Lähes kaksi vuotta sitten serkkuni, pienen vauvan isä ampui itsensä kotonaan. Vaimo löysi miehensä kuolleena ja tämä vauva viereisessä huoneessa. Syy tähän tragediaan oli vaimon jatkuva aliarvostus tämän miehen työtä kohtaan, vaikka oli jo naimisiin mennessään tiennyt miehensä ammatin. Myös suku ahdisteli ja painosti jatkuvasti serkkuani vaihtamaan ammattia. Oli ammattimuusikko Keski-Suomessa. Hänen olisi pitänyt ruveta tekemään tavallista työtä, jotta olisi kelvannut vaimolleen ja tämän sukulaisilleen. Tämän pienen vauvan isä ei lopulta varmaankaan kestänyt enään tuota aliarviointia ja painostusta, vaan ampui itsensä.
Kukaan ei tiedä ihan todellista syytä, mutta tässä Aittakorven tapauksessa on täytynyt olla pitkään jatkunutta ahdistusta, joka sitten on ajanut tälläiseen tekoon. Kukapa tietää, ehkä se meille sitten kerrotaan.
Kukaan ei tiedä ihan todellista syytä, mutta tässä Aittakorven tapauksessa on täytynyt olla pitkään jatkunutta ahdistusta, joka sitten on ajanut tälläiseen tekoon. Kukapa tietää, ehkä se meille sitten kerrotaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihmisiltä vaaditaan usein ihan liikaa ja sitten kun siihen vielä lisätään se, ettei osaa puhua omista tuntemuksistaan tai ei ole ketään jolle purkaa huoliaan niin sattuu ikäviä asioita. Tuntuu, että tänä päivänä ihmisiltä vain vaaditaan jatkuvasti lisää ja lisää, mutta kiitosta ei koskaan saa.
Ihmiset taistelevat köyhyyden rajoilla, jotta löytäisivät puuttuvat eurot laskuihinsa. Työpaikailla tehokkuusvaatimus on ajettu 100%:iin. Jos et jaksa, voit lähteä.
Hoida siinä oravanpyörässä juostessasi lasten henkinen hyvinvointi kaiken muun ohella.
On selvää, että nykyinen pahoinvoiva yhteiskuntamme vähintäänkin edesauttaa erilaisten tragedioiden syntymistä.
Pahoitteluni perheen onnettomuuden johdosta!
,,,,IHA SAMMAA TÄN AAMUN KO JUOTII AAMUKAHVII,,
JA MIE SIIHE ,,JOT KYLL SE NII VARMAST ONKII,,?
mIUL JE MEI PERREELL EI OO KYLL SITÄ VIKKAA KO MYÖ OLLAA 7 LAPSE KANS TULT AINA NII VÄHÄLL KIITOLLISEKS,, JA ARVOSTETTU PIENII ONNE PAPANOIT !
SYYS TERVEISI ISÄ & ÄET
Kun muutin Kotkaan reilu vuosi sitten, niin olen saanut selkään puukotusta oikein urakalla. Olen tottunut puhumaan asiat niin kuin ne ovat ja suoraan ihmisille, mitä ajattelen, niin täällä sekä töissä että tuttava piirissä mielummin pantataan asioita ja kieroillaan ja sitten saan kuulla kieroteitä totuuksia, liittyy ne sitten töihin tai ihmissuhteisiin. Niin ei ole ihme, että ahdistun itsekin. Kuuluuko Kotkalaisten perus luonteeseen asioiden panttaaminen ja suoranainen valehtelu ? Onko sitten ihme, jos joillakin räjähtää. Asioita ei jumalauta uskalleta puhua kouluissa, työpaikoilla eikä edes siinä tärkeimmässä, ystäväpiirissä. Mielummin leikitään mykkää ja sitten isketään selkään kun sopiva tilaisuus koittaa.
Muuten Kotkassa viihdyn hyvin ja täällä on myös niitä aivan mahtavan ihania ihmisiä, joiden kanssa voi puhua vaikka mistä, eivätkä pelkää suoraa puhetta. Paljon jäisi tragedioita käymättä, jos ihmiset uskaltaisivat olla rehellisiä.
Eipä tääällä olla sen kummempia kuin muuallakaan. Ihmetytttää vaan se kun yhteiskunta ja ympäristö on aina syypää tekemisiin!?
OTTAKAA VASTUU ITSESTÄNNE!!! Älkää aina ruikuttako.
Itsellä on sattunut tässä elämän varrelle ikäviäa asioita, olen nähnyt kuolemaa jalkojeni juuressa ja olen lähimmäisiäni tukenut, kun heille on sattunut sellaisia asioita mistä ei viitsi paljoa puhella. Omassakin elämässä lähimmälleni on sattunut kaikkea, mitä ihmisen ei pitäisi kokea. Silti, aina ollaan noustu, tehty työt, eletty elämää ja jatkettu. Ketään ei ole tapettu tai satutettu.
Tietty kaikki eivät ole vahvoja, heille täytyy saada apua, ennen kuin paine kasvaa, mutta VASTUU on on aina henkilön itsessään. APUA saa jos hakee, sen verran täytyy itse vastuuta kantaa.
Ne ihmiset, jotka on nähnyt elämänsä aikana kaikkea pahaa ja kokeneet lähimmäisten hankaluuksia ja sairauksia, pitäisi olla maalaisjärjen mukaan kovaksi keittetyjä kokeneita ihmisiä, joita ei ahdistukset paina. Mutta kun se ei aina mene noin yksin kertaisesti. Olen myös ollut kuoleman kanssa tekemisissä useita kertoja ja siihen ei koskaan totu. Äkkilähtöjä on tullut myös muutama ja niihin ei ole mitenkään voinnut varautua. Yksi esimerkki tästä kun viisi tuttaavaani kuoli auton vajottua mereen. Ajoivat tiettävästi humalassa laiturilta suoraan veteen.
Mutta siis, vaikka ihminen olisi miten kokenut ja elämää nähnyt tahansa, voi vain yhtä-äkkiä jonain kauniina päivänä kilahtaa. Näitä juttuja voi lukea melkein päivittäin lehdistä. Ylipäätään pitäisi ihmisten olla vain reilumpia ja avoimempia toisiaan kohtaan on kyse sitten koulukavereista tai työkavereista. Omien ystävien kohdalla vain on niin, ettei kaikille voi puhua kaikesta . Vähiten kun odottaa, niin saakin puukosta selkään odottamatta. Jotkut voivat olla todella piruja toisilleen. Kaikkeen ei voi varautua.
Ei ikäviä asioita "satu", jokainen joka tappaa itsensä tai toisen on aina syyllinen ja tehnyt sen. Siitä ei voi syyttää muita kuin itseään. Jokainen joka on tappanut jonkun, ei ole minkään arvoinen eikä sitä puolusta mikään "mielentila" tai "häiriö". Ei tollaisia tekoja vaan "satu".
Olen ollut lukemattomia kertoja tilanteessa, josta olisi voinut aiheutua lööppi iltalehden kanteen. Mutta olen kyennyt pitämään itseni paskatilanteiden yläpuolella. Eli on ollut henkilö tai useampi, jotka oikein provosoimalla ja yllyttämällä haastavat riitelemään asioista, joita ovat itse saaneet aikaan. Meillä esimerkiksi työpaikalla pyydettiin työpsykologi käymään ja puhumaan yhdestä hankalasta työntekijästä,joka häiriköi muita koko työpäivän omilla kotipulmillaan. Ja kun tämä psykologi sitten tuli, niin kukaan ei avannut suutaan, josta minä sitten ärsyyntyneenä aloin itse kertoa tilantesta, että on tämmöinen ja tämmöinen tapaus. Kunnes sitten sain kimmpuuni toisen työntekijän, joka sanoi, että meidän on kunneltava tämän ihmisen ongelmia. Johon minä taas, että joo tietyn ajan ja hetken työpäivästä, mutta jouduimme kuuntelemaan tämän henkilön tilitystä kuukausikaupalla melkein kahdeksan tuntia päivässä ja joka vaan jatkuu.
Niin sitten tämä tilanne siellä psykologin aikana avautui ja muutkin työntekijät uskalsivat kertoa tuntojaan.
Eli tämän mun kertomuksen ydin on siinä, että kun asioista ei puhuta voi sattua pahoja. Sinä puhuit tappamisesta ja siitä, että sitä ei vain satu. Mutta täysin pahat lukkiutuneet tilanteet kotona, kouluissa, työpaikoilla voivat joskus räjähtää käsiin. Omasa ystäväpiirissä on ollut pahoja tilanteita, mutta onneksi kukaan ei ole vielä telonnut ketään.
Ihmiset kun olisivat toisilleen rehellisiä, niin ei syntyisi pelko ja ahdistustiloja. On turhaa kuvitella, että toinen jättää asian siihen, jos häneltä vaikka salataan asioita. Perheessä voidaan salata asioita, niin että ruvetaan jo voiman huonosti. Työpaikoilla tämä on yleistä. Mun pomo salailee jatkuvasti asioita, ja kun kyselen niin ei vastaa. Tällä hetkellä sellainen patti tilanne, että on pakko jättää työpaikkani, koska pomo panttaa asioita, joita minun kuuluisi tietää mun asiakkaista. En voi korjata tai parantaa mahdollisia virheitäni töissä, jos en en edes tiedä mistä on kysymys. On aivan mahtava tunne kun ihmiset salaavat asioita. Pitäisiköhän ottaa ruutia peliin.
Puhumattomuus aiheuttaa meillä Suomessa paljon paljon ongelmia. Täällä jätetään usein yksin, jos on ongelmia, asioista ei uskalleta puhua. Ja kun uskaltaa kysyä mieltä painavista ongelmista, niin vähätellään tai pyydetään unohtamaan koko asia. JOs nuorella näkyy selvästi joku ongelma, mistä hänen on vaikea puhua, niin asiaa ei pitäisi painaa villaisella. Pitäisi tulla ajatelleeksi, että ongelma voi olla niin suuri, että se joskus räjähtää käsiin. Ketään, ei yhtäkään yksilöä auta välttely ja hyssyttely, vaan aina pitää olla valmis puhumaan ja vastamaan kysymyksiin, jos huomaa, että kaikki ei ole kohdallaan nuoren tai kenen tahansa elämässä. Jo pienikin puhuminen laukaisee pahasta lukkiintuneesta tilanteesta, jossa ahdistunut elää. Itse ei pysty aina hakemaan apua.
- joka aina lausahti: Pitäkää huolta toisistanne! Kehoitus tarpeen enemmän kuin koskaan.
Mun tuttava perheessä,jossa vietin taas koko päivän,on rennon hyvä fiilis. Siellä 8 ja 13 vuotiaat pojat saavat aina olla läsnä ja olemme tottuneet puhumaan kaikesta ihan avoimesti ja hyvä huumori on aina mukana. Lässyttäminen ja teennäisyys paistaa heti läpi,pitää olla ihan oma aito itsensä, jotta saa hyvin kontaktin nuoriin. Mutta on kyse nuorista tai aikuisista, niin pitäisi olla avoin. Valehtelu ja asioiden panttaaminen kostautuu ihan aina. Oikotietä ei noille kahdelle asialle ole eikä tule olemaan.
Kuvitteleppa kuka tahansa lukija hetken aikaa, että olet viisi vuotias lapsi. Vanhemmat hakevat alkosta useampia pullojaja viiniä ja kaupasta kaljaa. Tulevat kotiin ja alkavat ryyppäämään. Sitten seuraa riitelyä ja tappelua ja sinä viisi vuotias olet aivan peloissasi. Et mahda mitään, koska olet pieni ja avuton, mihin juokset pakoon? Pelottaa ja pelko tulee joka kerta esille, kun vanhemmat käyvät kaupassa. Vaikka he vain tissuttelisivat sitä kaljaa, viiniä, niin sinusta, viisi vuotiaasta se on tosi vastenmielistä.
Kun vuosia jatkuu tätä samaa, oletko selvinnyt ehjänä vai oletko kenties jatkanut vanhempien esimerkillä perintöä, juomista ja ryyppämistä ? Oletko ehjä nuori aikuinen, jolla on hyvät kasvatukset pohjana ja saanut hyvät eväät aikuisuuteen ?
Eikö ollutkin mukava esimerkki tarina siitä, millaista on olla lapsi perheessä, jossa viina sanelee säännöt?