Täällä toitotetaan jatkusvasti, että ulkonäkö ei merkkaa paljoakaan, vaan sisin on tärkein. Valitettavasti ei se vaan mene niin. Kuvitteleppa eläväsi jonkun todella ruman ihmisen kanssa, joka ei esim. kiihottaisi sua ollenkaan. Vaikka tämä henkilö olisi kuinka ihana luonteeltaan, niin homma ei ainakaan mun kohdalla toimisi! Ja muutenkin, jos kävelet kadulla ja katselet ihmisiä ympärilläsi, niin eikö totta, että huomaat parhaiten ne kaikkein parhaimman näköiset?
Miettikääpäs tätä!
Miettikääpäs tätä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvä ulkonäkö on perusedellytys suhteiden syntymiselle, turhahan sitä on mennä kieltämään. Tekopyhät ihmiset jaksavat silti inttää, ettei ulkonäöllä ole muka mitään merkitystä, mutta heillekin tulee takuuvarmasti joissain tapauksissa raja eteen.
Minkäs sille voi että hyvännäköiset ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota, ja niihin on helpompi ihastua... Mutta kuitenki jos elämänkumppanista puhuisi näin omalla kohdalla, niin ei sen tarvitse mikään Mr Scandinavia olla, mutta ei kuitenkaan ruma ku saapas.
..mutta en itse henk. koht. ottaisi sellasta älytöntä adonista, joka on aivan ääliö tai muuten vaan vajaa. no, tämä on vain mun mielipide.
Juntti tykkaa juntista ja pinnallinen pinnallisesta. Ennemmin tai myohemmin kaunis ulkokuori haurastuu, ja jaljelle jaa vain 'hyva tyyppi', jos sita koskaan olikaan.
Näin on, ei voi muuta sanoa, jokaiselle jotakin ja varsinkin sitä omannäköistä. Se, joka on hyvännäköinen tuskin haluaa tyytyä ihan Matti Meikäläiseen vaan vaatii puolisoltaakin kaunista ulkokuorta. Ja tällainen Tytti Tavallinen haluaa vierelleen turvallisen ja luotettavan tyypin, joka on itsensä kanssa samalla tasolla. Se, jolle ulkokuori merkitsee paljon, on oman onnensa seppä omassa elämässään ja se, joka katsoo sisäpuolta saa huomata, että tulee itsekin katsotuksi sisältä päin.
On tietenkin ihmissuhteen edellytys, että olet inhimillisen näköinen, kauneus on katsojan silmässä ja se, joka pitää omasta rakkaastaan, ei pakosti pidä julkisivun miesmalleja kovinkaan kummoisen näköisinä. Näin ainakin kävi minulle, kun nyt oma, tavallisen näköinen kulta on kainalossa, ei enää kukaan muu näytä kaikista komeimmalta ja söpöimmältä ja ihanimmalta. Kaikki muut ovat vain massaa. Se johtotähti on ainoa, jota seuraa ja muut jäävät taakse. Sisin muuttaa silloin ulkonäköön.
Niinpä niin.. Mä oon ruma ja kukaan ei tykkää musta (siis pojat). Melkein Kaikki meijän luokkalaiset on jo seurustellu tai seurustelee mut mä en :(
Se johtuu siittä, että kaikki menee massan mukana, eikä uskalla huomata, että sinäkin todellakin olet nätti. Kukaan ihminen ei ole niin ruma, että joutuisi ulkonäköstä takia jäämään yksin. Kaikki on aika pitkälti kiinni juuri siitä, millainen asenne elämään on. Ennen minullakin oli sellainen asenne, etten minä ketään löydä, mutta löysinpäs vaan, heti kun asenteen vaihdoin. Tuo itseäsi sopivissa rajoissa esille, näytä, että sinä olet vain samanlainen ihminen sisältäpäin kuin muutkin. Olethan sellainen ulkokuoreltasikin. Ihminen.
kieriskelin ihan itsesäälissä kun olin sitä mieltä että olen ruma jota kukaan ei vois haluta..jotenkin vaan se itsetunto alko kohentumaan ja nyt onkin niitä miehiä silleen tarjolla että ei kun valihtemaan...kyllä sut "ruma" huomataan kunhan uskot itseesi..ei siihen tarvita kun hitunen itseään...homma hoituu kotiin! eikä seurustelu ole mikään kilpailu!
Minen kato kadulla hyvännäköisiä ihmisiä. Kaverit aina hihittelee innoissaa ku joku semmonen tulee vastaa, mut ei sytytä kyllä minua. Minä tykkään semmosista yksinäisistä ja vähäsen aran näkösistä, hiukset sekasin ja vaatteet vanhat. Olenpa poikkeuksellinen.. :-P
no en nyt ihan tarkottanu sitä, että pitäis olla joku malli, vaan sitä, että tuskin kukaan johonki kauheeseen rumilukseen heti kiinnittää huomiota! Kyllä mullekkin ihan sellanen "normaalinnäkönen" kelpaa, ja onhan loppupeleissä sillä luonteella paljonkin väliä! Ei nyt poissuljeta sitä!
Pohjimmiltaan eros, eroottinen rakkaus, tai mitä nyt onkaan, on niin itsekästä että ei sitä pitäisi mitenkään ihannoida. Toisesta halutaan vain härskisti hyötyä, juuri sitähän tuo tarkoittaa, ettei ruman kanssa voi seurustella. Kumppanin on oltava edustava, että kehtaa kavereillekin näyttää, ja itse voi sitten röyhistellä rintaa siinä vieressä... Ja onhan omasta kullasta monenlaista muutakin sosiaalista, sekä myöhemmin mahdollisesti myös taloudellista etua.
Liioittelenko? Ehkä.
Olenko katkera? Taatusti.
Vaan entä sitten? Jokunen objektiivisuuttani häiritsevä pikkujuttu ei muuta asiani totuutta(ko) miksikään.
... mutta pystyisitkö myöskään elämään todella kauniin/komean pissipään kanssa? Tuskin...
Eiköhän se ole niin, että sekä ulkonäkö että sisin vaikuttaa, eikä pelkästään jompi kumpi yksinään=)
mulla on sellanen ihan sika kiva kundi frendinä...se haluis alkaa mun kanssa mutta mä en koska...se ei ole parhaimmasta päästä!!=( inhottavaa todeta mutta totta se on että ulkonäkö merkkaa enemmän sanoisko EKANA ennen kun oppii tuntee sisimmän läpikotasin.