kummitustarinoita?

Tämä on ihan tosi tarina joka tapahrui vähän aikaa sitten lomanvietossa

luimme kaverin kanssa kirjaa jossa kerrottiin eteläsavon aluella tapahtuineista kummitusjutuista.kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen ja kummittelisi siellä yhä.Kaiken pahan lisäksi oma mökkimme rakennettiin juuri siihen paikkaan. Olemme kyllä tehneet jo monta kummitushavaitoa. Ensimäisen havainnon muistan vuoden takaa jolloin tuijotin ikkunasta ulos kaverin kanssa. Yht äkkiä me nähtiin aivan selvästi kun joku mies katsoi meitä puun takaa. Säpsähdimme ja menimme suoraan ulos katsomaan että kuka se voi olla. Kun avasimme ulko oven mies oli hävinnyt silmän räpäyksessä. Seuraavana nukuimme yöllä talon rantasaunassa kaverin kanssa. Heräsimme siihen että kun joku ihminen käveli terassilla ja raapi ovea. Emme todellakaan uskaltaneet mennä katsomman mutta vähän ajan päästä näin ikkunasta kuinka joku liikkui ikkuna laudan tasolla ryömien. Kolmas havaintomme on kun menimme kalaan ja katsoimme järven selältä rantasaunamme ikkunaan näimme että joku liikkui siellä hitaasti laahustaen. Neljäs havainto oli niin pelotava että emme nukkuneet seuraavana yönä ollenkaan. Kun menin hakemaan mökin yläkerrasta oluita kun saavuin jääkaapille minulle tuli selittämättömästi ahdistava olo että pakko päästä pois. Olin menossa portaikkoon ja näin kuinka vierashuoneen vaatekaapin ovi pamahti kiinni ja tunsin kun joku meni lävitseni. Lähdin juoksemmaan talosta ulos enkä siihen taloon enää vähän aikaa mennyt. Tätä ei tarvitse uskoa mutta silti IHAN totta! jatkoa tarinalle saattaa tulla:)!!

Tämä on ihan tosi tarina joka tapahrui vähän aikaa sitten lomanvietossa

luimme kaverin kanssa kirjaa jossa kerrottiin eteläsavon aluella tapahtuineista kummitusjutuista.kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen ja kummittelisi siellä yhä.Kaiken pahan lisäksi oma mökkimme rakennettiin juuri siihen paikkaan. Olemme kyllä tehneet jo monta kummitushavaitoa. Ensimäisen havainnon muistan vuoden takaa jolloin tuijotin ikkunasta ulos kaverin kanssa. Yht äkkiä me nähtiin aivan selvästi kun joku mies katsoi meitä puun takaa. Säpsähdimme ja menimme suoraan ulos katsomaan että kuka se voi olla. Kun avasimme ulko oven mies oli hävinnyt silmän räpäyksessä. Seuraavana nukuimme yöllä talon rantasaunassa kaverin kanssa. Heräsimme siihen että kun joku ihminen käveli terassilla ja raapi ovea. Emme todellakaan uskaltaneet mennä katsomman mutta vähän ajan päästä näin ikkunasta kuinka joku liikkui ikkuna laudan tasolla ryömien. Kolmas havaintomme on kun menimme kalaan ja katsoimme järven selältä rantasaunamme ikkunaan näimme että joku liikkui siellä hitaasti laahustaen. Neljäs havainto oli niin pelotava että emme nukkuneet seuraavana yönä ollenkaan. Kun menin hakemaan mökin yläkerrasta oluita kun saavuin jääkaapille minulle tuli selittämättömästi ahdistava olo että pakko päästä pois. Olin menossa portaikkoon ja näin kuinka vierashuoneen vaatekaapin ovi pamahti kiinni ja tunsin kun joku meni lävitseni. Lähdin juoksemmaan talosta ulos enkä siihen taloon enää vähän aikaa mennyt. Tätä ei tarvitse uskoa mutta silti IHAN totta! jatkoa tarinalle saattaa tulla:)!!

tositarinnaapi kirjoitti:

Tämä on ihan tosi tarina joka tapahrui vähän aikaa sitten lomanvietossa

luimme kaverin kanssa kirjaa jossa kerrottiin eteläsavon aluella tapahtuineista kummitusjutuista.kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen ja kummittelisi siellä yhä.Kaiken pahan lisäksi oma mökkimme rakennettiin juuri siihen paikkaan. Olemme kyllä tehneet jo monta kummitushavaitoa. Ensimäisen havainnon muistan vuoden takaa jolloin tuijotin ikkunasta ulos kaverin kanssa. Yht äkkiä me nähtiin aivan selvästi kun joku mies katsoi meitä puun takaa. Säpsähdimme ja menimme suoraan ulos katsomaan että kuka se voi olla. Kun avasimme ulko oven mies oli hävinnyt silmän räpäyksessä. Seuraavana nukuimme yöllä talon rantasaunassa kaverin kanssa. Heräsimme siihen että kun joku ihminen käveli terassilla ja raapi ovea. Emme todellakaan uskaltaneet mennä katsomman mutta vähän ajan päästä näin ikkunasta kuinka joku liikkui ikkuna laudan tasolla ryömien. Kolmas havaintomme on kun menimme kalaan ja katsoimme järven selältä rantasaunamme ikkunaan näimme että joku liikkui siellä hitaasti laahustaen. Neljäs havainto oli niin pelotava että emme nukkuneet seuraavana yönä ollenkaan. Kun menin hakemaan mökin yläkerrasta oluita kun saavuin jääkaapille minulle tuli selittämättömästi ahdistava olo että pakko päästä pois. Olin menossa portaikkoon ja näin kuinka vierashuoneen vaatekaapin ovi pamahti kiinni ja tunsin kun joku meni lävitseni. Lähdin juoksemmaan talosta ulos enkä siihen taloon enää vähän aikaa mennyt. Tätä ei tarvitse uskoa mutta silti IHAN totta! jatkoa tarinalle saattaa tulla:)!!

Lue lisää

mä ainakin uskon et toi on totta!::)

tositarinnaapi kirjoitti:

Tämä on ihan tosi tarina joka tapahrui vähän aikaa sitten lomanvietossa

luimme kaverin kanssa kirjaa jossa kerrottiin eteläsavon aluella tapahtuineista kummitusjutuista.kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen ja kummittelisi siellä yhä.Kaiken pahan lisäksi oma mökkimme rakennettiin juuri siihen paikkaan. Olemme kyllä tehneet jo monta kummitushavaitoa. Ensimäisen havainnon muistan vuoden takaa jolloin tuijotin ikkunasta ulos kaverin kanssa. Yht äkkiä me nähtiin aivan selvästi kun joku mies katsoi meitä puun takaa. Säpsähdimme ja menimme suoraan ulos katsomaan että kuka se voi olla. Kun avasimme ulko oven mies oli hävinnyt silmän räpäyksessä. Seuraavana nukuimme yöllä talon rantasaunassa kaverin kanssa. Heräsimme siihen että kun joku ihminen käveli terassilla ja raapi ovea. Emme todellakaan uskaltaneet mennä katsomman mutta vähän ajan päästä näin ikkunasta kuinka joku liikkui ikkuna laudan tasolla ryömien. Kolmas havaintomme on kun menimme kalaan ja katsoimme järven selältä rantasaunamme ikkunaan näimme että joku liikkui siellä hitaasti laahustaen. Neljäs havainto oli niin pelotava että emme nukkuneet seuraavana yönä ollenkaan. Kun menin hakemaan mökin yläkerrasta oluita kun saavuin jääkaapille minulle tuli selittämättömästi ahdistava olo että pakko päästä pois. Olin menossa portaikkoon ja näin kuinka vierashuoneen vaatekaapin ovi pamahti kiinni ja tunsin kun joku meni lävitseni. Lähdin juoksemmaan talosta ulos enkä siihen taloon enää vähän aikaa mennyt. Tätä ei tarvitse uskoa mutta silti IHAN totta! jatkoa tarinalle saattaa tulla:)!!

Lue lisää

"kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen "

Moinen "tapahtuma" olisi taatusti päätynyt myös uutiseksi lehtiin, mutta eipä ole moista uutista vastaan tullut...

tositarinnaapi kirjoitti:

Tämä on ihan tosi tarina joka tapahrui vähän aikaa sitten lomanvietossa

luimme kaverin kanssa kirjaa jossa kerrottiin eteläsavon aluella tapahtuineista kummitusjutuista.kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen ja kummittelisi siellä yhä.Kaiken pahan lisäksi oma mökkimme rakennettiin juuri siihen paikkaan. Olemme kyllä tehneet jo monta kummitushavaitoa. Ensimäisen havainnon muistan vuoden takaa jolloin tuijotin ikkunasta ulos kaverin kanssa. Yht äkkiä me nähtiin aivan selvästi kun joku mies katsoi meitä puun takaa. Säpsähdimme ja menimme suoraan ulos katsomaan että kuka se voi olla. Kun avasimme ulko oven mies oli hävinnyt silmän räpäyksessä. Seuraavana nukuimme yöllä talon rantasaunassa kaverin kanssa. Heräsimme siihen että kun joku ihminen käveli terassilla ja raapi ovea. Emme todellakaan uskaltaneet mennä katsomman mutta vähän ajan päästä näin ikkunasta kuinka joku liikkui ikkuna laudan tasolla ryömien. Kolmas havaintomme on kun menimme kalaan ja katsoimme järven selältä rantasaunamme ikkunaan näimme että joku liikkui siellä hitaasti laahustaen. Neljäs havainto oli niin pelotava että emme nukkuneet seuraavana yönä ollenkaan. Kun menin hakemaan mökin yläkerrasta oluita kun saavuin jääkaapille minulle tuli selittämättömästi ahdistava olo että pakko päästä pois. Olin menossa portaikkoon ja näin kuinka vierashuoneen vaatekaapin ovi pamahti kiinni ja tunsin kun joku meni lävitseni. Lähdin juoksemmaan talosta ulos enkä siihen taloon enää vähän aikaa mennyt. Tätä ei tarvitse uskoa mutta silti IHAN totta! jatkoa tarinalle saattaa tulla:)!!

Lue lisää

Joo mä uskon ööö toissapäivän olin kusella parvekkeel yöl ku siel oli sellasii ovia jossa on säppi ja siel on roinaa ja yht äkkiä se säppi pamahti auki arvatkaa säikähäinkö!

tositarinnaapi kirjoitti:

Tämä on ihan tosi tarina joka tapahrui vähän aikaa sitten lomanvietossa

luimme kaverin kanssa kirjaa jossa kerrottiin eteläsavon aluella tapahtuineista kummitusjutuista.kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen ja kummittelisi siellä yhä.Kaiken pahan lisäksi oma mökkimme rakennettiin juuri siihen paikkaan. Olemme kyllä tehneet jo monta kummitushavaitoa. Ensimäisen havainnon muistan vuoden takaa jolloin tuijotin ikkunasta ulos kaverin kanssa. Yht äkkiä me nähtiin aivan selvästi kun joku mies katsoi meitä puun takaa. Säpsähdimme ja menimme suoraan ulos katsomaan että kuka se voi olla. Kun avasimme ulko oven mies oli hävinnyt silmän räpäyksessä. Seuraavana nukuimme yöllä talon rantasaunassa kaverin kanssa. Heräsimme siihen että kun joku ihminen käveli terassilla ja raapi ovea. Emme todellakaan uskaltaneet mennä katsomman mutta vähän ajan päästä näin ikkunasta kuinka joku liikkui ikkuna laudan tasolla ryömien. Kolmas havaintomme on kun menimme kalaan ja katsoimme järven selältä rantasaunamme ikkunaan näimme että joku liikkui siellä hitaasti laahustaen. Neljäs havainto oli niin pelotava että emme nukkuneet seuraavana yönä ollenkaan. Kun menin hakemaan mökin yläkerrasta oluita kun saavuin jääkaapille minulle tuli selittämättömästi ahdistava olo että pakko päästä pois. Olin menossa portaikkoon ja näin kuinka vierashuoneen vaatekaapin ovi pamahti kiinni ja tunsin kun joku meni lävitseni. Lähdin juoksemmaan talosta ulos enkä siihen taloon enää vähän aikaa mennyt. Tätä ei tarvitse uskoa mutta silti IHAN totta! jatkoa tarinalle saattaa tulla:)!!

Lue lisää

Mä uskon ja OIKEESTI alko Pelottaa ! ;(

tositarinnaapi kirjoitti:

Tämä on ihan tosi tarina joka tapahrui vähän aikaa sitten lomanvietossa

luimme kaverin kanssa kirjaa jossa kerrottiin eteläsavon aluella tapahtuineista kummitusjutuista.kirjassa kerrottiin myös että eräässä metsän keskellä olevassa salmessa tasan 20 vuotta sitten joukko hulluja mielisairaita oli hukkunut siihen salmeen ja kummittelisi siellä yhä.Kaiken pahan lisäksi oma mökkimme rakennettiin juuri siihen paikkaan. Olemme kyllä tehneet jo monta kummitushavaitoa. Ensimäisen havainnon muistan vuoden takaa jolloin tuijotin ikkunasta ulos kaverin kanssa. Yht äkkiä me nähtiin aivan selvästi kun joku mies katsoi meitä puun takaa. Säpsähdimme ja menimme suoraan ulos katsomaan että kuka se voi olla. Kun avasimme ulko oven mies oli hävinnyt silmän räpäyksessä. Seuraavana nukuimme yöllä talon rantasaunassa kaverin kanssa. Heräsimme siihen että kun joku ihminen käveli terassilla ja raapi ovea. Emme todellakaan uskaltaneet mennä katsomman mutta vähän ajan päästä näin ikkunasta kuinka joku liikkui ikkuna laudan tasolla ryömien. Kolmas havaintomme on kun menimme kalaan ja katsoimme järven selältä rantasaunamme ikkunaan näimme että joku liikkui siellä hitaasti laahustaen. Neljäs havainto oli niin pelotava että emme nukkuneet seuraavana yönä ollenkaan. Kun menin hakemaan mökin yläkerrasta oluita kun saavuin jääkaapille minulle tuli selittämättömästi ahdistava olo että pakko päästä pois. Olin menossa portaikkoon ja näin kuinka vierashuoneen vaatekaapin ovi pamahti kiinni ja tunsin kun joku meni lävitseni. Lähdin juoksemmaan talosta ulos enkä siihen taloon enää vähän aikaa mennyt. Tätä ei tarvitse uskoa mutta silti IHAN totta! jatkoa tarinalle saattaa tulla:)!!

Lue lisää

Se mies oli varmaan joku mökkiläinen joka oli eksynyt polulta. Ja se kun te nukuitte yöllä ja kuulitte raapimist. Nii se oli varmaa joku eläin.

MISTÄ SITÄ KATSOTAAN?

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

-PT- kirjoitti:

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

Lue lisää

Tämä tapahtui jo kesäkuussa 1972, kun nuorena sosiaalityöntekijänä matkustelin kollegani kanssa viikon Saksassa, lomamatkalla. Olimme yöpyneet milloin missäkin, pari yötä junassakin ja olimme palaamassa kotiin Suomeen.
Viimeisenä yönä menimme Hampurissa vanhaan, nukkavieruun hotelliin. Ystäväni nukahti kohta, mutta minä en saanut heti unta. Ulkona oli pimeää ja pimeä oli huonekin, mutta silmäni tottuivat siihen. Huonekalut olivat raskasta tekoa, varmaan jotakin barokkia, niin sänky kuin suuri vaatekaappikin sänkyni vieressä.
Yhtäkkiä minulle tuli painostava tunne, että huoneessa oli joku. Siellä oli joku, jota en nähnyt, mutta jonka läsnäolo tuntui. Tunne oli outo.
En ollut kovin altis uskomaan mihinkään kummituksiin. Silti ajattelin vähän kuin yrittäen laukaista ahdistunutta fiilistäni, mitä kummitus - tai mikä sen latautuneen tunnelman sitten aiheuttikin - voisi tehdä.
"Jos se nyt kolauttaa vaikkapa tuota vaatekaappia, niin varmaan saan sydänhalvauksen", ennätin ajatella, kun jo samalla se vaatekaappi rämähti kuin kaikissa liitoksissaan. Pelästyin kovasti ja yritin rukoilla Isä meitää ja mitä vain mieleen tuli. Meni pitkä tovi, ennen kuin sain pelästykseltäni käteni tottelemaan sen verran, että sain napsautettua yölampun palamaan.
Vähitellen rauhotuin. Käytävästä kantautui arkisia ääniä, kun ihmiset palailivat aamuyöstä ravintolasta tai ties mistä. Sain kuin sainkin lopulta unen päästä kiinni ja nukuin aamuun asti.
"Mikä se oli se paukahdus yöllä?" kysyi kollegani aamulla. Hänkin oli kuullut sen unen läpi.
En minä tiennyt. Enkä tiedä tänä päivänäkään.

koettua kirjoitti:

Tämä tapahtui jo kesäkuussa 1972, kun nuorena sosiaalityöntekijänä matkustelin kollegani kanssa viikon Saksassa, lomamatkalla. Olimme yöpyneet milloin missäkin, pari yötä junassakin ja olimme palaamassa kotiin Suomeen.
Viimeisenä yönä menimme Hampurissa vanhaan, nukkavieruun hotelliin. Ystäväni nukahti kohta, mutta minä en saanut heti unta. Ulkona oli pimeää ja pimeä oli huonekin, mutta silmäni tottuivat siihen. Huonekalut olivat raskasta tekoa, varmaan jotakin barokkia, niin sänky kuin suuri vaatekaappikin sänkyni vieressä.
Yhtäkkiä minulle tuli painostava tunne, että huoneessa oli joku. Siellä oli joku, jota en nähnyt, mutta jonka läsnäolo tuntui. Tunne oli outo.
En ollut kovin altis uskomaan mihinkään kummituksiin. Silti ajattelin vähän kuin yrittäen laukaista ahdistunutta fiilistäni, mitä kummitus - tai mikä sen latautuneen tunnelman sitten aiheuttikin - voisi tehdä.
"Jos se nyt kolauttaa vaikkapa tuota vaatekaappia, niin varmaan saan sydänhalvauksen", ennätin ajatella, kun jo samalla se vaatekaappi rämähti kuin kaikissa liitoksissaan. Pelästyin kovasti ja yritin rukoilla Isä meitää ja mitä vain mieleen tuli. Meni pitkä tovi, ennen kuin sain pelästykseltäni käteni tottelemaan sen verran, että sain napsautettua yölampun palamaan.
Vähitellen rauhotuin. Käytävästä kantautui arkisia ääniä, kun ihmiset palailivat aamuyöstä ravintolasta tai ties mistä. Sain kuin sainkin lopulta unen päästä kiinni ja nukuin aamuun asti.
"Mikä se oli se paukahdus yöllä?" kysyi kollegani aamulla. Hänkin oli kuullut sen unen läpi.
En minä tiennyt. Enkä tiedä tänä päivänäkään.

Lue lisää

Tositarina!! Lukekaa : )

Menin kaverin luo kyläilemään. Oli hyvä sää, joten oltiin ulkona kunnes piti mennä kotiin. Me pelailtiin vähän tennistä pihalla, vaikka ei ole paras paikka siihen puuhaan. Sitten ajateltiin pitää pieni tauko välille. Kaverini energia oli aika loppu, joten pakotin hänet tekemään itselleen jonkunlaisen aterian energian lisäämiseen. Olin vielä itse energinen.

Jäin odottamaan kaveria ulos. Istahdin penkille. Jäin tuijottamaan pientä ja vanhaa saunamajaa. Siinä oli kuulemma kuollut vanha nainen. Hän oli saanut sydänkohtauksen kun löysi saunapenkin alta siivoessaan kuolleen eläimen.joten hänen mies myi sen jälkeen taloa tietämättömistä syistä.

Siis jäin tuijottamaan sitä ikkunaa. Katsoin ikkunaan pari minuuttia. Sitten näin ihmisen kävelevän sisäpuolella. Se oli ihmisen näköinen, mutta vähän vaaleampi. se pysähtyi jä kääntyi katsomaan minua. Ajattelin, että se on kaverini isä. Halusin vilkuttaa, mutta päätin olla tekemättä sitä. Sitten hahmo jatkoi matkaansa ja sitä sitten ei näkynyt ikkunassa. verhot vain vähän liikkuivat.

Sen jälkeen kaveri tuli ulos vähän ruokaa mukanaan. Kysyin, että käykö isäsi tuolla. Hän vastasi, että hän kyllä käy siellä lomaisin. Niin kysyin, että kuka tuolla sitten käy sen jälkeen kun kerroin mitä huomasin. Hän sanoi, että pelotan sitä. Mentiin tarkistamaan heidän kotinsa. Alhaalla sohvalla nukkui perheen äiti. Sitten mentiin ylös. Makuuhuoneessa nukkui perheen isä. Me katsottiin toisiamme kauhistuneesti.

Sitten mentiin tennismailat käsissä kurkistamaan ikkunoista sisään, mutta emme nähneet ketään...

-PT- kirjoitti:

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

Lue lisää

tää oli muuten ihan tosi aika huvittavan hyvä.. sai ite olla kans vähä silleen et tota onko toi ihan tota vai ei totta mut kyll mä uskon sua..

-PT- kirjoitti:

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

Lue lisää

Hieno kertomus ja uskoisin sen olevan niin kuin kerroit.Olisittekohan olleet jossain ilomantsin seuduilla? Siellä käytiin ainakin kovia taisteluja jatkosodan lopulla.Kuhmon seutuakin voisi olla,vaikka siellä tapeltiin lähinnä talvisodassa.Itsellänikin on ollut joitain selittämättömiä kokemuksia.Lapsena olin aika paljon mummolassa maalla kesiä viettämässä.Muistan kerran,olisinko ollut noin 10 v,kun menin liiterirakennukseen ja aivan kuin katosta päin olisi kuullut parin mummon "rupattelua".Ääni tuli kuin hiljaisesta radiosta.Mitään radiota tai ihmisiä ei ollut lähettyvilläkään..Toisella kertaa olin ulkosalla samassa paikassa oli jo hämärää ja pihalla olleen leikkimökin avoimesta ovesta ikäänkuin lehahti ulos jokin tumma hahmo samalla kadoten.Mikään lepakko,lintu yms se ei ollut.Huusin kauhusta ja vapisin. Jotain muutakin on ollut mutta niistä ehkä myöhemmin..

-PT- kirjoitti:

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

Lue lisää

Minulla on vähän saman suuntainen kokemus kuin -PT-llä.

Oltiin perheen kanssa asuntoautolla matkaamassa pitkin Suomea. Oltiin jo tulossa kotiin reissusta ja ajettiin yötä myöten. Uupumus kuitenkin iski jossain Vilppula-Keuruu sektorilla. Laitettiin auto parkkiin suurelle levikkeelle, ilmeisesti puuautojen lajittelupaikka.

Välittömästi alkoi kamala ahistus, ei mitään järjellistä syytä. Kun laitoin silmät kiinni, näin vain kirveitä ja kuokkia heilumassa ja lyömässä. Ahistava olo niin voimakasta että itketti ja hysteria alkoi nostaa päätään. Yritä siinä sitten selittää miehelle, ettei voida jäädä tähän. Mitään ei siis tapahtunut, koin vain todella voimakasta pelkoa ja ahdistusta.

Mies kiltisti lähti sitten jatkamaan ajamista, liitymästä lähdettäessä huomasin jonkun muistokiven.. Siinä luki että "Vainojen uhrien muistoksi". Pari vuotta tapahtuman jälkeen ajettiin ohi samasta paikasta, muistomerkkiä ei ollut. Tilalla oli toisenlainen muistomerkki, se oli pytytetty sodassa kuolleiden muistoksi, ja pystytetty jo joskus 50-luvulla..

-PT- kirjoitti:

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

Lue lisää

Tämä hääkeikkajuttu on ylivoimaisesti paras ja uskottavin koko tältä palstalta. Mahtoi oikeasti olla karmea kokemus! Olisiko aloittajalla jotain uutta aiheesta, tai jollakin muulla kokemuksia samasta paikasta? Nettisivua tms tietoa? Kyllä karvat nousevat pystyyn aina kun tätä luen!

-PT- kirjoitti:

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

Lue lisää

Oliko tämä se nutturapäinen nainen?

http://creativefan.com/important/cf/2012/07/hairstyles-for-fat-women/woman-in-black.jpg

-PT- kirjoitti:

Toissakesäinen juttu oli tämä...

* * *

Tervehdys,
ajattelin viimeinkin naputella tämän kokemuksen ylös, sen verran mielenkiintoisia juttuja tapahtui keikkamatkalla tässä viime vuonna...heti alkuun on mainittava että tämä ei ole minkäänlaista kusetusta vaan subjektiiviselta kannalta kerrottuna niin taivahan tosi kuin olla saattaa. (Itseänikin on tosin jälkeenpäin huvittanut miten useat kohdat ovat kuin suoraan b-luokan kauhuelokuvasta revittyjä.) Tästä tulee pitkä postaus, lukekaa ja kommentoikaa.

Viime syyskesänä olimme orkesterin kanssa hääkeikalla pikkupaikkakunnalla aivan itärajan tuntumassa (paikan nimeä en valitettavasti enää muista). Keikan jälkeen menimme yöksi kosketinsoittajan suvulle kuuluneelle mökille; 1900-luvun alussa rakennettu vihreä venäläistyylinen mökki, satakunta metriä saunarannasta.

Noh, heti saavuttuamme mökille minulla oli koko ajan epämiellyttävä tunne siitä että joku kyttää koko ajan olan takana. Minulla on nuorempana ollut jonkin verran selittämättömiksi luokiteltavia kokemuksia esim. sukulaisten kriisi-ilmestysten ym. muodossa, mutta murrosiän jälkeen en ole kokenut juurikaan mitään merkittävää sillä saralla.
Illan mittaan ruokaa laittaessa ja kaljaa nappaillessa epämiellyttävä tunne vahvistui, ja muistaakseni kymmenen kieppeillä kuistille astellessani olo oli sen verran häiritsevä että puolitahattomasti kysyin ääneen "onko täällä joku"? Samalla kuistilla olleen tuulimyllyn muotoisen koristeen propelli alkoi pyöriä. (Tämähän on selitettävissä helposti esim. tuulen vaikutuksella, mutta ei se oloa ainakaan helpottanut siinä tilanteessa).

Ilta eteni ja alkoi pimenemään, aloimme lämmitellä saunaa ja "ei-tervetullut olo" sen kuin paheni. Yleisen kytätyksi tulemisen tunteen lisäksi aloin kuulla epämääräistä kuiskutusta, joka ei tuntunut tulevan oikein mistään eikä sanoista saanut selvää; havaintoa voi karkeasti verrattuna siihen että seisot side silmillä ja kymmenen ihmistä pyörii ympärilläsi kyseisiä ääniä päästellen. (Tähän väliin on huomautettava, että minkäänlaisia psykoottisia oireita tai aistiharhoja en ole koskaan kokenut ja pidän itseäni suht koht henkisesti tasapainoisena henkilönä.:)

Seuraava operaatio olikin sitten saunominen ja pysyttelin pääasiassa saunan sisällä koska kuistille mennessä ahdistava tunne oli todella vahva. Olen pyrkinyt säilyttämään järkevän ja kiihkoilemattoman näkökannan selittämättömiin ilmiöihin, ja pystyin ajattelemaan sen verran analyyttisesti että en hiiskunut tunteestani mitään loppuporukalle. Ajattelin että katsotaan mitä tapahtuu, minua ei voi ainakaan syyttää joukkohysterian lietsomisesta.:)

Tässä vaiheessa alkoikin luonnollisesti satamaan juuri sellaista perinteisestä syyskesän isopisaraista kaatosadetta.
Siitä alkoi mielenkiintoisin osuus tapahtumasarjasta: kitaristimme nimittäin lähti taskulampun kanssa hakemaan olutta mökiltä, jonne tosiaan johti n. sata metriä pitkä kivetty polku harvan kangasmetsän läpi. Viitisen minuuttia kaverin lähtemisen jälkeen minulle tuli selittämätön olo siitä että jos en lähde hänen peräänsä jotain pahaa tapahtuu.
Pinkaisin siitä sitten ulos saunapolulle kaverini nimeä huudellen, eikä mitään kuulunut. Aikani kiljuttuani kuulin vaimean vastauksen ja näin taskulampun kajon - tosin parisataa metsiä täysin väärässä suunnassa. Kaverini oli jollain ihmeen konstilla eksynyt polulta ja kävellyt rannan suuntaisesti miltei 90 asteen kulmassa mökiltä poispäin. Taskulampun valoa seuraten löysin häkeltyneen (eikä edes mainittavasti humaltuneen) kitaristin, joka oli täysin ällikällä lyöty eksymisestään eikä osannut sitä mitenkään selittää. Meikäläisen saavuttua paikalle suunnat kuulemma selvisivät välittömästi, mutta sitä ennen mies ei vain yksinkertaisesti ollut laisinkaan tiennyt missä oli. Mökin valot näkyivät kohtuullisen selvästi paikkaan jossa kaveri oli harhaillut.

Kohtuullisen hämmentyneinä palasimme saunalle, samojen outojen aistimusten edelleen kiusatessa meikäläistä. Aavistin todella pahaa, mutta en edelleenkään sanonut sanaakaan tuntemuksistani.
Vaatteet märkinä ja kohtuullisesti vapisten rupesimme rinnakkain kuselle rantaan, ja yhtäkkiä näin kuinka kaverini pää kääntyi ikäänkuin katsoen jotain joka liikkui edessämme oikealta vasemmalle

"Hui saatana, mikä tuo oli?" hän kysyi, ja on pakko myöntää että siinä vaiheessa polvet kirjaimellisesti notkahtivat ja vatsaa kouristi. Ehdotin että olisiko ollut perhonen, johon kaverini vastasi levittämällä kätensä metrin leveydelle ja sanomalla
"Niin kai sitten jos perhonen on tämänkokoinen ja sillä on nuttura".
Tässä vaiheessa alkoi pelottamaan jo ihan oikeasti, ja lymysin lauteiden nurkassa siihen asti kun tuli aika lähteä ylös mökille. Kitaristimme näytti unohtaneen äskeisen säikähdyksensä, mutta toisin oli meikäläisen kohdalla. Kun kävelimme saunalta ylöspäin, kuiskuttelu ja läsnäolon tunne oli sietämätön ja hoin mielessäni jotain etäisesti rukouksenkaltaista pyydellen että pääsisin mökille turvallisesti.
Kävelin kolmantena jonossa, ja en meinannut pysyä housuissani kun lähestyimme mökin valaistua kuistia; sen verran helpottunut olo oli.
Noh, kauan sitä ei kestänyt, sillä täsmälleen samalla hetkellä kun ensimmäisenä kävellyt rumpalimme astui kuistille, koko mökistä pimenivät sähköt. Yhtään valehtelematta voin sanoa että olin todella lähellä päästää löysät housuihini. Sulakkeet olivat kunnossa, jostain syystä mökki vain pimeni täydellisesti. Pojat kuittasivat asian sähkönjakelun häiriöillä, mutta minä istuin koko loppuillan pirtinpöydän ääressä kaljaa kitaten enkä poistunut yksin edes kuselle. Aamulla sähköt olivat palanneet, ja startatessamme keikka-autolla kosketinsoittajamme heitti vielä viimeisen pisteen iin päälle todetessaan kunnon b-luokan kauhuelokuvatyyliin "Tiesittekös pojat muuten että tällä paikalla on aika väkivaltainen historia, on muuten yksi jatkosodan kovien taistelujen paikkoja...ja onhan täällä teloitettukin ihmisiä".

Keskustelin tästä asiasta kitaristin kanssa vasta pari kuukautta tapahtuneen jälkeen, ja hän kertoi varsin elävästi nähneensä vanhan nutturapäisen naisen "liukuvan" ohitsemme rannassa. Oman versioni tarinasta kerrottuani kaveri totesi vain, että taitaa olla pakko muuttaa käsityksiä näistä asioista.
Noh, mutta siinä se oli. Mitään tästä tarinasta ei ole sepitetty, vaan kerron sen juuri niin kuin sen itse koin. Joku tosin taatusti naukuu siitä, että jos kertomuksella on huoliteltu kirjoitusasu, se on taatusti sepitettä.:)
Mutta ei ole ei. Kiitoksia kun jaksoitte lukea ja kommentoikaa toki. Itse en ainakaan kaikille tapahtumille ole oikein järjellistä selitystä löytänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen muuten todella iloinen että tällainen tapahtui, kyllä tätä kelpaa muistella ja syysiltoina kertoilla. Mitään vastaavan kaltaista ei ole kyllä aikaisemmin tielle sattunut.

Lue lisää

jatkosodan taistelupaikat tietääkseni jäivät Venäjän puolelle..

kjfkjjeqjl kirjoitti:

jatkosodan taistelupaikat tietääkseni jäivät Venäjän puolelle..

Ei kaikki.

Eräs työkone jäänyt nurkkiin.Aiempi omistaja vuosia käytettyään sai sairaskohtauksen ja kuoli.Nyt myöhemmin purettu kun otettu mallia vastaavaan huoltoon ja koottu uudelleen.Muutama päivä tuosta perusterve mies menehtyi.Myös monasti on paikalla tuoksunut piipputupakka,vaikkei tupakkamiehiä talossa ollut vuosikymmeniin.

Helvetti, pitikin lukea näitä! Tarkotuksena oli väsyttää ja rentouttaa itseäni, mutta toisin kävi.

Hyvästi yöunet!

uneton valvoja kirjoitti:

Helvetti, pitikin lukea näitä! Tarkotuksena oli väsyttää ja rentouttaa itseäni, mutta toisin kävi.

Hyvästi yöunet!

Luen kans aina illalla näitä,että tulee hienot unet ... (y)

uneton valvoja kirjoitti:

Helvetti, pitikin lukea näitä! Tarkotuksena oli väsyttää ja rentouttaa itseäni, mutta toisin kävi.

Hyvästi yöunet!

Voin sanoo samaa!!

Hei! minuakin on koskenut itse murhan tehneen naisen haamu. asia on sikäli jännä, koska tämä on ensimmäinen kerta kun koen jotain yliluonnollista. Tästä on aikaa noin 6 vuotta heräsin siihen, kun joku istuu sängylleni ja nostaa oikean kämmenenin ihoa ylös päin tunsin sormet ja kynnet, jotka oli kuin kuolleella ihmisellä. ja kellon aika oli 03.09 eli taitaa haamuja kuitenkin olla.

joku_tyttö,pidän puoliasi ja uskon tarinaasi. Sinä, leikonmarja,pidä suus kii jos et muuta ku valitusta ja muiden haukkumista päästä !

usko kyllä sua,olisko joku vaan käyny tervehtimässä tuonpuoleisesta

EN USKO TUOTA TARINAA JOKU TYTTÖ=)

Meillä tapahtuu samanlaisia asioita. Talomme on n. 300 vuotta vanha. En tiedä onko olento hyvä vai paha, mutta ei siitä vahinkoa ole ollut!! Yleensä se esiintyy askelin tai sitten jotakin liikkuu.. Viimeksi en kuullut sitä eikä se tehnyt mitään merkkejä, mutta kissani, joka käveli edelläni pysähtyi, katsoi yhden tuolin suuntaan ja nosti karvansa pystyyn. Sen jälkeen se juoksi pois.. Minua ei ninkään nämä asiat pelota, mutta jos olen yksin kotona, niin silloin saatan hiukan hermoilla ja toivoa ettei mitään tapahtuisi!

riikkis_h kirjoitti:

Meillä tapahtuu samanlaisia asioita. Talomme on n. 300 vuotta vanha. En tiedä onko olento hyvä vai paha, mutta ei siitä vahinkoa ole ollut!! Yleensä se esiintyy askelin tai sitten jotakin liikkuu.. Viimeksi en kuullut sitä eikä se tehnyt mitään merkkejä, mutta kissani, joka käveli edelläni pysähtyi, katsoi yhden tuolin suuntaan ja nosti karvansa pystyyn. Sen jälkeen se juoksi pois.. Minua ei ninkään nämä asiat pelota, mutta jos olen yksin kotona, niin silloin saatan hiukan hermoilla ja toivoa ettei mitään tapahtuisi!

Lue lisää

Kerroin tuolla alempana nickillä 'hu-huuu!', tuosta oudosta kokemuksestani Pohjanmaalla. Se on ollut äänekkäin ja kaikista selkein ns. kummitustapahtuma, mihin olen koskaan törmännyt. Askeleet todella kuuluivat.

Sitä tulee miettineeksi, että mitä ihmeen asiaa noilla haamuilla oikeastaan on. Miksi joku kummajainen ravaa saunanlauteita ylösalas ja heiluttelee suihkuverhoa? Jossain näissä ketjuissa kerroin anoppivainaasta, joka onnistui säikäyttämään minut ja puolisoni oikein toden teolla. Mikä hänen itse asiansa oli, se jäi arvoitukseksi, mutta uhkaavalta se mummun haamu tuntui, siinä sänkymme vierellä seistessään.

riikkis_h kirjoitti:

Meillä tapahtuu samanlaisia asioita. Talomme on n. 300 vuotta vanha. En tiedä onko olento hyvä vai paha, mutta ei siitä vahinkoa ole ollut!! Yleensä se esiintyy askelin tai sitten jotakin liikkuu.. Viimeksi en kuullut sitä eikä se tehnyt mitään merkkejä, mutta kissani, joka käveli edelläni pysähtyi, katsoi yhden tuolin suuntaan ja nosti karvansa pystyyn. Sen jälkeen se juoksi pois.. Minua ei ninkään nämä asiat pelota, mutta jos olen yksin kotona, niin silloin saatan hiukan hermoilla ja toivoa ettei mitään tapahtuisi!

Lue lisää

Vanha on talo...

Ei meillä mutta serkullani vähän sama tapaus siellä olen monesti nähnyt mustan räiskyviä hahmoja ja myös valon vilkuttelua ja viereisessä talossa ei asu ketään

joo tää oli tossa lentoturmatutkinnassa

Olen kokenut kauhuja kerran olin yksin kotona silloin näin jonkun tumman hahmon liukuvan ikkunan ohi luulin että se oli mummuni mutta kun en nähnyt ketään minulle tuli silti tunne että joku seurasi puuhiani se oli tosi ahdistava tunne minulle ei ole vieläkään selvinnyt kuka tai mikä se oli:(

Tais se viini tehdä tepposet.

jeppeee kirjoitti:

Tais se viini tehdä tepposet.

Viiniä saisi kyllä viikkotolkulla kitata rankasti putkeen että alkaisi kummia näkymään.

Mullekkin on käynyt monesti nuin kun nukun, että on tuntunut kuin joku olisi puhaltanut naamaani todella lujaa. Lisäksi Olen kuullut huoneestani aina joskus öisin kolauksia (asun kylläkin kerrostalossa, niin voi kuulua naapuristakin). Silti tuntuu että äänet kuuluvat huoneestani. Joskus olen kuullut myös sellaista "kahinaa" kuin joku kävelisi tai liikuttaisi jalkoja, mutta eteisestä. Tästä olen syyttänyt kissaani:D Joskus mulle tulee nukkuessa todella outo olo... enimmäkseen päähän sellainen "tärinä" ... tai sitä on todella vaikea selittää. Sellainen kylmävä tunne ja muistan sen aina vasta seuraavana päivänä että se on tapahtunut. Tapahtuu melkein joka yö.. en ymmärrä mikä tuo tunne voi olla, mutta jotain todella outoa se on.

Jos on riittävän huono äänieristys, äänet voivat joskus kuulua toisesta huoneistosta niin selvästi että kuulostaa kuin ne tulisivat samasta asunnosta...

Joku ystävällinen kummitus siellä lymyilee. :)

Musta tuntuu aina ku luen täältä kummitusjuttuja että joku töllää mua käännyn kattoo mutta ei oo ketään........

1223 kirjoitti:

Joku ystävällinen kummitus siellä lymyilee. :)

Ainakin suojelusenkeli taitaa vierellä kulkea :) parista jutusta päätellen

Alica kirjoitti:

Ainakin suojelusenkeli taitaa vierellä kulkea :) parista jutusta päätellen

Oon kuullut tän kaveriltani kannattaa lukee!
Eräänä iltana kello 22 Yksi tyttö( nimeä en muista) päätti lähteä kävelylle.
ytäkkiä hän näki että förin kyydissä oli nainen,mies,tytär ja heidän koira.
tyttö ihmetteli suu auki niitä tytyyppejä ne olivat tavallisia mutta hieman vaaleampia.
Tyttö juoksi parhaan kaverinsa luo. He katsoivat yhdessä förin aikataulun eihän silloin förin pitänyt liikkua! He menivät myös förin historiaan ja sietä he lukivat
että förin onnettomuudessa oli ollut samat nainen,mies,tytär ja koira.
NE OLIVAT HERÄNNEET HENKIIN!!

Iida kirjoitti:

Oon kuullut tän kaveriltani kannattaa lukee!
Eräänä iltana kello 22 Yksi tyttö( nimeä en muista) päätti lähteä kävelylle.
ytäkkiä hän näki että förin kyydissä oli nainen,mies,tytär ja heidän koira.
tyttö ihmetteli suu auki niitä tytyyppejä ne olivat tavallisia mutta hieman vaaleampia.
Tyttö juoksi parhaan kaverinsa luo. He katsoivat yhdessä förin aikataulun eihän silloin förin pitänyt liikkua! He menivät myös förin historiaan ja sietä he lukivat
että förin onnettomuudessa oli ollut samat nainen,mies,tytär ja koira.
NE OLIVAT HERÄNNEET HENKIIN!!

Lue lisää

Aaaaaaarrrrgggggghhhhh!
Kaameaa!

Onko hotelli Central torin laidalla oleva Sokos-hotelli? Aikoinaan (n. 30 vuotta sitten) yövyin aina Vaasassa käydessäni juuri torin laidalla olevassa Sokos-hotellissa, mutta en muista kummituksia.

Etsin guuglesta ja ei ole sama hotelli. Se oma hotellini oli kaiketi Vaakuna.

Central näyttää olevan todella aivan aseman lähellä oleva hotelli, jossa kyllä luultavasti olen aikoinaan istunut päivätuopillisella.

Yövyin nyt 2023 alkusyksyllä yksin Vaasan Hotelli Centralissa. Olin menossa nukkumaan, yhtäkkiä tunsin että joku/jokin käveli sängyn päädyn ohi ja kopautti sängyn päätyä. Samalla älypuhelimeen tuli jonkun uutispalvelun viesti.

Tuli tunne että tämä kulkija halusi että vastaan puhelimeen. Ei ole ilmeisesti tämä henkilö elossa ollessaan elänyt älypuhelinaikaa jossa uutispalvelut ilmoittavat puhelimessa.

Kommentoin jotenkin että "no huh huh" ja tunsin että tämä olento käveli ulko-ovelle.

En tuntenut mitään uhkaa sen taholta, karmivaa se silti oli kun ei ole ennen juuri kokenut tuollaista, jotain pientä vastaavaa mutta en noin selvästi. Sen jälkeen nukuin erityisen hyvin ja aamupala maittoi aamulla.

Hei!

Vastatakseni viestiisi voin esitellä vain joitain arvailuja. Minulla ei kyllä ihan ensiksi tullut tästä mieleeni kummittelu. Pikemminkin ajattelin, että esim. tuulenpuuska sai jonkun puunoksan hakkaamaan seinään. Toinen vaihtoehto voisi olla vaikkapa tikka, mutta linnuthan eivät liiku yöllä. Toisaalta ihminen tuo koputtelija tuskin oli, koska ihmiset yleensä koputtelevat seinän sijasta joko oveen tai ikkunaan.

Mitä taas tulee kummitusten koputteluihin, niin kokemukseni mukaan, koputukset (1.) toistuvat usein (2.) samassa paikassa ja (3.) niitä on aina yhtä monta. Jos olet asunut talossasi jo pitempään kuulematta koputuksia etkä ole nyt ryhtynyt esim. remontoimaan tai siivoilemaan saunarakennusta, niin kummittelu on epätodennäköistä. Kummitukset saattavat kuitenkin aktivoitua yllättäen esim. remontin yhteydessä.

Selitys voi löytyä asuinpaikkasi historiasta, jos joku on menehtynyt paikalla aiemmin sijainneen talon tulipalossa tai jos siinä talossa kummitteli. Kummitukset saattavat siis siirtyä uuteen taloon, jos niitä on ollut paikalla aiemmin. Toisaalta 12. lokakuuta sattuu juuri täydenkuun aikaan ja väitetään, että kummitukset ovat aktiivisimmillaan täydenkuun ja uudenkuun aikoihin.

Jos et tunne asuinpaikkasi historiaa, sitä kannattaisi hieman kysellä.

Aitoihin kummitustapahtumiin liittyy se, että yleensä se on pelottavaa.
Jotkut etsivät tällaisia kokemuksia, mutta sellainen, joka niitä on kokenut, ei välttämättä halua uutta kokemusta.

Lähellä sijaitsee eräs museotalo. Olen kerran käynyt sisällä, enkä toista kertaa mene.

hu-huuu! kirjoitti:

Aitoihin kummitustapahtumiin liittyy se, että yleensä se on pelottavaa.
Jotkut etsivät tällaisia kokemuksia, mutta sellainen, joka niitä on kokenut, ei välttämättä halua uutta kokemusta.

Lähellä sijaitsee eräs museotalo. Olen kerran käynyt sisällä, enkä toista kertaa mene.

Lue lisää

Tämä on kyllä totta. Kummittelu on sen verran yleistä, että minä ainakin olen törmännyt kummituksiin tuon tuostakin, vaikka en ole niitä etsiskellyt. En mene kummituspaikkoihin, jos ei ole pakko, koska en pidä niiden ilmapiiristä. Ainut kummituspaikka, jonne olen mennyt tahallani, oli juuri eräs museotalo. Olin kuullut paikasta niin paljon juttuja, että päätin käydä kokeilemassa, pitävätkö huhut paikkansa. Kyllä ne pitivät. Siellä oli yksi huone, jossa oli ihan käsittämättömän vahva energia.

Kuules, sehän on nyt yksi ja sama, uskotko sinä. Vai, et usko.

VOE VIDDUUUU!!!! mä en kestä tollasta kirjotusta Joka Näyttää Tälläiseltä Että Tekstin Jokainen Sana On Isolla Alkukirjaimella!!!

shsk,yf kirjoitti:

VOE VIDDUUUU!!!! mä en kestä tollasta kirjotusta Joka Näyttää Tälläiseltä Että Tekstin Jokainen Sana On Isolla Alkukirjaimella!!!

Ja mä en tollasta joka alkaa pienellä😡

Kysyin tätä jo 1,5 vuotta sitten.

Olisiko mahdollista, että vanhojen perintöhuonekalujen, nk. antiikkikaluston kautta voisi syntyä tällaisia ilmiöitä? Ne huonekalut jollain tavoin herättävät oudon varovaisuuden. Kuitenkaan ääni-ilmiöt eivät kuulu olohuoneessa niiden läheisyydessä, vaan pääasiassa, kuten kirjoitin, eteisen, wc:n ja tietyn makuuhuoneen alueella. Huonekalujen edellisen omistajan ei luulisi kummittelevan, mutta niissä on kuitenkin jotain synkeää. Ne ovat hyvin vanhat.

En usko, että täysin kuvittelen. Voihan myös olla, että tahattomasti yhdistän eteisestä kuuluvat ilmiöt täysin vaarattomiin esineisiin, huonekaluihin ja että ääni-ilmiöt johtuvat aivan muista seikoista. Todellakin voi joskus kuulla kuin henkareiden kolahtelevan, tai ikäänkuin takin putoavan lattialle. Näin ei kuitenkaan tapahdu, se on ainoastaan "harhaääni".

Vastaan nyt näin lähes vuosikymmenen kuluttua: Poltergeist eli räyhähenki nimensä mukaan ei ole noin kaino ja hienovarainen ilmaisuissaan, vaan yleensä käyttäytyvät huonommin. Riehuu ja rettelöi holtittomasti sekä saattaa jopa paiskoa tavaroita ja hajottaa paikkoja. Nostaa siis yleensä saapuessaan sellaisen älämölön, ettei takuulla jää kenellekään epäselväksi, että vieras on asettunut taloksi. Eikä takuulla edes mitään jälkiään siivoa. Kuka opettaisi jotain käytöstapoja näille räyhähengille? Tulevat vain lupaa kysymättä toisten koteihin ja rälläävät kuukausitolkulla kuin mitkäkin känniääliöt. Eivätkä nämä riiviöt edes kunnallisveroa maksa, menisivät edes töihin (tai no kai se kummittelukin on sitten joku ammatti). Tai menisivät nyt edes johonkin autiotaloihin örveltämään.

Tässä sellainen asia joka on jäänyt pysyvästi mieleen
Kaverini kuoli n.6 vuotta sitten tapaus oli seuraavanlainen. Olimme kaveriporukalla tammikuussa 2006 ajelemassa autolla kotipaikkakuntamme lähistöllä keksimme sitten että lähetään yhdelle laavulle paistaa makkaraa, olimme vähän maistissa poislukien kuski. Paistoimme makkaraa ja juttelimme niitä näitä, yksi kavereistamme lähti metsään kuselle ja viipyi siellä todella pitkään aloimme huudella kaveria ja kohta se hyppäs ison kiven takaa ja säikäytti meiltä paskat housuun. Menimme takas laavulle pidimme tulta yllä, myöhemmin olimme tekemässä poislähtöä ja toinen kavereistamme meni käymää kusella häntäkään ei kuulunut ja ajattelimme että kävelemme autolle tämä kaveri tekisi kumminki samat kuin jere että säikäyttäisi meidät. Saavuttuamme autolle katsoimme että kengän jäljet johtavat tielle, yritimme soittaa kaverille jota ei kuulunut, hän ei vastannut puhelimeen ajattelimme että se on soittanut jonkun hakemaa itsensä pois sieltä koska on ennenki tehnyt katoamis temppuja. Poltimme vielä tupakat ja yritimme, soittaa ja huudella häntä. Lähimme sitten kumminki pois sieltä ja kiroilimme et kaveri tekee tuollasta. Seuraavana aamuna soitti kyseisen kaverin äiti että missä mikko on kun ei ollut tullu kotia yöksi, kerroimme että mitä oli illalla tapahtunut ja veikkasimme et on mennyt entisen luokse yöksi. Asia alkoi selkeytyä sillei että tosissaa mikkoa oli tullut hakemaan sen entinen emäntä, mutta mikko ei ollutkaan hypännyt autoon vaan lähtenyt takaisinpäi laavulle metsän kautta todennäköisesti tarkoituksena säikyttää meidät. Loppuenlopuksi oli eksynyt metsään ja harhaillut siellä, mikko löydettiin illalla kuolleena laavulta. Tästä n.3viikkoa eteenpäin kun hautajaiset oli vietetty lähdimme samalla porukalla käymään laavulla muistelemassa mikkoa ja yhteisiä hetkiä sen kanssa. Kun saavuimme laavulle niin näimme että siellä nuotiopaikalla on tuli ajattelimme että varmaan jäältä tullut jokin pilkkijä sinne koska polulla joka johtaa tieltä laavulle ei ollut mitään jälkiä lumessa. Päästyämme laavulle huomasimme että siellä ei ole ketään ja lumessa ei ole ainuttakaan jälkeä kenestäkään kuka olisi voinut sytyttää tulen. Aluksi asia karmaisi selkäpiitä mut sitten jätkien kanssa melkein ybteen ääneen todettiin että mikko on käynyt sytyttää tulen meitä varten ku aina valitti siitä että ei osata nuotiota sytyttää. Sellainen lämmin tunne valtasi meidät ja aikamme laavulla istuttuamme lähdimme kävelemään taas autolle päin katsoimme taaksemme ja kaikki näimme miten mikko oli nuotion luona ja katsoi meitä samalla veikeällä ja lämpimällä ilmeellä kuin aina ennenkin.

t: peku

et usko kuinka paljon uskonkaan sinua kun et löydä edes näppäimistöstäsi pisteitä etkä pilkkuja arvaa paljonko uskon en yhtään



OIKEESTI?? muutenkin 12 vuotiaan pikkuipanan kirjoittamana toi ei kuulosta lainkaan uskottavalta.

ilonpilaaja kirjoitti:

et usko kuinka paljon uskonkaan sinua kun et löydä edes näppäimistöstäsi pisteitä etkä pilkkuja arvaa paljonko uskon en yhtään



OIKEESTI?? muutenkin 12 vuotiaan pikkuipanan kirjoittamana toi ei kuulosta lainkaan uskottavalta.

Lue lisää

Mäki oon 12w mut vaan tyttö, ja mä uskon täysin ton mummola jutun.
Ettäs tiiät >:(

ilonpilaaja kirjoitti:

et usko kuinka paljon uskonkaan sinua kun et löydä edes näppäimistöstäsi pisteitä etkä pilkkuja arvaa paljonko uskon en yhtään



OIKEESTI?? muutenkin 12 vuotiaan pikkuipanan kirjoittamana toi ei kuulosta lainkaan uskottavalta.

Lue lisää

NO MIKÄ SIT ITE OOT JOS ET PIKKUIPANA NOI SUN JUTUT ON NIIN SÄÄLITTÄVIÄ
PAINU VITTUUN!!!!!!!!!!!!!!!1

MÄKI OON 12 ´tyttö ja uskon sen mummolajutun

Se oli pedofiilihaamu :ss

ilonpilaaja kirjoitti:

et usko kuinka paljon uskonkaan sinua kun et löydä edes näppäimistöstäsi pisteitä etkä pilkkuja arvaa paljonko uskon en yhtään



OIKEESTI?? muutenkin 12 vuotiaan pikkuipanan kirjoittamana toi ei kuulosta lainkaan uskottavalta.

Lue lisää

Löytäisitpä ite ne.😆 Säkään et nimittäin näköjään osaa laittaa niitä, etkä myöskään isoja alkukirjaimia.

No okei ehkä tää on vaan mielikuvitusta mut kerron silti.
Olin koneella lukemassa näitä juttuja minkä joukossa tääki on.
Nii sit yht-äkkiä kuulu ääni, sellanen jännä, ihan ku jääkaapista olis tullu joku iha normi ääni.
Ja samalla tuntu ku joku ois vähä väliä kattonu mua.
Lisään viel et mun kissa nukku siin vieres iha liikkumatta mut sit yhes vaihees se alko kuunnella jotain.
Vaikka mä en kuule mitään.
Se ei ollu pelottava tilanne mut silti jotenki outo.

Ennen pistettä EI tule välilyöntiä. Lauseet alkavat isolla kirjaimella. Järki lähtee!

Niiiiiiiiiiiiiiiiin kirjoitti:

Ennen pistettä EI tule välilyöntiä. Lauseet alkavat isolla kirjaimella. Järki lähtee!

Ja pilkun jälkeen tulee väli, ei ennen. Ei sillä, kyllähän kaikki saa kirjottaa miten haluaa.

Olipas erikoinen tarina, mutta kyllä tuo todelta kuulostaa. En ole ennen kuullut kummituksen makoilleen jalat ylhäällä telkkarin ääressä, mutta useimmat muut yksityiskohdat olivat sitäkin tyypillisempiä.

Hyvä, että muutitte talosta pois, mutta pelkäänpä pahoin, että kummitus saattaa olla nyt seuraavien asukkaiden huolena. Minkähänlaista väkeä siellä oli asunut ennen teitä? Tuon tyyppinen kummittelu nimittäin viittaa yleensä aina talon historiaan. Siinä huoneessa, joka oli kummittelun keskuspaikka, oli ehkä sattunut joskus jotain traagista.

Hepulis kirjoitti:

Olipas erikoinen tarina, mutta kyllä tuo todelta kuulostaa. En ole ennen kuullut kummituksen makoilleen jalat ylhäällä telkkarin ääressä, mutta useimmat muut yksityiskohdat olivat sitäkin tyypillisempiä.

Hyvä, että muutitte talosta pois, mutta pelkäänpä pahoin, että kummitus saattaa olla nyt seuraavien asukkaiden huolena. Minkähänlaista väkeä siellä oli asunut ennen teitä? Tuon tyyppinen kummittelu nimittäin viittaa yleensä aina talon historiaan. Siinä huoneessa, joka oli kummittelun keskuspaikka, oli ehkä sattunut joskus jotain traagista.

Lue lisää

En minäkään ole koskaan kuullut tai kokenut vastaavaa, ainoastaan tiedän että koputukset, hahmot ym ovat yleisiä jos kummittelee. Mutta ne jalat näin makaamassa siinä lattialla ihan niin kuin xxx yleensä makasi siinä mahallaan jos pelasi pleikkaa. Siksihän mä en osannut edes ihmetellä niitä jalkoja. Ja kun kännissä en ole ollut enkä käytä mitään aineita niin olen edelleen aika ymmällään. Ja vieläkin oudompaa on että tyttö näki sen naishahmon muutamaa tuntia aikaisemmin, mä ne jalat aamulla. Todella pelottavaa!

Ennen meitä talossa oli asunut meidän vuokraisäntä vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Olivat ostaneet talon suoraan rakennuttajalta joten olivat ensimmäiset asukkaat talossa ( olen miettinyt myös että oisko rakennuttaja käyttänyt jotain vanhaa rakennustavaraa rakentaessaan taloa tai jotain?). Yläkerta ei kuulemma ole koskaan ollut käytössä ja lapsemme olivat ensimmäiset jotka siellä yläkerrassa olivat asuneet.
Silloin kun muutimme sinne niin kysyin vuokraisännältä miksi muutitte pois niin hän sanoi talon olevan liian iso 3:lle henkilölle. No ihan ymmärrettävää koska poika (1 1/2 v) oli nukkunut heidän makkarissa (samassa missä minä ja mun mies) alakerrassa.

Mutta onko se tyypillistä kummittelua että lapset näkivät yläkerrassa (tyttö myös alakerrassa, keittiössä ne hahmot) ja mä alakerrassa olkkarissa ne jalat? Mietin vaan että kun kuulin niitä ääniäkin aikaisemmin että mikä voisi olla se keskuspaikka, se tonttiko?
Meidän muuton jälkeen talo on ollut myynnissä eikä siinä käsittääkseen asu kukaan tällä hetkellä.

Kylmät väreet kirjoitti:

En minäkään ole koskaan kuullut tai kokenut vastaavaa, ainoastaan tiedän että koputukset, hahmot ym ovat yleisiä jos kummittelee. Mutta ne jalat näin makaamassa siinä lattialla ihan niin kuin xxx yleensä makasi siinä mahallaan jos pelasi pleikkaa. Siksihän mä en osannut edes ihmetellä niitä jalkoja. Ja kun kännissä en ole ollut enkä käytä mitään aineita niin olen edelleen aika ymmällään. Ja vieläkin oudompaa on että tyttö näki sen naishahmon muutamaa tuntia aikaisemmin, mä ne jalat aamulla. Todella pelottavaa!

Ennen meitä talossa oli asunut meidän vuokraisäntä vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Olivat ostaneet talon suoraan rakennuttajalta joten olivat ensimmäiset asukkaat talossa ( olen miettinyt myös että oisko rakennuttaja käyttänyt jotain vanhaa rakennustavaraa rakentaessaan taloa tai jotain?). Yläkerta ei kuulemma ole koskaan ollut käytössä ja lapsemme olivat ensimmäiset jotka siellä yläkerrassa olivat asuneet.
Silloin kun muutimme sinne niin kysyin vuokraisännältä miksi muutitte pois niin hän sanoi talon olevan liian iso 3:lle henkilölle. No ihan ymmärrettävää koska poika (1 1/2 v) oli nukkunut heidän makkarissa (samassa missä minä ja mun mies) alakerrassa.

Mutta onko se tyypillistä kummittelua että lapset näkivät yläkerrassa (tyttö myös alakerrassa, keittiössä ne hahmot) ja mä alakerrassa olkkarissa ne jalat? Mietin vaan että kun kuulin niitä ääniäkin aikaisemmin että mikä voisi olla se keskuspaikka, se tonttiko?
Meidän muuton jälkeen talo on ollut myynnissä eikä siinä käsittääkseen asu kukaan tällä hetkellä.

Lue lisää

Talon historia vaikuttaa kyllä ihan normaalilta, mutta kummitus voi tulla taloon monella tavalla. Rakennuttaja on todellakin voinut käyttää jotain vanhaa tavaraa, tai sitten entiset asukkaat tai te itse ostitte jonkun esineen, jonka mukana kummitus tuli taloon. Sellaista sattuu joskus esim. antiikkiesineiden ja kirpputoritavaran kohdalla. Lisäksi rakennusaikana on voinut sattua joku onnettumuus, ja sitten on vielä sekin vaihtoehto, että talossa on harrastettu okkultistisia juttuja (spiritismiä ym.).

Lapset näkevät kummituksia paljon useammin kuin aikuiset, ja jostain syystä lastenhuoneiden kummitukset ovat usein mummuja. Kummittelun keskuspaikka on se huone, jossa kummittelua esiintyy eniten, ja joka tuntuu erilaiselta kuin muut. Se voi olla kylmempi tai kuumempi, siellä tuntuu siltä kuin joku katselisi ja sen ilmassa saattaa olla joku vieras haju (multa, tupakka, parfyymi ym.). Kummitus voi liikkua talossa huoneesta ja kerroksesta toiseen, mutta yleensä yksi huone on pahempi kuin muut, ja koska poikanne pelkäsi wc:n vieressä olevaa ullakkohuonetta, oletan, että keskus oli siellä. Lapsilla on tarkempi vaisto kuin aikuisilla. Kuulemasi tuolien siirtelyn äänet, kolaukset ja pudonneet esineet, olivat ihan tavallista kummittelua. Minullakin on kokemusta sellaisesta.

Hepulis kirjoitti:

Talon historia vaikuttaa kyllä ihan normaalilta, mutta kummitus voi tulla taloon monella tavalla. Rakennuttaja on todellakin voinut käyttää jotain vanhaa tavaraa, tai sitten entiset asukkaat tai te itse ostitte jonkun esineen, jonka mukana kummitus tuli taloon. Sellaista sattuu joskus esim. antiikkiesineiden ja kirpputoritavaran kohdalla. Lisäksi rakennusaikana on voinut sattua joku onnettumuus, ja sitten on vielä sekin vaihtoehto, että talossa on harrastettu okkultistisia juttuja (spiritismiä ym.).

Lapset näkevät kummituksia paljon useammin kuin aikuiset, ja jostain syystä lastenhuoneiden kummitukset ovat usein mummuja. Kummittelun keskuspaikka on se huone, jossa kummittelua esiintyy eniten, ja joka tuntuu erilaiselta kuin muut. Se voi olla kylmempi tai kuumempi, siellä tuntuu siltä kuin joku katselisi ja sen ilmassa saattaa olla joku vieras haju (multa, tupakka, parfyymi ym.). Kummitus voi liikkua talossa huoneesta ja kerroksesta toiseen, mutta yleensä yksi huone on pahempi kuin muut, ja koska poikanne pelkäsi wc:n vieressä olevaa ullakkohuonetta, oletan, että keskus oli siellä. Lapsilla on tarkempi vaisto kuin aikuisilla. Kuulemasi tuolien siirtelyn äänet, kolaukset ja pudonneet esineet, olivat ihan tavallista kummittelua. Minullakin on kokemusta sellaisesta.

Lue lisää

Ole kiltti ja vastaa mulle osoitteeseen [email protected] , haluan todella jutella kanssasi privat.- Kylmät väreet

Kylmät väreet kirjoitti:

Ole kiltti ja vastaa mulle osoitteeseen [email protected] , haluan todella jutella kanssasi privat.- Kylmät väreet

Siis [email protected] huomasin nyt vasta kirjoitusvirheeni kun googlasin edellisiä sivujani....

Kylmät väreet kirjoitti:

En minäkään ole koskaan kuullut tai kokenut vastaavaa, ainoastaan tiedän että koputukset, hahmot ym ovat yleisiä jos kummittelee. Mutta ne jalat näin makaamassa siinä lattialla ihan niin kuin xxx yleensä makasi siinä mahallaan jos pelasi pleikkaa. Siksihän mä en osannut edes ihmetellä niitä jalkoja. Ja kun kännissä en ole ollut enkä käytä mitään aineita niin olen edelleen aika ymmällään. Ja vieläkin oudompaa on että tyttö näki sen naishahmon muutamaa tuntia aikaisemmin, mä ne jalat aamulla. Todella pelottavaa!

Ennen meitä talossa oli asunut meidän vuokraisäntä vaimonsa ja pienen poikansa kanssa. Olivat ostaneet talon suoraan rakennuttajalta joten olivat ensimmäiset asukkaat talossa ( olen miettinyt myös että oisko rakennuttaja käyttänyt jotain vanhaa rakennustavaraa rakentaessaan taloa tai jotain?). Yläkerta ei kuulemma ole koskaan ollut käytössä ja lapsemme olivat ensimmäiset jotka siellä yläkerrassa olivat asuneet.
Silloin kun muutimme sinne niin kysyin vuokraisännältä miksi muutitte pois niin hän sanoi talon olevan liian iso 3:lle henkilölle. No ihan ymmärrettävää koska poika (1 1/2 v) oli nukkunut heidän makkarissa (samassa missä minä ja mun mies) alakerrassa.

Mutta onko se tyypillistä kummittelua että lapset näkivät yläkerrassa (tyttö myös alakerrassa, keittiössä ne hahmot) ja mä alakerrassa olkkarissa ne jalat? Mietin vaan että kun kuulin niitä ääniäkin aikaisemmin että mikä voisi olla se keskuspaikka, se tonttiko?
Meidän muuton jälkeen talo on ollut myynnissä eikä siinä käsittääkseen asu kukaan tällä hetkellä.

Lue lisää

Juu. Meillä täällä kotona on vintti ja pelottava. Kokemukseni ovat seuraavat: kerran keittiössä söin jotain mutta en muista mitä. Istun siinä tuolilla mistä näkee parhaiten vietin oven. Sitten katsahdan ovea kohti. Ja siinä samassa se aukeaa.

Juu että tälläistä t:10.v tyttö

Olen 20-vuotias nuori nainen, ja olen kokenut paljon asioita joita en pysty selittämään järjellä. Luulen että olen tullut isääni, sillä hänkin on kokenut monenlaisia ilmiöitä teinistä asti. Kerron nyt yhden varhaisimmista ilmiöistä, jonka olen kokenut hyvin nuorena, muistaakseni noin 9-vuotiaana.

Mummini asuu maaseudulla, vanhassa talossa. Sukumme on jo kauan puhunut siitä, kuinka mummini talossa liikkuu joku tai jokin, nimeltään Raitapaita. Tämä siksi, että tällä kyseisellä hahmolla näyttää olevan sinivalkoraidallinen paita päällään. Jopa skeptinen äitini on myöntänyt tuntevansa jonkin läsnäolon mummimme kasvihuoneessa.

Eli siis, pieninä minä ja pikkusiskoni tapasimme nukkua vierashuoneessa ollessamme mummilla yötä. Muistan edelleen epämiellyttävän ahdistuksen mennessämme nukkumaan ja yöllä heräsinkin siihen, että tunsin kuinka joku olisi tullut minun ja siskoni viereen makaamaan suureen sänkyyn. Olin itse seinän vieressä ja siskoni oli keskellä, jonkun hahmon vieressä. Muistan vetäneeni nukkuvaa pikkusiskoani lähemmäs seinää ja minua, kun olin näkevinäni että sängyssä siskoni lähellä makasi joku. Erotin vain raitakuvion. Jossain vaiheessa nukahdin ja aamulla kun heräsin, juoksin keittiöön jossa siskoni söi hyväntuulisena aamupalaa pöydässä ja mummi teki lettuja. Minä alotin hysteerisen selostamisen siitä, kuinka joku oli nukkunut meidän vieressämme ja menimme mummin kanssa tarkistamaan vierashuonetta. Ei siellä tietenkään mitään ollut, mutta myöhemmin sain kuulla mummilta hänen pelästyneen suunnattomasti kuullessaan että minäkin olin tavannut talon raitapaitaisen asukkaan, ja vielä näin nuorena. Kuulin raitapaidasta siis vasta 16-vuotiaana, eli en ollut keksinyt juttua lapsuudesta itse.

Myös pikkuveljeni (oli silloin noin 5-6 vuotias), on tuntenut kasvihuoneessa majailevan asukkaan läsnäolon. Isäni kertoi kuinka veljeni oli tullut juoksujalkaa keittiöön ja sanonut ettei halua enää mennä leikkimään kasvihuoneeseen. Mummi ja iskä kyselivät miksi ja veljeni vastasi että siellä on joku.

Pari viikkoa sitten kävimme perheeni kanssa pitkästä aikaa mummilla syömässä, mutten tuntenut enää mitään epämiellyttävää tai paranormaalia. Mielenkiintoista kyllä, ajattelin alkaa selvittämään talon historiaa.

Olen 20-vuotias nuori nainen, ja olen kokenut paljon asioita joita en pysty selittämään järjellä. Luulen että olen tullut isääni, sillä hänkin on kokenut monenlaisia ilmiöitä teinistä asti. Kerron nyt yhden varhaisimmista ilmiöistä, jonka olen kokenut hyvin nuorena, muistaakseni noin 9-vuotiaana.

Mummini asuu maaseudulla, vanhassa talossa. Sukumme on jo kauan puhunut siitä, kuinka mummini talossa liikkuu joku tai jokin, nimeltään Raitapaita. Tämä siksi, että tällä kyseisellä hahmolla näyttää olevan sinivalkoraidallinen paita päällään. Jopa skeptinen äitini on myöntänyt tuntevansa jonkin läsnäolon mummimme kasvihuoneessa.

Eli siis, pieninä minä ja pikkusiskoni tapasimme nukkua vierashuoneessa ollessamme mummilla yötä. Muistan edelleen epämiellyttävän ahdistuksen mennessämme nukkumaan ja yöllä heräsinkin siihen, että tunsin kuinka joku olisi tullut minun ja siskoni viereen makaamaan suureen sänkyyn. Olin itse seinän vieressä ja siskoni oli keskellä, jonkun hahmon vieressä. Muistan vetäneeni nukkuvaa pikkusiskoani lähemmäs seinää ja minua, kun olin näkevinäni että sängyssä siskoni lähellä makasi joku. Erotin vain raitakuvion. Jossain vaiheessa nukahdin ja aamulla kun heräsin, juoksin keittiöön jossa siskoni söi hyväntuulisena aamupalaa pöydässä ja mummi teki lettuja. Minä alotin hysteerisen selostamisen siitä, kuinka joku oli nukkunut meidän vieressämme ja menimme mummin kanssa tarkistamaan vierashuonetta. Ei siellä tietenkään mitään ollut, mutta myöhemmin sain kuulla mummilta hänen pelästyneen suunnattomasti kuullessaan että minäkin olin tavannut talon raitapaitaisen asukkaan, ja vielä näin nuorena. Kuulin raitapaidasta siis vasta 16-vuotiaana, eli en ollut keksinyt juttua lapsuudesta itse.

Myös pikkuveljeni (oli silloin noin 5-6 vuotias), on tuntenut kasvihuoneessa majailevan asukkaan läsnäolon. Isäni kertoi kuinka veljeni oli tullut juoksujalkaa keittiöön ja sanonut ettei halua enää mennä leikkimään kasvihuoneeseen. Mummi ja iskä kyselivät miksi ja veljeni vastasi että siellä on joku.

Pari viikkoa sitten kävimme perheeni kanssa pitkästä aikaa mummilla syömässä, mutten tuntenut enää mitään epämiellyttävää tai paranormaalia. Mielenkiintoista kyllä, ajattelin alkaa selvittämään talon historiaa.

Raitapaita kirjoitti:

Olen 20-vuotias nuori nainen, ja olen kokenut paljon asioita joita en pysty selittämään järjellä. Luulen että olen tullut isääni, sillä hänkin on kokenut monenlaisia ilmiöitä teinistä asti. Kerron nyt yhden varhaisimmista ilmiöistä, jonka olen kokenut hyvin nuorena, muistaakseni noin 9-vuotiaana.

Mummini asuu maaseudulla, vanhassa talossa. Sukumme on jo kauan puhunut siitä, kuinka mummini talossa liikkuu joku tai jokin, nimeltään Raitapaita. Tämä siksi, että tällä kyseisellä hahmolla näyttää olevan sinivalkoraidallinen paita päällään. Jopa skeptinen äitini on myöntänyt tuntevansa jonkin läsnäolon mummimme kasvihuoneessa.

Eli siis, pieninä minä ja pikkusiskoni tapasimme nukkua vierashuoneessa ollessamme mummilla yötä. Muistan edelleen epämiellyttävän ahdistuksen mennessämme nukkumaan ja yöllä heräsinkin siihen, että tunsin kuinka joku olisi tullut minun ja siskoni viereen makaamaan suureen sänkyyn. Olin itse seinän vieressä ja siskoni oli keskellä, jonkun hahmon vieressä. Muistan vetäneeni nukkuvaa pikkusiskoani lähemmäs seinää ja minua, kun olin näkevinäni että sängyssä siskoni lähellä makasi joku. Erotin vain raitakuvion. Jossain vaiheessa nukahdin ja aamulla kun heräsin, juoksin keittiöön jossa siskoni söi hyväntuulisena aamupalaa pöydässä ja mummi teki lettuja. Minä alotin hysteerisen selostamisen siitä, kuinka joku oli nukkunut meidän vieressämme ja menimme mummin kanssa tarkistamaan vierashuonetta. Ei siellä tietenkään mitään ollut, mutta myöhemmin sain kuulla mummilta hänen pelästyneen suunnattomasti kuullessaan että minäkin olin tavannut talon raitapaitaisen asukkaan, ja vielä näin nuorena. Kuulin raitapaidasta siis vasta 16-vuotiaana, eli en ollut keksinyt juttua lapsuudesta itse.

Myös pikkuveljeni (oli silloin noin 5-6 vuotias), on tuntenut kasvihuoneessa majailevan asukkaan läsnäolon. Isäni kertoi kuinka veljeni oli tullut juoksujalkaa keittiöön ja sanonut ettei halua enää mennä leikkimään kasvihuoneeseen. Mummi ja iskä kyselivät miksi ja veljeni vastasi että siellä on joku.

Pari viikkoa sitten kävimme perheeni kanssa pitkästä aikaa mummilla syömässä, mutten tuntenut enää mitään epämiellyttävää tai paranormaalia. Mielenkiintoista kyllä, ajattelin alkaa selvittämään talon historiaa.

Lue lisää

Anteeksi, en tosiaan tiedä miksi viesti pamahti tulemaan kaksi kertaa!

Raitapaita kirjoitti:

Anteeksi, en tosiaan tiedä miksi viesti pamahti tulemaan kaksi kertaa!

ehkä se oli kummitus

Tämä tapahtu jokunen vuosi sitten mun entisessä kodissa, meidän silloisen asukasluku/määrä oli 4, isä, äiti, minä ja pikkuveli. Olin kattomassa omassa huoneessani telkkaria ja päätin käydä keittiössä hakemassa juomaa ja jotakin syötävää, veli ja vanhemmat oli siihen aikaan jo nukkumassa. Menin siis keittiöön ja hain juomaa ja syötävää ja lähin omaa huonetta kohti, menin veljen huoneen ohi ja veli oli jättäny oven auki. Päätin sitten siinä samassa kurkata että kaikki on ok, kurkkasin ovesta sisään ja huomasin tumman hahmon joka piti kättään n. 20cm veljen yläpuolella, jäin siihen tuijottamaan, en ollu peloissani, enemmänkin hämmentynyt. Siinä ehdin olemaan n.15 sekuntia kunnes tumma hahmo kääntyi minuun päin, sitten katsoi vielä veljeeni jonka jälkeen hahmo hävisi välittömästi. Siinä sitten huomasin että päästin muutaman kyyneleen ja menin huoneeseeni kaikkea päässä liikkuen, ikinä en saa tietää mitä kyseinen 'vieras' toimitti. Mutta itse uskon että se oli ukkivainaa, joka viestitti että on minun velvollisuuteni pitää huolta ja rakastaa veljeäni. Mieltä ainakin lämmittää ajatus että se olisi ollut ukki, vanhemmille sitten tästä puhuin niin isä vastasi että se saattoi hyvinkin olla ukki. Isä kertoi, että kuolinvuoteellaan ukki oli isälle sanonut, että jossei elävänä ehdi tulla meitä moikkaamaan, niin hän tulee sitten toispuoleisesta.

Kopioin netistä.

Pitkäkyntinen
Olipa kerran äiti ja tyttö. Eräänä päivänä, kun äiti luki lehteä, hän näki siellä ilmoituksen; "Varokaa Pitkäkyntistä, sulkekaa kaikki ikkunat, Pitkäkyntinen on myös hyvin nopea." Kun äiti näki tämän, hän piilotti lehden laatikkoon. Sitten hän lähti kauppaan. Kun äiti oli mennyt, tyttö meni penkomaan laatikkoa, ja löysi sieltä lehden, jossa oli ilmoitus pitkäkyntisestä. Hän luki lehden, ja näki Pitkäkyntisen ilmoituksen. Sitten hän meni kylpyyn. Kohta äiti tuli, ja hän huuteli tyttöä. Äiti meni katsomaan kylpyhuoneesta, ja tyttö oli ammeessa raadeltuna.

Tämä on yksi versio siitä.

"Mielisairaalasta oli karannut vaarallinen mies, joka liikkui pimeän aikaan käsissään kuutamon valossa hehkuvat, 30 centtimetriä pitkät raatelukynnet. Uutisissa muistutettiin kaikki pitämään ikkunat ja ovet visusti kiinni, kunnes mies oltaisiin saatu kiinni.
Maalla asui eräs perhe, johon kuuluivat äiti, isä ja 8-vuotias tytär. Äiti ja isä olivat olleet 10 vuotta naimisissa, joten he päättivät lähteä elokuviin huolimatta siitä, että pihalla kerrottiin liikkuvan mieliseiras mies. He muistuttivat ennen lähtöään tytärtä sulkemaan kaikki ovet ja ikkunat.
Tyttö istui sykkyrässä vanhempiensa sängyllä. Ei voinut kieltääkään, häntä pelotti. ´Tyttö oli käynyt monesti tarkistamassa kaikki ovet ja ikkunat, kyykkinyt peloissaan sohvan nurkassa ja sängyllä. Hän päätti taas tarkistaa kaiken olevan lukossa.
Tyttö puikkelehti ympäri taloa ja vilkuili pihalle ikkunoista. Kaikki oli kunnossa. Mutta sitten hän muisti kellarin pienen ikkunan. Äiti oli jättänyt sen auki tuulettaakseen siivoamisen jälkeen.
Tyttö hapuili varovasti tiensä kellariin. Hän kopeloi seinästä valonkatkaisinta ja löysikin sen. Usean yrityksen jälkeen hän joutui myöntämään, että sähkövalot eivät toimineet. Vain ikkuna loi synkkää kajoa huoneeseen.
Tyttö käveli eteenpäin kuullen sydämensä hakkaavan ennätysmäisesti. Huone rasahteli hänen jalkojensa alla. Lopulta, lopulta hän läimäytti ikkunan kiinni ja salpasi sen kädet täristen.
Silloin ulko-ovi kolhati. Äidin raikas ääni, joka huuteli tytärtään tulemaan. Mutta tyttö ei voinut vastata. Hänellä ei ollut enää suuta jolla huutaa. Ei silmiä joilla nähdä. Ei elävää ruumista, jota liikuttaa.
Keskeltä tytön kasvoja kulki kolme syvää uomaa joista valui vuolaasti verta. Elottoman ruumiin takana seisoi mies, jonka kädet olivat veren tahrimat."

"Ystäväni tyttö oli siihen aikaan vähän yli kaksi vuotias. Tyttö nauroi itseksiin ja välillä meni jotakin piiloon sängyn taa, kuin leikkien piilosta. Ystäväni kysyi lapseltaan, että mitä tämä touhuaa. Tyttö osoitti sängyn toiselle puolelle seinään ja sanoi:"Täti luuraa."

Toi oli aika pelottava kummitusjuttu.

Ai niin, piti lisätä vielä että olen kertonut tämän saman jutun tyttärelleni (5v). Hän kuunteli ensin aivan vakavana kunnes sanoi, että "Iskä, mä tiedän kyllä" ja alkoi hymyilemään ja katsoi syvälle silmiin. Kysyin että miten niin tiedät ja hän sanoi että tiedämpä vaan. SE oli pelottavaa.

Seuraavan kerran kun menet sinne, ota pappi matkaan. Paikka on syytä siunata.

Tulee mieleen, että siellä on harjoitettu noituutta. Kun kyseessä on syrjäinen paikka, siellä on voinut käydä vaikka mitä väkeä omistajien tietämättäkin.

yksi selitys? kirjoitti:

Tulee mieleen, että siellä on harjoitettu noituutta. Kun kyseessä on syrjäinen paikka, siellä on voinut käydä vaikka mitä väkeä omistajien tietämättäkin.

Lähden huomenna käymään paikalla (jos sinne pääsee lumihangessa). Alkoi niin paljon kiehtomaan ajatus noituudesta. Mistä tunnistaa jos jokin paikka on noiduttu? Kuulin eräältä sukulaiselta että tontti olisi myyty mutta kaupat peruttu viime hetkellä, kai sekin jo jotain sanoo. Palaan asiaan huomenna, kun olen käynyt siellä. Ilman pappia, ainakin toistaiseksi.

Almonder kirjoitti:

Ai niin, piti lisätä vielä että olen kertonut tämän saman jutun tyttärelleni (5v). Hän kuunteli ensin aivan vakavana kunnes sanoi, että "Iskä, mä tiedän kyllä" ja alkoi hymyilemään ja katsoi syvälle silmiin. Kysyin että miten niin tiedät ja hän sanoi että tiedämpä vaan. SE oli pelottavaa.

Lue lisää

Kerroit tuon tarinan 5-vuotiaalle tyttärellesi?!!!! Se on pelottavaa myös!

Almonder kirjoitti:

Lähden huomenna käymään paikalla (jos sinne pääsee lumihangessa). Alkoi niin paljon kiehtomaan ajatus noituudesta. Mistä tunnistaa jos jokin paikka on noiduttu? Kuulin eräältä sukulaiselta että tontti olisi myyty mutta kaupat peruttu viime hetkellä, kai sekin jo jotain sanoo. Palaan asiaan huomenna, kun olen käynyt siellä. Ilman pappia, ainakin toistaiseksi.

Lue lisää

"Mistä tunnistaa jos jokin paikka on noiduttu?"

Siellä on TOISTUVIA onnettomuuksia tai epätavallista kummittelua (ovi irti, outo eläin, tulipalo)

Almonder kirjoitti:

Ai niin, piti lisätä vielä että olen kertonut tämän saman jutun tyttärelleni (5v). Hän kuunteli ensin aivan vakavana kunnes sanoi, että "Iskä, mä tiedän kyllä" ja alkoi hymyilemään ja katsoi syvälle silmiin. Kysyin että miten niin tiedät ja hän sanoi että tiedämpä vaan. SE oli pelottavaa.

Lue lisää

Oliko sillä oliolla siis pitkät korvat niinkuin jäniksellä? Demonilta tai ihmissudelta kuulostaa. Enpä menisi sinne yksikseni ainakaan ilman mökkiä heilumaan.

yksi selitys? kirjoitti:

Tulee mieleen, että siellä on harjoitettu noituutta. Kun kyseessä on syrjäinen paikka, siellä on voinut käydä vaikka mitä väkeä omistajien tietämättäkin.

Ihmissudet ovat ihmissuden puremia samanmoisiksi muuttuneita otuksia, jotka haluavat asua mahdollisimman kaukana ihmisistä, korvessa. Ajoi teidät pois reviiriltään. Lue www.fvza.org

Toisentyyppinen ihmissusi on paha noita, joka on saanut yliluonnollisen kyvyn muuttua ihmissudeksi. Pahoja! Googlaa skinwalker.

Vessaolio kirjoitti:

Oliko sillä oliolla siis pitkät korvat niinkuin jäniksellä? Demonilta tai ihmissudelta kuulostaa. Enpä menisi sinne yksikseni ainakaan ilman mökkiä heilumaan.

Olio näytti ihmisen kokoiselta jänikseltä. Emme erottaneet värejä emmekä juuri muutakaan, pelkän silhuetin. Kaikkein oudointa tässä on nyt se, että kun kirjoitin tästä tänne palstalle, olen nähnyt toistuvasti saman painajaisen joka ei käsittääkseni liity tapaukseen. Unessani olen yksin vanhan kerrostalon pihassa ja katson yhden ikkunan suuntaan ja jostain kuuluu möreä miesääni joka sanoo jotain, mitä en ymmärrä. Sen jälkeen piha-alue on täyttynyt vedestä ja vajoan alaspäin kunnes joku tarttuu minua nilkasta ja herään. Myös oudot tapahtumat tuntuvat seuraavan minua. Kaapin ovet tärisevät yöllä herättäen minut ja avovaimoni, koira haukkuu ilman syytä ja takapihan portti aukeaa välillä itsekseen (voi johtua myös tuulesta mutta joskus tyynelläkin säällä). En herkästi usko mihinkään yliluonnolliseen mutta nyt alkaa tuntua että joku vainoaa minua. Kaikkeen löytyy silti varmasti jokin järkiselitys, mutta miksi juuri nyt alkaa tapahtumaan kun kirjoittelen tänne? En muuten ole päässyt vielä mökille käymään. Liikaa lunta siellä metsän keskellä.

Almonder kirjoitti:

Olio näytti ihmisen kokoiselta jänikseltä. Emme erottaneet värejä emmekä juuri muutakaan, pelkän silhuetin. Kaikkein oudointa tässä on nyt se, että kun kirjoitin tästä tänne palstalle, olen nähnyt toistuvasti saman painajaisen joka ei käsittääkseni liity tapaukseen. Unessani olen yksin vanhan kerrostalon pihassa ja katson yhden ikkunan suuntaan ja jostain kuuluu möreä miesääni joka sanoo jotain, mitä en ymmärrä. Sen jälkeen piha-alue on täyttynyt vedestä ja vajoan alaspäin kunnes joku tarttuu minua nilkasta ja herään. Myös oudot tapahtumat tuntuvat seuraavan minua. Kaapin ovet tärisevät yöllä herättäen minut ja avovaimoni, koira haukkuu ilman syytä ja takapihan portti aukeaa välillä itsekseen (voi johtua myös tuulesta mutta joskus tyynelläkin säällä). En herkästi usko mihinkään yliluonnolliseen mutta nyt alkaa tuntua että joku vainoaa minua. Kaikkeen löytyy silti varmasti jokin järkiselitys, mutta miksi juuri nyt alkaa tapahtumaan kun kirjoittelen tänne? En muuten ole päässyt vielä mökille käymään. Liikaa lunta siellä metsän keskellä.

Lue lisää

koirankuonolainen

vau miten omaperäinen vitsi sulla... siis VAU

No voi elämä :D

Pakko myöntää rupesi naurattaa

Ohhoh, talo on riivattu :o kannattaa pyytää pappi siunaamaan...

Järkyttävää tekstiä. Niin mitkä isot alkukirjaimet? Yhdyssanat?? Pilkut??? "käteäni" !! "allergiineja"!!

Ehkä tosiaan kummitus teki pilkut kannattaa varoa ettei se tule toistekin punaiset pilkut voi olla vaarallisia ikeaan ei ehkä enääN kannata mennä koskaan ettei kummitus tule ja syö tai ainakaan tee punaisia pilkkuja käteen mitä äitikin sanoisi ja pilkut voi tarttua auton penkkiin ja vaikka mitä kaikkee

aaaaaaaaaaaaaaaaarg kirjoitti:

Järkyttävää tekstiä. Niin mitkä isot alkukirjaimet? Yhdyssanat?? Pilkut??? "käteäni" !! "allergiineja"!!

Ehkä tosiaan kummitus teki pilkut kannattaa varoa ettei se tule toistekin punaiset pilkut voi olla vaarallisia ikeaan ei ehkä enääN kannata mennä koskaan ettei kummitus tule ja syö tai ainakaan tee punaisia pilkkuja käteen mitä äitikin sanoisi ja pilkut voi tarttua auton penkkiin ja vaikka mitä kaikkee

Lue lisää

Ei kaikki jaksa kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla jne. Joillain voi olla monesti esimerkiksi kiire ja ajanpuutteessa kirjottanut hätäisesti. (Siitä kirjoitusvirheet)

ei usko ei usko balbaaakki ei usko

Oli pakko vastata :DDDDDDDd

Tyypillisiä hoitamattoman psykoosin piirteitä noi kuiskuttelut. Itelle todettu skitsofrenia armeija aikoina ja alko just kuiskuttelulla. Itse koin myös hyvin voimakkaita "mustia hahmoja" välillä epämääräisen näköisiä, välillä esim ihmisen muotoisia.
En kuitenkaan usko että oot menettämässä järkees koska niinsanottu sairas ihminen ei koe omasta mielestään mitään poikkeuksellista tilassaan, ei siis esim koe tulevansa hulluksi vaan kaikki tuntuu vaan normaalilta :)

Tietenki tilapäisiä nopeesti ohimeneviä psykoositiloja on erilaiset päihdepsykoosit, eli jos käytät enemmän kun tarpeeks alkoholia tai käytät psykoaktiivisia päihteitä ni ne voi laukasta jonkunlaisen tilapäisen tilan.

Kävitte sitten aina porukalla suihkussa? Nyt kuulostaa hieman häröltä.

Ostimme muutama vuosi sitten vaimoni kanssa 1920-luvulla rakennetun hirsitalon. Vanhat rakennukset ja tavarat ovat kiinnostavia ja on kiehtovaa pohtia, mitähän nämäkin seinät ovat nähneet... Kun muutimme tänne, sanoin vaimolleni vitsinä, että onkohan täällä kummituksia ja ekan vuoden aikana tuli todettua, että eipä taida olla. :)
Vai onkohan sittenkin? En nyt ala selittään että "en koskaan oo uskonu kummituksiin" tms. vaan myönnän, että pidän mielen avoinna vähän ihmeellisempien juttujenkin suhteen, mutta en myöskään väitä nähneeni kummituksia tai yritä saada ihmisiä uskomaan niihin. En oikein tiedä uskonko itsekään, tai olisinko uskonut esim. tätä omaa juttua pari vuotta sitten, lapsuuden kummitusjuttujen jälkeen tulin hieman skeptiseksi semmoisten suhteen.

Joka tapauksessa, meillä on kaksi hupaisaa kissaa, jotka leikkivät sillointällöin öisinkin melko kova äänisesti. Yleensä kaikki "oudot" kolaukset ja askeleet yms. Pistetään kissojen piikkiin, eikä niihin enää kiinnitä kummemmin huomiota. Kummiskin silloin tällöin kuuluu alakerrasta ääniä, oven narinaa ja kolinaa ja sattumoisin sitten kummiskin molemmat kissat ovat vieressä tai näköpiirissä. Olen nämäkin yleensä hajamielisesti sivuuttanut vanhan talon ääninä, mutta eräs yö vaimo herätti ja kysyi, että kuuletko ton? Kuuntelin ja alakerrasta kuului pallon vierintää ja pomppimista, kissoilla on sellanen kova "superpallo" jota ne tykkää pyörittää ja jahdata. Mutisin vaan jotain että no sieläpähän meuhkaavat, kunnes tajusin, että molemmat kissat nukku jaloissa! Sillon säikähin, en siis kummituksia, vaan olin varma, että alakertaan oli murtautunu joku ja kompastunu siihen palloon. No se pallon ääni loppu ja hetki paniikissa siinä kuunneltiin, kunnes rohkaistuin menemään alas tarkastamaan tilannetta. Ketään siellä ei ollut, ovet lukossa ja pallo oli olkkarin nurkassa. Sillon vähän meni selkäpiissä väreet ja unta ei tahtonu saada enää sinäyönä. Sittemmin olen enempi puolialitajuisesti aina kolinoiden tms. jälkeen tsekkaillu missä kissat menee ja huomannu, että yllättävän usein kissat ei olekaan äänien suunnalla. Edellisessä asuinpaikassa kissat eivät koskaan pudotelleet tavaroita, mutta täällä asuessa on alkanut putoilemaan kun ollaan töissä. tähän tosin jompi kumpi kissa oikeastikin varmaan syypää, vaikka eipä tuota ole koskaan itseteosta yllätetty. Joskus kissoille tulee hurja kiire alakertaan yhteen huoneeseen, ihan kuin kutsuttuna, siellä sitten tuijottelevat epämääräisesti huonekalujen alle yms... Tällaistakaan käytöstä ei edellisessä asuinpaikassa ollut.

Mutta varsinainen syy,, miksi löysin tämän ketjun ja nyt kirjoitan tätä, on mitä eilettäin illalla tapahtui. Olin nukkumaan menossa ja makkarin viereisen vessan ohitettuani pistin hämärässä merkille, että toinen kissoista nukku vessan oven edessä matolla. Siinä ajattelin että täytyypä yrittää muistaa varoa ettei vahingossa tallaa jos joutuu yöllä vessaan menemään. Muutama sekunti myöhemmin makuuhuoneen puolella huomaan taas, että molemmat kissat nukkuu sängyn jalkopäässä. Käännyin ympäri ja palasin sen pari askelta mistä vessan ovelle näkee, eikä siinä enää ollut kissaa. Vaikka ne nopeita epeleitä onkin, ei se ois voinu livahtaa ohi niin nopeasti ja huomaamatta, vaikka olikin hämärää.


Saapa nähdä mitä tämä meidän "kolmas kissa" meinaa. Eilinen "kohtaaminen" ei oikeastaan ollut pelottava, mikäs siinä kun kaippa tää on koti sille siinä missä meillekin! Kunhan ei pahansisuiseksi rupia. Vaimolle en eilisestä kertonut kun sillä varmaan rupiais pelottamaan. jos se huomaa sen joskus tms. niin sitte vois ottaa puheeksi. Ja jos tähän nyt joku kommentoi, vaikkapa että öö, en usko, tai hulluks oot tullu, niin siinähän kommentoit. :) Mutta mielelläni kuulisin mkyös onko muilla kokemuksia "kummittelevista kotieläimistä".

Kissalainen123 kirjoitti:

Ostimme muutama vuosi sitten vaimoni kanssa 1920-luvulla rakennetun hirsitalon. Vanhat rakennukset ja tavarat ovat kiinnostavia ja on kiehtovaa pohtia, mitähän nämäkin seinät ovat nähneet... Kun muutimme tänne, sanoin vaimolleni vitsinä, että onkohan täällä kummituksia ja ekan vuoden aikana tuli todettua, että eipä taida olla. :)
Vai onkohan sittenkin? En nyt ala selittään että "en koskaan oo uskonu kummituksiin" tms. vaan myönnän, että pidän mielen avoinna vähän ihmeellisempien juttujenkin suhteen, mutta en myöskään väitä nähneeni kummituksia tai yritä saada ihmisiä uskomaan niihin. En oikein tiedä uskonko itsekään, tai olisinko uskonut esim. tätä omaa juttua pari vuotta sitten, lapsuuden kummitusjuttujen jälkeen tulin hieman skeptiseksi semmoisten suhteen.

Joka tapauksessa, meillä on kaksi hupaisaa kissaa, jotka leikkivät sillointällöin öisinkin melko kova äänisesti. Yleensä kaikki "oudot" kolaukset ja askeleet yms. Pistetään kissojen piikkiin, eikä niihin enää kiinnitä kummemmin huomiota. Kummiskin silloin tällöin kuuluu alakerrasta ääniä, oven narinaa ja kolinaa ja sattumoisin sitten kummiskin molemmat kissat ovat vieressä tai näköpiirissä. Olen nämäkin yleensä hajamielisesti sivuuttanut vanhan talon ääninä, mutta eräs yö vaimo herätti ja kysyi, että kuuletko ton? Kuuntelin ja alakerrasta kuului pallon vierintää ja pomppimista, kissoilla on sellanen kova "superpallo" jota ne tykkää pyörittää ja jahdata. Mutisin vaan jotain että no sieläpähän meuhkaavat, kunnes tajusin, että molemmat kissat nukku jaloissa! Sillon säikähin, en siis kummituksia, vaan olin varma, että alakertaan oli murtautunu joku ja kompastunu siihen palloon. No se pallon ääni loppu ja hetki paniikissa siinä kuunneltiin, kunnes rohkaistuin menemään alas tarkastamaan tilannetta. Ketään siellä ei ollut, ovet lukossa ja pallo oli olkkarin nurkassa. Sillon vähän meni selkäpiissä väreet ja unta ei tahtonu saada enää sinäyönä. Sittemmin olen enempi puolialitajuisesti aina kolinoiden tms. jälkeen tsekkaillu missä kissat menee ja huomannu, että yllättävän usein kissat ei olekaan äänien suunnalla. Edellisessä asuinpaikassa kissat eivät koskaan pudotelleet tavaroita, mutta täällä asuessa on alkanut putoilemaan kun ollaan töissä. tähän tosin jompi kumpi kissa oikeastikin varmaan syypää, vaikka eipä tuota ole koskaan itseteosta yllätetty. Joskus kissoille tulee hurja kiire alakertaan yhteen huoneeseen, ihan kuin kutsuttuna, siellä sitten tuijottelevat epämääräisesti huonekalujen alle yms... Tällaistakaan käytöstä ei edellisessä asuinpaikassa ollut.

Mutta varsinainen syy,, miksi löysin tämän ketjun ja nyt kirjoitan tätä, on mitä eilettäin illalla tapahtui. Olin nukkumaan menossa ja makkarin viereisen vessan ohitettuani pistin hämärässä merkille, että toinen kissoista nukku vessan oven edessä matolla. Siinä ajattelin että täytyypä yrittää muistaa varoa ettei vahingossa tallaa jos joutuu yöllä vessaan menemään. Muutama sekunti myöhemmin makuuhuoneen puolella huomaan taas, että molemmat kissat nukkuu sängyn jalkopäässä. Käännyin ympäri ja palasin sen pari askelta mistä vessan ovelle näkee, eikä siinä enää ollut kissaa. Vaikka ne nopeita epeleitä onkin, ei se ois voinu livahtaa ohi niin nopeasti ja huomaamatta, vaikka olikin hämärää.


Saapa nähdä mitä tämä meidän "kolmas kissa" meinaa. Eilinen "kohtaaminen" ei oikeastaan ollut pelottava, mikäs siinä kun kaippa tää on koti sille siinä missä meillekin! Kunhan ei pahansisuiseksi rupia. Vaimolle en eilisestä kertonut kun sillä varmaan rupiais pelottamaan. jos se huomaa sen joskus tms. niin sitte vois ottaa puheeksi. Ja jos tähän nyt joku kommentoi, vaikkapa että öö, en usko, tai hulluks oot tullu, niin siinähän kommentoit. :) Mutta mielelläni kuulisin mkyös onko muilla kokemuksia "kummittelevista kotieläimistä".

Lue lisää

Suuri rotta? Isäni lapsuuskodissa luultiin kummiteltavan. Portaat narisivat, maljakkoja kaadettu pöydältä ja vaikka mitä muuta listattavaa. (He eivät omistaneet lemmikeitä.) Mutta vasta vuosien kuluttua kun tätä meteliä alkoi kuulumaan enemmän, löysivät he tuvasta vilistämästä noin 30cm rottia. Niitä ei siis ollut aikaisemmin huomattu, ei ollut edellinenkään asukas mitään maininnut. Olivat rotat vissiin "pesineet" vuosien aikana. Kannattaa teidänkin kotinne tarkistuttaa, turha huolehtia enään jälkeenpäin!

Mitenkäs noi kummittelevat eläimet sitten? Tuosta kolmannesta kissasta kerroin tuossa edellisessä pitkähkössä viestissäni, uskovatko eläimet jumalaan? Tai siis ilmeisesti tämä ei ainakaan kun on jäänyt tänne meille asumaan. Tuo "kummituskissan" näkeminen ja sen kautta tiedostaminen, että ylimääräisille kolinoille ja ajoittain "tavallisten" kissojemme oudolle käytökselle on se mahdollinen syy, on viimepäivinä pistänyt todella ajattelemaan maailman menoa. Tuntuu vähän siltä, niinkuin olisin havahtunut syvältä omista ajatuksista taas tähän maailmaan, ympäröivä maailma tuntuu jotenkin uudelta. Esim. Olen pitkään yrittänyt tupakasta lopullisesti eroon, mutta nyt en ole polttanut sen kohtaamisen jälkeen, ei haluta. En väitä että nyt en koskaan enää polta, mutta en toisaalta ajattele sitäkään asiaa enää samalla tavalla, poltan jos poltan, mutta nyt ei ainakaan tunnu olevan tarvetta. Huomaan ihmetteleväni mitä arkisimpia asioita, vesi. tai vaikka se, miten hiekka narahtaa askeleen alla, joka ikinen kerta hieman eri tavalla. ei ole kahta samanlaista askelta! Lapsellisia oivlluksia, itsestään selvyyksiä, mutta jotenkin riemastuttavaa. Tää kummitusjuttuketju ei taida olla nyt itseasiassa ihan oikea paikka enää tälle, koska nyt on paljon muustakin kyse kuin kummittelevasta kissasta!
Mutta olen todella onnellinen että se uskaltautui näytille ja vähän ravisteli pölyjä aivokopasta. En ole sittemmin nähnyt sitä, tai pistänyt merkille epätavallisia kolinoita. Ehkäpä en näe sitä enää. Enkä ehkä usko jumalaan, mutta tajusin, että tässä maailmassa tapahtuu paljon enemmän mitä päällepäin näkyy...

Kummitukset ovat kerran eläneiden ihmisten varjoja joita ei syystä tai toisesta ole voitu tuomita taivaaseen eikä kadotukseen. Kadotus on sielun vankila jossa sielu on ja pysyy.
Kummitukset elävät maailmojen välissä suorittamassa esimerkiksi jotain tehtävää jota eivät voineet elinaikanaan suorittaa, tai ovat ottaneet tehtäväkseen piinata ihmisiä jotka mahdollisesti aiheuttivat kuolemansa tai muuten vaikuttivat näihin aikoinaan negatiivisesti.

oon yksin kotona (koira nukkuu eteises) ja luen näit tarinoit nii mun viereiselt sohvalt kuuvuu kuorsausta. On koko ajan semmonen jännä tunne.

ja jostain syystä aika monessa tarinassa kummitukset hakkaa seiniä! mikä lie syy???

ihmien ei jää kummittelee,jos joku vaik tapetaan tai jossain paikas palvotaan saatanaa nii sinne voi jäähä demoni.voi myös mennä ihmiseen tai eläimeen.

Ku luen näit yksin koton(koira kotona) ni mun vierest kuuluu kuorsausta.

minä vaan kirjoitti:

ihmien ei jää kummittelee,jos joku vaik tapetaan tai jossain paikas palvotaan saatanaa nii sinne voi jäähä demoni.voi myös mennä ihmiseen tai eläimeen.

Miten voisin palvoa Saatanaa niin että saisin oman kotidemonin? Onnistuuko esim spiritismillä?

Tähän vielä pitää lisätä kihlattuni on siis perusterve, ei minkäänlaisia fyysisiä sairauksia.
Sekä myös tämä, että itse suhtaudun tapahtumista huolimatta skeptisesti näihin asioihin. Osa minusta sanoo, että on olemassa luonnollinen selitys kun taas osa sanoo tuon olvena joku merkki vihaisesta varjosta.

Olisi ollut ehkä ihan jännittävä tarina ja kiva lukea jos olisit osannut kirjoittaa isoilla alkukirjaimilla ja ilman v*ttu v*ttu v*ttu hokemista. Nyt meni teinisekoiluksi. :P

sekava on mieli,sekava on pää..en usko!

mut toi om totta oikest mulle tapahtu noi!!miks muka olisi n valhdellu.muutemki tänne sa kkirjortaa miyä haluu!!jossettb usk oni älä uskio!!!!!sä oot ilei n ihmine mman pöälä itä tiiän!!!mä kerrron väitille..

nimetön;) kirjoitti:

mut toi om totta oikest mulle tapahtu noi!!miks muka olisi n valhdellu.muutemki tänne sa kkirjortaa miyä haluu!!jossettb usk oni älä uskio!!!!!sä oot ilei n ihmine mman pöälä itä tiiän!!!mä kerrron väitille..

Lue lisää

ennenku tuut kirjottaa tänne yhtää mitää nii opettele eka kirjottaa selkeesti!tosta sun sönköstäs ei saa mitää selvää

ja jos haluat voit iha vapaasti tänne kertoo satujas mut ei sua kukaa usko

Pestis :''''DD aikauhee

tääällä ei sun turhii kommenttejas kaivata

runkkupekkapetelius kirjoitti:

tääällä ei sun turhii kommenttejas kaivata

Mistä johtuu, että usein netissä kerrotut kummitusjutut ovat pääsääntöisesti kirjoitettu:
1. Erittäin kömpelösti: Sitten menin kattoon JA! ei ollukaa mitää lähettiin nopeasti pois. Opetaja näki et oli ollu Moponjälet pihassa.... Emme nukkuneet puoleen vuoteen ollenkaan. Iskä kysyi mikä minuva vaivaa en kyenny kertomaan mitään koskaan.
2. Tavoitellen dramaattis-korkeakirjallista tyyliä: Sen jälkeen ystäväni katsahti minua sanoen.... Huuhdahdin kauhuissani, mutta kukaan ei vastannut...Hengähdin syvään ja lausuin.. Saapuessamme kerran sateisena syyskuun iltana erääseen...
3. Juttu on kirjoitettu epäloogisesti. Asuessamme yksinäisessä autiossa talossa korvessa, luoksemme saapui lähinaapureita ja 30 metrin päässä tontin takana olevasta päiväkodin pihasta kuului ... Oli kirkas aamu ja taskulamppuni sammui pimeässä.... Olimme juuri ostaneet tämän vanhan kartanon , jossa oli suuri autioitunut puutarha, meillä oli kymmenen asumatonta huonetta ja yksinhuoltaja iskämme peruspäivärahallaan....
Kummitusjutut ON mukavia vaikka eivät olisi totta. Mutta sellaiset "kun olin riparilla niin nähtiin puukko keittiössä.." ovat huonoja ja tylsiä. En tiedä mikä foorumi noille olisi, mutta hyvin kirjoitetut ja mielellään tarkasti paikkakunta, aikakin mainittuna ovat niitä parhaita. Ja ilman sitä yltiödramaattista kerrontaa.

Pari päivää sitten olin iskällä viikon "oon vieläkin" heräsin noin kello 5.00 vessahätään. Huoneeni ovi oli kiinni, vaikka olin jättänyt sen yöksi auki. Kun avasin oven ihankun joku harmaa kissa olisi ollut siinä, joka kattoisi lähellä olevaan olohuoneeseen. Yhtäkkiä se oli kääntämässä katsetta jo vessalle sillä oli vihreen kiiltävät silmät. No sain nukuttua. Aamulla koulun jälkeen näin tolpassa Kadonnut kissa jutun ja en oo varma oliko se kissa jo kuollut johonkin. Olikohan se kissa just se en tiiä toivotaan, että se oli vaan joku tyhmä näky oon niin eläin rakas.

SANZERY2002 kirjoitti:

Pari päivää sitten olin iskällä viikon "oon vieläkin" heräsin noin kello 5.00 vessahätään. Huoneeni ovi oli kiinni, vaikka olin jättänyt sen yöksi auki. Kun avasin oven ihankun joku harmaa kissa olisi ollut siinä, joka kattoisi lähellä olevaan olohuoneeseen. Yhtäkkiä se oli kääntämässä katsetta jo vessalle sillä oli vihreen kiiltävät silmät. No sain nukuttua. Aamulla koulun jälkeen näin tolpassa Kadonnut kissa jutun ja en oo varma oliko se kissa jo kuollut johonkin. Olikohan se kissa just se en tiiä toivotaan, että se oli vaan joku tyhmä näky oon niin eläin rakas.

Lue lisää

Usko tai älä mutta näin on käynyt. Kommentoi tarinaa asiallisesti äläkä kiroile tai hauku. Voi vaikka sanoa et
1. Uskon tarinaasi
2. En kyllä usko
3. No en tiiä en oo ollu siellä

Moi Pastorin Poika!
Onko sulla tatuointi kädessä? Näin kuvasi blogissasi ja se kiinnitti huomioni.

"Huumeita en käyttänyt paljoa, kannabista 2-3 kertaa vuodessa"

Pössyttely on homoa ja laitonta mä en oo käyttänyt huumeita en oo koskenut huumeisiin en oo myyny huumeita. SE ON TYHMÄÄ

Quasimodo kirjoitti:

"Huumeita en käyttänyt paljoa, kannabista 2-3 kertaa vuodessa"

Pössyttely on homoa ja laitonta mä en oo käyttänyt huumeita en oo koskenut huumeisiin en oo myyny huumeita. SE ON TYHMÄÄ

Lue lisää

Marko87!!!!
On kamalaa ajatella että olet tappanut ihmisen!!
Olikohan Huumeet ja Olut tehnyt sinusta sekopään!!! Jos minut oltaisiin murhattu niin tottakai minä tulisin kostamaan tuottaisin pelkoa ja eteenkin tuhoaisin hänen elämänsä

Täällä on paljon tollasia "mikä neuvoksi" yms. No itellä ei ole mitään oikeestaan kerrottavana. Ensinnä: jos tunnet jotain aavemaista kysy suoraan ja ääneen, mitä hän haluaa. Jos kukaan ei vastaa saattaa olla kyseessä ujo tai jörö aave. Tai sitten se viittaa siihen että olet kuvitellut. Uskon että niillä on jäänyt tärkeä osa elämästä kesken..Joskus jopa mietin voisinko auttaa heitä. Koulullani tapahtuu usein outoja. Siihen tottuu ja myös ehkä tykästyy, kun kaikki kaveritkin ovat lähellä. Eli ennen paniikkia pysykää rauhallisina ja kysykää syytä kummitteluun! Kiitos, olen puolet neuvoistani antanut. Jos kiinnostaa niin kyselkää pois.

Nyt muistan enemmän tarinasta. Kun mies kysyi : "Kuka siellä on!" Eikä vastausta kuulunut hän yritti lähteä juoksemaan pakoon, mutta hän ei päässyt liikkeelle! Joo, näin tämä kauhutarina meni. Mies ei päässyt enää liikkeelle, kun ne kädet pitivät miestä paikoillaan! Hyi helskutti. Näin se tarina meni. Huh. En valehtele.

ValamonLuostari kirjoitti:

Nyt muistan enemmän tarinasta. Kun mies kysyi : "Kuka siellä on!" Eikä vastausta kuulunut hän yritti lähteä juoksemaan pakoon, mutta hän ei päässyt liikkeelle! Joo, näin tämä kauhutarina meni. Mies ei päässyt enää liikkeelle, kun ne kädet pitivät miestä paikoillaan! Hyi helskutti. Näin se tarina meni. Huh. En valehtele.

Lue lisää

Mies ei päässyt liikkeelle kun oli kädellä?

Sit lisäks kun riparilla olin ni tää nuoriso-ohjaaja kerto omasta ukistaan. Oli rintamalla keskitys tullu ja ei kerinny ite poteroa kaivaa, kaveri oli kerinny sen verran kaivaa et hyppää tänne. Oli siinä ja ku tykistö moukaroi ni etäisesti kirkon kellojen äänen kuuli, hyppäs pois poterosta. Täysosuma poteroon.

Oletko varma?

https://yle.fi/uutiset/3-11029789

Tämä on tositapahtuma!