Hei,
Onko täällä ketään joka tietäisi uudesta kirjallisesta menettelystä rikosasioissa? Oon vähän miettinyt, että jos tekisin siitä päättötyöni.Ei oo tosin vielä vähään aikaan ajankohtaista, mut ajattelin kysellä, mitä mieltä väki on siitä aiheena ja mitä asioita kannattaisi työssä käsitellä ja niin poispäin...Jos jollain on jtn näkemyksiä...
Onko täällä ketään joka tietäisi uudesta kirjallisesta menettelystä rikosasioissa? Oon vähän miettinyt, että jos tekisin siitä päättötyöni.Ei oo tosin vielä vähään aikaan ajankohtaista, mut ajattelin kysellä, mitä mieltä väki on siitä aiheena ja mitä asioita kannattaisi työssä käsitellä ja niin poispäin...Jos jollain on jtn näkemyksiä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
"käyttäjän" näkökulmasta. Tässä jotain ajatelmia:
Ei sitä mitenkään erityisesti hurraten otettu tuomioistuimissa ja syyttäjistössä vastaan, mutta kun semmoinen on nyt säädetty ja pääkäsittelyjen vähentymisen varjolla on vähennetty resursseja (virkoja)syyttäjäpuolelta, niin kyllä kirjallisessa menettelyssä yritetään saada mahdollisimman paljon juttuja ratkaistuksi.
Muutos on ollut suuri, ihan periaatteelliselta kannaltakin. Edellisessä isossa muutoksessa, kun laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa säädettiin (ja samoin kuin oikeudenkäymiskaarta suuresti uudistettiin), tavoitteena oli silloin tuoda suullisuus ja välittömyys oikeudenkäynteihin. Nimenomaan ihmisoikeusnäkökulmasta tätä korostettiin todella vahvasti. No, nyt mentiin sitten lujaa vauhtia toiseen suuntaan, suullisuutta vähennettiin.
Käytännön ongelmiakin on ollut, vaikka tarkoituksena oli nopeuttaa käsittelyjä, tämä ei ole aina toteutunut. Lisäksi vastaajalle asiassa tiedoksiannettavat asiakirjat ovat, no eivät varsinaisesti vaikealukuisia, mutta tekstiä on todella paljon ja välillä on tullut mieleen, että ymmärtävätköhän vastaajat oikeasti, mihin nimensä laittavat (tunnustaa teon, suostuu asian käsittelyyn kirjallisessa menettelyssä, luopuu oikeudesta suulliseen oikeudenkäyntiin). Käsittääkseni on lisännyt haastemiesten työtä, koska haastemieshän sen antaa tiedoksi ja joutuu selittämään niitä asiakirjoja asiakkaalle. Samoin asiakirjojen tuottamisessa on ollut alkuvaikeuksia, niitä ei alussa ollut saatavissa tuomioistuinten rikosasioiden käsittelyjärjestelmässä Sakarissa vaan vaati sihteereiltä aika lailla tekstinkäsittelytoimenpiteitä.
Kaikkihan alkaa tietysti poliisista, kuulustelussa ja esitutkinnassa on muistettava monia seikkoja, jotta jutusta ja sen pöytäkirjasta tulisi sellainen että se "kelpaa" kirjalliseen menettelyyn. Enitenhän kirjallista menettelyä on käytetty liikennejuopumuksissa. Ennen lain voimaantuloa oli paikallista yhteistyötä poliisin, syyttäjistön ja käräjäoikeuksien kesken, jotta systeemi saatiin pelaamaan.
Sitten syyttäjäpuolella, pääkäsittely jää pois eli siinä säästyy aikaa. Toisaalta haastehakemuksen laatiminen vie enemmän aikaa (kun ei ole pääkäsittelyä, ei ole myöskään asiaesittelyä ja syyttäjän täytyy tavallaan sisällyttää asiaesittelynsä haastehakemuksen teonkuvaukseen). Kaikista turhauttavimpia ovat sitten ne jutut, joissa syyttäjä on esittänyt kirjallista käsittelyä (kun epäilty on esitutkinnassa jo suostunut), mutta asia menee sitten syystä tai toisesta pääkäsittelyyn. Silloin tulee moninkertaista työtä tehdyksi ja aikaa menee normaalijuttua enemmän.
Tuomarin näkökulmasta, "asiakaskontaktin" puute saatetaan nähdä huonona asiana. Lisäksi voisin kuvitella, että jonkin verran käytännön hankaluuksia on aiheuttanut samassa yhteydessä tehty käräjäoikeuslain muutos, jonka mukaan notaarit ja käräjäviskaalit saavat käsitellä kirjallisessa menettelyssä vain sakkojuttuja. Tämähän tarkoittaa sitä, että notaarit ja käräjäviskaalit eivät voi kirjallisessa menettelyssä käsitellä esimerkiksi törkeitä rattijuopumuksia.
Toisaalta, systeemi on ollut voimassa vasta vuoden verran ja tietysti näin suuressa muutoksessa on aina jotain "lastentauteja". Jos koko ketju toimii hyvin (esitutkinta, syyteharkinta, tuomioistuin), on mahdollista nopeuttaa huomattavastikin rutiinijuttujen käsittelyä. Varsinkin kun tyypillinen kirjallinen juttu on se rattijuopumus, missä asiakkaallakin on intressiä saada asia nopeasti käsiteltyä (aikakin sitten tietää, miten pitkään kortti on hyllyllä).
Sinun kannattaa lukea kyseiseen ROL:in 5a luvun säätämiseen johtanut hallituksen esitys (HE 271/2007) ja huom! myös lakivalivaliokunnan mietintö (LaVM 1/2006). Suunnilleen kaikki eduskunnassa (lakivaliokunnassa) kuultavina olleet asiantuntijat moittivat lakiesitystä. Sitten sinun kannattaa kysellä ihan suoraan "etulinjasta", poliiseilta, syyttäjiltä ja tuomareilta.
kirjallinen menettely on otettu hurraten vastaan. Kun noin kolmasosa jutuista jää pois käräjilta ja kokonainen käräjäpäivä jää ehkä kerran kuukaudessa pois, on kyseessä paras uudistus pitkään aikaan. Haastehakemus ei käytännössä ole juurikaan täydellisempi, rateissa tulee mainittua ehkä tarkempi ajopaikka ja kellonaika, samoin seuraamuskannanotto on melko yksityiskohtainen. En näe asiassa mitään huonoja puolia. Tuomareille ei siitä sen sijaan mitään työnsäästöä ole, ehkä jopa päinvastoin. Vielä kun lautamiehet saisi ulos käräjäoikeuksista ja valituslupamenettely hoviin, niin oikeudenkäyttö alkaisi olemaan järkevällä pohjalla.
syyttäjät ottaneet tosi myönteisesti vastaan, sitä kautta menee n. 30 % jutuista. Kun haastehakemus lähtee, on syyttäjän työ tehty. Haastehakemukset eivät merkittävästi poikkea teonkuvauksiltaan suulliseen käsittelyyn menevistä, vaikka aluksi näin kaavailtiin. Useimmat tuomarit sanovat lukevansa pöytäkirjat joka tapauksessa, olivatpa ne oikeudenkäyntiaineistoa vai ei. En oikein ymmärrä käsitystä, miksi jotkut syyttäjät eivät muka hyväksyisi kirjallista menettelyä. Tuomaripuolelta olen kuullut arvostelua koska jutun käsittely käräjillä on helpompaa kuin kirjalliseen menettelyyn liittyvä ehkä ylimääräinen kirjeenvaihto.
ensimmäiselle vastaajalle, että onhan se nyt hyvä, etteivät notaarit voi tuomita kirjallisessa menettelyssä vankeutta. Käräjillä heitä pääsee sentään syyttäjä vahtimaan. Koko notaarijärjestelmä pitäisi jotenkin muuttaa. Heidän koulutuksensa on täysin tuuliajolla eikä lainkaan samalla tasolla kuin aikoinaan kihlakunnanoikeuksissa. Pääseeköhän missään muualla 25 vuotiaat yliopistosta valmistuneet lapsenkasvoiset nuoret tuomitsemaan ihmisiä ? Sitten kuin joillakin vielä nousee homma hattuun ja ruvetaan matkimaan vanhempia tuomareita, niin soppa onkin valmis. Minkä vuoksi uudet notaarit seurailevat käräjillä vanhempien notaarien töitä ? Virheelliset käytännöt siirtyvät aina uusille notaareille. Harvoin olen heitä nähnyt käräjätuomarien seurassa.
riippuu käräjäoikeudesta. Omat kokemukseni ovat laitoksesta, jossa notaarit kyllä tuutoroitiin hyvin, ja olivat esimerkiksi hyvin usein virkatuomareilla pöytäkirjassa "oppimassa tapoja". Omat kokemukseni syyttäjäpuolelta rajoittuvat uuden systeemin alkukuukausiin, jolloin ainakin meillä oli hieman käynnistysvaikeuksia. Nykyistä tilannetta en tokikaan tiedä, voi sujua kuin leikki!
Terve.
Asiaa puhuit.
Käytännössä noita notaarille/viskaalille arvottuja (muita kuin sakko) juttuja siirretään suulliseen käsittelyyn välillä silläkin perusteella, ettei tarvitse arpoa uudestaan ja voidaan langettaa vaadittu seuraamus. Enemmän työtä syntyy syyttäjälle (kuten mainitsit), mutta tuomioistuimessa säästyy. Käytännössä tuomioistuimessa kirjallinen käsittely vaatii enemmän työtä kuin suullinen.
Tuo on kyllä totta, että joissain käräjäoikeuksissa (kuulemma) notaari vain seuraa edellisen jälkiä. Toisinkin toimitaan - ainakin siellä missä itse auskultoin, oli toimiva tutor(tuomari)järjestelmä ja sen lisäksi oppia haettiin muilta tuomareilta.
Sitä en kyllä allekirjoita, että syyttäjä valvoisi notaaria. Pikemminkin välillä vaikutti siltä, että asia saattoi olla jopa toisin päin. Onhan se notaari aika heikoilla "vanhan" virkasyyttäjän tehdessä mitä ihmeellisimpiä väitteitä --- onneksi kaikkien muiden on odotettava, kunnes asia on tutkittu tai varmistettu virkatuomarilta. Ja joskus jopa syyttäjäkin on väitteissään väärässä.
Tokihan eroja on syyttäjissäkin..
Ja mitä ikään tulee, niin jos - kuten tekstistäsi on ymmärrettävissä - virkaa harjoitat, ymmärtänet ja muistanet, että joskus itsekin aloitit. Parasta mahdollista oppia se auskultointi on. Ja kamalaahan se tietysti on, että 50 v syyttäjä joutuu kuuntelemaan puheenjohtajana toimivaa 25 v notaaria.
Nimerkki "kyllä asiasta" onkin selvittänyt asiaa aika hyvin. Muutaman näkökulman ajattelin kuitenkin itesekin heittää kun olen oikeudellisia seminaaritöitä yliopistoaikoinani tehnyt.
Lähdeaineistoksi kannattaa ehdottomasti tutkia tarkkaan lainmuutoksen käsittely eduskunnassa eli hallituksen esitys, valiokuntien mietinnöt ja myös täysistuntojen keskustelupöytäkirjat. Myös nimittäin edustajien lain käsittelyssä esittämät lausumat ja mielipiteet kertovat myös miten he ovat ajatelleet uuden lain hyvistä puolista ja ongelmista "maallikonäkökulmasta". (Edustajien puheet ovat nimittäin yleensä varsin maallikkonäkökulmaisia koska kukaan ei voi olla asiantuntija kaikissa eduskunnan asioissa mutta se ei estä heitä lausumasta näkökulmaansa)
Toinen hyvä vähän ihmisläheistä näkökulmaa tuova asian käsittelytapa on haastatella joitakin lain soveltajia eli tuomaria, syyttäjää tai vaikkapa jotakin rikosasioiden puollustusasianajajaa jotka joutuvat jokaviikkoisesti vähintään tuon kirjallisen menettelyn kanssa tekemisiin tavalla tai toisella.
maanmittarilta, tosin advokaatella on luultavasti aika vähän kokemusta kirjallisesta menettelystä. Tämä sen vuoksi, että kirjallisen menettelyn jutut kun ovat tunnustettuja ja jo esitutkinnassa myönnettyjä, suht. yksinkertaisia massarikoksia, niin harvemmin vastaaja kääntyy asianajajan puoleen näissä merkeissä. Varsinkin, kun oikeusapua ei tällaisiin juttuihin myönnetä (ei pääsääntöisesti tarvitse avustajaa).
Iso kiitos kaikille vastanneille.Mukava huomata, että löytyy vielä ihmisiä, joita kiinnostaa muiden "auttaminen".Olen tutustunut materiaaliin ja aihe kiinnostaa selvästi kyllä, mutta pitää tutkailla vielä...