Kyseessä siis on sellainen tilanne että minulla on 4 kk vanha poika ja olen tällä hetkellä hänen kanssaan yksin, mieheni töissä ulkomailla. Samalla paikkakunnalla kuin me,asuu ystäväni joka on lapseton opiskelija (haavena luoda uraa ennen perheenperustamista)....hänellä ei ole kokemusta lapsista eikä ole muutenkaan millään tavalla tietoinen lastenhoitoon liittyvistä asioista, eikä oikein kiinnostunutkaan vielä ainakaan hankkimaan lapsia..
Minua vaivaa ja ärsyttää nyt suunnattomasti hänen suhtautuminen esimerkiks siihen miten minä hoidan lastani..en ymmärrä miksi.Jos vaikka mennään yhdessä kahville tai johonkin, hän jatkuvasti tarkkailee poikaani ja miten minä häntä käsittelen...jatkuvasti antaa kommentteja esim. jos vauvalla vähän valuu kuolaa suusta niin hän tokaisee että taas siltä valuu jotain suusta yms. kun kerran heijasin vaunuissa poikaani ja hän ei oikein nukahtanut..nostin hänet siten sieltä ylös ja huomasin että vaippa pitää vaihtaa-ystäväni siihen tokaisi että "äiti yrittää vaan nukuttaa vaikka toisella pitää vaippa vaihtaa" (v***u en voinu heti huomata kun oli ihan hissukseen vaan vaunuissa)siis oikeesti mulla palaa pinna .Hän on vielä kuitenkin sukulaistyttöjä eli välit on pakko pitää ja tapailla mut siis mistä toi käytös johtuu .Minä olen itseeni tyytyväinen siitä kun olen jaksanut lapsen kanssa yksin ja minulle päivät ovat sitä että saan ns. pakolliset rutiinit tehtyä ja loppu onkin sitten ylimääräistä,koliikista selvittyämme poika on nyt ihan ns. perustyytyväinen jätkä. Miksiköhän ystäväni jatkuvasti ottaa kantaa ja vähättelee sitä mitä teen...muut lapsettomat ystäväni eivät käyttäydy näin...en haluaisi välittää mutta jotenkin raivostuttavaa käytöstä..hän on kyllä hieman turhautunut ihminen mutta kuitenkin...kiitos jos joku jaksoi lukea....
pitäisiköhän mun hankkia uusia ystäviä muista äideistä, niin ei varmaan tarvitsisi miettiä tälläisiä....
Minua vaivaa ja ärsyttää nyt suunnattomasti hänen suhtautuminen esimerkiks siihen miten minä hoidan lastani..en ymmärrä miksi.Jos vaikka mennään yhdessä kahville tai johonkin, hän jatkuvasti tarkkailee poikaani ja miten minä häntä käsittelen...jatkuvasti antaa kommentteja esim. jos vauvalla vähän valuu kuolaa suusta niin hän tokaisee että taas siltä valuu jotain suusta yms. kun kerran heijasin vaunuissa poikaani ja hän ei oikein nukahtanut..nostin hänet siten sieltä ylös ja huomasin että vaippa pitää vaihtaa-ystäväni siihen tokaisi että "äiti yrittää vaan nukuttaa vaikka toisella pitää vaippa vaihtaa" (v***u en voinu heti huomata kun oli ihan hissukseen vaan vaunuissa)siis oikeesti mulla palaa pinna .Hän on vielä kuitenkin sukulaistyttöjä eli välit on pakko pitää ja tapailla mut siis mistä toi käytös johtuu .Minä olen itseeni tyytyväinen siitä kun olen jaksanut lapsen kanssa yksin ja minulle päivät ovat sitä että saan ns. pakolliset rutiinit tehtyä ja loppu onkin sitten ylimääräistä,koliikista selvittyämme poika on nyt ihan ns. perustyytyväinen jätkä. Miksiköhän ystäväni jatkuvasti ottaa kantaa ja vähättelee sitä mitä teen...muut lapsettomat ystäväni eivät käyttäydy näin...en haluaisi välittää mutta jotenkin raivostuttavaa käytöstä..hän on kyllä hieman turhautunut ihminen mutta kuitenkin...kiitos jos joku jaksoi lukea....
pitäisiköhän mun hankkia uusia ystäviä muista äideistä, niin ei varmaan tarvitsisi miettiä tälläisiä....
Vastaukset 12
Vanhimmat
usein ihminen joka käyttäytyy kuten ystäväsi, ei itse ihan rehellisesti edes huomaa mitä tekee. Ei tarkoita pahaa, kunhan juttelee :D ei itse huomaa olevansa raivostuttava. Hulluinta tässä on se että itse huomaan tekeväni joskus samaa vaikka lapsia onkin! Typeränä meinaa tulla se automaattilause "voi eikö äiti anna ruokaa... " kun kummityttö parkaisee nälkäkiukkua. Ja heti perään tajuaa miltä tuo lapsen äidistä kuulosti.
Luulen todella että ystäväsi ei ole kommenttejaan edes huomannut ja jos hänelle asiasta mainitset, lähinnä loukkaantuu ja ihmettelee mitä oimein teki väärin. Joko riskeeraat sen, tai annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Yksi konsti voisi myös olla mukaan meneminen. Tuossa vaippa täynnä, kommentissa olisi voinut lähteä mukailemaan "juu, on se äippä vaan taukki kun ei tommosta huomaa *jokeltelua vauvalle*..." tee niinkuin ystäväsi, puhu vauvalle, älä kohdista sanojasi hänelle. Niin hänkin kuvittelee tekevänsä. Hän joko huomaa mokansa, tai ei huomaa. Mutta ärsyyntymisessä auttaa paljon sen ymmärtäminen miksi hän niin puhuu ja mitä hän sillä tarkoittaa.
***
En kyllä usko että ystäväsi pahaa tarkoittaa. Mutta lapsettomille usein vauvat on niin mielenkiintoisia että pitäähän niitä tuijottaa ja kommentoida koko ajan... Teen sitä itsekin aina kun on vauvaseuraa. Ystäväsi on kyllä hieman ajattelematon kommentoidessaan, uudet äidit kun ovat niin herkkiä lastensa ja äitiytensä suhteen. Mutta itsehän tiedät parhaiten, että hoidat vauvan hyvin! Eli muista ei tarvitse välittää.
Edellisen ehdottama tyyli tai suora puhe voisi tehota.
Tuo on tapa puhua...ärsyttävä tapa! Samaa tekee isoäitini. Ja ai että et ottaa päähän. asiast voi hänelle mainita kohteliaasti sanomalla, että tuo puhetapa ei ole kilttiä. Vasta siitä yleensä tajutaan. Ystävälläsi ei ole lapsia, hän ei tiedä miltä se tuntuu. Sano hänelle asiasta, jos ottaa nokkiinsa niin anna ottaa. OIkeastaan on hyväksi että ottaa niin tajuaa.
"Hän on vielä kuitenkin sukulaistyttöjä eli välit on pakko pitää ja tapailla"
Ihanko totta? Kuinka läheistä sukua hän on? Kuinka usein häntä on "pakko" tavata?
Minun yksi siskoistani asuu samalla paikkakunnalla kuin me, ja tapaamme toisiamme n. 1-2 kk välein, riippuen tilanteesta. Se sopii emile molemmille, ja väleissä pysytään. Luultavasti meillä menisi aika nopeasti "sukset ristiin", jos tapailtaisi useamman kerran kuukaudessa. Tuo kyseinen sisko kyllä joskus huomautteli meidän lapsista ja tavastamme kasvattaa heitä, ja vertaili aina muihin tuntemiinsa lapsiin. Esim. kun meidän 2v tyttö kiipesi pöydälle, kommentti oli, että miten se tuolla tavalla, kun ei hänen 1v kummityttönsä vaan tuollaista tee, on niin kiltti ja tottelevainen. Lopulta sanoin hänelle asiasta rumasti. Ja siihen loppui ikävät kommentit. Ja nyt siis tapaamme niin usein kuin hyvältä tuntuu.
Eli sano hänelle ensin nätisti, että et jaksa sitä, että hän kommentoi kaikkia sinun tekemisiäsi. Ja harvenna tapaamisia. Jos ei auta, sano rumasti, ja pidä tapaamisissa pidempi tauko, jotta hänellä on aikaa miettiä asiaa. Sitten katsot, vieläkö hän on kiinnostunut tapaamaan sinua.
mut muista sit kun hällä lapsi niin voit tehdä saman ja kertoa et mitä hän itse aikoinaan opasti =) "ei meidän lapsi itkis"
Seuraavan kerran kun sukulaisesi huomauttaa esim. vauvan vaipoista, niin laitapa hänet tekemään se "likainen" työ - ei tee yhtään pahaa hänellekään vähän harjoitella vauvanhoitoa! Tai anna rätti hänen käteen ja käske röyhtäyttää/pyyhkiä puklujäljet vauvat naamalta. Saattaisi olla tehokasta!
Olet mielestäni turhan herkästi vetämässä hernettä nenuun, eiköhän tuo toinen ihan ajattelemattomuuttaan tuossa höpise, eikä vartavasten sinua arvostellakseen?
Hormoonit taitaa vielä hyrrätä ylikierroksilla?
siis joo tosiaan on kyseessä minun ensimmäinen ja ensimmäiset 3,5 kk oltiin tosiaan muurauduttu enimmäkseen himaan, pakolliset kauppareissut ja kävelyt tehtiin. kotona oli helpoin lohdutella nonstoppina itkevää vauvaa. Ja nyt kun vihdoin viimein ollaan oltu nyt aika aktiivisestikin liikenteessä mikä on mulle vielä totuttelua vauvan kanssa tää kodin ulkopuolella olo niin aika herkästi ottaa tollaset kommentit varsinkin kun tämä kyseinen kaveri touhottaa vieresssä että tossa on puklua ja tossa ja tuollakin on vielä ....välillä oon sanonut että toi on aika pientä vielä kun se meinaa suurinpiirteen rupee pyyhkii sormellaan yhtä kuolapisaraa...
siis serkkutyttö ja meidän ei kylläkään oo pakko tapailla säännöllisesti mutta välejä en haluaisi pilata juuri tuon sukulaisuuden takia kuitenkin joudutaan jatkossa näkemään kun samalta kylältä ollaan kotoisinkin.sehän ei kyllä ole mikään syy sille että mun pitäisi niellä kaikki pa*ka sen suusta, sitten kun se sanoo kaiken sillä tavalla että siihen on vaikea sanoa edes mitään takaisin....ja kun se puhuu tosiaan pojalle kaiken miten olen mukamas "laiminlyönyt" lastani kun se itkee (ihan kun vauvat ei itkisi), ihan kun minä itse en olisi lainkaan paikalla....ehkä otan tämän turhan herkästi mutta minkä sille mahdan kun kaivaa mieltä...
Siis mä olen just tollainen =(
en koskaan ole tarkoittanut pahaa sanomisillani,enkä edes tajunnut loukkaavaani ketään...
Jos minulla olisi naispuoleisia serkkuja,luultavasti se olisit sinä.
Kannattaisi varmasti kertoa ihan suoraan tunteistaan,mä ainakaan en ole tajunnut "vittuilevani",vaan tyhmyyttäni vain louskuttanut leukojani.
Toinen vaihtoehto on sit tarkastaa omaa suhtautumistaan ko. ihmiseen,oletko kenties kuitenkin hieman epävarma toimistasi,vai mikä siinä niin ärsyttää?
Hei, jos sinun vauvasi on huutanut suoraa huutoa ensimmäiset 3,5 kk, ja nyt ei enää huuda, ja joku tulee huomauttamaan joka pikku vinkaisusta, sano hänelle, että ei tuo vielä mitään itkua ole. Lapsi kommunikoi. ;)
eli, serkullasi on vauvakuume ja hän siksi vahtaa vauvaasi ja sinua koko ajan, koska eihän sellaiset välittäisi ollenkaan mitä lapsen suhteen tapahtuu jotka eivät edes välitä lapsista.
Tai sitten, hän vaan on yksi monista huippukasvattajista, joilla ei ole omia lapsia, ja joilla se kasvatustyyli muuttuu heti kun oma lapsi on maailmassa, toisinsanoen silloin vasta herää todellisuuteen.
Minusta sinä voisit ihan suoraan, mutta asiallisesti sanoa hänelle, ettet tykkää noista huomautteluista, ja että ne ärsyttävät sinua. Haluat hoitaa lapsesi itse niinkuin parhaaksi näet, etkä halua kuulla huomautteluja koko ajan. Jos hän on yhtään järkevä, niin tajuaa kyllä, eikä loukkaannu.Älä jää odottamaan sitä hetkeä, kun olet kiukkuinen ja sanot hänelle pahasti.