Meillä on 1v9kk vanha leikattu sekarotuinen poikakoira joka puree aikuisia. Pureminen on todella rasittavaa sillä koira isokokoinen (42kg) ja leuoista löytyy voimaa.
Pidin puremista ensin leikkimisenä mutta se on muuttunut aina vain agressiivisemmaksi. Alkuun koira puri silloin tällöin kun palattiin lenkiltä kotiin, siis kotimatkalla. Nyt on alkanut puremaan myös pihalla ja sisällä kun riehaantuu.
Olen komentanut, rauhoittanut tilanteen ja tarjonnut lelua käden tilalle mutta ei auta. Hyökkii kohti ja repii kädestä niin että kämmenselkä on mustelmilla ja todella kipeä kun kulmahampaat uppoaa käteen ja lihaksiin. Kättä ei meinaa saada illalla nyrkkiin sen verran tekee kipeää, eli mistään ihan hellästä puremisesta ei ole kyse. Mutta ei kuitenkaan ihan pahimmastakaan koska silloin käsi olisi verillä näin ison koiran kanssa.
Repiminen ja pureminen on samantyyppistä kuin leikkiessä koiran vetolelulla. Eikö koira nyt vain tajua että käsi ei ole lelu, vai mistä tämä johtuu? Onko kellään tietoa miten saisin tämän ikävän käytöksen loppumaan?
Aloitimme palkitsemisen jos käyttäytyy hyvin lenkillä ja siellä on nyt mennytkin jo ihan ok.
Olen yrittänyt väsyttää koiran lenkillä että saisi energiansa purettua juoksemalla ja että olisi rauhallisempi sitten kotona. Välillä auttaa mutta nyt viimeaikoina ei.
Olen nyt yrittänyt selvittää millaisissa tilanteissa koira aloittaa ongelmakäyttäytymisen Usein se alkaa juuri silloin kun sanon että lähdetään kotiinpäin lenkillä tai sitten kun koira on pitkästynyt, eli silloin kun muut touhuaa jotain eikä kiinnitä siihen huomiota.
Leikin mielestäni tarpeeksi koiran kanssa, aina kotiin tullessa ja lenkin jälkeen ja joskus lenkillä. Heitellään keppiä ja palloa pihalla, sisällä tehdään piilotusleikkejä ja leikitään sisäleluilla. Sitten ykskaks koira vain "tärähtää" ja aloittaa puremisen ja repimisen.
Oikeaan käteen ei tartu mutta vasempaan kylläkin. Johtuisko siitä että vasemmalla kädellä pidän myös hihnaa, koira kulkee aina vasemmalla puolella ulkona ja on vasen käsi on siten lähempänä tarttua.
Perheen lapsiin koira ei koske ja miestäni uskoo heti kun hän komentaa. Kokeili kyllä samaa mieheenkin alussa. Mutta minua ja mummoa, joka asuu meillä, puree. Olen yrittänyt opetella saman komennustavan kuin mieheni mutta ei mitään apua.
Aikaisemmin pidimme tätä vain pienenä huonona puolena koirassa, mutta nyt tämä on muuttunut jokapäiväiseksi ongelmaksi enkä enää keksi mitä tekisin.
Jos komennan niin meno vain yltyy. Jos pidän kiinni niin yrittää rimpuilla vastaan ja puree mihin ylttää. Siinä sitä saa sitten käyttää kaikki omat voimat koiran paikallaanpitämiseen.
Kun pidän paikallaan niin rauhoittuu mutta vain siksi aikaa kunnes irroitan otteeni. Sitten tarttuu taas eikä huoli leluja vaikka tarjoan.
Sitten kun pääsee irti otteesta koira juoksee kahjona pihaa ympäri ja taas hyökkää kohti käteä.
Sitten kun "kohtaus" on ohi, eli koira on tosi väsynyt rimpuilemaan niin se on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut ja on todella tottelevainen ja lempeä. Mutta tätä taistelua voi kestää kerrallaan reilun vartin ja se on pitkä aika pitää isoa koiraa paikallaan pyörätiellä tai kotipihassa.
Olenkin nyt joutunut laittamaan koiran kiinni ulkona kun teen itse pihatöitä.
Muuten koira todella lempeä ja ihana. Koira ollut meillä vasta nyt reilun kuukauden ja olen ollut asiasta yhteydessä entiseen omistajaan. Entinen emäntä ei ollut koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen mutta hänen entinen puolisonsa ja teini-ikäiset lapsensa olivat aina välillä.
Koira oli tehnyt samaa myös heille, tosin ei kuulemma niin kovin ottein kuin mitä meillä vaan enemmänkin leikkimielisesti.
Olen myös yrittänyt poistua paikalta kun koira aloittaa hölmöilyn mutta se juoksee perässä, tarttuu käteen ja alkaa vetämään. Ison koiran kanssa se sattuu tosissaan joten ei sekään ole paras mahdollinen vaihtoehto.
Lapset pakenevat paikalta kun näkevät että show alkaa ja se on todella ikävää koska en haluaisi että kotona tarvitsee pelätä ketään tai mitään. Apua kaivaten.
Pidin puremista ensin leikkimisenä mutta se on muuttunut aina vain agressiivisemmaksi. Alkuun koira puri silloin tällöin kun palattiin lenkiltä kotiin, siis kotimatkalla. Nyt on alkanut puremaan myös pihalla ja sisällä kun riehaantuu.
Olen komentanut, rauhoittanut tilanteen ja tarjonnut lelua käden tilalle mutta ei auta. Hyökkii kohti ja repii kädestä niin että kämmenselkä on mustelmilla ja todella kipeä kun kulmahampaat uppoaa käteen ja lihaksiin. Kättä ei meinaa saada illalla nyrkkiin sen verran tekee kipeää, eli mistään ihan hellästä puremisesta ei ole kyse. Mutta ei kuitenkaan ihan pahimmastakaan koska silloin käsi olisi verillä näin ison koiran kanssa.
Repiminen ja pureminen on samantyyppistä kuin leikkiessä koiran vetolelulla. Eikö koira nyt vain tajua että käsi ei ole lelu, vai mistä tämä johtuu? Onko kellään tietoa miten saisin tämän ikävän käytöksen loppumaan?
Aloitimme palkitsemisen jos käyttäytyy hyvin lenkillä ja siellä on nyt mennytkin jo ihan ok.
Olen yrittänyt väsyttää koiran lenkillä että saisi energiansa purettua juoksemalla ja että olisi rauhallisempi sitten kotona. Välillä auttaa mutta nyt viimeaikoina ei.
Olen nyt yrittänyt selvittää millaisissa tilanteissa koira aloittaa ongelmakäyttäytymisen Usein se alkaa juuri silloin kun sanon että lähdetään kotiinpäin lenkillä tai sitten kun koira on pitkästynyt, eli silloin kun muut touhuaa jotain eikä kiinnitä siihen huomiota.
Leikin mielestäni tarpeeksi koiran kanssa, aina kotiin tullessa ja lenkin jälkeen ja joskus lenkillä. Heitellään keppiä ja palloa pihalla, sisällä tehdään piilotusleikkejä ja leikitään sisäleluilla. Sitten ykskaks koira vain "tärähtää" ja aloittaa puremisen ja repimisen.
Oikeaan käteen ei tartu mutta vasempaan kylläkin. Johtuisko siitä että vasemmalla kädellä pidän myös hihnaa, koira kulkee aina vasemmalla puolella ulkona ja on vasen käsi on siten lähempänä tarttua.
Perheen lapsiin koira ei koske ja miestäni uskoo heti kun hän komentaa. Kokeili kyllä samaa mieheenkin alussa. Mutta minua ja mummoa, joka asuu meillä, puree. Olen yrittänyt opetella saman komennustavan kuin mieheni mutta ei mitään apua.
Aikaisemmin pidimme tätä vain pienenä huonona puolena koirassa, mutta nyt tämä on muuttunut jokapäiväiseksi ongelmaksi enkä enää keksi mitä tekisin.
Jos komennan niin meno vain yltyy. Jos pidän kiinni niin yrittää rimpuilla vastaan ja puree mihin ylttää. Siinä sitä saa sitten käyttää kaikki omat voimat koiran paikallaanpitämiseen.
Kun pidän paikallaan niin rauhoittuu mutta vain siksi aikaa kunnes irroitan otteeni. Sitten tarttuu taas eikä huoli leluja vaikka tarjoan.
Sitten kun pääsee irti otteesta koira juoksee kahjona pihaa ympäri ja taas hyökkää kohti käteä.
Sitten kun "kohtaus" on ohi, eli koira on tosi väsynyt rimpuilemaan niin se on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut ja on todella tottelevainen ja lempeä. Mutta tätä taistelua voi kestää kerrallaan reilun vartin ja se on pitkä aika pitää isoa koiraa paikallaan pyörätiellä tai kotipihassa.
Olenkin nyt joutunut laittamaan koiran kiinni ulkona kun teen itse pihatöitä.
Muuten koira todella lempeä ja ihana. Koira ollut meillä vasta nyt reilun kuukauden ja olen ollut asiasta yhteydessä entiseen omistajaan. Entinen emäntä ei ollut koskaan joutunut vastaavaan tilanteeseen mutta hänen entinen puolisonsa ja teini-ikäiset lapsensa olivat aina välillä.
Koira oli tehnyt samaa myös heille, tosin ei kuulemma niin kovin ottein kuin mitä meillä vaan enemmänkin leikkimielisesti.
Olen myös yrittänyt poistua paikalta kun koira aloittaa hölmöilyn mutta se juoksee perässä, tarttuu käteen ja alkaa vetämään. Ison koiran kanssa se sattuu tosissaan joten ei sekään ole paras mahdollinen vaihtoehto.
Lapset pakenevat paikalta kun näkevät että show alkaa ja se on todella ikävää koska en haluaisi että kotona tarvitsee pelätä ketään tai mitään. Apua kaivaten.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koira on dominoiva, joko hyvinkin vahvasti tai sitten vähemmän, oleellista on että käytös on _nimenomaan_dominanssia. Hyvin kuvaavaa on, että on henkilöitä, joita koira ei pure. Entinen emäntä ja sinun miehesi. Heillä on ollut riittävä auktoriteetti koiraan.
On totta, ettei kukaan voi voimalla saada isoa koiraa kuriin, sillä ihan esimerkkinä 40 kiloiset malamuutit vetävät monen sadan kilon rekiä rodunomaisessa kokeessa. Isolla koiralla on niin paljon voimaa, että pannasta pitelemällä huomaat jonain päivänä, että häviät. Ainoa hätäratkaisu voisi olla, jos ihan pakko on, yrittää kuristaa koiraa, jolloin se luonnollisesti rauhoittuu, mikäli pannasta on tarpeeksi napakka ote.
Mutta kaiken pitäisi lähteä pienistä asioista, eikä se toki ole helppoa kun koira on päässyt riehumaan jo noin paljon. Paljon auttaa muutaman viikon sisällä jo se, että EI LAINKAAN huomioi koiraa. Siis ei ollenkaan, mitenkään. Ihminen viestii hirveän pienillä asioilla koiralle, että on epävarma.
Esimerkkinä tuli mieleen erään molossikasvattajan kertoma juttu, että heillä oli vieras kotonaan, auttamassa lastenhoidossa ja muuta, ja kasvattajan itse poistuttua huoneesta, alkoi kuulua hirveää murinaa.
Kasvattaja jäi kuuntelemaan, ja lastenhoitaja huusi vihaisena samantien koiralle että EI, ja tuijotti koiraa silmiin. Tilanne kesti aika kauan, kunnes koira tajusi, ettei lastenhoitaja käännä katsetta, vaikka myöhemmin kertoi, että oli meinannut kusta housuihinsa ison uroksen edessä.
Jos hän olisi tarttunut urokseen, se olisi varmasti hyökännyt. Koira mittaakin ihmisen itsevarmuutta, että kovan paineen alla ei menetä malttia eikä peräänny, helpommin sanottu kuin tehty.
Oikeastihan 60 kiloinen molossikoira olisi ketä vaan ihmistä vahvempi, mutta koska koira ei ymmärrä sellaista käsitettä, se ymmärtää vain sen mitä ihminen sille viestittää, se ei tunne fysiikan lakeja, mutta mikäli ihminen sille näyttää painimalla sen kanssa, että on heikompi, se tietää konkreettisesti olevansa vahvempi.
Siksi kannattaa nyt kaikin keinoin välttää tilannetta, että koira pääsee hyökkäilemään. Vaikka sitomalla tosiaan kiinni, laittamalla kuonokopan tai mitä vain. Ja samalla aktiivisesti muuttaa asennetta koiraan.
Ei yhtään katsetta tai sanaa koiralle, ulos se pääsee vasta kun on vaikkapa maannut oven edessä minuutin, samoin ruoan kanssa. Eikä missään nimessä leikitä jos koira tuo lelua, se on yksi pahimmista tekijöistä taistelunhaluisilla koirilla saada ne oppimaan, että kun niillä nousee viretila ja ne tahtovat riehua, ne tuovat lelua omistajalle, ja siitä on lyhyt askel alkaa suoraan repimään omistajaa.
Ja tosiaan, jos ei kehtaa ulkolenkeillä kuonokoppaa laittaa, ainakin omassa pihassa olisi todella hyvä, koira voi pyöriä mukana askareissa, ja samalla voi vaikka kokeilla, kuinka EI käsky tehoaa. Itsellekin tulee varma olo, kun tietää että koira ei voi purra, ja alkaa luonnostaan käyttäytyä hallitsevammin koiraa kohtaan, ja koira huomaa sen. Avainsana onkin kunnioitus, koira hyppii silmille koska on havainnut epävarmuutta.
Mutta hyvä koirasta tulee, ei kannata ainakaan lannistua! Ongelmakoirakouluttajat ovat oiva apu, eivät niin kalliitakaan kun miettii miten ikävä tilanne perheellenne on. Tsemppiä!
Joo,samoilla linjoilla eli huomioimattomuus, ja kolinapurkki tarvittaessa.
Lisäisin vielä mukaan,jos suinkin mahdollista jotain yhteistä harrastusta koiran kanssa.Mm.jälki,joka rauhoittaa,on hyväksi.Tottelevaisuusharjoituksia säännöllisesti,mutta vasta kun huomioimattomuus on hieman purettu,ja suurin "terä" koirasta saatu pois.
Noista molosseista sen verran.Niitähän on hyvinkin erilaisia rotuja ja luonteeltaan.
Tietyille roduille EN suosittaisi tekemään tuota tuijotuspeliä missään tiukassa tilanteessa,varsinkaan vieraiden.Jos on kyse tietyistä ( lähinnä taistelukoirataustaisista)roduista,ja vielä "vahvasta" tai dominanssia omaavasta yksilöstä,niin koira todennäköisesti ottaa tuijotuksen vastaan haasteena ja vastaa siihen...
PS.Pallojen ja keppien heittelyn jättäisin pois.Ne kun kohottaa koiran stressitasoa,ja sehän ei nyt ole hyväksi ;)
Kolinapurkki on EI sanan vahvike, sillä ei saa ikinä heittää koiraa ilman että antaa koiralle mahdollisuuden ensin totella EI sanaa.
KOLINAPURKKIA ei saa käyttää jos on pienikin epäilys siitä että koira kuvittelee olevansa ihmistä ylempänä. Tässä tapauksessa en olisi itse ikinä neuvonut tuota vielä tässä vaiheessa. Purkki ei ole mikään taikakeino jolla kaikki maailman koiraongelmat korjaantuu kuten välillä tuntuu.
Alkuperäiselle perustelen tämän sillä että kun koira käyttäytyy sinua kohtaan tuolla tavalla teidän suhde on sellainen että nyt kun täräytät sitä sillä purkilla se on koiran mielestä täysin älytöntä käytöstä ja se ei luota sinuun enään tipan vertaa.
JOs nyt ajatellaan että se purkki on käytössä. MItä tapahtuu sitten kun sinulle ei ole purkkia, ei sitä tarkoitus ole aina kantaa mukana vaan se on EI sanan vahvistus. Et saa ikinä heittää koiraa purkilla ilman että annat sille ensin mahdollisuuden totella EI sanaa. Sitten purkki. Koira oppii näin EI sanan merkityksen ja purkkiakaan ei tarvitse.
Koirasi hakee sinulta huomiota ja puuhaa tuolla puremisella. Ei se sitä tee siksi että se on aggressiivinen. Miestäsi se kunnioittaa sen verran että ehkä tietää että tuo pureminen ei kannata ja lapset ovat koirankin silmissä lapsia.
Itse olisin neuvonut sinua nyt aloittamaan heti koiralle jääkauden www.koiraneuvola.fi sivujen ohjeiden mukaan. Sen jälkeen kun sitä on noudatettu viikkokaks voisit käyttää purkkia jos koira jatkaa tuota puremista. Käypäs vilkaisemassa, takaan että toimii juuri tuohon käytökseen vaikka ehkä tuntuukin vaikealta.
Nyt kyllä täytyy sanoa, että en itse lähtisi vastaamaan väkivallalla tuollaiseen ongelmakäyttäytymiseen. Pahimmassa tapauksessa koira tulee kunnolla päälle tai pelkoehdollistuu jonkin täysin arvaamattomaan (esim. juuri samalla sekunnilla alkavaan sateeseen).
EI-sanan merkitys tulisi ensin ehdollistaa koiralle ennen kuin voidaan vaatia koiran sitä tottelevan.
Pari viestiä ylempänä joku ehdotti, että teidän tilanne on dominanssia. Se ei pidä paikkaansa, sillä dominassi ilmenee kahden yksilön suhteessa ja liittyy aina johonkin resurssiin. Se on valmiutta toimintaan, jotta resurssin (esim. luu, ihminen, lelu) hallinta saadaan itselle.
Suosittelisin ottamaan yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, sillä tilanteenne on kuitenkin aika vakava. Ei kukaan pysty täällä nettipalstoilla neuvomaan "että käytä kolinapurkkia, teillä on johtajuusongelma, pidä jääkausi" jne. Hyvä ongelmakoirakouluttaja katsoo tilanteenne kunnolla paikanpäällä ja pystyy sitten ratkomaan ongelmianne. Tsemppiä teille paljon ja tulehan kertomaan kuulumisianne!
Jääkaudella ei ikinä voi saada mitään haittaa aikaiseksi. Kolinapurkilla kyllä mutta luulisi, siis luulisi, ihmisten olevan niin fiksuja että eivät nyt jotain tuollaista lähde kokeilemaan ihan vain jonkun nettipalstan perusteella.
Tuosta dominanssista. Kyllä se ilmenee mm tuollaisena näykkimisenä, siis totta kai se voi ilmetä juuri niin. En ymmärrä miten voit edes väittää muuta. Ja etkä sinä --- voi sen enempää tämän palstan tekstin perusteella kertoa onko kyse dominanssista vai ei.
Jos koira laitetaan jääkaudelle, ei siitä ole millekään koiralle haittaa, päin vastoin.
Ongelmakoirakouluttajissakin on eroja. Eivät hekään aina kaikkea tiedä.
Jääkausi perustuu johtajuusajatteluun ja Vilanderin oppeihin. Itse lähden aina eläinten käyttäytymistieteen kautta purkamaan ongelmia, en sen kautta että "sinun tulisi olla johtaja koirallesi". Harvoin leijonankouluttaja yrittää olla leijonan johtaja tai delfiininkouluttaja delfiinin johtaja ;) Luottamus, kunnioitus ja ylipäätään hyvä suhde koiran kanssa on taas asia erikseen.
Kyllä minä voin väittää, että tuo ei ole dominanssia. Voin vääntää rautalangasta: Vanhin koirani on koiralauman (kolme koiraa) pomo. Nuorin puree luuta (resurssi) ja vanhempi lähestyy sitä. Nuorin murahtaa ja vanhin (pomo) kääntyy pois. Tässä tyypillinen dominanssitilanne. Valitettavasti vain harva käyttää "niin hienolta kuulostavaa sivistyssanaa" kuin dominanssi nykyään oikein.
Itseoppinneita ongelmakoirankouluttajia valitettavasti on (kuten Vilander ja hänen jääkautensa). Ja siksi kannustankin aloittajaa ottamaan yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan, jolla on jonkinlainen tutkinto eläinten käyttäytymistieteestä ja käytöshäiriöistä. Mitään pikaratkaisuja, jotka ovat pitkällä tähtäimellä tehottomia, tarjoavia kouluttajia ei kannata kuunnella. Aina on myös ensin tarkistettava koiran terveys, sillä käytösongelmien hoito on aina kokonaisvaltainen prosessi, jossa kartoitetaan koiran elämä kokonaisuutena.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä kirjoitin tuon yhden viestin, jossa puhuin johtajuudesta. Olet oikeassa, että perimmiltään tuo sana viittaa resursseihin jotka ovat lauman käytössä, eli luonnovaraisilla susilla ruoka ja lisääntyminen, vaikka ei ole resurssi, ja paras nukkumapaikka. Totta.
Mutta tarkoitin itseasiassa sitä, että koira on havainnut epävarmuutta emännässään. Sinänsä tilanne ei ole dominanssitilanne puhtaimmillaan, (meillä on 5 uroskoiraa, joten kyllähän toki kaikenlaista laumakäytöstä on meilläkin nähty ;)), mutta helpoin on selittää asia sen kautta, sillä siihen se liittyy.
Ts. koira pääsääntöisesti ajattelee, emännän OLEVAN johtaja, mutta emännän välillä epävarma käytös horjuttaa koiran uskoa häneen johtajana. Niimpä koiran on LEIKIN kautta, mikä susilla ja koiralaumassa on lauman yhteyden ja rentoutumisen lujittamisen lisäksi, pehmeä keino testata, ovatko voimasuhteet vielä ennallaan.
Omistajan epävarmuus hänen komentaessaan koiraa rauhoittumaan (meillä johtava uros VAATII, että jos se haluaa lopettaa leikin, jota joku alemmista sen kanssa leikkii, leikki myös loppuu TÄYSIN), lisää koiran EPÄVAMUUTTA, stressitilaa ja kiihdyttää sitä selvittämään, tarvitseeko sen ihan oikeasti totella enää emäntää vai ei.
Koirat ovat täysin mustavalkoisia, EI-sanalle ei ole olemassa kuin, joko että sitä totellaan täysin, tai ei lainkaan. SIKSI puhuin johtajuudesta, koira kiihtyy, koska emäntä osoittaa epävarmuutta sanoessaan EI, mikä vastaisi johtajakoiran murahdusta. Koska johtajakoira vaatii aina, että alempi reagoi, koira ei pidä johtajana ihmistä, joka ei vie käskyään loppuun asti.
Jääkausi- metodi ON HYVÄ. Vilanderilla toki on sellaisia perus-vanhanaikaisia "sotakoiratyylisiä", varmasti ihan perus-toimivia, yksinkertaisia ohjeita akuutteihin tilanteisiin, kuin että vetäminen lopetetaan nykimällä tarpeeksi. Vetämisen syihinhän se ei pureudu, mutta tavallisella keskiverto koiralla riittäviä ohjeita. Niinkuin nyt tämä uusi sotakoirakouluttajan nykimismetodi, mitä pelastuskoiraliitossa opetetaan nyt kouluttajille.
Mutta siis jääkausi ajattelu perustuu JUURI etologiaan: KOIRA SAA HUOMIOTA, KUN SEN KÄYTÖS ON SELLAISTA, MITÄ LAUMA TOIVOO. Esimerkkinä meidän laumasta, johtajauros antaa huomiota SILLOIN muille, KUN ITSE HALUAA. Ei koskaan, jos muut tekevät jotain sitä häiritsevää. Joten, jos omistaja antaa koiralleen huomiota vasta, kun sen käytös on muuttunut, koira oppii PARHAALLA ja eläinystävällisimmällä sekä EHDOTTOMASTI LUONNONMUKAISIMMALLA TAVALLA oikeaa laumakäytöstä.
Itse en usko johtajuuteen tippaakaan. Uskon vanhemmuuteen, yhteistyöhön, kunnioitukseen ja luottamukseen. Se ei tarkoita sitä etteivät muut voisi uskoa.
Mutta sitten susiin ;) Annan Telkänrannan puhua puolestani.
"– Koirien käyttäytymisen taustalla on usein aivan eri syitä kuin yleisesti uskotaan, Raymond Coppinger sanoo.
–Yhä vieläkin näkee joissain kirjoissa väitettävän, että koirat ovat perineet käyttäytymisensä suoraan sudelta. Meitä neuvotaan kohtelemaan koiria alempiarvoisina susina ja annetaan ymmärtää, että se saisi koirat näkemään meidät johtajasusina, hän huokaa.
–Koira ei kuitenkaan pysty ajattelemaan kuin susi. Sen aivojen rakenne ja toiminta ovat erilaiset. Jos ihminen yrittää ”ottaa johtajuuden”, koira ei käsitä, mistä on kysymys, vaan vain hämmentyy.
-Nelikuiset sudenpennut, joiden aivojen toimintaa koiran aivot lähinnä muistuttavat, ovat susilaumassa vielä arvojärjestyksen ulkopuolella, hän kertoo. Sen ikäinen susi oppii samoin kuin koirakin: leikin kautta.
Komentelemalla koulutettu koira sen sijaan näkee omistajansa pelottavana päsmärinä eikä johtajana.
Coppingerit toteavat, että vanhat koulutususkomukset perustuivat virheellisiin käsityksiin myös täysikasvuisten susien käyttäytymisestä. Vasta viime vuosikymmeninä susia on tutkittu perusteellisesti luonnossa.
–Susien laumarakenne on paljon monimutkaisempi asia kuin pelkkä arvohierarkia, jollaisena useimmat ihmiset sitä ajattelevat, Raymond Coppinger sanoo.
–Kuvitelma, jonka mukaan susilauman johtaja pakottaisi lauman jäseniä johonkin, osoittaa, miten huonosti susien käyttäytymistä yleisesti tunnetaan.
-Luonnossa alfasusi on ennen kaikkea aloitteentekijä. Useimmiten toiset sudet seuraavat esimerkiksi sitä kulkureittiä, jonka johtaja valitsee. Johtajan valta ei ole ehdoton: jos muut päättävät mennä toista reittiä, johtaja kääntyy ja seuraa niitä.
Koira suhtautuu ihmisperheeseensä suunnilleen samoin kuin sudenpentu laumansa vanhempiin susiin. Siksi koirasta kasvaa sitä yhteistyöhaluisempi, mitä enemmän se saa ihmisiltä samaa kuin sudenpentu laumaltaan: myönteistä opastusta ja turvallisuuden tunnetta.
Taitavat ammattikouluttajat eivät käytä ruumiillisia rangaistuksia koskaan, eikä susien ole havaittu luonnossa aiheuttavan tahallaan kipua oman laumansa jäsenille."
- Koirasi on pentususi, Helena Telkänranta, julkaistu Tiede-lehdessä 1/2006-
Olisi mukava kuulla aloittajan tilanteesta! Miten teillä menee?
En tiedä tarkoitatko nykimismetodilla sitä, että koiran hihnaa nyitään niin kauan että se lopettaa vetämisen? Se on täyttä potaskaa. Koira oppii siinä itse asiassa, että kannattaa vetää :) Havainnollistan: koira vetää --> omistaja kiskaisee hihnasta ---> hihna löystyy. Ajatelkaa maalaisjärjellä: mitä koira oppii? Juuri ennen hihnan löystymistä tuntuu kipua/epämiellyttävä tunne kurkussa. Koira oppii vetämään *tadaa* :( Positiivisiin ja negatiivisiin vahvisteisiin/rankaisuihin tutustuminen säästää näiltä vippaskonsteilta.
En ymmärrä miksi jääkausimetodi on hyvä. Siis, meillä ainakin on normaalia että huonosta käytöksestä en anna huomiota (=vahviste koiralle) tai korkeintaan hyödynnän negatiivista rangaistusta.
Meillä ei käytetä edes EI- sanaa. En tarvitse sitä missään. Missä te tarvitsette sitä? Mitä se tarkoittaa teidän koirille?
Näistä asioista, kaikista mielenkiintoisin aihe koirien parissa, voisi puhua tuntikaupalla. Itse voin myöntää, että paljon, paljon olisi oppimista. Tuo vanhemmuus on kyllä oikea käsite, sen tajusin myös luettuani kerran erään susien parissa kenttätyötä tehneen henkilön tarinoita.
Voin myöntää, että käytän mahdollisesti vääriä käsitteitä, koska tämä aihe todella on monimutkaisempi kuin varmasti kukaan ymmärtää, vielä tänä päivänä. Mutta tuohon fyysiseen puoleen, emokin ottaa pentua hampaalla, kun se kasvattaa sitä.
Itse tosin en todellakaan kannata tuota mikälie Koehlerin menetelmää, jos sitä luulit! Siis tuo nykiminen. Kerroin sen vain esimerkkinä että Palveluskoiraliitto opettaa koulutusohjaajilleen sitä nyt, ja oudolta tuntuu, kuin palaisi 50v. ajassa taaksepäin..
Jääkaudesta: puhuit itseasiassa siitä itsekin; et anna koiralle huomiota kun se tekee jotain ei toivottua. Tuossa vaan puhutaan pidemmästä ajanjaksosta! Ihan sen takia, että koiralla on aikaa_todella_rauhoittua sen pari viikkoa, pikku hiljaa sen aivot alkavat vastaanottaa sitä, että miten tilanne on muuttunut.
Nimittäin aloittajan tapauksessa ei ehkä suinkaan riitä, että hän vain koiran alkaessa näykkiä, kääntää katseensa pois. Toki, jos riittää, jääkausimetodia ei tarvita. Mutta koira on hyvin luultavasti kokoajan ylivirittyneessä tilassa ristiriidan vuoksi, minkä takia sen rauhoittamiseen voi hyvinkin mennä parikin viikkoa.
Meillä ei-sana on vain sana muiden joukossa, joka tarkoittaa: lopeta, mitä ikinä teetkin. Koira voi olla ryntäämässä jonnekin, ei-sana saa sen pysähtymään. Ei se ole mikään synonyymi vihaisuudelle.
Voi olla, että puhumme eri sanoilla samoista asioista, tai ajattelemme samoja asioita eri kannoilta, sillä en ole kanssasi eri mieltä, mutta on paljon, mistä pitäisi puhua todella seikkaperäisesti, ennen kuin olisi varma, mitä tarkoitetaan. Opittavaa on paljon.