Alempana olen kertonut tilanteestani, voitte lukea sen tuolta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000370&posting=22000000029721186
Haluisin päästä eroon imetyspelostani, mistä voi hakea tukea tällaiseen tilanteeseen. En ole löytänyt mistään sivustoa joka käsittelisi aihetta.
JOs vaikka joskus pystyisin imettämään ilman pelkoja :), vai olisiko se sitten epäoikeudenmukaista esikoista kohtaan jota en pysty imettämään? Antaisiko hän minulle anteeksi ja ymmärtäisikö hän sen joskus? Se kuitenkin tulee ilmi etten imettänyt häntä. Olisiko hän katkera....
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000370&posting=22000000029721186
Haluisin päästä eroon imetyspelostani, mistä voi hakea tukea tällaiseen tilanteeseen. En ole löytänyt mistään sivustoa joka käsittelisi aihetta.
JOs vaikka joskus pystyisin imettämään ilman pelkoja :), vai olisiko se sitten epäoikeudenmukaista esikoista kohtaan jota en pysty imettämään? Antaisiko hän minulle anteeksi ja ymmärtäisikö hän sen joskus? Se kuitenkin tulee ilmi etten imettänyt häntä. Olisiko hän katkera....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Surullinen viestisi on taas esimerkki siitä, että ongelmien kanssa painivia ei lohduta imetyksen vähättely. Sinähän haluat imettää! Sinua pitää auttaa ja tukea, eikä vastata vain sanomalla, ettei imettämisellä ole niin väliä. Sillähän on sinulle väliä, kuten sillä on väliä kaikille hyville äideille (joihin myös sinä kuulut).
Sinua on kohdeltu hirvittävän väärin. Älä anna raiskaajan viedä sinulta enää mitään. Kehosi kuuluu sinulle ja vauvallesi. Sinä olet ansainnut hyvän imetyskokemuksen. Sinulla on oikeus imettää ja nauttia siitä.
Ota yhteyttä Tukinaiseen tai muihin vastaaviin tahoihin, joissa tuetaan raiskauksen uhreja. Et varmasti ole ainoa, jolle suhde omaan kehoon on vaikea raiskaustrauman vuoksi.
Puhu asiasta myös neuvolassa (toivottavasti sieltä saa muutakin tukea kuin vain kehotuksen ostaa tuttelia). Onko sinulla läheistä ystävää, joka ymmärtäisi, mistä on kyse? Saatko tukea mieheltäsi? Puhumalla pahimmatkin pelot yleensä vähän aina pienenevät. Saatat ehkä myös tarvita ammattilaisen apua asian käsittelyyn.
Samankin perheen lasten elämät voivat olla erilaisia. Jos sinua surettaa, että imetät kakkosta mutta et ykköstä, voit miettiä myös sitä, että esikoinen sai kuitenkin aikanaan olla se ainoa. Hän on kenties saanut enemmän muuta huomiotasi. Joka tapauksessa eivät lapset tuollaisia mieti, eikä sinun todellakaan tarvitse kokea syyllisyyttä. Sinähän teet parhaasi!
Kaikkea hyvää sinulle. Voimia ja rohkeutta paranemiseen
aikanaan vai ei.
Koskaan, en ikinä ole kenenkään kuullut valittavan ettei häntä olisi imetetty pienenä.
Mitä nyt miehet joskus.......mutta ne ei tarkoita sillä tota asiaa.