Arkkitehtien arvostelijat

En oikeastaan tarkoittanut aloituksellani tyylejä, mutta voihan niistäkin keskustella.

Uuttaluovia arkkitehtejä on hyvin vähän, alle prosentti arkkitehtikunnasta. Ne 99% matkivat muita. Näin syntyy vallitseva tyyli jota on helppo arvostella, koska matkiminen näkyy aina.

Mutta myös uuttaluovien arkkitehtien töitä on helppo arvostella, jopa helpompi kuin lauma-arkkitehtejä, koska uudesta ja erilaisesta tulee usein silmätikku.

Pari sanaa tekstistäsi. Alun "sopimattomuudet" ovat makuasioita. DDR-vertaus on kohtuuton. Aallon perässähiihtäjäsukupolvi on eläkkeellä ellei kuollut. Siinä olemme samaa mieltä että 80-luvun postmodernismi loppui liian lyhyeen.

Arvon nimimerkki aloitetaan?, lähtökohtaisesti väitteesi ovat kaikessa populistisuudessaan ja kliseisyydessään sen verran tökeröitä, että niitä täytyy hieman kommentoida:

Ympäristöönsä sopimaton on käsitteenä erittäin vaikea: sopiiko Eiffel-torni ympäristöönsä? Tunnetko kykeneväsi aukottomasti arvioimaan sopivuutta, siten että myös jälkipolvet jakavat mielipiteesi? Pelkkä ympäristö ja siihen sopiminen epäonnistumisen merkkinä on niin subjektiivinen ja vaikea paikka, että en ainakaan itse lähtisi toimimaan besserwisserinä tässä asiassa.

Enson pääkonttori lienee parasta, mitä paikalle saattoi odottaa. Populisteille se on oiva paikka Aallon parjaamiseen, mutta enpä tahtoisi nähdä minkälainen tönö siihen olisi ilman Aaltoa noussut.

Makkaratalohan sopii sangen hyvin naapuritaloonsa Kaivokadun puolella, sekä myös Sokoksen taloon. Totta puhuen koko korttelihan oli tarkoitus pistää jyrän alle ja rakentaa uusiksi, joten olisihan makkaratalo siinä tapauksessa sopinut ympäristöönsä, eikös? Onhan rakennus väritykseltään, julkisivujen monotonisuudeltaan ja kooltaan sangen tyly ilmestys, mutta ajan henki - ja halpoja kerrosneliöitä vaativa insinööri - on rakennuksessa hyvin läsnä.

Kallion virastotalo aka Totuuden ministeriö kärsii toki myös koostaan. Tahtoisinpa nähdä minkä näköisenä sen olisit itse piirtänyt...

Itä-Pasilahan on onnistunut melko hyvin pyrkimyksessä liikenteen jakamiseen eri tasoille. Elementtisaumojen näkyminen rumentaa julkisivuja, mutta saatiinpa rakennukset pystyyn nopeasti ja halvalla. Katutila on olematon, mutta eihän siihen pyrittykään. Merihaassa ominaisuudet ovat hyvin samankaltaiset.

HYKS:n ja Taka-Töölön tapauksessa en tiedä mistä "virheistä" pyrit kertomaan.

Hassua muuten, että valitat historiallisten kerrostumien puutteesta, mutta juuri sitä ennen purnaat niiden olemassaolosta ja ympäristöön sopimattomuudesta.

Modernismin mallikappaleet? Kuten mitkä? Tiedätkö mitä modernismilla tarkoitetaan? Tapiola-asiankin ilmaiset niin epäselvästi, ettei tuosta ota selkoa kritisoitko Tapiolaa (jota edelleen tullaan ihailemaan ympäri maailman) vai sen innoittamia myöhempiä asuinalueita.

80-luvusta emme jaa samaa mielipidettä. Asun 80-lukuisessa kaupunginosassa tiilipintaisine betonielementteineen, mutta eniten silmään pistävät naurettavat ruutujakoiset ikkunat ja pyöreät muodot, erkkerit ym. joita joihinkin rakennuksiin on tehty.

tuhertelija kirjoitti:

Arvon nimimerkki aloitetaan?, lähtökohtaisesti väitteesi ovat kaikessa populistisuudessaan ja kliseisyydessään sen verran tökeröitä, että niitä täytyy hieman kommentoida:

Ympäristöönsä sopimaton on käsitteenä erittäin vaikea: sopiiko Eiffel-torni ympäristöönsä? Tunnetko kykeneväsi aukottomasti arvioimaan sopivuutta, siten että myös jälkipolvet jakavat mielipiteesi? Pelkkä ympäristö ja siihen sopiminen epäonnistumisen merkkinä on niin subjektiivinen ja vaikea paikka, että en ainakaan itse lähtisi toimimaan besserwisserinä tässä asiassa.

Enson pääkonttori lienee parasta, mitä paikalle saattoi odottaa. Populisteille se on oiva paikka Aallon parjaamiseen, mutta enpä tahtoisi nähdä minkälainen tönö siihen olisi ilman Aaltoa noussut.

Makkaratalohan sopii sangen hyvin naapuritaloonsa Kaivokadun puolella, sekä myös Sokoksen taloon. Totta puhuen koko korttelihan oli tarkoitus pistää jyrän alle ja rakentaa uusiksi, joten olisihan makkaratalo siinä tapauksessa sopinut ympäristöönsä, eikös? Onhan rakennus väritykseltään, julkisivujen monotonisuudeltaan ja kooltaan sangen tyly ilmestys, mutta ajan henki - ja halpoja kerrosneliöitä vaativa insinööri - on rakennuksessa hyvin läsnä.

Kallion virastotalo aka Totuuden ministeriö kärsii toki myös koostaan. Tahtoisinpa nähdä minkä näköisenä sen olisit itse piirtänyt...

Itä-Pasilahan on onnistunut melko hyvin pyrkimyksessä liikenteen jakamiseen eri tasoille. Elementtisaumojen näkyminen rumentaa julkisivuja, mutta saatiinpa rakennukset pystyyn nopeasti ja halvalla. Katutila on olematon, mutta eihän siihen pyrittykään. Merihaassa ominaisuudet ovat hyvin samankaltaiset.

HYKS:n ja Taka-Töölön tapauksessa en tiedä mistä "virheistä" pyrit kertomaan.

Hassua muuten, että valitat historiallisten kerrostumien puutteesta, mutta juuri sitä ennen purnaat niiden olemassaolosta ja ympäristöön sopimattomuudesta.

Modernismin mallikappaleet? Kuten mitkä? Tiedätkö mitä modernismilla tarkoitetaan? Tapiola-asiankin ilmaiset niin epäselvästi, ettei tuosta ota selkoa kritisoitko Tapiolaa (jota edelleen tullaan ihailemaan ympäri maailman) vai sen innoittamia myöhempiä asuinalueita.

80-luvusta emme jaa samaa mielipidettä. Asun 80-lukuisessa kaupunginosassa tiilipintaisine betonielementteineen, mutta eniten silmään pistävät naurettavat ruutujakoiset ikkunat ja pyöreät muodot, erkkerit ym. joita joihinkin rakennuksiin on tehty.

Lue lisää

Tein 80-luvulla parikin pyhiinvaellusmatkaa Oulun suuntaan, jossa Pietilän opetukset olivat ehtineet konkretisoitua rakennuksiksi. Sitten Helsinkiin nousi Malminkartano ja Pikku-Huopalahti. Näissä molemmissa alueissa on jonkinlainen pakottamallatehdyn tuntu, toisin kuin Oulun koulun töissä. Syynä saattaa olla asemakaava monine rakennusten ulkonäköä koskevine määräyksineen? Possu on tainnut olla vieras tyyli talojen piirtäjille ja julkisivuista on tullut kliseekokoelmia?

Mutta... niinkuin jo sanoin... uskon että postmodernismista olisi ajan mittaan saattanut jalostua jopa rakennustaidetta ellei lama olisi pakottanut arkkitehdit palaamaan laatikkoarkkitehtuuriin.

Jos itse heittäisin esimerkin merkillisestä uudesta ympäristöstä, niin Postitalon, Nykytaiteenmuseon ja HS-akvaarion maisemista sellainen löytyy.

tuhertelija kirjoitti:

Arvon nimimerkki aloitetaan?, lähtökohtaisesti väitteesi ovat kaikessa populistisuudessaan ja kliseisyydessään sen verran tökeröitä, että niitä täytyy hieman kommentoida:

Ympäristöönsä sopimaton on käsitteenä erittäin vaikea: sopiiko Eiffel-torni ympäristöönsä? Tunnetko kykeneväsi aukottomasti arvioimaan sopivuutta, siten että myös jälkipolvet jakavat mielipiteesi? Pelkkä ympäristö ja siihen sopiminen epäonnistumisen merkkinä on niin subjektiivinen ja vaikea paikka, että en ainakaan itse lähtisi toimimaan besserwisserinä tässä asiassa.

Enson pääkonttori lienee parasta, mitä paikalle saattoi odottaa. Populisteille se on oiva paikka Aallon parjaamiseen, mutta enpä tahtoisi nähdä minkälainen tönö siihen olisi ilman Aaltoa noussut.

Makkaratalohan sopii sangen hyvin naapuritaloonsa Kaivokadun puolella, sekä myös Sokoksen taloon. Totta puhuen koko korttelihan oli tarkoitus pistää jyrän alle ja rakentaa uusiksi, joten olisihan makkaratalo siinä tapauksessa sopinut ympäristöönsä, eikös? Onhan rakennus väritykseltään, julkisivujen monotonisuudeltaan ja kooltaan sangen tyly ilmestys, mutta ajan henki - ja halpoja kerrosneliöitä vaativa insinööri - on rakennuksessa hyvin läsnä.

Kallion virastotalo aka Totuuden ministeriö kärsii toki myös koostaan. Tahtoisinpa nähdä minkä näköisenä sen olisit itse piirtänyt...

Itä-Pasilahan on onnistunut melko hyvin pyrkimyksessä liikenteen jakamiseen eri tasoille. Elementtisaumojen näkyminen rumentaa julkisivuja, mutta saatiinpa rakennukset pystyyn nopeasti ja halvalla. Katutila on olematon, mutta eihän siihen pyrittykään. Merihaassa ominaisuudet ovat hyvin samankaltaiset.

HYKS:n ja Taka-Töölön tapauksessa en tiedä mistä "virheistä" pyrit kertomaan.

Hassua muuten, että valitat historiallisten kerrostumien puutteesta, mutta juuri sitä ennen purnaat niiden olemassaolosta ja ympäristöön sopimattomuudesta.

Modernismin mallikappaleet? Kuten mitkä? Tiedätkö mitä modernismilla tarkoitetaan? Tapiola-asiankin ilmaiset niin epäselvästi, ettei tuosta ota selkoa kritisoitko Tapiolaa (jota edelleen tullaan ihailemaan ympäri maailman) vai sen innoittamia myöhempiä asuinalueita.

80-luvusta emme jaa samaa mielipidettä. Asun 80-lukuisessa kaupunginosassa tiilipintaisine betonielementteineen, mutta eniten silmään pistävät naurettavat ruutujakoiset ikkunat ja pyöreät muodot, erkkerit ym. joita joihinkin rakennuksiin on tehty.

Lue lisää

että modernismi on kriisiytynyt.

Se ei kohtaa enää ihmisiä ja herättää siinä muodossa kuin sitä täällä puolustellaan lähinnä vastenmielisyyttä. On täysin käsittämätöntä miten syvään se on täällä juurtunut. Vielä käsittämättömpää on se raivokkuus, jolla sen virheitä puolustetaan.

Kun arkkitehtien argumentit loppuvat, on tapana syyttää populistiksiksi. Munausta ei saa tekemättömäksi vaikenemalla. Munaus ei katoa myöskään syyttämällä toisinajattelijoita populisteiksi.

Onko vika arkkitehdeissä vai yleisössä jos lopputulos ei miellytä virallisesti muita kuin kolleegoja. Asiaan kuuluu, että ammattikunnan jäsen ei äänen arvostele kollegojensa töitä, ei ainakaan täällä. Yksityisesti asiasta puhutaan aivan eri sävyyn. Yllättävän moni tuntemani arkkitehti jakaa nämä mielipiteet.

Kenelle nk. rakennustaidetta tehdään. Toisillle arkkitehdeillekö? Arkkitehtuuriteoreetikoille?Kaupnkilaisille, käyttäjille, rakennuttajille, jälkipolville?

Tosiasia on se, että
mainitsemani esimerkit ovat kaupunkilaisen näkökulmasta tunnettuja tökeryyden monumentteja, erinomaisia esimerkkejä miten suunnittelija voi epäonnistua tehtävässään lähes täydellisesti, ellei Helsingistä olisi ollut tarkoituksena tehdä tylypolista.

Jos Enson pääkonttori oli aikanaan parasta jota siihen paikkaan saattoi odottaa, todistaa se oikeaksi erään nimimerkin väittämän "jos kirurgit epäonnistuisivat yhtä usein kuin arkkitehdit", kauhistuttavalla tavalla. Olisi ollut parasta olla eyrittämättä rakentamatta paikkaan mitään, jos paraskin on näin tökeröä.

Makkaratalo oli aikanaan munaus, sen säilyttäminen vielä suurempi virhe. En näe mitään esteettisiä ansioita tällä kömpelöllä kolossilla.

Kallion virastotalon ongelma ei ole koko vaan muoto, sama koskee HYKSiä.

Taka-Töölö on huikea demonstraatio tylypolikseen maalta saapuville.

Itä-Pasilan ansiot "liikenteen jakamisessä eri tasoille" kuulostaa höpötykseltä. Olen ollut itse siellä töissä jonkin aikaa ja mitään viheliäisempää kuin kaupunginosan vetoisat ylätasanteet ei löydy näiltä leveysasteilta.

Kirjoituksesi perusteella en voi yhtyä mihinkään esittämääsi argumenttiin. Edustat koulukuntaa, joka on mulle viheliäisyyden ja vastenmielisyyden symboli tällä alalla.

tuhertelija kirjoitti:

Arvon nimimerkki aloitetaan?, lähtökohtaisesti väitteesi ovat kaikessa populistisuudessaan ja kliseisyydessään sen verran tökeröitä, että niitä täytyy hieman kommentoida:

Ympäristöönsä sopimaton on käsitteenä erittäin vaikea: sopiiko Eiffel-torni ympäristöönsä? Tunnetko kykeneväsi aukottomasti arvioimaan sopivuutta, siten että myös jälkipolvet jakavat mielipiteesi? Pelkkä ympäristö ja siihen sopiminen epäonnistumisen merkkinä on niin subjektiivinen ja vaikea paikka, että en ainakaan itse lähtisi toimimaan besserwisserinä tässä asiassa.

Enson pääkonttori lienee parasta, mitä paikalle saattoi odottaa. Populisteille se on oiva paikka Aallon parjaamiseen, mutta enpä tahtoisi nähdä minkälainen tönö siihen olisi ilman Aaltoa noussut.

Makkaratalohan sopii sangen hyvin naapuritaloonsa Kaivokadun puolella, sekä myös Sokoksen taloon. Totta puhuen koko korttelihan oli tarkoitus pistää jyrän alle ja rakentaa uusiksi, joten olisihan makkaratalo siinä tapauksessa sopinut ympäristöönsä, eikös? Onhan rakennus väritykseltään, julkisivujen monotonisuudeltaan ja kooltaan sangen tyly ilmestys, mutta ajan henki - ja halpoja kerrosneliöitä vaativa insinööri - on rakennuksessa hyvin läsnä.

Kallion virastotalo aka Totuuden ministeriö kärsii toki myös koostaan. Tahtoisinpa nähdä minkä näköisenä sen olisit itse piirtänyt...

Itä-Pasilahan on onnistunut melko hyvin pyrkimyksessä liikenteen jakamiseen eri tasoille. Elementtisaumojen näkyminen rumentaa julkisivuja, mutta saatiinpa rakennukset pystyyn nopeasti ja halvalla. Katutila on olematon, mutta eihän siihen pyrittykään. Merihaassa ominaisuudet ovat hyvin samankaltaiset.

HYKS:n ja Taka-Töölön tapauksessa en tiedä mistä "virheistä" pyrit kertomaan.

Hassua muuten, että valitat historiallisten kerrostumien puutteesta, mutta juuri sitä ennen purnaat niiden olemassaolosta ja ympäristöön sopimattomuudesta.

Modernismin mallikappaleet? Kuten mitkä? Tiedätkö mitä modernismilla tarkoitetaan? Tapiola-asiankin ilmaiset niin epäselvästi, ettei tuosta ota selkoa kritisoitko Tapiolaa (jota edelleen tullaan ihailemaan ympäri maailman) vai sen innoittamia myöhempiä asuinalueita.

80-luvusta emme jaa samaa mielipidettä. Asun 80-lukuisessa kaupunginosassa tiilipintaisine betonielementteineen, mutta eniten silmään pistävät naurettavat ruutujakoiset ikkunat ja pyöreät muodot, erkkerit ym. joita joihinkin rakennuksiin on tehty.

Lue lisää

Eipäs nyt sotketa Eiffeltornia tähän keskusteluun. Sehän oli maailmannäyttelyn kohde ja tarkoitus oli purkaa heti sen jälkeen - purkupäätös oli jo olemassa.

taida ymmärtää kirjoitti:

että modernismi on kriisiytynyt.

Se ei kohtaa enää ihmisiä ja herättää siinä muodossa kuin sitä täällä puolustellaan lähinnä vastenmielisyyttä. On täysin käsittämätöntä miten syvään se on täällä juurtunut. Vielä käsittämättömpää on se raivokkuus, jolla sen virheitä puolustetaan.

Kun arkkitehtien argumentit loppuvat, on tapana syyttää populistiksiksi. Munausta ei saa tekemättömäksi vaikenemalla. Munaus ei katoa myöskään syyttämällä toisinajattelijoita populisteiksi.

Onko vika arkkitehdeissä vai yleisössä jos lopputulos ei miellytä virallisesti muita kuin kolleegoja. Asiaan kuuluu, että ammattikunnan jäsen ei äänen arvostele kollegojensa töitä, ei ainakaan täällä. Yksityisesti asiasta puhutaan aivan eri sävyyn. Yllättävän moni tuntemani arkkitehti jakaa nämä mielipiteet.

Kenelle nk. rakennustaidetta tehdään. Toisillle arkkitehdeillekö? Arkkitehtuuriteoreetikoille?Kaupnkilaisille, käyttäjille, rakennuttajille, jälkipolville?

Tosiasia on se, että
mainitsemani esimerkit ovat kaupunkilaisen näkökulmasta tunnettuja tökeryyden monumentteja, erinomaisia esimerkkejä miten suunnittelija voi epäonnistua tehtävässään lähes täydellisesti, ellei Helsingistä olisi ollut tarkoituksena tehdä tylypolista.

Jos Enson pääkonttori oli aikanaan parasta jota siihen paikkaan saattoi odottaa, todistaa se oikeaksi erään nimimerkin väittämän "jos kirurgit epäonnistuisivat yhtä usein kuin arkkitehdit", kauhistuttavalla tavalla. Olisi ollut parasta olla eyrittämättä rakentamatta paikkaan mitään, jos paraskin on näin tökeröä.

Makkaratalo oli aikanaan munaus, sen säilyttäminen vielä suurempi virhe. En näe mitään esteettisiä ansioita tällä kömpelöllä kolossilla.

Kallion virastotalon ongelma ei ole koko vaan muoto, sama koskee HYKSiä.

Taka-Töölö on huikea demonstraatio tylypolikseen maalta saapuville.

Itä-Pasilan ansiot "liikenteen jakamisessä eri tasoille" kuulostaa höpötykseltä. Olen ollut itse siellä töissä jonkin aikaa ja mitään viheliäisempää kuin kaupunginosan vetoisat ylätasanteet ei löydy näiltä leveysasteilta.

Kirjoituksesi perusteella en voi yhtyä mihinkään esittämääsi argumenttiin. Edustat koulukuntaa, joka on mulle viheliäisyyden ja vastenmielisyyden symboli tällä alalla.

Lue lisää

Modernismin kriisistä puhuttiin jo 70-luvulla, jonka jälkeen maailmalla kokeiltiin kaikenlaista dekonstruktivismista postmodernismiin, enemmän tai vähemmän hyvin seurauksin. Kovin moni edes mieltää modernismia tyyliksi, sillä siinähän on kyse tyyleistä luopumisesta. En ymmärrä puoliakaan sanomastasi modernismin raivokkaasta puolustamisesta ym, sillä taidamme puhua aivan eri asioista.

Määrittelisin väitteiden populismin seuraavalla tavalla: väite, jota leimaa laajan kansansuosion tavoittelu todellisuutta yksinkertaistaen ja kärjistäen. Itsessään käsitteenä tarkoittaa juuri asioiden tahallista yksinkertaistamista ja jopa asiayhteydestään irrottamista helposti ymmärrettäväksi. Kun puhut modernismista, 50-luvusta, Itä-Pasilasta ja nykyarkkitehtuurista samassa yhteydessä syyttävää sormea osoitellen, voi sisältö olla vain populismia, tietämättömyyttä tai molempia.

Siinä asiassa olet aivan oikeassa, että ei voi olla yksin yleisön syytä, jos arkkitehtien työtä ei ymmärretä. Monikin asia selvenee selittämällä - niille korville jotka kuuntelevat. Arkkitehtuurista soisi myös keskusteltavan useammin - ja aivan eri hengessä kuin nykyään. Arkkitehtuuria toden totta tehdään meille kaikille.

Enson pääkonttorin viittaustani et selvästikään ymmärtänyt. Oletko käynyt koskaan rakennuksessa sisällä? Nyt remontin aikaan en tiedä onnistuuko se edes, mutta se mitä Aallon tekemisistä oli taannoin jäljellä, oli upeaa katseltavaa. Merelle päin rakennuksen julkisivut ovat valitettavan monotoniset, mutta niin toimistorakentamisessa tuppaa käymään sisätilojen määrätessä ulkopuolen muodon. Ajatuksesi että paikalle ei olisi rakennettu mitään on juuri niin naurettava kuin olit varmasti tarkoittanutkin - mutta syytä siitäkin nyt arkkitehtia, jos se helpottaa...

En missään tapauksessa väittänytkään Itä-Pasilaa viihtyisäksi jalankulkijan kannalta. Sinne tuodut ajatukset eivät osoittautuneet jatkokehittelyn kannalta toimiviksi, juuri epäyhtenäisen katutilan ym. vuoksi. Mikäs on mielipiteesi Länsi-Pasilan suhteen?

Tämä koko keskustelu on sinänsä huvittava: saitko jostakin sellaisen käsityksen, että olisin arkkitehti? Osaatko mainita yhtään "onnistunutta" arkkitehdin työtä? Mikset itse lähde alalle, kun ilmeisesti olet alan suvereeni taitaja?

taida ymmärtää kirjoitti:

että modernismi on kriisiytynyt.

Se ei kohtaa enää ihmisiä ja herättää siinä muodossa kuin sitä täällä puolustellaan lähinnä vastenmielisyyttä. On täysin käsittämätöntä miten syvään se on täällä juurtunut. Vielä käsittämättömpää on se raivokkuus, jolla sen virheitä puolustetaan.

Kun arkkitehtien argumentit loppuvat, on tapana syyttää populistiksiksi. Munausta ei saa tekemättömäksi vaikenemalla. Munaus ei katoa myöskään syyttämällä toisinajattelijoita populisteiksi.

Onko vika arkkitehdeissä vai yleisössä jos lopputulos ei miellytä virallisesti muita kuin kolleegoja. Asiaan kuuluu, että ammattikunnan jäsen ei äänen arvostele kollegojensa töitä, ei ainakaan täällä. Yksityisesti asiasta puhutaan aivan eri sävyyn. Yllättävän moni tuntemani arkkitehti jakaa nämä mielipiteet.

Kenelle nk. rakennustaidetta tehdään. Toisillle arkkitehdeillekö? Arkkitehtuuriteoreetikoille?Kaupnkilaisille, käyttäjille, rakennuttajille, jälkipolville?

Tosiasia on se, että
mainitsemani esimerkit ovat kaupunkilaisen näkökulmasta tunnettuja tökeryyden monumentteja, erinomaisia esimerkkejä miten suunnittelija voi epäonnistua tehtävässään lähes täydellisesti, ellei Helsingistä olisi ollut tarkoituksena tehdä tylypolista.

Jos Enson pääkonttori oli aikanaan parasta jota siihen paikkaan saattoi odottaa, todistaa se oikeaksi erään nimimerkin väittämän "jos kirurgit epäonnistuisivat yhtä usein kuin arkkitehdit", kauhistuttavalla tavalla. Olisi ollut parasta olla eyrittämättä rakentamatta paikkaan mitään, jos paraskin on näin tökeröä.

Makkaratalo oli aikanaan munaus, sen säilyttäminen vielä suurempi virhe. En näe mitään esteettisiä ansioita tällä kömpelöllä kolossilla.

Kallion virastotalon ongelma ei ole koko vaan muoto, sama koskee HYKSiä.

Taka-Töölö on huikea demonstraatio tylypolikseen maalta saapuville.

Itä-Pasilan ansiot "liikenteen jakamisessä eri tasoille" kuulostaa höpötykseltä. Olen ollut itse siellä töissä jonkin aikaa ja mitään viheliäisempää kuin kaupunginosan vetoisat ylätasanteet ei löydy näiltä leveysasteilta.

Kirjoituksesi perusteella en voi yhtyä mihinkään esittämääsi argumenttiin. Edustat koulukuntaa, joka on mulle viheliäisyyden ja vastenmielisyyden symboli tällä alalla.

Lue lisää

HYKS:llä tarkoitat varmaankin Meilahden sairaalaa? Itse vierastan naapurustoa korkeampien rakennusten suunnittelua, mutta toisaalta tarjoaapa moinen mahdollisuus melkoiset näkymät sairaalan potilaille. Keskikäytäväperiaatteella toimivasta sairaalasta on pohjan muodon perusteella melkoisen näppärät näkymät ylipäätään kaupunkiin.

Onko se nyt sitten ruma? Mikä siitä sitten tekisi kauniin? Iso möykky, jonka sisällä on väkeä ja huonetta niin maan perkeleesti - mutta sehän ajaa asiansa. Eikös käytännöllinen yleensä ole myös ns. kaunista?

Taka-Töölössä on näitä klassismin avokortteleita, onhan se vähän hassua kun ollaan kuitenkin tulossa pääkaupungin keskustaa kohti. Mutta mikä siellä on niin tylyä?

. . . kirjoitti:

Eipäs nyt sotketa Eiffeltornia tähän keskusteluun. Sehän oli maailmannäyttelyn kohde ja tarkoitus oli purkaa heti sen jälkeen - purkupäätös oli jo olemassa.

Olen luullut Eiffel-tornia vain maamerkiksi, eihän siellä ole edes asukkaita. Ei ainakaan silloin kun siellä kävin. Hissille oli sietämättömän pitkät jonot, kun tuhannet ihmiset, niin ranskalaiset kuin kaikki maailman turistitkin, sinne halusivat. Ja haluavat edelleen! Eihän sitä voi verrata ja sotkea kaupunkiarkkitehtuuriin? Eikä Pisan vinoa tornia? Vapaudenpatsasta? Tai edes omaa Olympiastadionimme tornia? Höh.

Hämmentynyt maallikko kirjoitti:

Olen luullut Eiffel-tornia vain maamerkiksi, eihän siellä ole edes asukkaita. Ei ainakaan silloin kun siellä kävin. Hissille oli sietämättömän pitkät jonot, kun tuhannet ihmiset, niin ranskalaiset kuin kaikki maailman turistitkin, sinne halusivat. Ja haluavat edelleen! Eihän sitä voi verrata ja sotkea kaupunkiarkkitehtuuriin? Eikä Pisan vinoa tornia? Vapaudenpatsasta? Tai edes omaa Olympiastadionimme tornia? Höh.

Lue lisää

Maamerkitkö eivät sitten olekaan arkkitehtuuria, ainakaan kaupunkiarkkitehtuuria? Ovatko ne jotenkin rajautuneet pois kaupungin alueelta vai mitä tarkoitat? Missä raja kulkee, entäs jos vaikka asuttu kerrostalo toimii maamerkkinä?

tuhertelija kirjoitti:

Maamerkitkö eivät sitten olekaan arkkitehtuuria, ainakaan kaupunkiarkkitehtuuria? Ovatko ne jotenkin rajautuneet pois kaupungin alueelta vai mitä tarkoitat? Missä raja kulkee, entäs jos vaikka asuttu kerrostalo toimii maamerkkinä?

Lue lisää

Nnnoh. Tällaisen arkkitehtuurista höykäsen pöläystä ymmärtävän maallikon mielestä maamerkki on suunnilleen sama kuin näkötorni. Eiffeltorni erinomainen esimerkki siitä. Siksi en oikein ymmärtänyt miksi se vedettiin tähän keskusteluun. Tuhertelija on vissiin eri mieltä asiasta.
Totta on, että nykyisin maamerkeissä on usein myös asukkaita (kuten esim. Itäkeskuksessa). Ne taitavat olla niitä arkkitehtien monumentteja? Niiden harvojen (onnellisten?), jotka niitä pääsevät suunnittelemaan.

kuin nakutettu ympäristöönsä, joka on ikävää ja ikävien pökkelöiden asukkaiden kansoittamaa. Eihän tästä tasamaavaltiosta, jota rytmittävät neljä vuodenaikaa, joista kuvaavin sävy räntäsateen jälkeen on puista putoilevat lehdet ja postilaatikkoon tipahtava päivälehti, jossa ryppyotsaiset ja suutaan tiukan asialliseen viivaan vetävät pääministerit ynnä muut pätijät saavat tyhjänpäiväisyyksiään julki, ja josta ei aukea kuin surkea näkymä murtovesialueeseen, jota jotkut mereksikin kutsuvat .
Onko mitään teennäisempää, kuin perunamuusia mutusteleva ja piereskelevä suomalainen yrittää olla niin globaalia, että ihan hirvittää. Tee siinä sitten arkkitehtuuria.

Olin samaa mieltä kanssasi Itä-Pasilasta, ennenkuin olin viettänyt siellä vähän enemmälti aikaa.
Itseasiassa sisältäpäin se on varsinkin kesäisin yllättävän puistomainen, hyvät kävelymahdollisuudet, liikenneyhteydet, urheilumahdollisuudet, turvallisen oloinen jne.
Nykyisin mielestäni Itä-Pasila on ihan kiva kokonaisuus, lukuunottamatta siellä käytettyjä materiaaleja (betoni/kaakeli).
Varsinkin ottaen huomioon sinne rakennetun kerrosalamäärän, niin se ok ja mielestäni huomattavasti vaativampi kohde kuin "ihannoimasi" Tapiola.
Kaksi taloa pöpelikköön ei paha rasti ja samalla saatiin aikaiseksi Espoon ongelma - välimatkat.

Muuhun en ota suuremmin kantaa, mutta ohimennen mielestäni kerroksellisuus haisee !
Ja "tappaa kehityksen", joten vanhat rotiskot sileeksi vaan ja uutta isompaa tilalle :)

samoja virheitä toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Pahimman luokan betonibrutalismi jatkuu sellaisenaan kuudetta vuosikymmentä. Viimeisiä esimerkkejä esimerkiksi Etelä-Leppävaara (poislukien Säterinmetsä), suurin osa Vuosaaresta, Tammiston uusi alue, Kauklahden asuntomessualue jne.

Jos vertaa vierekkäisiä alueita Tammistossa ja Kartonkoskella, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Kun copypaste tuntuu olevan suunnitelijoilla eniten käytetty aattellinen punainen lanka, niin voi vaan ihmetellä miksi viihtyisä, harmoninen ja pidetty Kartanonkoski ei ole kelvannut kloonattavaksi vaan tämä ankea DDR-malli lähimenneisyydestä.

Kuten aikaisemmin oli puhetta, 80-luvulla oli yritystä tehdä irtiottoja tästä rakennus nk. taiteen tyylilajista, mutta homma retkahti takaisin tähän samaan.

Ruotsalaiset auttakaa meidät ulos ankeudesta!!!

vanhoista virheistä ei ole ... kirjoitti:

samoja virheitä toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen. Pahimman luokan betonibrutalismi jatkuu sellaisenaan kuudetta vuosikymmentä. Viimeisiä esimerkkejä esimerkiksi Etelä-Leppävaara (poislukien Säterinmetsä), suurin osa Vuosaaresta, Tammiston uusi alue, Kauklahden asuntomessualue jne.

Jos vertaa vierekkäisiä alueita Tammistossa ja Kartonkoskella, eroa on kuin yöllä ja päivällä. Kun copypaste tuntuu olevan suunnitelijoilla eniten käytetty aattellinen punainen lanka, niin voi vaan ihmetellä miksi viihtyisä, harmoninen ja pidetty Kartanonkoski ei ole kelvannut kloonattavaksi vaan tämä ankea DDR-malli lähimenneisyydestä.

Kuten aikaisemmin oli puhetta, 80-luvulla oli yritystä tehdä irtiottoja tästä rakennus nk. taiteen tyylilajista, mutta homma retkahti takaisin tähän samaan.

Ruotsalaiset auttakaa meidät ulos ankeudesta!!!

Lue lisää

En ole käynyt Kartanonkoskella mutta joitakin kuvia olen nähnyt ja katselin sitä äsken tarkemmin Internetin välityksellä.

Ensivaikutelmat ovat hieman ristiriitaisia, mutta en usko että "arkkitehdit ovat tuominneet alueen epärehelliseksi uusvanhaksi" niinkuin joku jossain blogissa kirjoitti. Sitäpaitsi alueen valmistelussa on ollut arkkitehtejä, kilpailun voitti arkkitehti ja talot ovat arkkitehtien piirtämiä.

Joudun palaamaan paljon parjattuun Enso-Gutzeitin pääkonttoriin. Eikö Alvar Aalto tiennyt, että antiikin ajan temppelit maalattiin alunperin kirkkain värein (kts. Kartanonkoski)? Värit kuluivat pois ja Alvari näki ne valkoisina Kreikassa käydessään. Kysymys on aiheellinen siksi, että Aalto on kertonut Gutzeittia piirtäessään tavoitelleensa jotain kreikkalaisten temppelien tapaista. Siis tiedonpuutteestako syntyi tuo helsinkiläisten mieliharmi?

Kartanonkosken kaavakilpailun voitti ruotsalainen arkkitehtitoimisto uusklassismiin painottuvalla ehdotuksella. Ruotsissa uusklassismilla tuntuu olevan paljon vankempi sija ihmisten muistoissa ja mielikuvissa kuin suomalaisilla, mutta näyttää se meillekin kelpaavan. Ja ennenkaikkea se yksinkertaisuudessaan kelpasi rakennuttajalle ja rakentajalle. Yrittäkääpä kuvitella elementeistä koottua jugendtaloa!

A.Lanmies kirjoitti:

En ole käynyt Kartanonkoskella mutta joitakin kuvia olen nähnyt ja katselin sitä äsken tarkemmin Internetin välityksellä.

Ensivaikutelmat ovat hieman ristiriitaisia, mutta en usko että "arkkitehdit ovat tuominneet alueen epärehelliseksi uusvanhaksi" niinkuin joku jossain blogissa kirjoitti. Sitäpaitsi alueen valmistelussa on ollut arkkitehtejä, kilpailun voitti arkkitehti ja talot ovat arkkitehtien piirtämiä.

Joudun palaamaan paljon parjattuun Enso-Gutzeitin pääkonttoriin. Eikö Alvar Aalto tiennyt, että antiikin ajan temppelit maalattiin alunperin kirkkain värein (kts. Kartanonkoski)? Värit kuluivat pois ja Alvari näki ne valkoisina Kreikassa käydessään. Kysymys on aiheellinen siksi, että Aalto on kertonut Gutzeittia piirtäessään tavoitelleensa jotain kreikkalaisten temppelien tapaista. Siis tiedonpuutteestako syntyi tuo helsinkiläisten mieliharmi?

Kartanonkosken kaavakilpailun voitti ruotsalainen arkkitehtitoimisto uusklassismiin painottuvalla ehdotuksella. Ruotsissa uusklassismilla tuntuu olevan paljon vankempi sija ihmisten muistoissa ja mielikuvissa kuin suomalaisilla, mutta näyttää se meillekin kelpaavan. Ja ennenkaikkea se yksinkertaisuudessaan kelpasi rakennuttajalle ja rakentajalle. Yrittäkääpä kuvitella elementeistä koottua jugendtaloa!

Lue lisää

että suunnitelukilpailun tulosten julkistusten jälkeen alkoi arkkitehtiyhteisön raivokas mustamaalaus. Koko ammattikunta oli saatu vastustamaan "suomalaiseen rakennusperintöön vierasta" suunnitelmaa.

Yleisen mielipteen ollessa täysin vastakkainen, ammattikunta päätti tiukasti vaieta asiasta. Asiaan on edelleen vaikea saada kommentteja muilta kuin pahaa aavistamattomilta alan opiskelijoilta, jotka toistavat TKK:lla oppimaansa liturgiaa.

Kritiikin virallisena syynä pidettiin rakennusten pastissimaisuutta ja "populistisuutta" ja "omalle ajallemme vierasta muotokieltä".

No me kaikki tiedämme, että mikä oli tämän kritiikin tausta ja kuinka epärehellistä se itse asiassa olikaan.

Fakta on se, että uusvanha tai uustraditionalismi ei ole sen enempää kierrätettyä ja pastissia kuin nämä modernististen kertaustyylien rakennukset.

Kuten tiedämme, aniharva arkkitehti on luonut tyhjästä mitää uutta, merkittävää ja kestävää. Itse AA sai merkittävimmät vaikutteensa Italiasta. Parhaat Aallon työt toistavat näitä teemoja yllättävän tarkkaan, esim Säynätsalon Kunnatalossa, joka on mestariteos omalla alallaan

Mielestäni on hyvä asia, että vanhoista virheistä opitaan, löytyy suunnittelijoita, jotka haluavat luoda aidosti rakastettavaa, ihmisen mittakaavassa rakennettua ympäristöä, jolla on jonkinlainen kosketuskohta historiallisesti hyväksi havaittuihin ratkaisuihin.

Uustraditionalismi ei ole edes uusi asia, sillä monissa maissa tätä on tehty iät ajat. mm. Saksassa ja Sveitsissä on rakentaminen tietynlaisiin ympäristöihin erittäin tarkkaan säänneltyä. Muotokielen tulee kunnioittaa perinteistä. Joissain tapauksissa rakennus tulee jopa rakentaa vanhaan tapaan.

Jälkipolvet ovat kiitollisia tästä. Jokainen voi itse käydä toteamassa lopputuloksesta kumpi houkuttelee iltakävelyyn mieluummin Rothenburg an der Tauber vai Tapiolan keskusta.

Itse asiassa merkittävimmät huiput kautta aikojen niin rakennustaiteessa kuin erityisesti musiikissa ovat perustuneet vankkaan historialliseen pohjaan, sen kunnioittamiseen, josta on edelleen kehitetty oma uniikki "teos".

Missä vanha muotokieli on hylätty, esim atonaalisessa musiikissa, on yleisö vieraantunut seurauksella, että säveltäjät tekevät musiikkia toisilleen tai apurahalla elävälle tutkijoille.

Modernismin alkuperäisyys 2000-luvulla on pelkkä hokema, jolla peitellään ideoiden ja sisällön tyhjyyttä.

kerrotakoon kirjoitti:

että suunnitelukilpailun tulosten julkistusten jälkeen alkoi arkkitehtiyhteisön raivokas mustamaalaus. Koko ammattikunta oli saatu vastustamaan "suomalaiseen rakennusperintöön vierasta" suunnitelmaa.

Yleisen mielipteen ollessa täysin vastakkainen, ammattikunta päätti tiukasti vaieta asiasta. Asiaan on edelleen vaikea saada kommentteja muilta kuin pahaa aavistamattomilta alan opiskelijoilta, jotka toistavat TKK:lla oppimaansa liturgiaa.

Kritiikin virallisena syynä pidettiin rakennusten pastissimaisuutta ja "populistisuutta" ja "omalle ajallemme vierasta muotokieltä".

No me kaikki tiedämme, että mikä oli tämän kritiikin tausta ja kuinka epärehellistä se itse asiassa olikaan.

Fakta on se, että uusvanha tai uustraditionalismi ei ole sen enempää kierrätettyä ja pastissia kuin nämä modernististen kertaustyylien rakennukset.

Kuten tiedämme, aniharva arkkitehti on luonut tyhjästä mitää uutta, merkittävää ja kestävää. Itse AA sai merkittävimmät vaikutteensa Italiasta. Parhaat Aallon työt toistavat näitä teemoja yllättävän tarkkaan, esim Säynätsalon Kunnatalossa, joka on mestariteos omalla alallaan

Mielestäni on hyvä asia, että vanhoista virheistä opitaan, löytyy suunnittelijoita, jotka haluavat luoda aidosti rakastettavaa, ihmisen mittakaavassa rakennettua ympäristöä, jolla on jonkinlainen kosketuskohta historiallisesti hyväksi havaittuihin ratkaisuihin.

Uustraditionalismi ei ole edes uusi asia, sillä monissa maissa tätä on tehty iät ajat. mm. Saksassa ja Sveitsissä on rakentaminen tietynlaisiin ympäristöihin erittäin tarkkaan säänneltyä. Muotokielen tulee kunnioittaa perinteistä. Joissain tapauksissa rakennus tulee jopa rakentaa vanhaan tapaan.

Jälkipolvet ovat kiitollisia tästä. Jokainen voi itse käydä toteamassa lopputuloksesta kumpi houkuttelee iltakävelyyn mieluummin Rothenburg an der Tauber vai Tapiolan keskusta.

Itse asiassa merkittävimmät huiput kautta aikojen niin rakennustaiteessa kuin erityisesti musiikissa ovat perustuneet vankkaan historialliseen pohjaan, sen kunnioittamiseen, josta on edelleen kehitetty oma uniikki "teos".

Missä vanha muotokieli on hylätty, esim atonaalisessa musiikissa, on yleisö vieraantunut seurauksella, että säveltäjät tekevät musiikkia toisilleen tai apurahalla elävälle tutkijoille.

Modernismin alkuperäisyys 2000-luvulla on pelkkä hokema, jolla peitellään ideoiden ja sisällön tyhjyyttä.

Lue lisää

Kyllä nyt liiottelet tuossa "...alkoi arkkitehtiyhteisön raivokas mustamaalaus... ja ...koko ammattikunta oli saatu vastustamaan...", koska arkkitehdit ovat kaikkea muuta kuin yhtenäinen joukko.

Mutta uustraditionalismista tai paremminkin tradition jatkuvuudesta pieni juttu: 80-luvun alkupuolella silloinen työnantajani taisi haistaa minussa harhaoppisuutta ja vei minut katsomaan Malminkartanon aloituskorttelia, joka oli juuri valmistunut. Noh.. kiertelimme Ralph Erskinen piirtämiä rakennuksia ja työnantaja piti palopuhetta modernismin paremmuudesta. Luulen ymmärtäväni mistä oli kyse. Ent pomoni oli piirtänyt lukemattomia laatikoita ja niiden tieltä oli purettu vanhoja kauniita rakennuksia. Pomo piti itseasiassa puolustuspuheen.

Tästä pääsemme traditioon ja sen kestävyyteen. On varmasti helpointa omaksua edellisen sukupolven (isän ja äidin, opettajan, työnantajan) ajatukset. Ja koska se on helpointa, useimmat ihmiset (arkkitehditkin) toimivat näin.

A.Lanmies kirjoitti:

Kyllä nyt liiottelet tuossa "...alkoi arkkitehtiyhteisön raivokas mustamaalaus... ja ...koko ammattikunta oli saatu vastustamaan...", koska arkkitehdit ovat kaikkea muuta kuin yhtenäinen joukko.

Mutta uustraditionalismista tai paremminkin tradition jatkuvuudesta pieni juttu: 80-luvun alkupuolella silloinen työnantajani taisi haistaa minussa harhaoppisuutta ja vei minut katsomaan Malminkartanon aloituskorttelia, joka oli juuri valmistunut. Noh.. kiertelimme Ralph Erskinen piirtämiä rakennuksia ja työnantaja piti palopuhetta modernismin paremmuudesta. Luulen ymmärtäväni mistä oli kyse. Ent pomoni oli piirtänyt lukemattomia laatikoita ja niiden tieltä oli purettu vanhoja kauniita rakennuksia. Pomo piti itseasiassa puolustuspuheen.

Tästä pääsemme traditioon ja sen kestävyyteen. On varmasti helpointa omaksua edellisen sukupolven (isän ja äidin, opettajan, työnantajan) ajatukset. Ja koska se on helpointa, useimmat ihmiset (arkkitehditkin) toimivat näin.

Lue lisää

välttämätöntä mikäli aikoo luoda vähänkin kestävää ja arvokasta. Pointti on se, että kulttuurievoluution seulomana tietyt koetellut käytännöt toimivat, jos asian oivaltaa oikein, platformina nousta seuraavalle tasolle.

Perinteen omaksumista perinteen vuoksi en kannata minäkään.

Modernismi on sivujuonne suuresta linjasta. Siinä pyrittiin revoluutioon. Kuten usein käy utopia ajaa itsensä umpikujaan, eikä vähiten siksi, että sen valtavirrat ovat ajat sitten lakannut koskettamasta rakennustaiteen käyttäjiä. Tämä tyylisuunta saavutti maturiteettinsa sangen varhain.

Kehitysuskoa ja jatkuvaa uudistumista tärkeämpänä pyrkimyksenä pidän rakennusten sovittamista ympäristöönsä niin, että lopputulos on esteettisesti ja toiminnallisesti hyväksyttävä. Vain tällä tavalla syntyy kestävää, jota ei tarvitse hävetä silmät päästään muutaman kymmenen vuoden päästä.

Vilkaisepas vanhoja lehtiartikkeleita ja keskustelupalstoja mitä ammattikunta oli mieltä Kartonkoskesta, niin voisit todeta toisin. En ole varma mitä Arkkitehti-lehdessä aiheesta kirjoitettiin, oma tilaukseni oli silloin keskytynyt (vuosiksi...)

Tuntemieni ammattilaisten mukaan asetelma oli erittäin turhauttava. Siihen liittyy myös ongelma, että 90-luvun alussa/puolivälissä työttämien ja koulutusta vastaamattomissa töissä olleiden arkkitehtien määrä oli valtava. Ruotsalaisen kilpailuvoitto ehdotuksella joka poikkesi kaikilta osin täällä hyväksystystä "oikeasta" aiheutti laajaa närää.

Olet oikeassa siinä, että "ammattikunta" on liian laaja yleistys, mutta tarpeeksi oikein kuitenkin. Ehkä pitäisi puhua ammattikunnan äänekkäimmästä etuvartiosta. Mutta kyllä änkyrämodernistien reaktio oli tämä kuten kerroin.

Olen käynyt itse Malminkartanossa viimeksi 80-luvun lopulla. IMHO, alue jätti itseni täysin kylmäksi, maallikon on hyvin vaikea havaita siinä erityisiä ansioita...

ymmärätämäninen on kirjoitti:

välttämätöntä mikäli aikoo luoda vähänkin kestävää ja arvokasta. Pointti on se, että kulttuurievoluution seulomana tietyt koetellut käytännöt toimivat, jos asian oivaltaa oikein, platformina nousta seuraavalle tasolle.

Perinteen omaksumista perinteen vuoksi en kannata minäkään.

Modernismi on sivujuonne suuresta linjasta. Siinä pyrittiin revoluutioon. Kuten usein käy utopia ajaa itsensä umpikujaan, eikä vähiten siksi, että sen valtavirrat ovat ajat sitten lakannut koskettamasta rakennustaiteen käyttäjiä. Tämä tyylisuunta saavutti maturiteettinsa sangen varhain.

Kehitysuskoa ja jatkuvaa uudistumista tärkeämpänä pyrkimyksenä pidän rakennusten sovittamista ympäristöönsä niin, että lopputulos on esteettisesti ja toiminnallisesti hyväksyttävä. Vain tällä tavalla syntyy kestävää, jota ei tarvitse hävetä silmät päästään muutaman kymmenen vuoden päästä.

Vilkaisepas vanhoja lehtiartikkeleita ja keskustelupalstoja mitä ammattikunta oli mieltä Kartonkoskesta, niin voisit todeta toisin. En ole varma mitä Arkkitehti-lehdessä aiheesta kirjoitettiin, oma tilaukseni oli silloin keskytynyt (vuosiksi...)

Tuntemieni ammattilaisten mukaan asetelma oli erittäin turhauttava. Siihen liittyy myös ongelma, että 90-luvun alussa/puolivälissä työttämien ja koulutusta vastaamattomissa töissä olleiden arkkitehtien määrä oli valtava. Ruotsalaisen kilpailuvoitto ehdotuksella joka poikkesi kaikilta osin täällä hyväksystystä "oikeasta" aiheutti laajaa närää.

Olet oikeassa siinä, että "ammattikunta" on liian laaja yleistys, mutta tarpeeksi oikein kuitenkin. Ehkä pitäisi puhua ammattikunnan äänekkäimmästä etuvartiosta. Mutta kyllä änkyrämodernistien reaktio oli tämä kuten kerroin.

Olen käynyt itse Malminkartanossa viimeksi 80-luvun lopulla. IMHO, alue jätti itseni täysin kylmäksi, maallikon on hyvin vaikea havaita siinä erityisiä ansioita...

Lue lisää

Veivasin Googlea hakusanalla "Kartanonkoski". Osuin silmiin mm allaolevat lainaukset. Niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen.

"...Artikkelin, joka julkaistiin 9.4.2004 yhteydessä haastateltiin arkkitehtiliiton puheenjohtajaa, joka oli sitä mieltä, että ihmiset ovat niin taipuvaisia nostalgisuuteen, että tulokset eivät ole vertailukelpoisia ja hänen mielestään kyselyn todellinen voittaja on siis Arabianrannan rakennukset. Kartanonkosken rakennuksesta hänellä on selvä mielipide: "Talo on järkyttävä. Niin kaamea kuin olla ja voi, oikeasti huono!"..."Koko rakennus on täydellinen valhe, kulissi. Siinä ei ole mitään rehellistä, se ei kerro ajasta ei nykyisestä rakennustyylistä, ei muusta kuin jostain nostalgisesta kaipuusta menneisyyteen."

"...Yhdyskuntasuunnittelun Ruusut 2003 on saanut Vantaan kaupunkisuunnittelu Kartanonkosken asuntoalueesta. Yhdyskuntasuunnittelun seuran (YSS) mukaan Kartanonkoski on esimerkki ennakkoluulottomasta ja rohkeasta ratkaisusta, joka on tuottanut identiteetiltään vahvan, ainutkertaisen ja tunnistettavan asuinalueen."

Ja vielä lainaus teemasta 60-luku:

"...Eilinen Mirja Pyykkö oli pöyristyttävää katseltavaa. Siellä joku Kaupunginmuseon tai vastaavan edustaja väitti kivenkovaan, että kyllä kaupunkilaisten on totuttava myös rumiin rakennuksiin, kun ne edustavat 60-luvun ihanteita..."

Mielipiteitä on maailma täynnä.

A.Lanmies kirjoitti:

Veivasin Googlea hakusanalla "Kartanonkoski". Osuin silmiin mm allaolevat lainaukset. Niiden oikeellisuudesta en mene takuuseen.

"...Artikkelin, joka julkaistiin 9.4.2004 yhteydessä haastateltiin arkkitehtiliiton puheenjohtajaa, joka oli sitä mieltä, että ihmiset ovat niin taipuvaisia nostalgisuuteen, että tulokset eivät ole vertailukelpoisia ja hänen mielestään kyselyn todellinen voittaja on siis Arabianrannan rakennukset. Kartanonkosken rakennuksesta hänellä on selvä mielipide: "Talo on järkyttävä. Niin kaamea kuin olla ja voi, oikeasti huono!"..."Koko rakennus on täydellinen valhe, kulissi. Siinä ei ole mitään rehellistä, se ei kerro ajasta ei nykyisestä rakennustyylistä, ei muusta kuin jostain nostalgisesta kaipuusta menneisyyteen."

"...Yhdyskuntasuunnittelun Ruusut 2003 on saanut Vantaan kaupunkisuunnittelu Kartanonkosken asuntoalueesta. Yhdyskuntasuunnittelun seuran (YSS) mukaan Kartanonkoski on esimerkki ennakkoluulottomasta ja rohkeasta ratkaisusta, joka on tuottanut identiteetiltään vahvan, ainutkertaisen ja tunnistettavan asuinalueen."

Ja vielä lainaus teemasta 60-luku:

"...Eilinen Mirja Pyykkö oli pöyristyttävää katseltavaa. Siellä joku Kaupunginmuseon tai vastaavan edustaja väitti kivenkovaan, että kyllä kaupunkilaisten on totuttava myös rumiin rakennuksiin, kun ne edustavat 60-luvun ihanteita..."

Mielipiteitä on maailma täynnä.

Lue lisää

arkkitehtiliiton kommentista.

Omasta puolesta ei voisi vähempää kiinnostaa hänen näkemyksensä, kaveri on ihan yhtä pihalla kuin stallarit oli hakoteillä 70-luvulla.

Näillä änkyrämodernisteilla ja -vasemmistolaisilla on muuten yllättävän paljon yhteistä, oletko huomannut?

Draaman aineksia lienee odotettavissa kun "yhteisö" pääsee keskustelmaan Jakriborgista. Jos nyt mitään keskustelua edes käydään, arkkitehtuurikritiikkiähän ei maassa ole. Aina kun on kritiikin paikka, marssitetaan Marja Salmela myötäsukimaan virallista koulukunnan sanomaa (Hesariin).

Uustraditionalismi tuntuu olevan tabu, josta ei puhuta, hyvä jos muuallakin on tilaista tälle, ehkä hyvä lähtee kiertämään.

Toivottavasti löytyisi rohkeita kaavoittajia, jotka hersyttäisivät tästä teemasta lisää, esimerkiksi tulevaan Kuninkaantammeen. 60 vuoden ankeus pitäisi korvata näillä valopilkuilla, joista oikeasti voi pitää.

ymmärätämäninen on kirjoitti:

välttämätöntä mikäli aikoo luoda vähänkin kestävää ja arvokasta. Pointti on se, että kulttuurievoluution seulomana tietyt koetellut käytännöt toimivat, jos asian oivaltaa oikein, platformina nousta seuraavalle tasolle.

Perinteen omaksumista perinteen vuoksi en kannata minäkään.

Modernismi on sivujuonne suuresta linjasta. Siinä pyrittiin revoluutioon. Kuten usein käy utopia ajaa itsensä umpikujaan, eikä vähiten siksi, että sen valtavirrat ovat ajat sitten lakannut koskettamasta rakennustaiteen käyttäjiä. Tämä tyylisuunta saavutti maturiteettinsa sangen varhain.

Kehitysuskoa ja jatkuvaa uudistumista tärkeämpänä pyrkimyksenä pidän rakennusten sovittamista ympäristöönsä niin, että lopputulos on esteettisesti ja toiminnallisesti hyväksyttävä. Vain tällä tavalla syntyy kestävää, jota ei tarvitse hävetä silmät päästään muutaman kymmenen vuoden päästä.

Vilkaisepas vanhoja lehtiartikkeleita ja keskustelupalstoja mitä ammattikunta oli mieltä Kartonkoskesta, niin voisit todeta toisin. En ole varma mitä Arkkitehti-lehdessä aiheesta kirjoitettiin, oma tilaukseni oli silloin keskytynyt (vuosiksi...)

Tuntemieni ammattilaisten mukaan asetelma oli erittäin turhauttava. Siihen liittyy myös ongelma, että 90-luvun alussa/puolivälissä työttämien ja koulutusta vastaamattomissa töissä olleiden arkkitehtien määrä oli valtava. Ruotsalaisen kilpailuvoitto ehdotuksella joka poikkesi kaikilta osin täällä hyväksystystä "oikeasta" aiheutti laajaa närää.

Olet oikeassa siinä, että "ammattikunta" on liian laaja yleistys, mutta tarpeeksi oikein kuitenkin. Ehkä pitäisi puhua ammattikunnan äänekkäimmästä etuvartiosta. Mutta kyllä änkyrämodernistien reaktio oli tämä kuten kerroin.

Olen käynyt itse Malminkartanossa viimeksi 80-luvun lopulla. IMHO, alue jätti itseni täysin kylmäksi, maallikon on hyvin vaikea havaita siinä erityisiä ansioita...

Lue lisää

...kun sotkeuduin tuohon Kartanonkoskeen. Josta muuten en muista toimistossa puhutun sanaakaan. Yksi uusi asuinalue jossain Vantaalla. Big deal.

Revoluutio katkaisee tradition ja avaa uuden tien, ehkä myös paremman ymmärryksen. Bauhaus ja funkis aiheuttivat revoluution. Kaikki "turha" karsittiin, vain funktion vaatima jätettiin. Siinä mylläkässä väritkin unohtuivat ja jäi vain valkoinen ja musta. Funkiksesta kehittyi modernismi (käsite on laajuudessaan hankala sen myönnän). Postmodernismi yritti revoluutiota mutta hävisi taistelun, ainakin Suomessa.

Niinpä me elämme edelleen modernismin aikaa, niin kauan kun jokin uusi tulee ja voittaa sen. Siihen voi mennä aikaa, koska valtaosa rakentamispäätöksiä tekevästä joukosta on teknokraatteja, insinöörejä, ekonomeja yms. Tällaisessa joukossa päätökset ovat rationaalisia ja raha ratkaisee. Muutosta ei ole näköpiirissä, ainakaan minä en sitä näe.

Vai voisiko ihmisten romantiikannälkä tuottaa sen muutoksen?

A.Lanmies kirjoitti:

...kun sotkeuduin tuohon Kartanonkoskeen. Josta muuten en muista toimistossa puhutun sanaakaan. Yksi uusi asuinalue jossain Vantaalla. Big deal.

Revoluutio katkaisee tradition ja avaa uuden tien, ehkä myös paremman ymmärryksen. Bauhaus ja funkis aiheuttivat revoluution. Kaikki "turha" karsittiin, vain funktion vaatima jätettiin. Siinä mylläkässä väritkin unohtuivat ja jäi vain valkoinen ja musta. Funkiksesta kehittyi modernismi (käsite on laajuudessaan hankala sen myönnän). Postmodernismi yritti revoluutiota mutta hävisi taistelun, ainakin Suomessa.

Niinpä me elämme edelleen modernismin aikaa, niin kauan kun jokin uusi tulee ja voittaa sen. Siihen voi mennä aikaa, koska valtaosa rakentamispäätöksiä tekevästä joukosta on teknokraatteja, insinöörejä, ekonomeja yms. Tällaisessa joukossa päätökset ovat rationaalisia ja raha ratkaisee. Muutosta ei ole näköpiirissä, ainakaan minä en sitä näe.

Vai voisiko ihmisten romantiikannälkä tuottaa sen muutoksen?

Lue lisää

Kirjoitus ei ole vastaus suoraan A.Lanmiehen kirjoitukseen tai hänen aloitukseensa. Se vain tuli tähän laitettua...

En ala nimeämään arkkitehtien virheitä, mutta uskallan silti moittia kyseistä koulukuntaa näköalattomuudesta. Heidän pitäisi olla ajanhermoilla, mutta valitettavan usein toistetaan samoja helppoja ratkaisuja. Kun riittävästi toistetaan samaa, se tylsistyttää.

Jokainen aikakausi on aina tullut tiensä päähän. Yleensä kyllästymisen kautta. Suunnittelussa pitäisi mielestäni tukeutua nykypäivänä ihmisen psykologian ja historian tuntemiseen. Yksittäisiä hienoja rakennuksia ja kiintopisteitä voidaan luoda, mutta kun jokin kiva elementti luodaan ja havaitaan myyväksi, aletaan herkästi toistamaan sitä liikaa. Esimerkkinä mainitsen rimoitukset joita tällä hetkellä käytetään useasti.
Mielestäni nykyarkkitehtien ja muotoilijoiden pitäisi huomata paremmin nykyaika ja suunnata suunnittelu muunneltavuuteen.
Arkkitehdit moittivat usein talotehtaiden pakettitaloja ja ymmärrän sen hyvin. Ne edustavat paljolti sitä mitä tarkoitan toistamisella, mutta samaan syyllistyvät arkkitehdit. Pienemmässä mittakaavassa tosin. Samoin talotehtaiden malleihin vaikuttaa teollinen tuotanto, joka varmasti asettaa tiettyjä kriteereitä tuotantoon ja suunnitteluun.

Vaikka itse en siis pidä yleisesti pakettitaloista, en ole montaa arkkitehdin hienoa luomusta omakotiasumiseen nähnyt. Julkisista rakennuksista pidän hienona esimerkiksi Kiasmaa, mutta jos niitä olisi kymmenen samanlaista, se olisi jo varsin rumaa.

Se mistä kukakin pitää, on paljon mainonnan, yleisen mielipiteen ja sisustus- ja rakennuslehtien tuotosta. Tuskin kukaan voi täysin irrottautua markkinoinnin luomista mielikuvista ja unelmista.
Samoin meihin vaikuttaa vanhempien, ystävien ja muiden mielipiteet. Joku voi olla aluksi ruma, mutta muovautuu ajatuksissa lopulta kauniiksi ja trendikkäiksi, kunnes kohtaa kyllästymisen.
Uskoisin että mitä monimuotoisempaa rakentaminen olisi, sitä viihtyisämpiä asunnot ja asuinalueet olisivat.
Esimerkkinä otan Kartanonkosken, jossa on jotakin perinteikästä ja ehkä jopa nostalgista ja eksootiikkaa. Se sykähdyttää ihmisiä, mutta kuten huomattu, ei suomalaisia arkkitehtejä. Itse pidin alueesta, sillä se poikkeaa tavanomaisesta. Aluetta ei ole piirretty tiukasti viivoittimella ja ajateltu ettei saa olla erilaisia taloja, vaan alue on jossakin määrin myös kerroksellinen.
Tästä suomalainen arkkitehti tai kaavoittaja ei pidä. Alueen jokaisen rakennusten tulisi olla samanlainen. Poikkeavuuksia ei hyväksytä, vaikka mielestäni juuri kerrostumat tuovat alueisiin niiden suolan. Yksi ikävä esimerkki tällaisesta on Turussa sijaitsevan Wikeströmin talon kohtalo.

Hupaisaa, kun arkkitehdin (tai heidän johdollaan jonkun alemman) pitää keksiä aina uutta. Vanhan Jugent-linnan viereen tulee sjoittaa "sokeripala" tai betonilaatikko.
Pohjois-Helsingissä Malmin sillan alta kulkiessa "hymyilyttää" pilaristo. Vanhat rautatiesillan pilarit olivat nelikulmaisia. Kun siltaa lisäraiteiden vuoksi jatkettiin, piti rakentaa pilarit, joissa on vinoneliöpoikkileikkaus.
Sitten sillan kylkeen rakennettiin bussiterminaali, jota kannattavat pyöreät pilarit.

Maiseman pilaamista se on, eikä mitään hyvää suunnittelua.
Pohjola-yhtiö oli viisas. Se ilmoitti arkkitehdille, että suunnittele mitä haluat, mutta käytät lisrakennuksissa samaa pilarijakoa ja elementtityyppiä kuin ensimmäisessä rakennuksessa oli käytetty. Nyt tontti on ehyt kokonaisuus.

Vai kultteja ja uskonkappaleita?... Sillälailla.


Muutama asia:

- Kyllä, arkkitehtuurissa nojataan sekä perinteeseen että ajan henkeen (myös hieman tulevaisuuteen katsoen). Näin tehdään kaikilla elämän osa-alueilla.

- Rehelliset rakenteet = yksinkertaisia, toimivia, edullisia. Mitä vikaa?

- Arkkitehti-lehti on marginaalissa. Vaikutteet ovat globaleeja internetin ja kansainvälisen lehdistön johdosta. Se siitä kultista ja valvonnasta.

Yleiseen keskusteluun liittyen: Arkkitehti on palveluammatti. Jos asiakas ei koe saavansa haluamaansa, hankkii hän toisen arkkitehdin. Lue: arkkitehdit ei suunnittele näitä kuuluisia "monumentteja itselleen". Suunnitelmia tehdään asiakaslähtöisesti.

arkkitehti kirjoitti:

Vai kultteja ja uskonkappaleita?... Sillälailla.


Muutama asia:

- Kyllä, arkkitehtuurissa nojataan sekä perinteeseen että ajan henkeen (myös hieman tulevaisuuteen katsoen). Näin tehdään kaikilla elämän osa-alueilla.

- Rehelliset rakenteet = yksinkertaisia, toimivia, edullisia. Mitä vikaa?

- Arkkitehti-lehti on marginaalissa. Vaikutteet ovat globaleeja internetin ja kansainvälisen lehdistön johdosta. Se siitä kultista ja valvonnasta.

Yleiseen keskusteluun liittyen: Arkkitehti on palveluammatti. Jos asiakas ei koe saavansa haluamaansa, hankkii hän toisen arkkitehdin. Lue: arkkitehdit ei suunnittele näitä kuuluisia "monumentteja itselleen". Suunnitelmia tehdään asiakaslähtöisesti.

Lue lisää

Ei nyt noin pienestä kannattaisi provosoitua. Jos olisit arkkitehti niin vastaisin väitteisiisi mutta nyt sijoitan ne Ö-mappiin, johon maallikkojen kiukuttelut kuuluvat.

"Modernismi pohjaa muutamiin "totuuksiin", mm funktionalismin perinteeseen, ajan hengen noudattamiseen ja rakenteiden rehellisyyteen. Nämä eivät ole totuuksia saatikka tiedettä. Siispä ne ovat uskonkappaleita. Ja uskonkappaleisiin uskovat ovat uskovaisia. "

Amen.

arkkitehti kirjoitti:

Vai kultteja ja uskonkappaleita?... Sillälailla.


Muutama asia:

- Kyllä, arkkitehtuurissa nojataan sekä perinteeseen että ajan henkeen (myös hieman tulevaisuuteen katsoen). Näin tehdään kaikilla elämän osa-alueilla.

- Rehelliset rakenteet = yksinkertaisia, toimivia, edullisia. Mitä vikaa?

- Arkkitehti-lehti on marginaalissa. Vaikutteet ovat globaleeja internetin ja kansainvälisen lehdistön johdosta. Se siitä kultista ja valvonnasta.

Yleiseen keskusteluun liittyen: Arkkitehti on palveluammatti. Jos asiakas ei koe saavansa haluamaansa, hankkii hän toisen arkkitehdin. Lue: arkkitehdit ei suunnittele näitä kuuluisia "monumentteja itselleen". Suunnitelmia tehdään asiakaslähtöisesti.

Lue lisää

olevansa niin oikeassa, ettei varmasti synny asiakaslähtöistä suunnitelmaa.

Taitaa ne arkkitehdit sittenkin olla vähän tyhmiä. Kuka viisas rakaentaisi tollasia raja-aitoja itselleen. Ei ainakaan maalaustaiteessa tollasta ole eikä kuvanveistossakaan eikä kai missään taiteessa. Ja mitä ihmettä on rehelliset rakenteet?

ihmettelen vaan kirjoitti:

Taitaa ne arkkitehdit sittenkin olla vähän tyhmiä. Kuka viisas rakaentaisi tollasia raja-aitoja itselleen. Ei ainakaan maalaustaiteessa tollasta ole eikä kuvanveistossakaan eikä kai missään taiteessa. Ja mitä ihmettä on rehelliset rakenteet?

Lue lisää

taiteessa sitten sinun mielestäsi kyse järjestä