Olisin hieman utelias ja kysyisin sellaista asiaa kun sytostaatit on käyty läpi ja edessä sädehoitojakso. Minkälaisia sivuvaikutuksia saattaa tulla vuosia myöhemmin. Tai olen kuullut mitä mutta onko kokeneita syövästä selvinneitä joilla on tullut sivuvaikutuksia. Onko vakaviakin? Kun on kaikennäköisiä juttuja kuullut ja lukenut. Kyseessä on imusolmukesyöpä.Olisin kiitollinen vastauksistanne.
Mieltäni vaivaa
,.,.,.,.,.,.
111052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sivuoireita? Hoitohenkilökunta kyllä kertoo sinulle... mutta yleisimpiä on ihon vaurioituminen... ( "palovammat).
Tiedän ne sivuvaikutukset kyllä. Mutta onko kenellekään tullut sivuvaikutuksia vuosien jälkeen. Hoitohenkilökunnan kanssa olen keskustellut mitä saattaa tulla. Siksipä haluaisin tietää kenelle on joskus annettu sädehoitoa niin onko vuosien päästä tullut esim. syöpää muualle ym.
näkökulma. Itse ajattelin aikoinaaN, että sädehoito on tässä tapauksessa minun hyväkseni. Onhan tapauksia missä syöpä om uusiutunut, mutta kuka tietää minkä vuoksi..
Minun sädehoidostani on aikaa noin 15 vuotta eikä mitään sivuvaikutuksia ole tullut.
Hyvä ettei sinulle ole tullut mitään jälkiseuraamuksia. Meillä kyse nuoresta lapsesta. Lääkäri kyllä kertoikin mahdolliset sivuvaikutukset kasvuun liittyen ja kaikkea mitä voi tulla vuosien saatossa. Sitä ei kai pitäisikään nyt miettiä tällä hetkellä mutta kaikki asiat vaan pyörii päässä.
lapsen ollessa kyseessä.Jotenkin täytyisi
yrittää vaan elää päivän kerrallaan,vaan ei kovin
helppoa olla murehtimatta.Kaikkea hyvää
teille eteenpäin.
annettiin hodginintautiin södehoitoa ei ollut mitään sivuoireita, kunnes kuudentoista vuoden jälkeen tuli toinen syöpä en tiedä oliko sillä edellisellä sädehoidolla osuutta asiaan, mutta tunnettuahan on että syöpähoidot altistavat uusille syöville.
Utelias? Minkä ikäinen olit kun oli aikaisempi syöpä? Ja vielä jos rohkenen kysyä mikä syöpä tuli sitten myöhemmin? Ja mikä levinnäisyysalue oli hodginintaudissa? Anteeksi, olen vähän utelias mutta kun.......
Tytölläni oli Hodgkinin tauti 2-asteen levinneisyys. Hoidettiin sytoillla, ABVD ja sädehoidolla. Hoidot loppuivat 1,5 v sitten. Varsinaiset fyysiset oireet olivat kaikki sytojen aikana ja loppuivat heti 2pv viimeisestä hoidosta. Sädehoitojen aikana suu kuivui ja siihen auttoi keittosuolavedellä purskuttelu. Muita oireita ei ollut sädehoitojen aikana eikä niiden jälkeen. Seuranta on sen verran tarkkaa, että siihen täytyy luottaa. Ja toivottavasti löytyy myös keinoja estää/hoitaa jo alussaan mahdolliset muut säteiden aiheuttamat syövät ym.
Sehän tässä on kamalaa niinkuin muussakin syövässä, että on 'tuuripeliä' tuleeko mitään.
Toisaalta lohduksi: minäkin mietin ja murehdin tosi paljon mahdollisia pitkäaikaisia haittoja hoitojen aikana, vaikka tiesi, että pakkohan ne hoidot on läpikäydä. Nykyään pystyn jo olemaan pitkiä aikoja murehtimatta lapseni tautia. Hän itse elää normaalia elämää ja on sanonut, etteihän sitä joka päivä sure sitäkään, että olisi kamalaa jos tulisi flunssa, tai jotain muuta tautia tai sure ennalta sitä, että kuolisi johonkin muuhun. Olen myös huomannut, että osaan nauttia näistä tavallisista päivistä, kun tyttäreni on terve. Ja hei, tunnen kaksi ihmistä, joilta on hoidettu jo 70-luvulla imusolmukesyöpä eikä heille ole tullut mitään siihen liittyvää sen jälkeen. Silloin oli hoidotkin varmasti vaarallisemmat kuin nykyään.
Kiitti viestistä. Meillä myös sama levinneisyys. Tai stage 2B. Minkä ikäinen tyttäresi oli kun sairastui? Yleensä nuorten aikuisten tauti, olen kuullut, mutta meillä poika vielä kovin nuori. Eli aika harvinainen näin nuorella...
Tyttäreni oli 16-v sairastuessaan. Yksi lääkäri sanoi että Suomessa vain neljä lasta vuodessa sairastuu Hodgkinin tautiin, mutta toinen sitten kertoi, että 16-v kuuluu jo isompien ryhmään, joita on vähän enemmän vuodessa. Onneksi tyttöni oli aikuisten osastolla hoidossa, en tiedä miten olisin kestänyt sairaita lapsia, kun nytkin kuuli kyllä niin monta surullista kohtaloa. Toisaalta sekä potilaat että hoitajat olivat ystävällisiä ja myötätuntoisia. Olin monien potilaiden kanssa jutuissa, hoitohuone oli aika pieni ja siellä oli 8-9 ihmistä yhtä aikaa sytostaattihoidossa. Kaikesta sydämestäni toivon pojallesi paranemista.