kuinka moni ajattelee näin: vuosipäivänä kihloihin ja siitä 1-2 vuoden sisällä naimisiin?
tai: kihloihin sitten kun siltä tuntuu ja naimisiin sitten ehkä joskus tulevaisuudessa?
jos ei kummipaan niin miten itse ajattelet?
tai: kihloihin sitten kun siltä tuntuu ja naimisiin sitten ehkä joskus tulevaisuudessa?
jos ei kummipaan niin miten itse ajattelet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse hieman "vastustan" sitä, että mennään kihloihin HYVIN nuorena ja HYVIN pienen seurusteluajan jälkeen. Toki tämä asia on todella henkilökohtainen ja jokainen valitkoon itselleen parhaiten sopivan ratkaisun, mutta itse haluan asua tarpeeksi kauan avomieheni kanssa yhdessä, ennen kuin kihloihin menosta on syytä puhua ja päättää.
Kihloihin ei mielestäni tarvitse mennä vuosipäivänä. En tiedä, tarkoititko tässä vuosipäivällä sitä päivää, kun tulee 1 vuosi seurustelua täyteen vai vuosipäivää 2,3,4...
Itse en vuoden seurustelun jälkeen menisi kihloihin.
Kilhapäivä voi olla mikä tahansa päivä, mikä hyvältä tuntuu.
Mä en ole uskonnollinen ihminen, en ollenkaan. Avioliitto ei ole siis siinä mielessä minulle eikä meille kummallekaan pyhä asia. Minusta kihlat ovat harjoittelua avioelämää varten. Kuin tasoa alhaisempi sitoutuminen toiseen. Avioliitossa sitä kuitenkin on sitten täysin sitoutunut toiseen, lupaa olla toisen kanssa elämänsä loppuun saakka, niin myötä- kuin vastamäessä.
Kihloihin menisin sitten, kun olisin varma, että toinen on se henkilö, jonka kanssa haluan yrittää ja haluan olla yhdessä. Kihlathan voi vielä purkaa, jos tuntuu ettei toinen olekaan se oikea ihminen, jonka kanssa haluan olla lopun elämääni. Avioliitosta eroamista en hyväksy kovin heppoisin syin.
Me olemme mieheni kanssa 2 vuoden aikana kokeneet paljon vaikeuksia ja suhdettamme koettelevia asioita (mm. keskenmeno, lapsettomuusasia, asunnon menetys ja ahtaasti asuminen, rahapula...) joten näiden vaikeuksien kautta tunnen mieheni ja itseni suhteellisen hyvin. Olisin valmis menemään kihloihin ja "harjoittelemaan" avioliittoa varten.
Pelkkä avoliitto mielestäni ei ole sitä kunnon sitoutumista varten harjoittelua, siinä kun ei välttämättä ole tehty mitään lupauksia toiselle.
Kihloihin mentäessä ei mielestäni tarvitse päättää hääpäivää. Voihan olla, että rahatilanne ei salli häitä vielä esim kahden vuoden sisällä ja haluaa rauhassa "harjoitella" ennen avioliittoa. Mutta kuitenkin mielestäni olisi hyvä mennä naimisiin alle 10 vuoden kuluessa kihlautumisesta.
Yksinkertaisuudessaan: kihlautumisesta seuraa joko avioliitto tai ero. Kihloissa ei mielestäni ole järkeä olla koko elämäänsä, onhan se kuitenkin esiaskel avioliittoa varten.
"Me olemme mieheni kanssa 2 vuoden aikana kokeneet paljon vaikeuksia ja suhdettamme koettelevia asioita (mm. keskenmeno, lapsettomuusasia, asunnon menetys ja ahtaasti asuminen, rahapula...) joten näiden vaikeuksien kautta tunnen mieheni ja itseni suhteellisen hyvin. Olisin valmis menemään kihloihin ja "harjoittelemaan" avioliittoa varten."
Olette siis olleet valmiita yrittämään lapsen saamista kahden vuoden seurustelun jälkeen (aiemminkin?), mutta ette vielä ole kihloissa. Minusta lasten teko on suurempi sitoutuminen ja harkinnan paikka kuin kihloihin meno. Mutta jokainen tyylillään...
Niin kukin tyylillään, mutta en mä olisi valmis myöskään lasten tekoon (ilmaisulla en tarkoita,
että niitä niin vaan tehdään), jos vasta harjoitellaan avioliittoa varten tai ei olla valmiita edes harjoitteluvaiheeseen... (jos kihlaus sellainen on).
Kerran teinikihlat "solmineena" aion seuraavalla kerralla kihloihin mennessä sopia hääpäivän samalla- näin olemme avomieheni kanssa jo sopineet vaikka kihloissa emme (vielä) olekkaan.
Kihloihin voi mennä milloin vain, ei pelkästään vuosipäivänä... koska ajatushan se on tärkein.
Ja sitten naimisiin kun kerkiää ja on rahaa maksaa hää.. (1-25vuoden välillä.):)
Mie oon siis iha samaa mieltä, että kihloihin voi mennä millo vaa koha muistaa sen että se on lupaus avioliitosta. Itellä on kohta vuosi takana kihloissa oloa ja ei meillä kiire oo naimisiin...parin vuoden sisällä kuitekii (päivää ei oo päätetty).
Miu mielestä on kuitekii parempi mennä naimisiin sitte ko ne on varaa maksaa, ettei tartte äitin helmoihi juosta. Mie oon ite viel opiskelija, et senkää puolesta ei oo kiire.
Jos toisesta on varma, ni mixei sitte voi ootella myöskii muutamaa vuotta?! Mix pitää heti syöksyä naimisiin?
...menimme kihloihin 3 vuoden seurustelun jälkeen, olin silloin melkein 19 ja mieheni melkein 20. Puoli vuotta kihlautumisesta muutettiin yhteen asumaan. Naimisiin menimme 7 vuoden yhteisen vuoden jälkeen. Meille kihlaus oli ehdottomasti lupaus avioliitosta , vaikka ei silloin hääpäivää päätettykään. Meille meidän aikataulu sopi mainiosti, asiat tapahtui juuri ajallaan.
Kihloihin aikaisintaan (!) 2-3 vuoden intensiivisen seurustelun jälkeen, ellei sitten ole kokemusta useammasta pitkästä suhteesta jo aiemmin. Tämä siksi, että ei mene typeryksissään tekemään suuria lupauksia rakastumisenhuumassa, joka on valitettavasti vain aivokemiaa eikä lupaa mitään tulevaisuudesta.
Ja sitten kun kihloihin on menty, niin naimisiin heti kun sopivalta tuntuu. Ei mitään "harkinta-aikaa" tai "ehkä joskus" vaan sitten kun asiat saadaa sopivalle tolalle - vaikka joillain se vie vuosia esimerkiksi päästä tulokseen millaiset häät haluavat :D
Me seurustelimme reilut kuusi vuotta ennen kihlausta, vaikka avioliittoon kai sillä seurustelulla koko ajan tähdättiin. Mutta kun olin 14-vuotias seurustelumme alkaessa, ei ensimmäisenä vuosipäivänä kihlautuminen olisi ollut kovin perusteltua.
Toinen vaihto ehto tuntuu käyvämmältä. Kihloihin silloin kun on sen aika ja siltä tuntuu, ei aleta mitään vuosipäiviä tuijottelemaan.
Ehkäpä sitä tästä kihloihin siirryttäisiin.. siltä tuntuis...
En kumminkaan, jos tarkkaan otetaan. Kihloista kyllä 1-2 vuoden sisällä naimisiin (tai meillä aikaa 8 kk), mutta kihlauksen ei tarvitse tapahtua vuosipäivänänä...
kihlaus on lupaus avioliitosta.
Puhuimme mieheni kanssa seurusteluaikana kihlauksesta ja mitä se merkitsee, tulimme siihen tulokseen, että kun kihloihin mennään, samalla sovitaan hääpäivä vuoden, puolentoista sisään.
Ja näin tehtiin. Hän kosi, kun aika oli kypsä - hääpäivä sovittiin ja kirkko varattiin.
Minusta tärkeintä on, että puolisot ovat samalla aaltopituudella asiasta, että molemmat ymmärtävät merkityksen ja suunnnitelman - aikajanan samalla tavalla. Oli se sitten mitenkä päin vaan.
ps.
Joskus minusta tuntuu, että täällä esitetään sellaisia kysymyksiä, jotka pitäisi esittää omalle kullalle... rohkeutta, puhukaa asioista. Kyllä se onnistuu, keskustelu - ja on onnistuttava, jos meinaa loppuelämänsä yhdessä viettää, ei kaikki asiat elämässä vain lutviudu itsekseen, keskusteluyhteys täytyy olla.
En ole kuullut että kihlautuminen olisi minkään tavan tai perinteen mukaan tapahduttava minään vuosipäivänä. Otollisin hetki on silloin kun tuntee olevansa valmis avioliittoon. Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että avioliittolupaushan se on ja kuten nällä hääpalstoilla on usein kiistelty ja jankutettu, se lukee myös avioliittolaissa. En siis henkilökohtaisesti täysin ymmärrä kysymystä esim. "menisitkö kanssani kihloihin", tuo mielestäni kertoo siitä että kuka tuon kysymyksen sitten esittääkin, ei tiedä mikä kihlojen merkitys virallisesti on. Oikea kysymys on mielestäni siis kosinta.
Jonkun perinteen mukaan naimisiin mennään vuoden kuluttua kosinnasta, tai ainakin hääpäivä sovitaan kosinnan yhteydessä. Itse olen perinteitä kyllä kunnioittava, mutta käytäntö on osoittanut, että kannattaa maistaa arkielämää toisen kanssa ensin, sillä arki on jotain ihan muuta kuin rakastumisen ja kosinnan ympärillä pyörivä huuma.
Monet seurustelevat ja asuvat yhdessä pitkään, kosivat ja sopivat hääpäivän. Itse en asunut vielä poikaystäväni kanssa hänen kosiessa, jotenka yhteiselämää on nyt vietetty ja häät ovat ensi kesänä, kaksi vuotta on kosinnasta kulunut.
me mentiin kihloihin kahden ja puolen vuoden seurustelun jälkeen, naimisiin ei ole kiire.. Mun mielestä tosiaan kaikki ratkaisee asian omalla tavallaan, se riippuu paljon suhteesta itsestään. Ja ei kaikkien edes tarvitse mennä naimisiin, saati sitten kihloihin, se on joakisen ihan oma ratkaisu...