Ei mene hyvin. Sain loparit työpaikaltani. Hain hätäpäissäni uuden työn ja päädyin myyjäksi, palkka on todella surkea, huonompi kuin mitä sain työkkäriltä. Ja itse työ on myös sellaista mitä en voi sietää. MEnen paniikkiin joka kerta kun asiakas minua lähestyy, enkä osaa selittää mitään. Menen lukkoon, totaalisesti. Myyjän hommat ei ole minua varten mutta kun en muutakaan keksinyt. Velat painaa päälle, en selviä edes laskuistani. Tyttöystävääkin pitäisi pystyä tapaamaan viikonloppuisin mutta myyjän työt estävät senkin. Hän on ainoa lohtu elämässäni. Toista työtä olen etsinyt mutta en ole löytänyt, pienipalkkaisia vuorotöitä vain. Tätä menoa rahani loppuvat ja kaikki menee päin helvettiä. Sekoan myyjän hommiin jos siellä vielä joudun olemaan...mitä ihmettä pitäis tehdä? Koittaa vaan kestää ja toivoa et löytyis parempi duuni? vaiko ottaa loparit ja kärsiä karenssista...säästössä olis sen verran et just tulis sen karenssin ajan toimeen...mut ei sekään fiksua ole. Mieli on jumissa. Stressaan yli kaiken vaan huomista työpäivää...
A Way out?
Alun loppu vaiko lopun alku?
5390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
enää, mutta jos saa karenssin huomioidaan se tuolla
toimeentulo-asiassa niin, että vähentävät 20% siitä
tuesta kuussa mihin oot oikeutettu. Voisit kyllä
hakeutua sairaslomallekkin. Saisit ehkä jonkin lääkityksen pahimman yli, ehkä kannattaisi myös käydä jossain juttelemassa vaikka mielenterveys tai
kriisikeskuksessa?
Olen kokenut sen, että sanotaan irti. Se on kaaos mielessäkin, vaikka ei aina tunnu heti. Nollille vetää ja jos on tommosta taipumusta esim. panikoitua, kuten minä, niin itsetunto ja psyyke laskee. Näin sitä juuri toimii, että näyttää itselleen hampaat irtissä, että minähän olen hyvä ja pystyn. Sitten hakee pikaisesti korvausta. Miten sinä muuten sait itsellesi epäsopivan työn? Eikö sinua haastateltu ja huomattu, että olet noin pelokas ja sillei, että homma erittäin paljon sinua rasittaa, kun työssä olet?
Minulle ei tule järkevää ajatusta, mitä tekisit nyt. Niin karenssi tulee, olen senkin kokenut elämässäni muutaman kerran. Siitäkin selviää, kun on pakko ja jokin helpotus sekin kuitenkin on. Eihän siis kenenkään saa olla pakko olla työssä, jossa ei voi olla tai johon ei pysty. Huonoista vaihtoehdoista on valittava toinen. Ja kun jää pois siitä hommasta niin ainakin tietää, että muutos tule elämään. Saat uuden alun mahdollisuuden jotenkin ja voit katsoa, miten kaikki jatkunee.
Kovin huolestunutkin olet kaikesta nyt, ymmärrettävästi. Jos jätät työsi, niin jos luulet jotenkin selviäväsi karenssin ajan, niin suosittelen myös, että otat haasteena ja harjoituksena itsellesi oikein askeettisen elämän tuon 3 kk:n ajan. Siitä voi joskus olla hyötyä, että on ns. kokeillut. Siinä voi harjaannuttaa itsessään semmoisia asioita, joista voi tulla myöhempää elämää varten vomavaraa ja uskallusta. Jos olet tuossa karenssissa, niin koko ajan voit repiä kammasta piikkejä. Helpottanee, kun tiedät päättymispäivän rahattomuudella ja sitten voit palata sille entiselle päivärahallesi. Eikös se näin menisi?
Toisaalta tuli mieleeni, että saisitko jotakin muutosta siellä työssä aikaiseksi, että pystyisit siihen. Voisitko olla nyt kärsivällinen ja käydä työssä päivän kerrallaan ja siinä ohella todellakin yrittä toista työtä. Ihan ensi alkuun vaikka samalla työnantajalla, niin että keskustelisit toiveistasi.. koettaisit saada muutosta sillei liukuvasti. Tämä ratkaisu saattaisi nimittäin olla yleiselle itseluottamuksellesi kuitenkin parempi. Siinä tekisit myös oikein, ettet välittäisi, vaikka palkka on pienempi kuin pv.rahasi. Se että ihminen tekee oikein, saa myös aikanaan palkinnon. Et koskaan tiedä mihin hyvään tämä johtaisi, jost nyt jaksaisit kärsiä päivän kerrallaan, kunnes jokin muutos tulee.
Muutos voisi tulla myös siten, että alas kestää ja saada rohkeuden. Panikoitumisesi ja asiakkaiden pelkosi voivat alkaa lievittyä ja voinet saada jotakin iloa ja sisältöäkin työstäsi. Eikös ihmisten kanssa tekemisiin joutuminen yleensä ole meille kaikille meitä kehittävää, ota se sillai ja katso vielä! Mieti muutosta, mutta älä tee mitään hätiköidysti.
Myös ihmissuhteillesi selittämisiltä välttyisit, jos hampaat irvissa yrittäisit vielä. Tyrmistys sinulla tuntuu olevan suuri, mutta jospa se lievenee. ? !
selvitystä. Sitä missä esiintyy 20 % vähennetään... ? Mitähän tarkoitat. Minun käsitys ja kokemus on, että karenssi on 3 kk ilmaan mitään rahansaantia mistään ja sitten palataan saamaan sitä päivärahaa, joka viimeisimmäksi päivärahaksi on laskettu, siis joskus ennen tätä irtisanoutumista. Se hyöty on karenssista, ettei se lisää työttömyyspäiviä, jos hyvinkin sinulla vaikka 500 päivän laskuri käynnissä.
Hyvä ajatus ekana vastanneella tosiaan onkin tuo, että jospa hakeudut sairauslomalle. Hei, senpä teet. Minusta oireesi kuuluvat sarjaan, että tarvitset psyykkistä tukea ja rauhouttumista. Mene lääkärille ja kerrot tapahtumistasi ja oireistasi. Otathan huomioon, että sinulla oikeasti on stressi nyt kova näistä mainitsemistasi asioista, niin...
Terv. toisena vastannut, uudelleen
kuin menot, niin saa sossun toimeentulotukea. Mikäli kuitenkin on itse hankkinut itselleen karenssin, niin sossu "rankaisee" siitä maksamalla vain 80% siitä, mitä normaalina ttt:na saisi. Mutta koskee siis sellaista henkilöä, joka kuuluu/pääsee ttt:n piiriin.
Esimerkki tuosta 80%:sta. Sinun tulosi ovat 500€/kk ja asumis- ym. ttt:ssa luettavat menot ovat 800€, niin silloin jää 300€:n tulovaje, jonka saat sossusta ttt:na. Jos kuitenkin olet karenssissa, niin tuosta 300€:n vajeesta vähennetään 20%, eli saat sossusta tukea 240€.
Tätä tarkoittaa tuo "20% vähennys" -juttu.
Tosin minäkin suosittelen ehdottomasti lääkärillä tai mieluiten mielenterveystoimistossa käyntiä. Sieltä saa apua paitsi sairasloman muodossa, myös paniikkia estävän lääkityksen ja terapian, jolla noista paniikeista saattaisi päästä eroonkin.
Voimia!
Sait jo hyviä vastauksia, mutta sen halusin tähän osaltani kirjoittaa että voisit myös uskoa itseesi ja luottaa selviäväsi siihen asti kunnes voit irtisanoutua. Tosin en käsitä mikset vain hae muita töitä samoin tein ja häippäse sellaiseen työhön, missä pärjäät? Mikään ei estä sinua olemasta rehellinen työhaastatteluissa ja kertoa tehneesi erehdyksen nykyisen työpaikkasi suhteen.Oletko ajatellut, että se saattaa jopa käydä eduksesi? Ihminen, joka tietää mitä haluaa ja mitä on aina varmempi palkata töihin kuin sellainen, joka vaan kohauttelee olkapäitään.
Vaikutat osaajalta, jos olet saanut paikan jossa vain pelkäät ja panikoit. Todennäköisesti se ei sinusta ulos näy ja sen takia sitä suuremmalla syyllä mahdollisuuksia työpaikan vaihtoon on.
Lykkyä!