Osaatteko yhtään ajatella

on syytäkin nuhdella ja kehoittaa parannukseen, tämä on sitä suurinta rakkautta mitä voimme toisillimme tehdä tai osoittaa.

Ajatellaanpa esimerkein, ensin uskovaisten kesken. Toinen nuhtelee toista jostakin kokemastaan vääryydestä tai sitten tuo toinen vääryyttä tehnyt saa kuulla omin korvin (jostain) että tetit väärin.
Uskovainen omantuntonsa tähden on ja haluaa olla kuuliainen ja hoitaa tuon asian, siten että rakkaus palautuu.

Toinen esimerkki uskovaisen ja "ei-uskovaisen" välillä tulee sellaista, josta "ei-uskovainen" pahentuu esim. kertomalla asian kolmannelle henkilölle jne. ja viimein asia saapuu toisen uskovaisen korvaan, että näin on se henkilö x, joka pitää itseään uskovaisena, tehnyt tai toiminut tai puhunut. Miten asia tulee oikein käsitellä tässä tilanteessa? Mielestäni se tapahtuu näin: tuon toisen uskovaisen sopimattoman asian kuulleen uskovaisen tulee käydä tuota "pahentaja" veljeään/sisartaan kohti ja keskustella asiasta (olemmehan veljijä) sekä kehoittaa korjaamaan tuo asia hänen "ei-uskovaiselta" lähimmäiseltään.

Pitäkää rakkaus kaikkien kanssa, mikäli se teistä riippuu.

Saamme luottaa ja pyytää kaikissa asioissa yksinkertaista lapsenmieltä ja kuuliaisuutta Jumalan äänelle omassa tunnossamme, joka on sidottu Jumalan sanaan.