(Eli matka ihmisten pimeisiin puoliin. Leikin kannalta, rakkaat ystävät, leikin kannalta. Omistettu kaikille tämän palstan kirjoittajille, erityisesti vielä Rêveuselle, Suzannelle, Aleksi13:lle ja keitä niitä nyt on)
----
Sisällä musiikki oli kovalla ja kaikki olivat tanssimassa. Irina makasi sohvalla ja näytti hengästyneeltä ja punaiselta.
:-Sara! Petteri kuiskasi ja osoitti mulle vaivihkaa sormenpäällään suutelun jälkiä Irinan kaulalla. Lampun valo osui niin että ne näkyivät selvinä ovelle saakka.
Mä purin hammasta ja yritin pitää itseni tyynenä. Joku kiersi isoa veistä mun sisällä.
Miikka istui keittiönurkkauksen baarijakkaralla ja jutteli parin tyypin kanssa. Ne kumminkin lähti pian yläkertaan. Mä näin tilaisuuteni tulleen.
Mä menin Miikan luo ja istuin jakkaralle sen eteen. Miikka kääntyi ja katsoi mua ihmeissään. Mä näin pienen säikähdyksen sen silmien pohjalla. Sen ääni oli kuitenkin aivan normaali.
:-Sara! Se mitä sä näit äsken... Mä vaan pyysin Irinaa tanssiin... Se näytti niin yksinäiseltä. En kai mä jotenki loukannu..
:-Et.
Mä nostin katseeni ja tapasin Miikan ihanat siniset silmät. Mä yritin katsoa niihin. Syvälle.
Tunsin vähitellen miten leuka alkoi täristä väpättää. Sitten henkäisin syvään ja yritin koota itseni itsesäälistä rypemästä.
Nostin käteni ja pistin sen Miikan poskelle. Miikalla oli vieressään lasi niin kuin kaikilla muillakin. Kohotin sen toisella kädellä.
:-Mitä tää on?
:-Coca-Colaa ja mandariinivotkaa. Maista.
Miikka katseli mua. Hymyilin ja siemaisin terävästi.
:-Hyvää.
Päätin olla häpeämätön tyttölapsi ja join lasin tyhjäksi.
Miikka katseli surullisesti karanneen juoman jälkeensä jättämää orpoa lasia ja alkoi pyöritellä sitä kädellään pitkin pöytää.
:-Tarkotitko sä sitä Irinan kanssa?
Miikka oli hiljaa. Vain katseli.
Painoin kasvoni kiinni Miikan kasvoihin ja hapuilin Miikan huulia. Kävin istumaan Miikan syliin.
:-Mä olen rakastunut suhun.
:-Tiedän. Sä olet kaunis tyttö.
Kiedoin käteni Miikan ympärille ja halasin lujaa.
:-Mä rakastan sua, mä rakastan sua, mä rakastan sua.
Kuiskailin Miikan korvaan. Hivutin sen käsivarsia pitkin selkääni, se oli refleksimäisesti kietonut ne ympärilleni.
Me suudeltiin. Tunnustelin Miikkaa sormillani ja painauduin tiukemmalle sen syliin. Sitten pyysin Miikkaa laittamaan kätensä mun takamukselle.
Silloin Miikka äkkiä nousi ja istutti mut alas jakkaralle.
:-Vitun kiimanen huora, se älähti ja pyristeli irti. Mä tuijotin sitä, kaikki muut tuijotit meitä kahta. Tunsin miten punainen kuumotus tunki kasvoille, ja sitten kuumat kyyneleet. Ihmiset nauroivat ja katselivat meitä.
Mä juoksin pois, kompuroin portaat yläkertaan johonkin pieneen huoneeseen. Heittäydyin itkemään.
Heti kannoillani oli seurannut Petteri.
Hetken kuluttua ryhdistäydyin. Minulla piti edelleen olla suunnitelma. Irina ja Miikka. Petteri oli seissyt hiljaa ovenpielessä. Me olimme kaikki juoneet.
Petteri katsoi mua. Mä hymyilin sille alakuloisesti ja pyyhin poskiani.
:-Miikalla on omat juttunsa, se sanoi. :-Älä välitä siitä liikaa.
:-En, mä sanoin. Nousin ja otin askelet Petterin viereen. Se tahtoi halata mua, enkä mä tahtonut kuin suostua. Annoin sille kevyen suukon ja kerroin, että olin aina aiemmin katellut sitä. Sitten annoin toisen suukon ja kysyin, tahtoisiko se tehdä mulle pienen palveluksen. Laitoin käteni sen polvelle. Okei oli täysin odotettu.
Petteri oli ollut täällä ennenkin ja tiesi jotenkin kummalla tavalla jopa sellaista, josta mulla ei ollut aavistustakaan. Se meni vanhempien makuuhuoneeseen ja onki sängynpäädyn takaa seinän syvennyksestä muovipäällysteiset vaaleanpunaiset käsiraudat.
Alakerrassa Irina ja Miikka olivat liimautuneet toisiinsa. Irina näytti onnesta tehdyltä. Mä jäin Petterin kanssa sohvanurkkaukseen juttelemaan muiden kanssa. Yhdessä vaiheessa Petteri lähti ulos ja sanoi käyvänsä tupakalla.
Pikku välikohtaukseni Miikan kanssa ei ollut sittenkään herättänyt valtavasti huomiota. Seurasin Irinaa ja Miikkaa silmänurkastani, ja kun näin, että he alkoivat hitaasti kulkea yläkertaa kohti, kumarruin iloisen kehräävästi Petterin puoleen ja ehdotin kovispojalle, että siirtyisimme johonkin rauhallisempaan paikkaan.
Seurasimme rakastavaisia yläkertaan, terassille ja uima-altaalle. Ilta oli aika viileä, joten siellä ei ollut muita. Altaan vesi oli lämmitettyä, joten uimista tai muuta altaassa tapahtuvaa koleus ei häirinnyt. Irina ja Miikka olivat penkillä havukasvien vieressä. Petteri asteli ahnaasti suutelevan parin luokse, vaihtoi pari sanaa hengästyneitten puhekumppaniensa kanssa ja kaatoi itselleen puutarhapöydällä olevasta pullosta. Mä katselin kauempaa, puutarhalyhtyjen valopiirin ulkopuolelta. Altaassakin oli lamput, pohjassa, niin että allas hohti sinistä valjua valoa pimeään iltaan. Ilta oli pilvinen ja siksi tumma.
Kuulin miten Petteri kirosi viinan loppumista ja lähti hakemaan uutta pulloa alakerrasta. Pian se kolisteli takaisin, laski pullon pöydälle, tarttui siihen pian uudestaan ja täytteli Irinan ja Miikankin lasit. Kolmikko kilisti iloisesti. Sitten Petteri toivotti suu vinossa virnistyksessä rakastavaisille hauskaa illanjatkoa ja kolisteli tiehensä. Viime hetkellä hän välttyi sotkeutumasta jaloistaan Miikan huppariin, joka lojui laatoituksella.
Mä istuin Petterin kanssa havukasvien varjossa isossa aurinkotuolissa sylitysten ja me kuiskailtiin toistemme korviin ja suudeltiin pehmeästi. Kymmenen metrin päästä penkiltä kuului ilonpitoa ja kikatuksia.
Seuraavana aamuna mä olisin halunnut olla paikalla, mutta mä en ollut. Mä olin Petterin luona sen huoneessa, sen sängyssä, sen peiton alla, sen vieressä. Silitin Petterin hereille ja pörrötin sen tukkaa. Sanoin, että tällaisina seuraavina aamuina oli hyvä olla, jos oli osannut juoda sivistyneesti ja kohtuudella. Petteri nauroi ja sanoi, ettei sivistyksellä ollut asian kanssa mitään tekemistä. Avainasemassa olivat oikeat juomat. Piti välttää kaikenlaisia metanolimyrkkyjä, niin kuin sellaisia, joita yksikin rähjäinen tyyppi oli kaupitellut Corollastaan viime iltana aivan juhlapaikan vieressä, niin että kuka tahansa saattoi vaikka tupakalla käydessään käydä ostamassa pimeän pullon. Sellaiset viinat olivat vaarallisia ja saatoivat aiheuttaa lamaannuttavia myrkytystiloja tai jättää todella avuttomaksi. Mutta jos joi aitoa tavaraa ja kohtuudella, niin mikäpä seuraavanakaan aamuna oli ollessa.
Mutta mä olisin halunnut olla eilisellä juhlapaikalla, terassilla ja juuri siinä uima-altaan vieressä. Joku sammunut herää vähitellen, tulee ulos haukkaamaan raitista ilmaa, ja mitä hän näkee: hän näkee puutarhapenkillä havukasvien vieressä vaatteita hujan hajan riisuttuina, hän näkee särkyneen lasin ja pöydällä pullon, joka on kaadettu ja joka on vuotanut sisältönsä kuiviin. Sitten hänen katseensa osuu uima-altaaseen. Siellä, syvässä päässä, kelluu veden sinisessä, 25-asteiseksi lämmitetyssä valtakunnassa kaksi puoliksi alastonta nuorta, tyttö ja poika, yllään joitakin vaatekappaleita, pojalla on ranteissaan vaaleanpunaiset käsiraudat, ja käsirautojen ketju on tytön ympärillä. Hiljaisessa liikkeessä pinnan alla pojan tummat hiussuortuvat liikahtelevat kuin pienten aaltojen vaikutuksesta. Tytön silmät ovat auki, ne ovat kääntyneet nurin kuten pojallakin, eikä hän näytä kauniilta. Sen sijaan hänen kasvojensa loistetta ei himmennä mikään. Se olisikin lupausten pettämistä. Huulipunan, meikkivoiteen ja ripsivärin pitikin olla vedenkestävää.
Tyttö ja poika ovat kietoutuneet intohimoiseen syleilyyn; toden totta, kaksi rakastavaista.
Ja kaksi rakastavaista makaa myös sängyssä jaetun peiton alla. Mä näykkäisen leikkisästi Petterin korvaa. Palvelukset tuntevat oman hintansa. Maksamisen voi ottaa leikin kannalta senkin.
Kaksi rakastavaista makaa sängyssä jaetun peiton alla. Petteri näyttää raukealta ja onnelliselta.
----
Sisällä musiikki oli kovalla ja kaikki olivat tanssimassa. Irina makasi sohvalla ja näytti hengästyneeltä ja punaiselta.
:-Sara! Petteri kuiskasi ja osoitti mulle vaivihkaa sormenpäällään suutelun jälkiä Irinan kaulalla. Lampun valo osui niin että ne näkyivät selvinä ovelle saakka.
Mä purin hammasta ja yritin pitää itseni tyynenä. Joku kiersi isoa veistä mun sisällä.
Miikka istui keittiönurkkauksen baarijakkaralla ja jutteli parin tyypin kanssa. Ne kumminkin lähti pian yläkertaan. Mä näin tilaisuuteni tulleen.
Mä menin Miikan luo ja istuin jakkaralle sen eteen. Miikka kääntyi ja katsoi mua ihmeissään. Mä näin pienen säikähdyksen sen silmien pohjalla. Sen ääni oli kuitenkin aivan normaali.
:-Sara! Se mitä sä näit äsken... Mä vaan pyysin Irinaa tanssiin... Se näytti niin yksinäiseltä. En kai mä jotenki loukannu..
:-Et.
Mä nostin katseeni ja tapasin Miikan ihanat siniset silmät. Mä yritin katsoa niihin. Syvälle.
Tunsin vähitellen miten leuka alkoi täristä väpättää. Sitten henkäisin syvään ja yritin koota itseni itsesäälistä rypemästä.
Nostin käteni ja pistin sen Miikan poskelle. Miikalla oli vieressään lasi niin kuin kaikilla muillakin. Kohotin sen toisella kädellä.
:-Mitä tää on?
:-Coca-Colaa ja mandariinivotkaa. Maista.
Miikka katseli mua. Hymyilin ja siemaisin terävästi.
:-Hyvää.
Päätin olla häpeämätön tyttölapsi ja join lasin tyhjäksi.
Miikka katseli surullisesti karanneen juoman jälkeensä jättämää orpoa lasia ja alkoi pyöritellä sitä kädellään pitkin pöytää.
:-Tarkotitko sä sitä Irinan kanssa?
Miikka oli hiljaa. Vain katseli.
Painoin kasvoni kiinni Miikan kasvoihin ja hapuilin Miikan huulia. Kävin istumaan Miikan syliin.
:-Mä olen rakastunut suhun.
:-Tiedän. Sä olet kaunis tyttö.
Kiedoin käteni Miikan ympärille ja halasin lujaa.
:-Mä rakastan sua, mä rakastan sua, mä rakastan sua.
Kuiskailin Miikan korvaan. Hivutin sen käsivarsia pitkin selkääni, se oli refleksimäisesti kietonut ne ympärilleni.
Me suudeltiin. Tunnustelin Miikkaa sormillani ja painauduin tiukemmalle sen syliin. Sitten pyysin Miikkaa laittamaan kätensä mun takamukselle.
Silloin Miikka äkkiä nousi ja istutti mut alas jakkaralle.
:-Vitun kiimanen huora, se älähti ja pyristeli irti. Mä tuijotin sitä, kaikki muut tuijotit meitä kahta. Tunsin miten punainen kuumotus tunki kasvoille, ja sitten kuumat kyyneleet. Ihmiset nauroivat ja katselivat meitä.
Mä juoksin pois, kompuroin portaat yläkertaan johonkin pieneen huoneeseen. Heittäydyin itkemään.
Heti kannoillani oli seurannut Petteri.
Hetken kuluttua ryhdistäydyin. Minulla piti edelleen olla suunnitelma. Irina ja Miikka. Petteri oli seissyt hiljaa ovenpielessä. Me olimme kaikki juoneet.
Petteri katsoi mua. Mä hymyilin sille alakuloisesti ja pyyhin poskiani.
:-Miikalla on omat juttunsa, se sanoi. :-Älä välitä siitä liikaa.
:-En, mä sanoin. Nousin ja otin askelet Petterin viereen. Se tahtoi halata mua, enkä mä tahtonut kuin suostua. Annoin sille kevyen suukon ja kerroin, että olin aina aiemmin katellut sitä. Sitten annoin toisen suukon ja kysyin, tahtoisiko se tehdä mulle pienen palveluksen. Laitoin käteni sen polvelle. Okei oli täysin odotettu.
Petteri oli ollut täällä ennenkin ja tiesi jotenkin kummalla tavalla jopa sellaista, josta mulla ei ollut aavistustakaan. Se meni vanhempien makuuhuoneeseen ja onki sängynpäädyn takaa seinän syvennyksestä muovipäällysteiset vaaleanpunaiset käsiraudat.
Alakerrassa Irina ja Miikka olivat liimautuneet toisiinsa. Irina näytti onnesta tehdyltä. Mä jäin Petterin kanssa sohvanurkkaukseen juttelemaan muiden kanssa. Yhdessä vaiheessa Petteri lähti ulos ja sanoi käyvänsä tupakalla.
Pikku välikohtaukseni Miikan kanssa ei ollut sittenkään herättänyt valtavasti huomiota. Seurasin Irinaa ja Miikkaa silmänurkastani, ja kun näin, että he alkoivat hitaasti kulkea yläkertaa kohti, kumarruin iloisen kehräävästi Petterin puoleen ja ehdotin kovispojalle, että siirtyisimme johonkin rauhallisempaan paikkaan.
Seurasimme rakastavaisia yläkertaan, terassille ja uima-altaalle. Ilta oli aika viileä, joten siellä ei ollut muita. Altaan vesi oli lämmitettyä, joten uimista tai muuta altaassa tapahtuvaa koleus ei häirinnyt. Irina ja Miikka olivat penkillä havukasvien vieressä. Petteri asteli ahnaasti suutelevan parin luokse, vaihtoi pari sanaa hengästyneitten puhekumppaniensa kanssa ja kaatoi itselleen puutarhapöydällä olevasta pullosta. Mä katselin kauempaa, puutarhalyhtyjen valopiirin ulkopuolelta. Altaassakin oli lamput, pohjassa, niin että allas hohti sinistä valjua valoa pimeään iltaan. Ilta oli pilvinen ja siksi tumma.
Kuulin miten Petteri kirosi viinan loppumista ja lähti hakemaan uutta pulloa alakerrasta. Pian se kolisteli takaisin, laski pullon pöydälle, tarttui siihen pian uudestaan ja täytteli Irinan ja Miikankin lasit. Kolmikko kilisti iloisesti. Sitten Petteri toivotti suu vinossa virnistyksessä rakastavaisille hauskaa illanjatkoa ja kolisteli tiehensä. Viime hetkellä hän välttyi sotkeutumasta jaloistaan Miikan huppariin, joka lojui laatoituksella.
Mä istuin Petterin kanssa havukasvien varjossa isossa aurinkotuolissa sylitysten ja me kuiskailtiin toistemme korviin ja suudeltiin pehmeästi. Kymmenen metrin päästä penkiltä kuului ilonpitoa ja kikatuksia.
Seuraavana aamuna mä olisin halunnut olla paikalla, mutta mä en ollut. Mä olin Petterin luona sen huoneessa, sen sängyssä, sen peiton alla, sen vieressä. Silitin Petterin hereille ja pörrötin sen tukkaa. Sanoin, että tällaisina seuraavina aamuina oli hyvä olla, jos oli osannut juoda sivistyneesti ja kohtuudella. Petteri nauroi ja sanoi, ettei sivistyksellä ollut asian kanssa mitään tekemistä. Avainasemassa olivat oikeat juomat. Piti välttää kaikenlaisia metanolimyrkkyjä, niin kuin sellaisia, joita yksikin rähjäinen tyyppi oli kaupitellut Corollastaan viime iltana aivan juhlapaikan vieressä, niin että kuka tahansa saattoi vaikka tupakalla käydessään käydä ostamassa pimeän pullon. Sellaiset viinat olivat vaarallisia ja saatoivat aiheuttaa lamaannuttavia myrkytystiloja tai jättää todella avuttomaksi. Mutta jos joi aitoa tavaraa ja kohtuudella, niin mikäpä seuraavanakaan aamuna oli ollessa.
Mutta mä olisin halunnut olla eilisellä juhlapaikalla, terassilla ja juuri siinä uima-altaan vieressä. Joku sammunut herää vähitellen, tulee ulos haukkaamaan raitista ilmaa, ja mitä hän näkee: hän näkee puutarhapenkillä havukasvien vieressä vaatteita hujan hajan riisuttuina, hän näkee särkyneen lasin ja pöydällä pullon, joka on kaadettu ja joka on vuotanut sisältönsä kuiviin. Sitten hänen katseensa osuu uima-altaaseen. Siellä, syvässä päässä, kelluu veden sinisessä, 25-asteiseksi lämmitetyssä valtakunnassa kaksi puoliksi alastonta nuorta, tyttö ja poika, yllään joitakin vaatekappaleita, pojalla on ranteissaan vaaleanpunaiset käsiraudat, ja käsirautojen ketju on tytön ympärillä. Hiljaisessa liikkeessä pinnan alla pojan tummat hiussuortuvat liikahtelevat kuin pienten aaltojen vaikutuksesta. Tytön silmät ovat auki, ne ovat kääntyneet nurin kuten pojallakin, eikä hän näytä kauniilta. Sen sijaan hänen kasvojensa loistetta ei himmennä mikään. Se olisikin lupausten pettämistä. Huulipunan, meikkivoiteen ja ripsivärin pitikin olla vedenkestävää.
Tyttö ja poika ovat kietoutuneet intohimoiseen syleilyyn; toden totta, kaksi rakastavaista.
Ja kaksi rakastavaista makaa myös sängyssä jaetun peiton alla. Mä näykkäisen leikkisästi Petterin korvaa. Palvelukset tuntevat oman hintansa. Maksamisen voi ottaa leikin kannalta senkin.
Kaksi rakastavaista makaa sängyssä jaetun peiton alla. Petteri näyttää raukealta ja onnelliselta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anteeksi nyt tämmöinen suora sanailmaisu, mutta se oli yhdellä adjektiivilla kuvattuna järkyttävää.
Tällaisiahan riittää, nuorten illanvietoista kertovia novelleja, mutta miten kummassa sinä onnistuit saamaan tuollaiseenkin aiheeseen jotain ainutlaatuista? Tiedä häntä onko se sitten kiinni realistisuudesta joka kuitenkin kohauttaa, kirjoitustavasta tai vaikka tekstin rakenteestakin, mutta sanoisin silti että vaikuttavaa.
Eipä siitä oikein muuta voi sanoakaan. Paitsi että itse tuskin osaisin kirjoittaa tuolla tavoin. En ehkä haluaisikaan. Onnistuisin kuitenkin luomaan vain jotain järjetöntä, jota häpeäisin vielä vuosia myöhemminkin.
Kirjoitustyylissäsi on kyllä jotain mielenkiintoista, ei pelkästään tässä vaan läpi kaikkien novelliesi. Jonkinlaista arkipäiväisyyttä, josta kuitenkin heijastuu eräänlainen tarkkoin harkittu taituruus, ja toisaalta ironen raakuus (olipa siinä sekava määritelmä!). Esimerkkeinä vaikka "tanssitunti" (oliko se nyt sen niminen?) ja se hajuvesi-novelli (anteeksi otsikkojesi solvauksesta). Kun niitä kahta novellia vertaa vierekkäin, niin voi ehkä ymmärtää sitä, mitä ajan takaa.
No niin. Tulipas taas selitettyä. Toivottavasti saat chapeau tuosta jotain irti. Ja jos et saa, niin eipä silläkään niin väliä. Nälkiintyneenä ja auringonpistoksen saaneena ihminen puhuu hieman sekavia. :)
Loppuhuomautus: Taas muuten sitä heräämistä tuossa. Mikähän tekee aamuista niin (paremman sanan puutteessa) "kirjoituksellisia"?
vastaan tähän ensi istumalta.
Suzanne, kiitos huomioistanne.
Tämä oli tämmöinen kirjoitusvietin äkillisen, impulsiivisen esiinpuhkeamisen tulos, työnlaadullisesti ehkä kutosen arvoinen. Jos itse luonnehtisin tätä, se olisi sivistyneesti ilmaistuna jotakuinkin yhtä kuin ´makaaberi ja groteski nuortenkirja-parodia´. Tai ainakin yritys.
Nojoo. Pidin tuosta määritelmästäsi "ironinen raakuus". Se sopii.
Voi, mikä sinut Suzanne on ajanut nälkäkuolemaan ja auringon korvennettavaksi? Onko se sitä mitä sanotaan lomailuksi, vai sitä toista, jota sanotaan kesätöiksi?
Tuli tosiaan herääminen tähänkin. En tiedä, mikä niiden mainitsemaasi "kirjoituksellisuuteen" oikein on syynä. Kai se on se toisen vieressä herääminen.. Suoraviivaisesti kai juuri tästä tekijästä, tai paremmin sen puuttumisesta kai johtuu, että omat aamuni - niistä on kirjoituksellisuus kaukana. Voi, jumalat, kuulkaa Olympoksellanne yksinäisten valitusta!
Enemmälti omat aamuni ovat -hmm - epämukavia tapauksia. Sivumennen sanottuna, en totta vieköön ole aamuihmisiä. Olen enemmän churchill- tai hedelmälepakko-tyyppiä. Mikäli tunnette hiukkaakaan kummankaan eliön elintapoja, ymmärrätte mitä tarkoitan.
No niin, siinä taas innostuin hiukan liikaa. Mutta kiitokset vielä, Suzanne.
No eipä kestä. Mielellänihän minä. :)
Kyse on sekä lomailusta ettö töistä, kummastakin, sekä vielä semmoisesta asiasta kuin aamu-unisuus. Eivätpä nuo sinun aamumääritelmäsi muutenkaan kovin kauaksi omistanikaan eksy.
Tyypillistä minun aamuilleni on taas ainainen kiire- sellainen, ettei välillä ehdi juuri mitään muuta tekemään kuin heittämään vaatteet niskaan ja laukkaamaan bussipysäkille. Ja siinä hopussa unohtuu aamiaisen lisäksi se suojaava hattukin sitten kotiin.
Ja kun ulkotöissä on tullut korvennuttua muutamia tunteja, niin kantti ei millään anna periksi, vaan sitkeästi täytyy tämänkin jääräpään lähteä vielä rannalle korventamaan vielä lisää, ajatuksenaan sinnikkäästi yrittää nauttia lomapäivistä. Lopputulos on kotiin tullessa kuitenkin vähän vähemmän miellyttävä olotila... :)
Älkää kokeilko kotona!
Nooh, kyllä se tästä, kun saa nämä pakolliset lomaan kuuluvat riitit käytyä kerran läpi. :)