"Rakkaus säilyy yhä."
Niin alkoi kirjeesi,
joka olikin viimeinen.
En muistanut mitään
ja mitä itse tein.
Hävitin ne kaikki.
Kuvittelin sen parantavan.
Mitä se auttoi,
ei vähääkään.
Nyt olen etsinyt kirjeitä,
edes jotain jälkiä.
- Ei mitään.
Kaikki mitä on olemassa,
on jäljellä minussa.
- Ja ehkä sinussa.
Niin alkoi kirjeesi,
joka olikin viimeinen.
En muistanut mitään
ja mitä itse tein.
Hävitin ne kaikki.
Kuvittelin sen parantavan.
Mitä se auttoi,
ei vähääkään.
Nyt olen etsinyt kirjeitä,
edes jotain jälkiä.
- Ei mitään.
Kaikki mitä on olemassa,
on jäljellä minussa.
- Ja ehkä sinussa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siinä se on runossasi: vaikka muka kaiken hävittää, niin ei voi kuitenkaan kaikkea hävittää.
Olipa koskettava ja aito.
Olet oikeassa, mikä ei häviä, ei voi hävittää, vaikka kuinka yrittää.
Vaikka kuinka yrittäisin saada sen pois mielestäni, ei häviä se tunne jos on jostain todella pitännyt. Toisilla on helppo siirtyä seuraavaan, mutta toisilla se jää mieleen pitkäksi aikaa. Ajan kanssa,se on ehkä vain pieni muisto, pienistä hetkistä.
Vaikka hävittäisi kaiken ,joku pieni asia voi taas tuoda sen esiin jostain mielensopukoista.
Toivoisin itsekin olevani toisenlainen, joka vain unohtaisi kaiken seuraavana päivänä.Kaunis runo kuitenkin.
Sanoisin vaistonvarainen liike polttaa kirjeet,
ja kehoittaa jatkaa elämää..
Mutta epätoivoisesti ihminen penkoo tuhkaläjää,,
vaikka rakkaus ei koskaan elä nuotion loppuunpalaneessa hiilloksessa.
Kuitenkin pidin tästä runostasi.
Mukvaa pakkasenpuremaa perjantaipvää , L sinne ! :)
Minä tiedän ehkä paremmin kuin kukaan, mitä näi-
den sanojesi/runosi taakse sisältyy. Enkä voi
muuta, kuin todeta että se koskee, koskee edel-
leenkin, voi Sinua. Kunpa voisin olla avuksesi,
edes ihan pikkuisen, mutta en.
Voin vain helliä sanoillani, ja olla lähelläsi
vaikka olenkin kaukana.
Niin paljon kuin Sinä olet minua lohduttanut,
niin minusta tuntuu etten itse osaa koskaan sanoa
Sinulle oikeita sanoja.
Kuitenkin tiedät, että sydämessäni on aina yksi
paikka Sinulle, joka ei milloinkaan umpeudu.
Runosi koskettaa jälleen, herkkä sydämesi on
uurastanut ja tulos satuttaa.
Lempeitä tuulia lähetän Sinulle, ja rutistan.
Nimetön, Murukulta ja Linda.. kommenteistanne runooni. Jokaiselta löytyi siihen vielä oma näkökulma, omaa sanottavaa. Silti jokin on yhteistä.
Ihanaa muistella.
Muistella.
Kun koitaa kaiken poltaa.
Sillankin takanaan.
Ja huomaa.
Miksi.
Miksi niin teen.
Kun kaipaus jää satimeen.
Ja uudelleen alkaa samasta.
Ympyrästä.
Pyöreästä.
Niin se on.
Niin sen olla kait täytyykin.
Ihanaa kun sait ajatukseni leijailemaan:)
Niinhän se menee, katoamattomuuden laki. Ei mikään voi kuolla, ei rakkaus kuolla voi.. korkeintaan muuttaa muotoaan.