Olen todella ihastunut erääseen ihanaan poikaan, mutta en voi varmaan enää koskaan edes nähdä häntä. Silti hän on ajatuksissani koko ajan.
Asuimme ennen samassa kaupungissa ja kävimme samaa koulua, mutta emme koskaan olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Ihastuin häneen ja sitten hän muutti toiselle paikkakunnalle.
En saanut häntä mielestäni, joten hommasin hänen puh.numeronsa ja hän antoi mesensä. Ollaan juteltu paljon mesessä ja hän vaikuttaa todella mukavalta ja ihanalta :)
Olen oikeasti tosi ihastunut häneen. Tuntuu, että vihdoin olen löytänyt pojan, jonka kanssa haluan todella olla. En saa häntä mielestäni, ajattelen häntä koko ajan ja sitä miten ihanaa meillä voisi olla yhdessä.
Joka kerta kun olen hänen kanssaan mesessä, menen ihan sekaisin hänestä, mutta sitten tulee hirveä tunne, kun muistan taas etten voi tavata häntä. Haluaisin niin paljon edetä asiassa.. Ensimmäistä kertaa elämässni uskaltaisin jopa pyytää poikaa esim. leffaan tai kahville, mutta mites pyydät kun toinen asuu yli 300:n km:n päässä?
Sitten en koskaan tiedä mitä sanoisin mesessä kuin että "moi", "mitä kuuluu?", "Mites koulussa menee?".. Alkuun tietysti kysyin, et onko hän viihtynyt uudessa kaupungissaan, onko hänella kuvia netissä yms.. Mutta ei niitä voi enää toista kertaa kysyy, koska tietää jo. En oikeasti keksi mitään sanottavaa, kun ei joka päivä voi kysykään, että "mitä kuuluu?", "mites koulussa?" Mitä ihmettä voisin sanoa ja kysyä?
Monesti kun hän tulee meseen, en edes aloita keskustelua, koska en vaan yksinkertaisesti tiedä mitä uutta taas keksisin sanottavaa/kysyttävää. Se ärsyttää todella..
Hän ei ole koskaan aloittanut keskustelua, eikä sanonut muuta kun vastannut kysymyksiini ja kysynyt samaa minulta.. Eli hän ei ole kysynyt minulta mitään, paitsi mitä olen jo hänelta kysynyt. Esim. jos kysyn "Mitä kuuluu?", hän vastaa "Hyvää. Entäs sulle?".. Eikö häntä siis erityisesti kiinnosta jutella kanssani mesessä vaikka hän antoikin mesensä heti kun kysyin?
Muuten hän on kyllä todella ihana, esim. kerran kun kerroin olevani kipeä niin hän sanoi, että toivottavasti parannun pian ja kun sanoin, että mulla menee koulussa ihan hyvin niin hän sanoi, että kiva :) Sitten hän aina laittaa ihania hymiöitä mulle :D
Eihän mua muuten tiedä, eikä muista, eikä oo nähnyt edes kuvaani. Olen kyllä sanonut et käytiin samaa koulua joskus, mutten muuta kertonut itsestäni. Ajattelin tehdä irc-galleriaan nickin niin hän voisi käydä katsoo kuviani. Vai onko se sittenkään niin hyvä ajatus? Meinaan vaan että jos hän oikeasti olisi kiinnostunut musta tai kiinnostuisi niin mitä väliä silloin ulkonäölläni olisi, näkisi sen sitten jos joskus tapaisimme ja silloin sen ei pitäisi merkata enää niin paljon.. Pelkään vain, että jos hän näkee kuvani niin hän ei ainenkaan kiinnostu musta, koska en oo ainakaan omasta mielestäni mitenkään kaunis/hyvännäköinen..
En sitten tiedä onko hänellä tyttöystävää, enkä uskalla sitä kysyäkään, liian henkilökohtaista ja sitten hän ainenkin varmasti tajuaisi, että olen kiinnostunut hänestä, enkä halua sitä vielä paljastaa.. Hänen irc-galleria nickissä muuten lukee rakkauden kohdalla, että "Sori, en mä voi sinne tulla:/ Mitäs se voisi tarkoittaa?
Oon siis ihastunut häneen ja haluaisin edetä asiassa, en halua olla vain joku mesekaveri. Mulle oikeasti tulee tosi paha mieli sen jälkeen kun olen ollut hänen kanssaan mesessä, koska tiedän, etten voi nähdä häntä, en voi kysyä leffaan, en voi edetä jutussa, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia häneen.. Se on ihan hirvee tunne, kun oon kuitenkin niin ihastunut häneen. Haluasin ajatella mesekeskustelun jälkeen positiivisesti; "vitsi se on ihana, huomenna taas nään sen, ens kerralla kysyn sitä jonnekkin mun kanssa, mulla saattaa olla mahdollisuuksia siihen".. Mutta noin en voi siis koskaan ajatella, koska hän asuu niin kaukana ja se on hirveetä..
Tiedän, että olisi kai viisainta poistaa hänet mesestä, yrittää unohtaa, ja alkaa kattelee muita poikia, koska en voi olla hänen kanssaan mitään muuta kuin mesekavereita ja se sattuu, kun tiedän ettei mulla oo mahdollisuuksia häneen. Mutta en halua tehdä niin, en halua unohtaa, en halua alkaa kattelemaan muita poikia sillä silmällä.. Oon vaan niin ihastunut häneen etten edes halua ajatella ketään toista poikaa.
Oon tosi onnellinen aina kun saan olla hänen kanssaan mesessä. En jaksa tätä enää kauan, koska tää sattuu.. On ihanaa olla mesessä hänen kanssaan, mennä niin sekaisin toisesta ihmisestä, olla niin ihastunut, unelmoida meistä, mut sit pitää taas palata todellisuuteen, että en voi olla hänen kanssaan, koska hän asuu niin kaukana, en voi pyytää treffeille, en voi olla edes ystävä.. Hän käy kyllä joskus täällä mutta harvoin, koska hänen vanhempansa asuvat edelleen täällä. Hän on todella kiireinen, ei edes usein lomilla pääse tänne, on ehkä viikon kesällä ja viikon jouluna. Ehkä joskus silloin voisimme nähdä, mut sinne on niin älyttömän pitkä aika, että menee järki:/
Mitä siis tehdä? Toivotonta, eikö olekin? Haluan silti vain yli kaiken saada tämän pojan ja olen valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Mutta onko mitään tehtävissä? Eikä mesessä voi oikeen paljastaa tunteitaankaan varsinkin kun emme ole koskaan tavanneet livenä. Pitäsköhän joskus sanoa, että "Oot tosi mukava", mut sit se ihmettelis miten voin sanoa niin koska ei olla kuin mesessä muutama sana vaihdettu.
Pelkään myös, että jos en tee pian jotain tämän asian suhteen, hän alkaa seurustella jonkun tytön kanssa (ellei siis jo seurustele), sillä ottajia hänelle varmasti löytyy :D Toisaalta mitä voisin tehdä? En mitään.. En kestä sitä, etten voi juurikaan tehdä asian hyväksi mitään..
Mulla on oikeasti ollut tosi vaikeaa, oon niin monta kertaa joutunut pettymään, mun sydän on särkynyt yhden pojan takia niin pahasti että se sattuu vieläkin vaikka siitä on jo kauan aikaa.. En haluais taas pettyä ja särkeä sydäntäni. Mä oon kärsinyt niin paljon et ansaitsisin jo onnen, ihanan pojan ja että vihdoinkin kävisi hyvin, eikä huonosti niin kuin aina ennenkin.. Onko se liikaa pyydetty että niin kävisi? On varmaan, en taida ansaita onnea ja sitä että tämän jutun suhteen kävisi hyvin.
Lisään vielä että itse olen 15 ja poika 17.
Kiitos jos jaksoit lukea vaikka tästä tuli ihan hemmetin pitkä, en vaan osaa kirjoittaa lyhyemmin, että saisin kerrottua kaiken mitä haluun :D Kiitos myös jokaiselle joka yrittää auttaa ja jolla on vinkkejä/ideoita/neuvoja, sillä ne kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita! Olisi myös kiva lukea, jos jollain on saman tapaisia kokemuksia ja kertokaa mitä teitte ja miten kävi :)
Kiitos! :)
Asuimme ennen samassa kaupungissa ja kävimme samaa koulua, mutta emme koskaan olleet missään tekemisissä toistemme kanssa. Ihastuin häneen ja sitten hän muutti toiselle paikkakunnalle.
En saanut häntä mielestäni, joten hommasin hänen puh.numeronsa ja hän antoi mesensä. Ollaan juteltu paljon mesessä ja hän vaikuttaa todella mukavalta ja ihanalta :)
Olen oikeasti tosi ihastunut häneen. Tuntuu, että vihdoin olen löytänyt pojan, jonka kanssa haluan todella olla. En saa häntä mielestäni, ajattelen häntä koko ajan ja sitä miten ihanaa meillä voisi olla yhdessä.
Joka kerta kun olen hänen kanssaan mesessä, menen ihan sekaisin hänestä, mutta sitten tulee hirveä tunne, kun muistan taas etten voi tavata häntä. Haluaisin niin paljon edetä asiassa.. Ensimmäistä kertaa elämässni uskaltaisin jopa pyytää poikaa esim. leffaan tai kahville, mutta mites pyydät kun toinen asuu yli 300:n km:n päässä?
Sitten en koskaan tiedä mitä sanoisin mesessä kuin että "moi", "mitä kuuluu?", "Mites koulussa menee?".. Alkuun tietysti kysyin, et onko hän viihtynyt uudessa kaupungissaan, onko hänella kuvia netissä yms.. Mutta ei niitä voi enää toista kertaa kysyy, koska tietää jo. En oikeasti keksi mitään sanottavaa, kun ei joka päivä voi kysykään, että "mitä kuuluu?", "mites koulussa?" Mitä ihmettä voisin sanoa ja kysyä?
Monesti kun hän tulee meseen, en edes aloita keskustelua, koska en vaan yksinkertaisesti tiedä mitä uutta taas keksisin sanottavaa/kysyttävää. Se ärsyttää todella..
Hän ei ole koskaan aloittanut keskustelua, eikä sanonut muuta kun vastannut kysymyksiini ja kysynyt samaa minulta.. Eli hän ei ole kysynyt minulta mitään, paitsi mitä olen jo hänelta kysynyt. Esim. jos kysyn "Mitä kuuluu?", hän vastaa "Hyvää. Entäs sulle?".. Eikö häntä siis erityisesti kiinnosta jutella kanssani mesessä vaikka hän antoikin mesensä heti kun kysyin?
Muuten hän on kyllä todella ihana, esim. kerran kun kerroin olevani kipeä niin hän sanoi, että toivottavasti parannun pian ja kun sanoin, että mulla menee koulussa ihan hyvin niin hän sanoi, että kiva :) Sitten hän aina laittaa ihania hymiöitä mulle :D
Eihän mua muuten tiedä, eikä muista, eikä oo nähnyt edes kuvaani. Olen kyllä sanonut et käytiin samaa koulua joskus, mutten muuta kertonut itsestäni. Ajattelin tehdä irc-galleriaan nickin niin hän voisi käydä katsoo kuviani. Vai onko se sittenkään niin hyvä ajatus? Meinaan vaan että jos hän oikeasti olisi kiinnostunut musta tai kiinnostuisi niin mitä väliä silloin ulkonäölläni olisi, näkisi sen sitten jos joskus tapaisimme ja silloin sen ei pitäisi merkata enää niin paljon.. Pelkään vain, että jos hän näkee kuvani niin hän ei ainenkaan kiinnostu musta, koska en oo ainakaan omasta mielestäni mitenkään kaunis/hyvännäköinen..
En sitten tiedä onko hänellä tyttöystävää, enkä uskalla sitä kysyäkään, liian henkilökohtaista ja sitten hän ainenkin varmasti tajuaisi, että olen kiinnostunut hänestä, enkä halua sitä vielä paljastaa.. Hänen irc-galleria nickissä muuten lukee rakkauden kohdalla, että "Sori, en mä voi sinne tulla:/ Mitäs se voisi tarkoittaa?
Oon siis ihastunut häneen ja haluaisin edetä asiassa, en halua olla vain joku mesekaveri. Mulle oikeasti tulee tosi paha mieli sen jälkeen kun olen ollut hänen kanssaan mesessä, koska tiedän, etten voi nähdä häntä, en voi kysyä leffaan, en voi edetä jutussa, mulla ei oo mitään mahdollisuuksia häneen.. Se on ihan hirvee tunne, kun oon kuitenkin niin ihastunut häneen. Haluasin ajatella mesekeskustelun jälkeen positiivisesti; "vitsi se on ihana, huomenna taas nään sen, ens kerralla kysyn sitä jonnekkin mun kanssa, mulla saattaa olla mahdollisuuksia siihen".. Mutta noin en voi siis koskaan ajatella, koska hän asuu niin kaukana ja se on hirveetä..
Tiedän, että olisi kai viisainta poistaa hänet mesestä, yrittää unohtaa, ja alkaa kattelee muita poikia, koska en voi olla hänen kanssaan mitään muuta kuin mesekavereita ja se sattuu, kun tiedän ettei mulla oo mahdollisuuksia häneen. Mutta en halua tehdä niin, en halua unohtaa, en halua alkaa kattelemaan muita poikia sillä silmällä.. Oon vaan niin ihastunut häneen etten edes halua ajatella ketään toista poikaa.
Oon tosi onnellinen aina kun saan olla hänen kanssaan mesessä. En jaksa tätä enää kauan, koska tää sattuu.. On ihanaa olla mesessä hänen kanssaan, mennä niin sekaisin toisesta ihmisestä, olla niin ihastunut, unelmoida meistä, mut sit pitää taas palata todellisuuteen, että en voi olla hänen kanssaan, koska hän asuu niin kaukana, en voi pyytää treffeille, en voi olla edes ystävä.. Hän käy kyllä joskus täällä mutta harvoin, koska hänen vanhempansa asuvat edelleen täällä. Hän on todella kiireinen, ei edes usein lomilla pääse tänne, on ehkä viikon kesällä ja viikon jouluna. Ehkä joskus silloin voisimme nähdä, mut sinne on niin älyttömän pitkä aika, että menee järki:/
Mitä siis tehdä? Toivotonta, eikö olekin? Haluan silti vain yli kaiken saada tämän pojan ja olen valmis tekemään sen eteen kaikkeni. Mutta onko mitään tehtävissä? Eikä mesessä voi oikeen paljastaa tunteitaankaan varsinkin kun emme ole koskaan tavanneet livenä. Pitäsköhän joskus sanoa, että "Oot tosi mukava", mut sit se ihmettelis miten voin sanoa niin koska ei olla kuin mesessä muutama sana vaihdettu.
Pelkään myös, että jos en tee pian jotain tämän asian suhteen, hän alkaa seurustella jonkun tytön kanssa (ellei siis jo seurustele), sillä ottajia hänelle varmasti löytyy :D Toisaalta mitä voisin tehdä? En mitään.. En kestä sitä, etten voi juurikaan tehdä asian hyväksi mitään..
Mulla on oikeasti ollut tosi vaikeaa, oon niin monta kertaa joutunut pettymään, mun sydän on särkynyt yhden pojan takia niin pahasti että se sattuu vieläkin vaikka siitä on jo kauan aikaa.. En haluais taas pettyä ja särkeä sydäntäni. Mä oon kärsinyt niin paljon et ansaitsisin jo onnen, ihanan pojan ja että vihdoinkin kävisi hyvin, eikä huonosti niin kuin aina ennenkin.. Onko se liikaa pyydetty että niin kävisi? On varmaan, en taida ansaita onnea ja sitä että tämän jutun suhteen kävisi hyvin.
Lisään vielä että itse olen 15 ja poika 17.
Kiitos jos jaksoit lukea vaikka tästä tuli ihan hemmetin pitkä, en vaan osaa kirjoittaa lyhyemmin, että saisin kerrottua kaiken mitä haluun :D Kiitos myös jokaiselle joka yrittää auttaa ja jolla on vinkkejä/ideoita/neuvoja, sillä ne kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita! Olisi myös kiva lukea, jos jollain on saman tapaisia kokemuksia ja kertokaa mitä teitte ja miten kävi :)
Kiitos! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanoisin niin, että sulla on aika huonot mahikset, kun ootte noin kaukana toisistanne.
Mulla on peri aatteessa ihan sama tilanne, mutta olen poika ja ihastunut tyttöön joka on ihan samallainen mesessä ja mulla ihan samat pelot etenkin kun se ei seurustele kenenkään kanssa, vielä..
Ainuita eroja tossa on se, että olen poika ja se on tyttö ja olemme samassa koulussa ja luokalla ja olen vain 1½ vanhempi.
Olet itse poika ja jos todellakin kuulisin et joku rakastaa muo niin mä olisin onnellinen et pystyy myöntämään asian. Joten soita hänelle ja kerro asian laita!
asia on varmasti noinkin.. Itsekin haluaisin kuulla jos joku ois ihastunut muhun :) Mut en vaan voi soittaa sille, koska en oon ees puhunut sen kaa koskaan, hän ei tiedä ulkonäköäni eikä mitään.. En vaan voi soittaa/sanoa mesessä, että tykkään siitä.. Mut kiitos kuitenkin :)
minulla samantaipainen ongelma mutta lievempänä.
eli minä olen 15 ja hän on 16 välimatkaa on 300km
mesetämme kerran päivässä tunnin ajan paitsi jos on joku este.. aloitamme kekustelun kuulumisilla ja sitten pohdimme yhdessä että mistä juteltaisiin :D minä olen yleensä se joka puhuu enemmän. olemme vaihtaneet kännykän numeroita "jotta hän voisi ilmoittaa koska tulee taas meseen" ..mutta txtailtua on tullut muutenkin :) ...ihania hymiöitä tulee :) ja kysyin kerran mitä hän ajattelee minusta, vastasin myös ja kerroin rehellisesti..
hän yllättyi mutta ei pahastunut... molemmat haluaisimme nähdä mutta emme vielä tiedä miten! :D
...toivottavasti tosta oli jotain hyötyä!!!
pistä kysymystä jos haluut niin käyn tääl vastailemas :)
onnee sulle ;)
tohon keskustelun aloittamiseen sanot vaikka eka että moi ja sen jälkeen vetäiset hatusta jotain. esim, ulkona on ihan helvetin kylmä tai vaikka et kerrot sille jotain ihan outoa mikä ei liity asiaan millään lailla. silleen se keskustelu käyntiin lähtee.
Ja kysyt vaan onko hän varattu vai ei. ei se siitä mitään johto päätöksiä vedä. minäkin kysyin yheltä pojalta onko hän varattu vai ei eikä hän vetänyt siitä mitään johto päätöksiä.
ja sitten jos hän ei ole varattu niin pyydät häntä ihan pokkana joskus kahville. ja jos hän sanoo et miten niin sovitte että seuraavan kerran kun hän tulee sinne niin menette kahville. ja ei 300km oo edes niin hirveesti...