Yli kolmen vuoden tuttavuuden jälkeen en yhtäkkiä enää voikaan olla ajattelematta sinua jatkuvasti. Vaikka tapaamme lähes päivittäin, tuntuu, etten kuitenkaan koskaan saa mahdollisuutta oppia tuntemaan sinua kokonaan. Onko tämä ihastusta vai jotain muuta, siihen en osaa vielä vastata.. Ainoa asia, jonka tiedän varmuudella sanoa, on se, että olet sekoittanut ajatukseni viimeisten kuukausien aikana. Tämä on niitä harvoja asioita, joista en taida uskaltaa kanssasi puhua suoraan, vaikka muuten olenkin kertonut ajatuksistani sinulle enemmän kuin useimmille muille tulen koskaan kertomaan.
Kiitos, että olet olemassa.
Kiitos, että olet olemassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos kerran uskallat luottaa muissakin asioissa,niin miksi et tässä.On tämä mullekin näköjään vaikeaa, miksi.Ehkä siksi,että haluan
sua tavallaan suojella,oothan haavoittuvainen...
jonain päivänä vielä keräänkin rohkeutta ja kerron. Jos vain olisi jokin varma "merkki" siitä, että olet valmis tämän tiedon vastaanottamaan. Liian arvokas ihminen minulle menetettäväksi turhilla "koulutyttöihastuksilla"...
ovat minulla.Tapaan hänet melkein päivittäin.Mieleni tekisi kysyä häneltä mitä tuntee minua kohtaan mutta jotenkin luonto ei anna periksi kysyä.Hän on minun päiväni piriste siksi odotankin hänen näkemistään päivittäin.Kiitos että hän on olemassa!! T:***