poikaa. 14v ja 17v. ja meillä on ongelmana liika kiltteys, ainakin ulkopuolisten mielestä. Kumpikaan ei liiku porukoissa, kavereita on koulussa, mutta vapaa-ajat viettävät kotona. Koulussa ovat hiljaisia, nuorempi kuulemma ihan sairaalloisen hiljainen...
Itse olen ollut samanlainen hiljainen kotihiiri, enkä oikein osaa olla huolissani. Pitäisikö muka?
Itse olen ollut samanlainen hiljainen kotihiiri, enkä oikein osaa olla huolissani. Pitäisikö muka?
Vastaukset 6
Vanhimmat
15 ja 17. Kuulostaa varsin samanlaiselta. Kotona ovat viihtyneet tä'hän asti. Nyt isompi lähentelee täysi-ikäisyyttä ja on alkanut kulkea kaverieden luona. Tiedän kyllä että kaljakin maistuu näissä bileissä. Mistäkö tiedän? IRC-galleriasta löytää ihan "kivoja" kuvia. Ei vanhempikaan paljon tarvi mielikuvitusta kun sieltä löytää lastensa kuvia ja kavriporukasta tai oppilaistaan...
Mutta täytyy sanoa että ihan perus kilttejä on kumpikin, mutta wn kyllä ole kokenut eitä missään vaiheessa ongelmaksi.
vaikka missä psyk.jutuissa, kun on kuulemma lian hiljainen. Ja niissä palavereissä on ihmetelty, että eikö isompikaan todella käy missään, eikö meillä käy ketään. Ja tuntuu kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, kun yrittää vakuuttaa, että molemmat ovat kotona puheliaita ja ihan normaaleja nuoria. Ja nuorempi kyllä pystyy yksikseenkin liikkumaan ulkona eikä pelkää ihmisiä eikä sen takia ole hiljainen.
Eli olen edel. vast. kirjoittaja. Meidän vanhempi poika oli koko yläkouluajan vain kotona vapaa-aikana ja kesä lomilla. kavereita oli kai koulussa muutama mutta kotona ei koskaan käynyt ketään. Välillä oli pikkuveljen kavereiden kanssa, mikä taas harmitti pikkuveljeä. Ja ujous vaivaisi muutekin. Ylise pääsemätöntä oli että hän olisi itse mennyt kysymään esim. kirjastosta taijostain muualta itse ominpäin jotain. Nyt amiksen viimeisenä vuotena tyyppi on kuin toinen poika. Kohtelias, puhelias jne. Itse olen nämä havainnot tehnyt, kun olemme liikkuneet esim. kaupoissa tai muissa julkisissa tiloissa/tilanteissa joissa pitää hoitaa jotain asiaa.
Nuorempi on nyt ysillä ja on kyllä omatoimisempi, mutta paremminkin rauhallinen ja sovitteleva kuin erityisen vilkas.
Apua apua! Vie lapsesi lähimmälle puhe terapeutille! Minun lapseni ovat jokapäivä kavereilla tai ulkona niin että saan viettää laatuaikaa sängyssä mieheni kanssa.... :)
Miksi ihminen ei saa olla sellainen oma itsensä kuin on? Miksi ihmistä ei hyväksytä omana itsenään? Miksi kaikki pitää tunkea samaan muottiin? Mitä se muille kuuluu, jos ihminen viihtyy omissa oloissaan - sellaisesta voi tulla vaikka hyvä tutkijatyyppi?
Muistan kun oma leikki-ikäiseni pelästyi verenpaineen mittausta neuvolassa. Siitä neuvolatäti veti johtopäätöksen, että leikki-ikäiseni on yhteistyökyvtön. Kommentoin neuvolatädille hänen kommenttiaan lyhyesti kitkerään sävyyn, kun suututti niin.
Esikoinen selvisi onneksi peruskoulusta, kun oli muutama kaveri ja opettajat, jotka antoivat olla hiljaa rankaisematta siitä millään tavalla.
Mutta kuopuksen kanssa ollaan ihan hukassa. Jän on kotona mukava ja puheliaskin poika, mutta opettajat viime vuonna tekivät hiljaisuudesta sairauden ja nyt sitä ahdistelun tulosta sitten yritetään korjailla. Itse olen ollut hissukka enkä vieläkään rakasta sosiaalisia tilanteita, mielestän kotona vapaa-aijan viettämisessä ei ole mitään ihmeellistä, mutta yleinen mielipide on, että jos nuori viihtyy kotona ja harrastaa omia hiljaisia juttujaan, kuten kirjoittelee tarinoita yms, niin se ei ole tervettä.