Mua vaivaa.. Mun mies 23...itse kohta 21.. tyttö 2kk.. On yksinäinen olo.. Vaikka meis saattaakin olla kotona tunnen itseni todella yksinäiseksi ja saan tehdä kaiken yksin.. hoidan tytön, kodin, ruuan.. Jos kysyn et käydäänkö jossain kahdestaan et tyttö vähäksi aikaa hoitoon mummolle,, niin heti et mitä muka tehtäs jne.. Olen todella väsynyt kaikki kaverit asuvat kauna ja miehen kaverit aika läehl ja se on aika paljon heidän kanssa myös.. Emme vietä sitä aikuisten aikaa olenkaan oikein,, olemme aika paljon ruvenneet riitelemään... Jota en todellakaan toivo..
miten jaksatte?
Nimetön
2308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sama juttu täällä oli ja on edelleen..tosin lapsi on kasvanut siinä välissä..
lapsi kasvaa. Täytyy muistaa että se kahden keskinen aika on hetken poissa, te olette nyt kolmihenkinen perhe. Kestää aikansa että molemmat huomaatte sen. Asennouduin jo raskaus aikana siihen että ekaan vuoteen ei juurikaan päästä kahden kesken mihinkään, enkä ole sitä niin kaivannutkaan.
Puhukaa rakentavasti miten voisitte tästä edes päin kotityöt hoitaa, kyllä miehenkin pitää osaltaa rueta osallistumaan lapsen ja kodin hoitoon. Jätä vaikka mies joskus kahden kesken lapsen kans, vaikka se vaikeaa onkin mutta kyllä se pärjää.
Jos kaipaatte sitä yhteistä aikaa niin menkää vaikka leffaan, syömään, kävelylle, kuntosalille..keksikää joku yhteinen harrastus. Myös kävelylenkki lapsen nukkuessa vaunuissa voi piristää parisuhdetta. Ei siinä tuppisuunaakaan viitsi kävellä=) Toivottavasti tilanteenne helpottuisi jossain vaiheessa!