Käyn läpi kipeää äitisuhdettani. Onko kenelläkään hyviä neuvoja, miten asiaa voisi työstää.
Joku meidän väleissä painaa. Tuntuu, että en ole saanut rakkautta äidiltäni. Pelkään äitiä, vihaan äitiä ja kaipaan äitiä. En ole koskaan oppinut tuntemaan äitiäni, vaikka hän on minua hoitanut. Yksin olen saanut tieni taivaltaa ja taakaksi olen hänelle ollut. Ei helppoa ole ollut.
Joku meidän väleissä painaa. Tuntuu, että en ole saanut rakkautta äidiltäni. Pelkään äitiä, vihaan äitiä ja kaipaan äitiä. En ole koskaan oppinut tuntemaan äitiäni, vaikka hän on minua hoitanut. Yksin olen saanut tieni taivaltaa ja taakaksi olen hänelle ollut. Ei helppoa ole ollut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko itse äiti? Minulla oma äitisuhteeni on noussut nyt vasta pintaan, kun olen saanut ensimmäisen lapseni. Olen ruvennut kokemaan jonkinlaista katkeruutta häntä kohtaan, ja olen vähän vihainenkin, kun hän ei ole mielestäni antanut minulle tarpeeksi hellyyttä. Olenkin päättänyt, että omaa lastani halaan ja pussailen päivittäin, niin kauan, että hän suorastaan pukkii minua pois! En esimerkiksi muista koskaan olleeni äitini sylissä. Lisäksi hänen on hirvittävän vaikea pyytää anteeksi, jos joskus äkkipikaisuudellaan huomaa loukanneensa. Kierrellen ja kaarrelleen yrittää joskus hyvitellä sanomisiaan, mutta kaipaisin suoraa anteeksi pyytöä.
Ainoa tapa on puhua äidin kanssa. Istuttaa kahvi kupposen ääreen ja pyytää anteeksi sitä että olet niin suuri taakka hänelle...yleensä tuossa kohtaa jokainen äiti herää, heräisin itsekin jos minulle sanottaisiin noin. Vaikka hän ei siihen sanoisi mitään niin varmasti tajuaisi että jotain on tehtävä. Mulla on sama juttu oman äidin kanssa...tein noin ja siihen äitini jäi puremaan kynsiään hiljaa. Sen jälkeen en pitänyt yhteyttä. Hän otti yhteyttä minuun kirjeitse jossa kertoi väsymyksestään, stressistään ja huolestaan...eli perusjuttua. Mutta kyllä nuo asiat pitäisi puhua naamat vastakkain. Sano että haluat puhua nyt. Äläkä jätä mitään sellaista sisällesi joka kalvaa sinua vähänkin.
Olen itsekin äiti ja lähentelen 30 ikävuotta. Lisään vielä, että olen yrittänyt äitini kanssa jutella ja sanonutkin hänelle kipeistä tuntemuksistani. Hän on syvästi loukkaantunut, että kuinka voin moista puhua. Tästä johtuen, välimme ovat oikeastaan katkenneet, emmekä pidä yhteyttä.
Olen ajatellut, että työstän asiaa ilman äitiä, jos se suinkin on mahdollista. Tuntuu vaan niin vaikeelta.
Mä en ole edes uskaltanut ottaa asiaa ikinä puheeksi. Olen 25-vuotias. Luulen tietäväni hänen reaktionsa jos mä puhuisin äidille näistä tuntemuksistani; hän varmasti loukkantuisi. Ainakin hermostuisi. Kaikkein viimeisimpänä myöntäisi virheensä. Toisaalta olemme paljon tekemisissä, mutta välimme on jotenkin kylmät ja etäiset. Olen päättänyt antaa asian olla. Osoitan omalle lapselleni paljon rakkautta ja hellyyttä ja toivon tällä viestittäväni äidilleni, että tälläistä minäkin olisin pienenä kaivannut.
Onko sulla ketään muuta kehen sulla olis ollut erityisen lämpimät välit lapsuudessa? Esim. mulla mummoni on ollut kait jonkinlainen äidin "korvike".
Heippa!
En mä oikein tiedä, onko minulla ollut ketään, joka olisi korvannut äidin. Joitakin henkilöitä tulee mieleen mm. opettaja ala-asteella ja yksi tädeistäni.
Luulen, että äitini ja minun välillä on suuria tunteita, jotka estävät kommunikaatiota. Itse koen äidin silmissä häpeää siitä, että en olekaan vaan kiltti tyttö, joka epäonnistuu. EN halua enää nöyryyttää itseäni hänen silmiensä alla ja siksi omalta puoleltani on vaikeaa tavata häntä. On vaikea nöyrtyä hänen edessään ja kunnioittaa häntä ja olla haavoittuvainen ja antaa anteeksi, että en saanut sitä syliä, jota kaipasin.
Sitä en tiedä, mitä äiti tuntee, mutta luultavasti jotain samaa häpeää ja syyllisyyttä.
Moi!
Meillä auttoi kun viimein sanoin hänelle minua painaneet asiat, ensin totesin sille, että aivan sama suututko, pidätkö mykkäkoulua tai loukkaannutko, että tässä on mun elämä nyt pelissä. Kerroin mikä painaa ja sen jälkeen olen ollut asiallisissa väleissä ilman ripustautumista.
En enää soittele usein tai koeta tehdä vaikutusta. Lähinnä soitan jos tarvin jotain, niin hänkin aikansa teki.