Kirjoitin ylioppilaaksi 2006. Olen hakenut 2 kertaa opiskelemaan, mutta en ole päässyt. Enkä ole edes yrittänyt päästä sinne, minne yleensä ottaen oletetaan olevan vaikeinta päästä. Tällä hetkellä pohdin, tuleeko kolmatta kertaa lainkaan.
Olen alkanut pohtia, pääsenkö sitten koskaan. En ole koskaan pitänyt itseäni tyhmänä. Keskiarvo on aina ollut lähes kymmenen, ja ylioppilastodistuskin on eriomainen. En vain yksinkertaisesti pääse. Molemmilla kerroilla olen kuvitellut, että koe meni hyvin, mutta ilmeisesti monella on mennyt vielä paljon paremmin. Niin paljon olen jäänyt pisteissä suhteessa sisäänpäässeisiin.
En tunne yhtään ihmistä lääkiksestä. Kertokaa ihan rehellisesti, opiskeleeko siellä jotain yli-ihmisiä. Olen aina kuvitellut olevani keskitasoa parempi oppilas, mutta joskus tuntuu, että mikään ei ole tarpeeksi. Eniten minua pelottaa se, että jos joskus pääsisin opiskelemaan, niin opiskelu tulisi olemaan tuskallista. Ilmeisesti siellä joku on aina älykkäämpi, kauniimpi, nuorempi, laihempi, sosiaalisempi, urheilullisempi jne. Sitäkö se on?
Tuntuu, kun olisin pudonnut lukion jälkeen suoraan tyjän päälle.
Olen alkanut pohtia, pääsenkö sitten koskaan. En ole koskaan pitänyt itseäni tyhmänä. Keskiarvo on aina ollut lähes kymmenen, ja ylioppilastodistuskin on eriomainen. En vain yksinkertaisesti pääse. Molemmilla kerroilla olen kuvitellut, että koe meni hyvin, mutta ilmeisesti monella on mennyt vielä paljon paremmin. Niin paljon olen jäänyt pisteissä suhteessa sisäänpäässeisiin.
En tunne yhtään ihmistä lääkiksestä. Kertokaa ihan rehellisesti, opiskeleeko siellä jotain yli-ihmisiä. Olen aina kuvitellut olevani keskitasoa parempi oppilas, mutta joskus tuntuu, että mikään ei ole tarpeeksi. Eniten minua pelottaa se, että jos joskus pääsisin opiskelemaan, niin opiskelu tulisi olemaan tuskallista. Ilmeisesti siellä joku on aina älykkäämpi, kauniimpi, nuorempi, laihempi, sosiaalisempi, urheilullisempi jne. Sitäkö se on?
Tuntuu, kun olisin pudonnut lukion jälkeen suoraan tyjän päälle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Harmillista ettet ole vielä päässyt. Kyllä on muitakin jotka hakevat useita kertoja ja pääsee vasta 3 kerralla (tai useammankin hakukerran jälkeen), minusta sisäänpääsyssä on aina vähän sattumaakin mukana. Kannattaa tehdä jonkinlainen hyvä varasuunnitelma joten on jotain mihin ryhtyä jos kävisi niin ettet pääsisi kolmannellakaan kerralla. Kannattaa myös vielä entisestään hioa ja muuttaa tai parantaa jotain pääsykoeprosessissasi jotta olisi seuraavalla kerralla paremmat mahdollisuudet.
Aina on joku joka on kauniimpi, paremman näköinen, urheilullisempi jne varsinkin jos on kovin kriittinen itseään kohtaan, ja maailmassa on monia varmasti fiksumpia ja menestyneempiä (jos mitataan koulu-arvosanoissa) mutta ei kannata liikaa verrata itseään muihin, pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja pitää itseään aivan hyvänä, fiksuna ja kauniina riippumatta siitä mitä muut ovat. Kannattaa mielummin luoda oma linjansa, omat tavoitteensa suhteessa itseensä ja omaan henkilöhistoriaansa ja vähentää vertaamista itsensä arvottamista suhteessa muihin.
Ei käsittääkseni yliopistossa opiskele mitään yli-ihmisiä. Minulla on vasta reilu kuukauden kokemus yliopistomaailmasta, kyllä siellä on paljon fiksuja ihmisiä mutta kaikki ne vaan ihmisiä on.
Lääkärit ovat kyllä kovapalkkaisia, mutta ammattitaito ei läheskään ole samaa luokkaa. Terveyskeskuksessa diagnosointi on pelkkien arvausten varassa ja erikoissairaanhoidossakin perusasioista ei ole oikeaa tietoa. Tämä on tietysti maallikon vaikea uskoa, mutta kun on nähnyt sen omin silmin, niin uskottava se on. Lääkikseen pääsee vuosittain satoja ihmisiä. On selvää, ettei ikäluokasta riitä montakaan yli-ihmistä hakemaan lääkikseen. C:n ylioppilas lääkiksessä ei ole mitenkään poikkeuksellista. Ilmeisesti et ole vain viitsinyt lukea pääsykokeisiin. Niin, ja onko se nyt ihan pakko pyrkiä esim Hesan lääkikseen. Kyllä niitä paikkoja löytyy muualtakin. Opiskelu lääkiksessä ei ole ylivoimaista, sillä en tunne keskeyttäjiä. Vaikeinta on päästä sisään.
"Niin, ja onko se nyt ihan pakko pyrkiä esim Hesan lääkikseen."
Eikös aloittaja juuri sanonut, ettei ole hakenut hankalimpaan tiedekuntaan...?
"Ilmeisesti et ole vain viitsinyt lukea pääsykokeisiin."
Yliopiston kirjastossa pänttäsi viime keväänä samaan aikaan kanssani tyttö, johon siinä sivussa tutustuin. Opiskeltiinkin siinä jotain juttuja yhdessä. Hän haki kolmatta kertaa, minä ensimmäistä. Hän oli joka aamu jo odottamassa nenä kiinni kirjassa kun saavuin kirjastoon, ja hän oli myös meistä se joka iltapäivällä viimeiseksi jäi. Ja voin rehellisesti sanoa, että hän osasi Galenoksen ainakin teoriassa minua paremmin.
Tuli koe: minä pääsin reippaasti sisään, hän jäi yli kymmenen pistettä alle rajan.
Tämä tarina nyt vähän irrallisena esimerkkinä siitä, ettei pelkkä tiedon määrä riitä. On hallittava myös hermot koetilanteessa.
Alkuperäiselle toivon puhtia hakea vielä uudelleen jos vaan halua edelleen riittää.:) Käytä hyväksesi se tieto mitä sinulla "kokeneena hakijana" jo on: mihin asioihin kannattaa koetilanteessa panostaa (ajankäyttö, tehtävien tekojärjestys) jne.
Tietysti kannattaa myös miettiä niitä asioita, mitkä ovat edellisillä kerroilla menneet penkin alle. Kai sentään olet hakenut vanhat kokeesi takaisin?
Ei mitenkään erikoisia. Tietysti ei aivan heíkoilla papereilla pääse.
Onhan siellä paljo asiaa joten pitää olla varma lukuhaluistaan.
Jokuhan on aina älykkäämpi, kauniimpi, urheilullisempi. Pitää tietysti löytää se, missä on hyvä, mutta on varmasti hyvä löytää se, mistä itse pitää.
Olen sinua jonkin verran vanhempi, joten minusta kuulostaa lähinnä hurjalta se, että suoritukset ovat sinulle vain pätemistä tai kilpailua. Ei sinulta kukaan tule kuolinvuoteellasi kysymään, oliko numerosi jossain aineessa ysi vai kymppi. Sen sijaan olet itsellesi vastuussa siitä, että teet sitä, mikä itseäsi kiinnostaa.
Ainakin lääkärit luulevat olevansa yli-ihmisiä.
Musta tuntuu että ihmiset haluaisivat lääkäreiden olevan yliihmisiä, kun monestikin toivovat yli-inhimillisiä taitoja ja tietoja. Tosiasiassa pätevinkin lääkäri on vain erehtyväinen ihminen.
No tuolla logiikalla kaikki yliopistolaiset ovat sitten yli-ihmisiä...
Eräs tuttavani on hakenut filosofiaa opiskelemaan kolme kertaa, eikä ole päässyt... No mutta me filosofit nyt ollaan virallisestikin yli-ihmisiä! ;)
olevansa yli-ihmisiä, vaikka eivät sitä ole. Viimeistään työelämään astuttuaan he sen huomaavat. Tärkein tekijä yliopistoon pääsyssä on motivaatio ja
kova yrittäminen. Eli, jos haluat sisälle, niin yrität niin monta kertaa, että olet siellä. Vertailun vuoksi yliopistoon on monille aloille huomattavasti vaikeampi päästä kuin lääkäriksi. Nämä lääkikseen pyrkivät ja siellä olevat yli- ihmisluuloiset vaan nostavat niin pirusti itseään esille ja muiden yläpuolelle!Toiset tiedekuntalaiset välillä kyllä huvittuvat moisesta ylpeilystä!
Mielestäni lääkis on lähinnä yliopistosektorin amis. Eli käsiteltävät asiat ovat hyvin konkreettisia, ei lääkis todellakaan ole "ajattelijoiden kehto".
Se kertoo vain siitä, että lääkiksestä on jotain oikeaakin hyötyä ihmiskunnalle. Pitää muistaa, että noista muista tiedekunnista, "ajattelijoiden kehdoista", tulee hyvin vähän oikeasti merkittäviä intellektuelleja, filosofeja ja tiedemiehiä. Ne eivät siis ole "ajattelijoiden kehtoja", vaan turhuuden kehtoja, joista silloin tällöin tulee muutama oikeakin ajattelija. Lääkis tekee ei-neroistakin hyödyllisiä.
Selaile lääkiksessä luettavia kirjoja. Silmäile lääkiksen väitöskirjoja, esim. tätä https://oa.doria.fi/handle/10024/12039 Ota selvää, mitä lääkiksessä ja muissa tiedekunnissa oikeasti opiskellaan, niin huomaat heti, ettei lääkiksessä opiskeleminen vaadi juurikaan älyä.
Ja mitä tulee pääsykokeeseen, niin ajattele nyt, lääkiksen pääsykokeessa vaaditaan pelkästään LUKION fy-/ke-taitoja ja hyvin alkeellisen kirjan pänttäämistä.
Lääkiksen "vaikeus" on turha ja haitallinen myytti, joka pelottaa monet lääkäreiksi erinomaisesti sopivat, mutta vähemmän älykkät henkilöt pois hakuprosessista.
Asiat mitä vaaditaan opiskeltavaksi pääsykokeisiin ovat enemmänkin toisten tieteenalojen osaamisen aloja. Matematiikkaa ei tarvita siinä laajuudessa, kuin pääsykokeissa eikä varsinkaan tietämyksessä mitä vaadittaisiin varsinaisessa lääketieteellisissä opinnoissa ja työelämässä vieläkin vähemmän.
Fysiikkan ja kemian perustietotasolla opiskellaan myöskin lääketieteelisessä ei sillä tasolla mitä vaaditaan pääsykokeissa. Biologiata vain ihmisen anatomian osalta ei mitään biologia tieteiden osaamisia tarvita.
Kaikki asiat opiskellaan lääketietelisessä aivan alusta alkaen uudelleen. Peruskoulun perustiedoilla oppii kaikki asiat lukemalla ja tekemällä tehtäviä.
Tuhansia hakijoita ja 100 opiskelupaikkaa. 90% melkein saman pistemäärän omaavia. Ero 0,1-0,001-1
"Tuntuu, kun olisin pudonnut lukion jälkeen suoraan tyjän päälle."
Kirjoitin samaan aikaan kuin sinäkin, ja tasokin oli kai hyvin samankaltainen kuin sinulla. Minäkään en päässyt ykkösvalintaani (tosin se ei ollut lääkis), ja tuntui kuin olisin yhtäkkiä tippunut tasolta "huippuoppilas" tasolle "idiootti". Nyt toista vuotta yliopistossa (siinä jotakuinkin kakkostoiveessa) tahkotessani olen alkanut vakavasti harkitsemaan lääkikseen hakua, koska luulisin "jo nyt" olevani lääkärin ammattiin henkisesti kypsä. Näiden 1,5 vuoden aikana olen ehtinyt havaita, että lääkärit ja lääkäriksi opiskelevat ovat vain ihmisiä, eivät yli-ihmisiä, vaikka alkuun toisin kuvittelinkin. Lisäksi olen oppinut (lievänä perfektionistinä), että itsekään en ole supersankari, vaikka ehkä joskus halusin uskoa niin. En siis enää oikeastaan pelkää niitä älykkäämpiä, kauniimpia, nuorempin, laihempia ja sosiaalisempia , vaan osaan keskittyä paremmin omaan tekemiseeni.
"Olen aina kuvitellut olevani keskitasoa parempi oppilas, mutta joskus tuntuu, että mikään ei ole tarpeeksi."
Totean vain, että tiedän tunteen. Lääkikseen vielä hekemattomana olen varmaankin todella huono antamaan neuvoja, mutta voisin kehottaa otamaan asiaan etäisyyttä. Luulisin tuntevani nyt samoin kuin sinä, jos olisin päättänyt hakea lääkikseen heti lukion jälkeen, koska en usko, että olisin ekalla tai sillä tokalla yrittämälläkään päässyt sisään.
Toivottavasti en kirjoituksillani masenna, se ei suinkaan ole tarkoitukseni. Tunnen lääkisläisiä, ihan normaaleja ovat :)
Onnea matkaan, mihin ikinä haetkin!