Olisikohan täällä kukaan joutunut samanlaiseen tilanteeseen..? Sairastan erästä ikävähköä neurologista sairautta, joka ei ole tällä hetkellä ollenkaan tasapainossa. Lääkityksen vuoksi mikään hormonaalinen ehkäisy ei enää pelitä ja se klassinen tietysti petti. Asun yksin, olen sinkku, työt pätkäluonteisia. Lääkitys ilman kuukausia aikaisemmin aloitettavia esivalmisteluja on vaarallista sikiölle, kuin myös se tapa jolla sairaus oireilee.
Tilanne on vielä ihan alkuvaiheessa ja lääkäri jo varattu. Mutta ajattelin siis vain kysyä, että onko jollain kokemuksia samanlaisista fiiliksistä..tai jotain sinne päin. Tai en oikein edes tiedä mitä haen takaa. Olo on aikas kamala.
Tilanne on vielä ihan alkuvaiheessa ja lääkäri jo varattu. Mutta ajattelin siis vain kysyä, että onko jollain kokemuksia samanlaisista fiiliksistä..tai jotain sinne päin. Tai en oikein edes tiedä mitä haen takaa. Olo on aikas kamala.
Vastaukset 5
Vanhimmat
myös "vahinko" raskaus ja sairastan vakavaa laskimoiden vajaatoimintaa,minkä pahin mahdollinen seuraus on veritulppa.
Joudun syömään kokoajan verenohennuslääkkeitä ja joudun myös käyttämään kovimpia mahdollisia kortisonivoiteita,sillä jalkojeni kovan turvotuksen vuoksi ihoni oireilee myös erittäin voimakkaasti.
Minulla jouduttiin lopettamaan hormonaalinen ehkäisy juri veritulppa vaaran vuoksi ja kuinka ollakkaan olin kondomista huolimatta melkopian raskaana.
En hetkeäkään miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin keskeytys sille raskaudelle.
Raskaus olisi ollut ns.riskiraskaus ja vaaraksi molemmille,siis minulle ja lapselle.
Muuten elämäntilanne olisi ollut sellainen,että vauvan olisi voinut vastaan ottaa,mutta kun alkaa olla molempien henki kyseessä,niin en alkanut riskeeraamaan enää omaa terveyttäni enempää.
Meillä on ennenstään jo lapsia sulostuttamassa elämäämme ja olin muutenkin ajatellut,että lapsilukumme on jo täynnä.
Mielestäni jokainen saa tehdä omalla elämällään ja kehollaan mitä haluaa,mutta kun on kysymyksessä vakava sairaus,niin silloin varsinkin on ajateltava kaikkien hyvinvointia ja seurauksia mahdollisesta sairaudesta.
Se on varmempi kuin kondomi eikä sisällä hormoneja! Käy myös synnyttämättömälle.
Itse en myöskään epäröi päätöksessäni ja omalla kohdalla lääkäri tukee järkeilyäni jo omankin terveyteni vuoksi. Tasapainoton epilepsia, yksinasuminen ja raskaus eivät ole hyvä yhdistelmä. On niin vaikea uskoa kondomin pettämiseen..Oli mukava (huono sananvalinta) kuulla edes yksi samantapainen kohtalo, palsta muuten kun näyttää keskittyvän pitkälti mustavalkoiseen saarnaamiseen..
Kuparikierukkaa on ollut mielessä, sairastuminen on niin tuore, etten vielä ehtinyt tehdä asian eteen mitään.
miten?
Hei!
Minäkin olin sairaana, kun tulin vahingossa raskaaksi. Kun oli muutkin asiat jokseenkin hankalasti, niin päädyimme aborttiin. Kokemus oli fyysisesti helppo (lähes kivuton, lääkkeellinen keskeytys kotona), mutta eihän sitä mielestään saa koskaan kokonaan pois, eikä varmaan kuulukaan saada. Välillä harmittaa koko juttu ja olisi toisaalta ihanaa olla äiti!
Myöhemmin oloni kuitenkin paheni sairauden rankkuuden myötä ja paraneminenkin kesti kauan, joten silloin olin kieltämättä onnellinen, että ei ollut lasta huolehdittavana. Olisi ollut to-del-la rankkkaa...
Juttele lääkärin kanssa vakavasti asiasta ja kysele kaikki mahdollinen sairaudesta, raskaudesta ja lapsen terveydestä ennenkuin teet lopullisen ratkaisusi. Kuitenkin menneisyyttään kantaa koko elämänsä mukanaan ja syyllisyys voi iskeä myöhemmin päälle, vaikka abortin olisikin tehnyt aiemmin hyvällä syyllä. Silloin kannattaa purkaa asiaa läpi jonkun luottohenkilön kanssa. Tsemppiä sinulle!