Miten selvitä, jos työpaikalla ristiriidat kasvaa vaan? Kuinka pytyisin olla välittämättä työasioista?
Työkaverista monet ovat itsekkäitä ja tuntuvat ajattelevan vain omia etujaan. Itse olen herkkä ja ajattelen mielelläni kaikkien etua. Tulen ahdistuneeksi, jos joudun työskentelmään tunteettoman ihmisen kanssa. Tuntettoman ihmisen kyllä huomaa jo kaukaa! Jotkut esittävät vain tuntevansa jotain, mutta käytöksestä huomaa todellisen minän. Miten pytyisin kovettamaan minääni, etten välittäisi toisten käyttäytymisestä?
Työkaverista monet ovat itsekkäitä ja tuntuvat ajattelevan vain omia etujaan. Itse olen herkkä ja ajattelen mielelläni kaikkien etua. Tulen ahdistuneeksi, jos joudun työskentelmään tunteettoman ihmisen kanssa. Tuntettoman ihmisen kyllä huomaa jo kaukaa! Jotkut esittävät vain tuntevansa jotain, mutta käytöksestä huomaa todellisen minän. Miten pytyisin kovettamaan minääni, etten välittäisi toisten käyttäytymisestä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuttuja asioita mullekin, eikä noiden kanssa ole helppo tulla toimeen. Itsensä kovettamista mä en suosittele, jos on herkkä niin on herkkä.
Jonkin verran on ollut apua siitä, että olen yrittänyt ymmärtää, miksi työkaverit ovat sellaisia kuin ovat. Ei oman edun ajamista tarvitse silti hyväksyä, mutta motiivien ymmärtäminen auttaa pärjäämään tilanteissa. Enkä nyt siis väitä, että mulla olisi hallussani kaikki tieto ihmisten käyttäytymisestä, omaa arvailuahan tämä on.
Esimerkiksi yhdellä työkaverillani on tapana huomautella kärkkäästi kaikista mahdollisista asioista ja suorastaan etsiä riitaa. Mua sellainen loukkasi, koska itse harrastan paljon sovittelevampaa puhetapaa. Lopulta hoksasin, että ko. työkaveri riitelee myös puhuessaan puhelimessa vanhempiensa ja miehensä kanssa, vaikka juttu koskee ihan tavallisia arkipäivän asioita. Se on hänen tapansa kommunikoida. Tämän tajuttuani olen pystynyt ohittamaan hänen huomauttelunsa ja riidanhaastaminen ei tunnu enää niin ahdistavalta.
Toinen työahdistusta vähentävä asia on ollut se, että olen ihan ajattelemalla ajatellut ja jäsennellyt, mikä työpaikan tilanteissa mua erityisesti ahdistaa ja mistä se voi johtua. Mihin mulle herkkään kohtaan joku tietty, erityisen satuttava asia osuu?
Selviäminen ei ole helppoa, enkä voi väittää että olisin päässyt työahdistuksesta eroon. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että tulen toimeen sen kanssa.
Millaista työtä teet? Onko työ henkisesti kuormittavaa vai fyysisesti tai molempia? Mietin kans, ettei ehkä viisasta ole kovettaa ulkokuortaan ja olla välittämättä mistään. Edestään ne löytää, mitä mielensä sopukoihin hautaa. Parasta vaan käsitellä heti ristiriitaiset tunteet mielessään ja puhua niistä ystävilleen. Työpaikalla on turha kuitenkin puhua tunteistaan yhtään mitään, koska se saa aikaan vain pahaa puhetta selän takana ja juoruilua.
"Tapana huomautella kärkkäästi kaikista mahdollisista asioista ja suorastaan etsiä riitaa". Lause on täysin totta joidenin ihmisten kohdalla ja minusta on niin vaikea ymmärtää, miksi? Mikä on sen kaiken tarkoitus? Luultavasti korostaa itseään ja paremmuuttaan. Myös se ahdistaa, jos jotain "hieman erilaista" ihmistä aletaan syrjimään ja halutaan tehdä kiusaa. Kiusanteko on mennyt myös niin pitkälle, että kiusattu irtisanoo itsensä tai muuten joutuu lähtemään. Sitä olen paljon nähnyt työpaikallani! Itse taas haluan hyväksyä ihmiset sellaisina kuin ovat ja erilaisuus on mielestäni rikkaus. Ehkä omistan vain liian lämpimän sydämen, kun en ymmärrä!
Enimmäkseen henkisesti kuormittavaa työtä, koko ajan pitää olla tarkkana, on kiire ja vaatimukset ovat usein ristiriitaisia. Lisäksi meillä harrastetaan pelkästään pätkätyösuhteita, joten vaikka olen ollut samassa paikassa jo useita vuosia, työsuhde on tavallaan koko ajan katkolla. Se aiheuttaa mm. aika rankkaa kilpailua työyhteisössä.
Fyysisesti rasittavaksi työ muuttuu lähinnä silloin, kun ei ehdi nukkua tai syödä kunnolla...
Mä olen todennut myös hyväksi tuon, ettei juttele tunteistaan työpaikalla. Omat puheet tulevat jossain vaiheessa täysin asiayhteydestä irrotettuina vastaan, ja sitä mä en todella halua.
Mutta tosiaan, kun kerran on luonnostaan sellainen ihminen, että välittää ja huolehtii, niin ei niitä ominaisuuksia voi sulkea pois. Jossain määrin voi kuitenkin puhua itselleen järkeä sen suhteen, mitä kaikkea jaksaa kantaa...
Tuossa tapauksessa, mistä kerroin, kyse lienee enimmäkseen siitä, ettei tuo ihminen oikein osaa kommunikoida muulla tavalla. Mutta varmasti syitä voi olla paljonkin, jokaisella omansa. Eiköhän joukossa ole silkkaa pahantahtoisuuttakin...
Kiusaaminen on jotenkin kummallinen juttu, oli porukka mikä tahansa, aina sieltä löytyy se yksi, jota jollain tavalla kiusataan. Mua kiusattiin koulussa (silmälasit, ujo, eri kylästä kuin muut), joten mulle on kehittynyt hyvin vankka nollatoleranssi kiusaamiseen.
Edellisellä työpaikallani menin suoraan kysymään pomoilta, miksi yhtä työntekijää kiusataan, pomot sallivat sen ja itse asiassa osallistuvat siihen. Mua katsottiin aika vinoon, ko. henkilöä ei kuulemma lainkaan kiusattu, vaan ihan itse tämä ansaitsi saamansa kohtelun olemalla hidas, tyhmä ja jotenkin outo. Ihan normaalina ja oikeutettuna toimintana pidettiin siis kiusaamista - ja tämän saman kuvion olen huomannut monessa muussakin paikassa.
Kommentoikaa muutkin, miten selviytyä herkkänä ja tunteellisena ihmisenä henkisesti raskaassa työympäristössä?
vaan tukahdettuja tunteita, jotka purkautuvat ilkeyksinä muita kohtaan. En soisi sinusta samanlaista, en !!! Voimaa soisin sinulle jatkamaan sellaisena kuin olet, ihmisenä. Voi kun se jonakin päivänä poikisi pienenä kipinänä johonkin tukahdutettuun sieluun ja parantaisi näin hitusen henkistä hyvinvointiamme !!!!
kehittää hyvä kaveriverkosto työajan ulkopuolella, mistä saa tukea ja hyvää mieltä. Töissä voi yrittää olla ottamatta työtä niin vakavasti, tee joskus taukoja, joissa vain lorvit hetken. Jos teet työtä tietsikalla, käy välillä tuulettamassa aivojasi vaikka netissä tms tai pirauta kesken työpäivän kavereillesi, se piristää muuten tylsä päivää ja saat taas voimia työskennellä reippaasti.