Diabetes -> ketoasidoosi

Ajattelin kysellä miten teillä muilla, joiden kissalla on sokeritauti, jonka seurauskena tullut ketoasidoosi, on siitä toivuttu? Onko ollut pitkä paraneminen? Vai onko se ollut kissanne viimoinen "taistelu"? Kuinka vanhoja kissanne on ollut jne..?
Meidän 14 vuotiaalla kollilla on ollut sokeritauti reilun vuoden. Yhtäkkiä alkoi n. viikko sitten ripuloimaan ja oksentamaan ja sitten lakkasi syömästä. En voinut sitten insuliinia antaa ja mentiin lääkärille.
Ja siitä voisinkin valitella..Käytiin siis Turun PetVetissä ja lääkäri antoi antibioottia, tunnusteli mahan ja mittasi verensokerin VAIN koska itse halusin. Se oli silloin jo aavistuksen koholla eli 10.9...Sitten mentiin kotiin ja antibiooteilla yritin hoidella Kisseä, joka ei edelleenkään syönyt mitään..enkä antanut insuliinia tietenkään.
Seuraavana päivänä Kisse meni jatkuvasti huonompaan kuntoon ja mentiin illalla päivystykseen, jossa oli aivan ihana lääkäri :) Mitattiin verensokeri, joka oli noussut jo 16.9 ja pissassa oli kauhiasti ketoaineita. Hän jäi pariksi tunniksi tiputukseen, annettiin b vitamiinia ym. ja yöllä haettiin rääpäle kotiin. Antibiootti lopetettiin, koska oksentelu oli tämän lääkärin mielestä johtunut tulevasta ketoasidoosista. Sovittiin, että aamulla menen Koirakissa Klinikalle näyttämään kissan vointia. Kisse jäi taas tiputukseen, nyt pidemmäksi aikaa ja saatiin mukaan NutriPlus geeliä, jolla on yritetty Kisseä ravita. Kyllä se sitten vähän jo kotona närppi ruokaa, kun puoliväkisin sitä sen suuhun tungin. AB Piimä maistui myös, kun annoin sitä lusikasta :)
Illalla annoin jo insuliinia vanhan kaavan mukaan, mutta ei se paljoa tuottanut tulosta ja taas mentiin päivystykseen, jossa verensokeriksi mitattiin 13, vaikka olin insuliinin antanut.
Lähdettiin taas kotiin, kun Kisse oli vähän pirteämpi ja yö meni aika pitkälti valvoessa. Parin tunnin välein houkuttelin häntä syömään edes pikkuisen ja annoin geeliä, ja vettä juotiin myös :)
...ja taas tänään aamulla mentiin lääkäriin, verensokeri oli 15 ja laitettiin niskaan tippa hetkeksi. Taas tultiin kotiin ja syötiin vähän, annoin insuliinin ja taas odotellaan mitä tapahtuu...
Huomenna, jos näyttää ok:lta saa ottaa kurjan kanyylin Kissen jalasta pois, mutta jos ei muutosta näy, niin taas mennään.
Olis niin tärkeetä saada tuo papparainen kiinnostumaan siitä syömisestä, niin se ainakin hiukan helpottaisi tilannetta..mutta on tä aikamoista ramppaamista ja odottelua, toivottavasti alkaisi näkyä pian vähän selkeempiä paranemisen merkkejä