:- Hei kaikki vieraat on jo onneksi paikalla! Tai on täällä muutama ylimääräinenkin, mutta eiköhän laiteta bailut käyntiin? Ilona nauroi Saaralle.
:- Jooh, Saara naurahti. He olivat nyt sisällä ensimmäisen tunnin, kaksi, ja sitten menivät vasta uimaan. Jukka ja Petra olivat menneet itsekin juhlimaan kaupungille, johonkin ravintolaan ja sieltä varmaankin jatkoille tanssikapakkaan. He saivat olla siis rauhassa.
Kello oli nyt jotain puoli seitsemän, ja bileet jatkuivat ainakin kahteentoista.
:- Mä menen pistämään jonkun hitaan soimaan, okei? Ilona kysähti Saaralta.
:- Joo, pistä ihmeessä, mä käyn veskissä.
Saara näki että vessan ovi oli lukossa, joten hän meni yläkerran vessaan. Alakerta oli täynnä porukkaa, mutta sehän teki bileistä vain paremmat, Saara mietiskeli.
Hän meni sisälle vessaan ja toimitti asiansa.
Sitten hän laskeutui portaat, ja kuuli jo kauas kun olohuoneessa soi hidas biisi.
Hän meni olkkariin ja katseli ketkä kaikki olivat jo tanssimassa.
Hän näki Kaisu ja Ollin, Krissen ja Maijun, Neean ja Jyrin, Tiian ja Sepun, Iidan ja Roopen sekä Ilonan ja tummatukkaisen, komean kundin, eli Mikon! Juuri niin! Mikko ja Ilona tanssivat keskellä huonetta ja Ilona oli sulkenut silmänsä. Miten Ilona kehtasi! Ilona oli vielä sanonut Saaralle, että tämä saisi pitää Mikon! Oli siinäkin mulla bestis! Saara mietti itkuisena, ja käveli Mikon ja Ilonan luokse tanssilattialle.
:- Jaa, vai sillai. Nuoriparihan se siinä! Älkää antako mun häiritä, mutta tulinpahan vaan sanomaan Ilonalle, että on siinäkin kaveri!!! Saara huusi ja juoksi äkkiä ulos, uima-altaalle, koska ei halunnut että kaikki näkisivät hänen kyyneleensä. Hän istahti uima-altaan vieressä sijaitsevalle tuolille ja alkoi nyyhkiä.
"Miten ne kehtasivat edes katsoa vielä muhun päin?" Saara itki ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
Hän kuuli, kun joku hiipi hänen takaansa häntä kohti. Varmaankin Ilona, hän mietti.
:- Painu vittuun! Saara huusi ja käänsi kasvonsa.
Ei se ollutkaan Ilona! Hän huomasi.
:- Moih.. Sori kun änkeän tänne, mut.. Kai me voitais puhua? Heidän luokkansa yksi kovis-kundi, Pete kysyi ujon oloisena.
"Mikäköhän tuotakin vaivaa?" Saara mietti, mutta myönsi mielessään, että oli aina tykännyt vähän Petestä, niinkuin kaikki likat. Mutta eihän hänellä olisi mahkuja, hän mietti.
Pete istahti hänen vierellense ja kietoi kätensä Saaran ympärille. Saaraa kuumotti.
:- Älä niistä välitä, ei ne oo sen arvosia, Pete sanoi hiljaa.
Saaraa alkoi itkettämään hiukan.
:- Pää pystyyn, Saara. Ehkä ne vaan tanssi, kavereina? Pete ehdotti toiveikkaana.
:- Aha. Eksä muka nähnyt millee ne liimautui toisiinsa kiinni kuin tarrat! Saara kiljui.
Pete hiljeni kuin taikaiskusta.
:- Mennäänkö mekin tanssimaan? Siellä soi hidas, Pete ehdotti. Saara meinasi ensin kieltäytyä, mutta suostui sittenkin. Hänen mielessään kehkeytyi suunnitelma.
He kävelivät sisälle ja huomasivat, että Ilona ja Mikko eivät enää tanssineet.
:- Jooh, Saara naurahti. He olivat nyt sisällä ensimmäisen tunnin, kaksi, ja sitten menivät vasta uimaan. Jukka ja Petra olivat menneet itsekin juhlimaan kaupungille, johonkin ravintolaan ja sieltä varmaankin jatkoille tanssikapakkaan. He saivat olla siis rauhassa.
Kello oli nyt jotain puoli seitsemän, ja bileet jatkuivat ainakin kahteentoista.
:- Mä menen pistämään jonkun hitaan soimaan, okei? Ilona kysähti Saaralta.
:- Joo, pistä ihmeessä, mä käyn veskissä.
Saara näki että vessan ovi oli lukossa, joten hän meni yläkerran vessaan. Alakerta oli täynnä porukkaa, mutta sehän teki bileistä vain paremmat, Saara mietiskeli.
Hän meni sisälle vessaan ja toimitti asiansa.
Sitten hän laskeutui portaat, ja kuuli jo kauas kun olohuoneessa soi hidas biisi.
Hän meni olkkariin ja katseli ketkä kaikki olivat jo tanssimassa.
Hän näki Kaisu ja Ollin, Krissen ja Maijun, Neean ja Jyrin, Tiian ja Sepun, Iidan ja Roopen sekä Ilonan ja tummatukkaisen, komean kundin, eli Mikon! Juuri niin! Mikko ja Ilona tanssivat keskellä huonetta ja Ilona oli sulkenut silmänsä. Miten Ilona kehtasi! Ilona oli vielä sanonut Saaralle, että tämä saisi pitää Mikon! Oli siinäkin mulla bestis! Saara mietti itkuisena, ja käveli Mikon ja Ilonan luokse tanssilattialle.
:- Jaa, vai sillai. Nuoriparihan se siinä! Älkää antako mun häiritä, mutta tulinpahan vaan sanomaan Ilonalle, että on siinäkin kaveri!!! Saara huusi ja juoksi äkkiä ulos, uima-altaalle, koska ei halunnut että kaikki näkisivät hänen kyyneleensä. Hän istahti uima-altaan vieressä sijaitsevalle tuolille ja alkoi nyyhkiä.
"Miten ne kehtasivat edes katsoa vielä muhun päin?" Saara itki ja hautasi kasvonsa käsiinsä.
Hän kuuli, kun joku hiipi hänen takaansa häntä kohti. Varmaankin Ilona, hän mietti.
:- Painu vittuun! Saara huusi ja käänsi kasvonsa.
Ei se ollutkaan Ilona! Hän huomasi.
:- Moih.. Sori kun änkeän tänne, mut.. Kai me voitais puhua? Heidän luokkansa yksi kovis-kundi, Pete kysyi ujon oloisena.
"Mikäköhän tuotakin vaivaa?" Saara mietti, mutta myönsi mielessään, että oli aina tykännyt vähän Petestä, niinkuin kaikki likat. Mutta eihän hänellä olisi mahkuja, hän mietti.
Pete istahti hänen vierellense ja kietoi kätensä Saaran ympärille. Saaraa kuumotti.
:- Älä niistä välitä, ei ne oo sen arvosia, Pete sanoi hiljaa.
Saaraa alkoi itkettämään hiukan.
:- Pää pystyyn, Saara. Ehkä ne vaan tanssi, kavereina? Pete ehdotti toiveikkaana.
:- Aha. Eksä muka nähnyt millee ne liimautui toisiinsa kiinni kuin tarrat! Saara kiljui.
Pete hiljeni kuin taikaiskusta.
:- Mennäänkö mekin tanssimaan? Siellä soi hidas, Pete ehdotti. Saara meinasi ensin kieltäytyä, mutta suostui sittenkin. Hänen mielessään kehkeytyi suunnitelma.
He kävelivät sisälle ja huomasivat, että Ilona ja Mikko eivät enää tanssineet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.