En tiedä mitä tekisi:( Ei viitsisi vielä luovuttaa, mutta elämiseltä menee ilo, kun ei ole yhtään kaveria. Lukiossa ei ole yhtään kaveria, sillä harrastan outoa lajia mitä muut eivät ja siellä kaverit muodostuvat lajien mukaan, eikä heillä olisi muutenkaan aikaa olla, koska harjoittelevat niin paljon. Olen lukion toisella, vaikka olen jo 18, koska olin vuoden vaihtarina. En usko, että enää kannattanee vaihtaa koulua...? Harrastukseni takia en oikeen ehtinyt ylä-asteella olla kavereiden kanssa joten jäivät, mutta nyt olen vähentänyt harjoittelua ja olisi niin kiva jos olisi kavereita. Eniten auttaisi jos tietäisin kuinka voisin lohduttautua:( Olisiko, niin, että kannattaa ajatella, että voi vielä joskus tsägäl tutustuu johonki ja saada kaikki hyvin. Se on vaan niin epätodennäköistä, koska en liiku missään ja koulussa niitä ei saa. Neuvokaa olkaa kilttejä!!!
Voi tätä surunpäivää!!!
Poika 18
5717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettei harrastukset palstallakaan voisi siitä kenenkään kanssa jutella ja mahdollisesti jopa ystävystyä ? Oletko pyytänyt apua suomi 24 . fi
että voivatko avata sellaisen harrastussivun jotta voit löytää sitä kautta seuraa ?
mistä tykkäät. Sieltä saa ystäviä.
Ja koulussa välitunneilla rohkeasti vaan juttelemaan. Eihän kukaan tule pyytämäänkään ryhmään. Ihan yhtä suuri kynnys se on heille. Ja voithan jutella vaikka tyttöjen kanssakin, ei kavereiden sukupuolella ole niin väliä.
jos osaat tai haluat opetella soittamaan jotain soitinta, voit perustaa bändin ja niin saada ystäviä.
tai nuorisojärjestöön tai ihan mihin tahansa juttuun, jossa on vähintään kerran viikossa tapaaminen. Voit saada ystävän esim. spr:n kautta.
Aloita uusi harrastus, kielikurssit pursuavat yksinäisiä tyttöjä/naisia, ovat tosin varmaankin liian vanhoja sinulle.. Mutta saatpahan harjoitella kommunikointia vanhempien naisten kanssa, mikä voi kohottaa itsetuntoasi.
Yksinäisyys kuuluu elämään ja sen kanssa pitäisi tulla toimeen. Mutta jos on aina yksin, on itse otettava ohjat käsiinsä ja tehtävä asialle jotain.
En kyllä tiedä mikä auttaisi.. mutta ehkä se auttaa vähän että tiedät ettet todellakaan ole yksin noitten fiilisten kanssa.
Itse olen pian 19 ja pitkän suhteen päättymisen jälkeen huomasin jääneeni aivan totaalisen yksin. Olin ihan vieraantunut kaikista entisistä kavereistani. En oikeastaan käy paljon missään, koska mua ei kiinnosta ihan samanlaiset asiat kuin muita ikäisiäni, eikä koulussakaan ehdi paljon kavereita hankkia kun pitäisi opiskella.
Mulla ei oikeastaan ole paljon minkäänlaista elämänhalua atm, stressaan ja mietin vain jokapäivä sitä että tuunko ikinä saamaan kavereita ja elämää takaisin. Se tuntuu tässä tilassa kamalan epätodennäköiseltä.
Mulla on myös se ongelma että vaikka oon yksinäinen, en kuitenkaan tyydy ihan kehen tahansa..tahtoisin sellaisia kavereita jotka on samalla aaltopituudella mun kanssa.. Mutta niitä ei tunnu löytyvän. x(