Ensinnäkin, meidän pikkuinen prinsessa syntyi 27.9 klo 13.17 pitkän odotuksen jälkeen rakastavaan kotiin.
Pikku neiti ei vain nuku. Joskus satunnaisesti nukahtaa rinnalle, mutta kun käsi väsyy ja siirtää pedille, tyttö herää ja täytyy taas alkaa nukuttamaan. Mies hoitaa joka toinen päivä yösyötöt ja herää usein viikonloppuisin lasten kanssa, mutta lähtee taas aina arkipäivisin töihin ja minä jään kotiin yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Olen täysin väsynyt tähän. Keskimmäinen 1,7v nukkuu vielä päiväunet ja on aika kova työ saada molemmat tytöt nukkumaan, kun esikoinen roikkuu kiinni ja seuraa koko ajan. Ressukka kaipaa läheisyyttä mutta sitä tulee annettua aivan liian vähän. Yleensä laitan lapset nukkumaan n. 19 - 19.30 aikoihin. Ensiksi suljen makuuhuoneen ovet ja laitan toisille lapsille videon tai radion hiljaiselle tai keksin jotain mutta hiljaista puuhaa. Sitten menen vauvaa nukuttamaan. Siihen menee yleensä n. 1-2h. Kävelen huoneessa ympäri vauva olkapäällä tai sylissä peiton sisällä ja hyräilen. Joskus menen sängylle makaamaan ja otan vauvan rinnalle ja imetän siinä. Kitinä ja itku jatkuu usein puolituntia putkeen. Pitkien yritysten jälkeen saan vauvan unten maille.
Sitten on vuorossa toiset lapset. Peittelen molemmat sänkyyn ja joskus otan molemmat syliin. Siinä luen iltasatua tai katsellaan kirjaa. Keskimmäinen haluaa usein mehua, jota hänelle haen ja siihen tyttö nukahtaa.
Mutta taas n. puolen tunnin päästä alkaa vauvan itku, joka herättää muut lapset. Heijaan vauvaa usein n. vajaan tunnin. Vihdoin viimein pääsee rättiväsynyt äiti nukkumaan. Tyttövauva taas heräilee parin tunnin kuluttua rinnalle. Aamulla äiti on taas sitten ihan puhki kun isi lähtee töihin ja lapset heräilevät.
Tälläistä on sitten se meidän arki.
Pikku neiti ei vain nuku. Joskus satunnaisesti nukahtaa rinnalle, mutta kun käsi väsyy ja siirtää pedille, tyttö herää ja täytyy taas alkaa nukuttamaan. Mies hoitaa joka toinen päivä yösyötöt ja herää usein viikonloppuisin lasten kanssa, mutta lähtee taas aina arkipäivisin töihin ja minä jään kotiin yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Olen täysin väsynyt tähän. Keskimmäinen 1,7v nukkuu vielä päiväunet ja on aika kova työ saada molemmat tytöt nukkumaan, kun esikoinen roikkuu kiinni ja seuraa koko ajan. Ressukka kaipaa läheisyyttä mutta sitä tulee annettua aivan liian vähän. Yleensä laitan lapset nukkumaan n. 19 - 19.30 aikoihin. Ensiksi suljen makuuhuoneen ovet ja laitan toisille lapsille videon tai radion hiljaiselle tai keksin jotain mutta hiljaista puuhaa. Sitten menen vauvaa nukuttamaan. Siihen menee yleensä n. 1-2h. Kävelen huoneessa ympäri vauva olkapäällä tai sylissä peiton sisällä ja hyräilen. Joskus menen sängylle makaamaan ja otan vauvan rinnalle ja imetän siinä. Kitinä ja itku jatkuu usein puolituntia putkeen. Pitkien yritysten jälkeen saan vauvan unten maille.
Sitten on vuorossa toiset lapset. Peittelen molemmat sänkyyn ja joskus otan molemmat syliin. Siinä luen iltasatua tai katsellaan kirjaa. Keskimmäinen haluaa usein mehua, jota hänelle haen ja siihen tyttö nukahtaa.
Mutta taas n. puolen tunnin päästä alkaa vauvan itku, joka herättää muut lapset. Heijaan vauvaa usein n. vajaan tunnin. Vihdoin viimein pääsee rättiväsynyt äiti nukkumaan. Tyttövauva taas heräilee parin tunnin kuluttua rinnalle. Aamulla äiti on taas sitten ihan puhki kun isi lähtee töihin ja lapset heräilevät.
Tälläistä on sitten se meidän arki.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikös isyysloma ole juuri tuollaisia tilanteita varten? Kyllä sekin 18 päivää jotain auttaa.
Kannattaa vaikka lypsämällä varmistaa, että vauva saa tarpeeksi ruokaa. Ja lämmin suihku/kylpy voi auttaa rentouttamaan sekä vauvaa, että äitiä. Kannattaa myös kokeilla vauvahierontaa. Ja jos vaiva vaikuttaa koliikilta niin eikun vaan apua hakemaan.
Ei tuollaiseen tilanteeseen kannata jäädä suremaan, vaan pyydä vaikka jotain sukulaista tai ystävää rohkeasti auttamaan.
Ja isommalle lapselle pitää tarjota ihan kahdenkeskistä aikaa ilman vauvaa, eli toinen vanhempi hoitaa vauvaa ja muita sisaruksia kun isomman sisaruksen kanssa puuhaillaan jotakin kahdenkeskistä. Niin, että jokaisella sisaruksella on myös omat puuhansa äidin ja isin kanssa.
Toivottavasti helpottaa ! :)
Täytyy mennä joku viikonloppu vauvan kans vaikka vauvahierontaan, jos isi tekee kivaa muiden kans. Olis kiva kyllä mennä koko perhekkin jonnekkin yhdessä, vaikka käymään kylpylässä, niin se vois vähän rentouttaa. Tai viedä lapset hoitoon ja lähtee miehen kans kahden. Mut vauva on vielä niin pieni et
ei uskaltais viä jättää minnekkään hoitoon. Noista vinkeistä nyt innostuin todella! ; )
Kiva ku mies tuli tänään näin aikasin kotiin, niin pääsin minäkin koneella käymään. Tuolla ne nyt lenkkeilee yhdessä ; )
Ihan kuin meidän kolmas lapsi. Häneen ei todellakaan saanut koskea sen jälkeen kun hän oli nukahtanut. Ja heräsi 30 min-1h välein yölläkin. Kun vatsavaivojen syyt saatiin pois, eli karsin omasta ruokavaliostani mm. kaikki valmiiksi maustetut ruoat, mausteseokset ja tomaatin ja paprikan, pitenivät unipätkät pääsääntöisesti 1-2 tuntiin. Hän nukkui vieressä ja heräili 1-2 tunnin välein n. 1v4kk ikäiseksi asti ja sen jälkeen omassa sängyssään heräili 3-4 tunnin välein. Yöheräilyt loppuivat 2,5 vuotiaana, kun kokeilin hänellä kestovaippaa yövaippana. Silloin ajattelin, että voi kun joku olisi minulle silloin kertonut tästä, kun tyttö oli vauva.
Meidän vauvamme oli ja on yhä herkkä nukkuja. Äiti sai useamman tunnin lepoa ainoastaan siten, että vauva jäi imetyksen jälkeen äidin rinnoille nukkumaan. Siihen imetys- ja muiden tyynyjen varaan äitikin sitten nukahti. Parin kuukauden iässä suostui nukkumaan jo vieressä. Nyt kuuden kuukauden iässä silloin tällöin myös omassa sängyssä, mutta lyhyesti ja levottomasti.
Sä olet tasan tarkkaan tiennyt kun olet ukkos kanssa mennyt sänkyyn, tullut 3 kertaa raskaaksi, mitä se tuo tullessaan vai oletko niin nuori että ei mielessä pyöriny mitä on elää ja kasvattaa 3 lasta?????haloo.....onko siellä ketään kotona????
Miksi halusit 3 lasta??????nyt sulla on ne tee vielä 4 lapsi ja mene hoitoon.
Mitä oikeesti valitat?????itse olet halunnut.
Kanna vastuusi! idiootti
Taas tätä... Okei, voi kyllä tulla mieleen jollekin, kun äidit väsymyksestä "valittaa", että itsehän on lapsia halunnut. Mutta tämä on nimenomaan "vauvat"- osio, jossa vauvojen äidit voivat hakea vertaistukea, sillä vaikka kuinka rakastat lapsiasi, voi tulla hetkiä jolloin väsyttää. Eikä se tarkoita, ettei kantaisi vastuuta. Tiedätkö sinä aina elämäsi ratkaisuja tehdessäsi, TASAN TARKKAAN millaisia tunteita ja vaiheita elämääsi tulee sen jälkeen? Kuten väität, että ap on tiennyt kun lapsia halunnut. En oikein usko. Joten mene itse hoitoon, kuulostaa ikävältä olosi. Tsemppiä ap:lle.
aamulla äiti taas on ihan väsynyt kun isä lähtee töihin? siis mitä helvettiä.. onko mies töissä koko päivän ja nukkuu yöt kun sun valituksesta saa kuvan että isäntä hoitaa vaan joka toinen yö ja viikonloppuisin. Teil on 3 lasta ja on jotkut hoito vuorot? mitäs helvetin järkeä nyt tuossa on,vai onko miehelläsi niin kova ja rankka työ että pitää saada nukuttua ja antaa sit vaan äitin hoitaa lapset..eihän tossa sun viestissä ole mitää järkeä jos asia on noin.. omaa syytäs jos olet niin tyhmä että alistut tuollaiseen ja sitten täällä valittelet väsymystäs. Ja onko appivanhemmat sun muut "ystävät" sit kadonneet vai onko liian iso ego että pyytää apua jos on kerran asia noin pahaksi edennyt.. ja oikeesti,kuten tuossa yksi kirjoittaja kirjoittikin,kyllä nyt helvetti pitää ottaa järki käteen jos menee ja hankkii kolmannen lapsen ilman mitään mietiskelyä.. Tyhmyyttähän tuo on.. ymmärrän sen että täällä esikoisen saaneet kaipaavat vertais tukea tai apua, mutta kun menee hankkimaan jo kolmatta lasta ja valittelee täällä asioita niin oikea ratkaisu on helvetti oma kuva peilistä!
Mies käy töissä 5 kertaa viikossa. Eli viikonloput on kotona perheen kanssa. Jostainhan on perheelle palkka saatava, kun minäkin aion olla äitiyslomalla vielä siihen asti kun kuopus täyttää 2. Esikoinen käy tarhassa satunnaisesti,n. 3 kertaa viikossa. Mies ei suinkaan hoida lapsia vaan viikonloppusin ja joka toinen yö! Joskus on vapaapäiviä ja pääsee aikaisin päivällä jo töistä. Lapsiperheitä naapurista löytyy, vaikka kuinka. Joskus mennään koko perhe sinne kylään, tai esikoinen menee kaverillaan käymään. Äitini ja isäni asuvat 3 tunnin ajomatkan päässä meistä, ei sielläkään ihan joka päivä käydä. Miehen äiti asuu aivan lähellä meitä ja joskus lapset sielläkin ovat hoidossa.
Ja itse näitä lapsia molemmat halusimme. Olemme todella ylpeitä heistä ja he ovat meille maailman rakkaimmat. Tiesimme mitä on tulossa jo ensimmäisen lapsen tullessa, emmekä suinkaan kadu sitä, mitä olemme saaneet aikaan!
Tuskin kumpikaan on tiennyt mitä kolmen lapsen kasvattaminen tuo tullessaan. Meneehän tuo vielä alkuhuumassa, mutta odotappas uhma-ikä kauteen. Ukkosi lähtee vieraisiin, ja löytää hehkeämmän jonka maha ei roiku. Tuolla sinun työhistoriallasi varustettu yh-äiti ei markkinoilla pärjää. Katkera on polku edessäsi, voimia sille. Saamme lukea vielä monta ruikutustasi näiltä sivuilta.
ongelma sitten on....?