutein kirjoitit itsekin: yleensä paras anti on mahdollinen vertaistuki. Ja, mahdollisesti, myös mahd. vastaamisen opettelu. Monellle riittää jo hieman se, että huomaa muillakin olevan paineita. (Lukeminen on toisinaan aikayksinäistä).
Mutta miksikö valitsisin Lexin järjestämän kurssin? Syy on yksinkertainen. Jos tai kun "maksaa" heidän kurssistaan, niin voi samalla ajatella se on osaksi sijoitus tulevaan. Jos on suuntana Turun yliopistossa tapahtuva oikeustieteellinen opiskelu, niin miksei tukisi ainejärjestöä, jonka tehtävänä on ajaa juuri ao. opiskelijoiden etua. Siis myös sinun etuasi tulevaisuudessa. Ja, sitten kun olet sisällä tiedekunnassa, voit myös itse pyrkiä vaikuttamaan tarkemmin mihin valmennuskurssi bisneksestä saadut rahat käytetään. Opetuksen tasossa Lex ei häviä yhtään niille yrityksille, joille valmennuskurssit ovat vain pelkkää bisnestä. Voinee kai ajatella, että myös lex haluaa saada iveihinsä juuri ne kaikkein parhaimmat opiskelijat etteivät ne (tai he) menisi ja pyrkisi vaikkapa valtiotieteelliseen, tai lääkikseen, vaikka nekin varmasti ottaisivat monta motivoitunutta juuri heidän alastaan kiinnostunutta opiskelijaa.(..)
tietysti on, jääkö tarpeeksi aikaa lukemiseen, kun osa illoista menee luennoilla istuessa. Uskon kyllä, että jos tarpeeksi motivaatiota löytyy, niin aikaa riittää siihen, mitä haluaa - eli lukemiseen. Ja kurssin hyötynä on toki, että epäselviä kohtia voi kysyä opettajilta.
Kävin Lexin sivuilla, ja vaikuttaa kyllä aika lupaavalta. Ja plussaa on, että kursseja ei järjestetä bisnesmielessä.
Jos jäit todellakin yli 9 pisteen päähän viimeksi pääsykokeissa, se ei kyllä ole enää mitenkään "lähellä sisäänpääsyä" -tilanne...! Monet jäävät pisteen tai kahden päähän - se on jo lähellä, mutta kertoo takuuvarmasti, että se viimeinen rutistus puuttuu silloinkin.
Pitänee miettiä, mitä on realistisesti ajatellen mahdollista tehdä seuraavalla pyrkimiskerralla paremmin, ja vetää johtopäätökset.
PS. Valmennuskurssi (oli sitten Eximian, Lexin jne.) ei koskaan korvaa osaakaan itsenäisestä pääsykoelukemisesta! Se voi parhaassakin tapauksessa vain jossain määrin tukea lukuprosessia mm. auttamalla ymmärtämään jonkin asian paremmin ja sitä kautta (toivottavasti) myös muistamaan sen. Mutta se kannattaa ehdottomasti käydä. Esim. harjoituspääsykokeet kannattaa ottaa niin tosissaan, kuin ikinä mahdollista.
eihän se olekaan niin kovin lähellä sisäänpääsyä, mutta tiedän saaneeni niistä tehtävistä, joihin osasin vastata (4 tehtävää) yli 8 pistettä per tehtävä. Totuus on, että yhtä pääsykoekirjaa en ollut sisäistänyt tarpeeksi tarkasti, ja tästä kirjasta oli 4 kysymystä. Näistä tehtävistä pisteeni jäivät lähelle nollaa.
En ole tyhmä, joten käsitän, että on ihmisiä, jotka jäävät oikeasti vain muutaman pisteen päähän. Realistisesti tiedostan sen, että ensi kerralla osaan lukea kaikki pääsykoekirjat sillä tarkuudella ja huolellisuudella, joka vaaditaan, että pisteitä tulee.
Ja koska en ole tyhmä, tiedän että valmennuskurssi ei todellakaan korvaa itsenäistä, kovaa työtä vaativaa lukemista. toiveikas-tapaus: minulle tuo oli olosuhteet huomioon ottaen lähellä (Jos noista neljästä olisi tullut yhteensä se 9 ja puoli pistettä.) Ja kokeisiin tulee ihmisiä, jotka jäävät paljon kauemmaksi sisäänpääsystä.
Onnea tuleviin pääsykokeisiin! Toivottavasti jaksat vielä yrittää. Annan tässä muutamia vinkkejä, jotka itseäni auttoivat sisäänpääsyyn.
Tein huomion tosta 5h lukemisesta päivässä. Toisille se ehkä riittää, mutta suurimmalle osalle tavallisista ihmisistä se on liian vähän. Pääsin nyt keväällä uutena ylioppilaana C:n papereille ensimmäisellä kerralla sisään Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen. Se vaati, että luin päivässä 8-10h - ja pari viimeistä viikkoa aamusta iltaan. Sivumäärät olivat n. 120 - 200 sivua päivässä. Omia muistiinpanoja mahdollisten esseiden muodossa aloitin tekemään reilu kk ennen koetta. Muistiinpanot kannattaa kohdistaa itselle kaikista vaikeimmin sisäistettäviin asioihin, ja opetella ne niistä ulkoa (kirjoissa moni asia on kerrottu hyvin monimutkaisesti, joten kannattaa poimia vain oleelliset asiat lyhyempään muotoon).
Pääsykokeeseen ei voi mennä sillä asenteella, että 40 pistettä riittää. Kirjat pitää osata niin hyvin, että ainoa tavoite on saada vähintään 65/70.
Suurin osa valmennuskursseista on täyttä rahastusta. Luennoitsijat saattavat tulla kolmeksti tunniksi lukemaan tekstiä kirjasta ilman kummempaa valmistautumista. Jokaisen oikikseen hakijan pitäisi osata ymmärtää lukemaansa, joten tälläiset kurssit ovat vain ajanhukkaa. Kannattaa harkita tarkkaan, jos on kurssille menossa. Järkevämpää on mielestäni pyytää useammalta valmennuskurssilta kotiin lähetettäviä tai paikanpäällä (kannattaa tehdä näin muutama ajankäytön hallinnan takia) tehtäviä kokeita. Nämä maksaa n.100e, joten niitä voi tilata useammastakin paikasta. Kokeiden tekeminen opettaa eniten ja siinä voi mitata omaa osaamistaan ja tasoaan. Tietenkin vastaustekniikka pitää olla myös kunnossa. Oikiksen pääsykokeissa ei vastata samalla tavalla kuin yo-kokeissa. Epäselviä asioita voi kysyä sähköpostilla näiltä etäkokeita järjestäviltä valmennuskeskuksilta.
Päivässä ei aikaa jää juuri muuhun kuin lukemiseen (tietenkään koko aikaa ei pysty lukemaan). Lukeminen täytyy tehdä koko ajan ajatuksella. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. Kannattaa panostaa myös liikuntaan. Tunnin juoksulenkin tekeminen päivässä antaa vähän muutakin ajateltavaa, ja kunto nousee. 5 tunnin pääsykokeessa myös hyvällä kunnolla on merkitystä.
Unirytmin opettelu on tärkeää. Viimeisinä päivinä paineet ovat hirvittävät, joten unta tuskin saa helposti. Helpottaa kun on tottunut menemään aikaisin nukkumaan ja heräämään. Illasta jää sitten muutama tunti aikaa tehdä muutakin kuin lukea, kun on aloittanut päivän lukemisen hyvissä ajoin.
"Helpottaa kun on tottunut menemään aikaisin nukkumaan ja heräämään. Illasta jää sitten muutama tunti aikaa tehdä muutakin kuin lukea, kun on aloittanut päivän lukemisen hyvissä ajoin."
Tulipa tästä mieleeni oma lukemiseni pääsykokeisiin. Käytännössä se meni niin, että yöt luin ja päivät nukuin, varsinkin viimeisten viikkojen ajan. Yöllä on kaikkein miellyttävintä lukea, koska on muutenkin rauhallista ja erilaisia aktiviteetteja on vähemmän. Illalla pystyi viettämään melko normaalia sosiaalista elämää, koska pänttäys painottui yöhön. Päivisin taas monet olivat töissä, joten itse pääsykoelukijana käytin sen ajan nukkumiseen. Ei tarvinut stressailla unirytmistä niin paljon.
Millä tavalla se vastustekniikka poikkeaa yo-kokeista eli millä tavoin kysymyksiin pitää vastata?
tiedekuntien nettisivuilta pääsykoekysymyksiä ja mallivastauksia. Niistä saat vähän vinkkiä.
Vastaustila on pääsykokeissa rajattu. Et siis voi jorista kaikkea ehkä asiaan kenties mahdollisesti liittyvää varmuuden vuoksi tyyliin "jo muinaiset roomalaiset" (ellei kysymys sitten satu olemaan oikeushistoriasta). Vain ja ainoastaan asiaa. Termit on osattava just eikä melkein.
Pääsykokeissa on useita oikeustapauskysymyksiä. Oikean lopputuloksen kirjoittamisesta ei saa ainakaan täysiä pisteitä. Ensin on kirjoitettava sääntö ja sitten sovellettava sitä kysymyksessä olevaan tapaukseen.