onhan täällä taas ollut "vipinää". luulin että uuden sefun myötä palstasta tulisi rauhallisempi riidoista mutta ainakin joittenkin viestejen perusteella vaikuttaa että ei sitten kuitenkaan? vai?
tulimpa nyt kuitenkin kertomaan että vihdoinkin saan olla ihan koko päivän Hugo-vahtina. siis poitsun ja tyttöystävän koira tuli hoitoon koko päiväksi. siis tällä hetkellä meillä on VIISI uros koiraa.
päivällä ajellaan sitten autolla taas jonnekkin korpeen jossa kaikki koissut saavat juosta.
enpä muuten muista josko kerroin että el. lääkäri on tehnyt "lopputarkastuksen" Apollo jalasta ja oli tyytyväinen. kuitenkin Apollo (Pöllö) joskus vieläkin hyppii kolmella jalalla. El. mielestä se johtuu ainoastaan opitusta tavasta nyt. jos jollakin on kokemusta samasta niin kertokaa. pitääkö ihan koko loppuelämän jatkuvasti varoa ettei koira satuta jalkaa uudestaan? siis onko jalka kuitenkin herkempi?
minä en uskalla antaa Pöllön juosta niinkuin ennen. annan juosta noin 5-10 minuuttia vapaana ja sitten otan hihnaan. tuntuu niin kurjalta kun Pöllö on kuin elohopea. olisi aina liikkeessä.
Pöllöstä haaveiltiin agility-koiraa. kun on niin ketterä,nokkela,älykäs ja kaikkea mitä vaan koira voi olla. siis voiko kuitenkin toivoa että joskus Pöllö voisi juosta niinkuin ennen?
ja vielä että Pöllö on meidän "vanhin" koira ja agility-ajatus tuli ihan siitä että koira on kun siihen syntynyt. jos ei sinne päästä niin se ei meiltä ole pois vaan KOIRALTA.
minua niin surettaa ja itkettää koiran puolesta.
mutta kun en uskalla! pelottaa että sama juttu taphtuu uudestaan. (siis takajalasta meni polvi pois paikaltaan ja polvisiteet katkesi)
jos jollakin teillä olisi kokemusta samanlaisesta niin kertokaa. minulla on todellakin huoli. Apollo on Länsigöötanmaanpystykorvan-kääpiövillakoiran-perhoskoiran sekoitus. laitanpa vielä kuvan mukaan. ja kysyn vielä että onko tämä tyypillistä joillekkin näistä roduista. (sen tiedän että Länsigöötalle ei ole. niillä on vahvat jalat).
ihanaa talvenalkua teille kaikille.
http://i4.photobucket.com/albums/y115/majorica/PICT0043-1.jpg
tulimpa nyt kuitenkin kertomaan että vihdoinkin saan olla ihan koko päivän Hugo-vahtina. siis poitsun ja tyttöystävän koira tuli hoitoon koko päiväksi. siis tällä hetkellä meillä on VIISI uros koiraa.
päivällä ajellaan sitten autolla taas jonnekkin korpeen jossa kaikki koissut saavat juosta.
enpä muuten muista josko kerroin että el. lääkäri on tehnyt "lopputarkastuksen" Apollo jalasta ja oli tyytyväinen. kuitenkin Apollo (Pöllö) joskus vieläkin hyppii kolmella jalalla. El. mielestä se johtuu ainoastaan opitusta tavasta nyt. jos jollakin on kokemusta samasta niin kertokaa. pitääkö ihan koko loppuelämän jatkuvasti varoa ettei koira satuta jalkaa uudestaan? siis onko jalka kuitenkin herkempi?
minä en uskalla antaa Pöllön juosta niinkuin ennen. annan juosta noin 5-10 minuuttia vapaana ja sitten otan hihnaan. tuntuu niin kurjalta kun Pöllö on kuin elohopea. olisi aina liikkeessä.
Pöllöstä haaveiltiin agility-koiraa. kun on niin ketterä,nokkela,älykäs ja kaikkea mitä vaan koira voi olla. siis voiko kuitenkin toivoa että joskus Pöllö voisi juosta niinkuin ennen?
ja vielä että Pöllö on meidän "vanhin" koira ja agility-ajatus tuli ihan siitä että koira on kun siihen syntynyt. jos ei sinne päästä niin se ei meiltä ole pois vaan KOIRALTA.
minua niin surettaa ja itkettää koiran puolesta.
mutta kun en uskalla! pelottaa että sama juttu taphtuu uudestaan. (siis takajalasta meni polvi pois paikaltaan ja polvisiteet katkesi)
jos jollakin teillä olisi kokemusta samanlaisesta niin kertokaa. minulla on todellakin huoli. Apollo on Länsigöötanmaanpystykorvan-kääpiövillakoiran-perhoskoiran sekoitus. laitanpa vielä kuvan mukaan. ja kysyn vielä että onko tämä tyypillistä joillekkin näistä roduista. (sen tiedän että Länsigöötalle ei ole. niillä on vahvat jalat).
ihanaa talvenalkua teille kaikille.
http://i4.photobucket.com/albums/y115/majorica/PICT0043-1.jpg
Vastaukset 9
Vanhimmat
Turussa oli aamulla pirtsakka pikku pakkanen ja nyt aurinko paistaa.
Hyvin on sefu hommansa hoitanut, ei aina voi hänkään olla koneella, eikä kaikkien mieliksi toimia.
Me olemme jo käyneet torilla ostamassa vihannekset ja hedelmät.
Aikamoinen urakka tulossa meille, sillä vintti komeroihin tehdään remppaa, ja kaikkien koppien pitää olla tyhjinä määrä päivään mennessä. meillä kun sitä roinaa on säilytettynä vaikka minkälaista. Nyt on pakko mennä joka ikinen laatikko läpi ja punnita tarvitaanko toi, vai ei, ja jos kumminkin tarvitaan, onko säilyttämisen arvoinen. Huoh. kaksi "keräilijää" samassa taloudessa ja joilla kummallakin erilainen maku, puhumattakaan nostalgiasta.
tuo heittäminen. nuo vanhat vaattet on pahempi heittää pois. uudet menee ensin ;-)))
muista nyt kuitenkin pitää ne peukalot pystyssä kun "Humle" (Wonderbits Thunderstormens Willy) menee ensi kertaa näyttelyyn 21 pvä.
siivoo vaan pölyt kaapeista ;-))))
Siellä on kova kilpailu. Muista kuitenkin että siinä tulee vain sen yhden tuomarin mielipide ja näkemys rodusta.
Onneksi rotumääritelmää tulkitaan niin eri tavoin ja se on ihana seikka.
Tiedätkö muistan aina ensimmäisen ns. menestyksen näyttelyissä. Olin äitini koiran kanssa Hesassa silloisessa kevät messarissa. Odotin nuorinta poikaani ja olin yksinkertaisesti "valtava". Lia oli nuori kesken kehityksen oleva rimpula. Ruotsista oli tullut kovia kilpailijoita ja tuomari oli kasvattaja tuomari. Silloin vielä oli voittajaluokka kuvioissa. Olin polvillani lattialle ja mallailin Liaa hienoon asentoon. Jännitin niin pirusti, kilpailija toisensa jälkeen häipyi viereltäni jonnekkin ja yllätys oli melkoinen kun Lia nappasi ekan serttinsä ja oli RP 2:nen. Pystyyn pääsemiseeni siitä lattialta tarvittiin kahden ihmisen apua, ja tuo ihastuttava tuomari vielä toivotti onnea pian syntyvälle vauvalle..-D
Muuten poika syntyi 2 viikkoa näyttelyn jälkeen.
eikx sillon ollut pöytiä keksitty. eikx pikkukoirat esitetä pöydällä?
mutta lattialla esitettiin liikkeiden jälkeen ihan niinkuin kuin tänä päivänäkin. Onneksi on tullut jäädäkseen ns. vapaa esittäminen.
Tuossa kuvia linkitettynä Oriveden näyttelystä. katsoppa jenkin esittäjän kuva.
http://www.kolumbus.fi/jari.mattila100/kuvat/
mee vaan rauhassa koiries kaa mettään.
mutta ... katson... kiitos.
ja ei ikävä kyllä ollut posia keneltäkään koiraihmisiltä!
eläinlääkärillä olisi antaa jonkinlaista ohjetta ja arviointia myös tuohon agility-asiaan.
Uskon että koiralle on voinut siitä jalan varomisesta tosiaan tulla tapa. Niin jotkut ihmisetkin astuvat tosi varovasti jalalla jossa on ollut kipsi, vaikkei se enää tee yhtään kipeää.
Eikö se vapaana juokseminen ole koiralle juuri ihan parasta kuntoutusta? Minulla ei ole vielä koskaan ollut jalkapotilasta joten lähinnä nyt kysyn itse, enkä vastaa. :) Jos Apollo saisi nyt vaikka syksyn ja talven kuntouttaa ja vahvistaa sitä jalkaansa, ja olla mahdollisimman paljon irti, ja sitten keväällä ja kesällä katsoisitte sitä agilityhommaa uudestaan. Joka tapauksessa kysyisin kyllä itse eläinlääkäriltä neuvoa. Liikuntaahan koiran on pakko saada tullakseen taas kuntoon, joten liika varovaisuuskin voi olla karhunpalvelus sille.