tuhosin jotain kaunista. Kuvittelin ettei se mies välitä vaan haluaa kuitenkin jonkun toisen. Kerroin, etten ollut kiinnostunut, että hän ei ollut sitä mitä etsin. Pelkäsin satuttavani itseäni ja samalla satutin häntä ja itseäni. Tyhmä temppu, kaikki huonon itsetunnon takia. Miten pystyisin enää häntä vakuuttamaan, että hän on kaikkea mitä olen etsinyt, on ollut sitä aina. Pahojen pettymysten jälkeen en uskonut, että joku sellainen huolisi minut. Se kaikki oli silloin liikaa. Pelkäsin niin paljon sen kaiken menettämistä, että tuhosin sen itse.
Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja luulen jopa että tämä toinenkin saattoi ajatella minusta niin, vaikken silloin sitä tajunnut vaan myöhemmin. Itse haluaisin vielä puhua tämän toisen kanssa, mutta hän ei minun. Ilmeisesti onnistuin jättämään itsestäni niin huonon muiston hänelle, ettei hän siihen enää halua palata, vaikka tiedänkin että hän minusta edelleen pitää, paljonkin. Niinkuin minäkin hänestä. Ikuisesti minua varmaan tulee harmittamaan se miten kaiken niin kauniin ja herkän voi tuhota epävarmuudella ja väärinkäsityksillä.
Ei saa jäädä tuollaisia miettimään. Sehän meidät erottaa eläimistä, voimme selvittää ihan kaiken puhumalla