Hei!
Olen ihan hämmästynyt, miten paljon meidän 1v 9kk tyttö on oppinut alle parissa kuukaudessa päiväkodissa! Pottailu on alkanut sujua paljon paremmin, joka kerta pottaan tulee jotakin, kun lapsen siihen istuttaa. Lapsi malttaa ällisyyttävän kärsivällisesti istua paikallaan ja kuunnella esim. satuja. Sanoja on tullut paljon lisää (meillä vähän hitaammin opittu nuo puhejutut..). Olen hämmästynyt myös siitä, että lapsi osaa ja haluaa syödä nyt itse, ja kykenee nukkumaan muiden kanssa samassa huoneessa. Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Minusta tuntuu, etten olisi itse pystynyt läheskään yhtä tehokkaasti opettamaan monia lapsen päiväkotiaikana oppimia asioita! Ja päiväkotia on takana vasta tuo 1,5kk!
Olen ihan hämmästynyt, miten paljon meidän 1v 9kk tyttö on oppinut alle parissa kuukaudessa päiväkodissa! Pottailu on alkanut sujua paljon paremmin, joka kerta pottaan tulee jotakin, kun lapsen siihen istuttaa. Lapsi malttaa ällisyyttävän kärsivällisesti istua paikallaan ja kuunnella esim. satuja. Sanoja on tullut paljon lisää (meillä vähän hitaammin opittu nuo puhejutut..). Olen hämmästynyt myös siitä, että lapsi osaa ja haluaa syödä nyt itse, ja kykenee nukkumaan muiden kanssa samassa huoneessa. Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Minusta tuntuu, etten olisi itse pystynyt läheskään yhtä tehokkaasti opettamaan monia lapsen päiväkotiaikana oppimia asioita! Ja päiväkotia on takana vasta tuo 1,5kk!
Vastaukset 16
Vanhimmat
oli 1v1kk, kun lähti hoitoon ja jo kahden viikon jälkeen oli se tilanne, et hänen piti saada syödä itse, eikä antanut enää syöttää.
Hyvin se kyllä sujuikin, eikä kyl juuri lainkaan oltu treenailtu tuota taitoa.
Mukava kuulla, että päiväkodista on teillä noin myönteisiä kokemuksia. Syitäkin voi muutaman tähän oppimisen tehostumiseen kertoa. Mallioppiminen on tehokkainta, kun lapsi saa katsoa toiselta lapselta mallia. Yleensähän nuoremmat sisaruksetkin oppivat kävelemään ja puhumaan esikoista nopeammin, koska matkii (tai ainakin yrittää matkia) jatkuvasti toisen puuhia. Ja toiseksi päiväkodissahan on töissä ammattikasvattajia. En yhtään halua väheksyä äitien ja isien kasvatustaitoja, mutta päiväkodin tädeillä voi olla 30 tai 40 vuoden kokemus alalta, joten onhan siinä pakkokin syntyä tuloksia! :)
....isolta osalta myös saman ryhmän sekä päiväkodin muille lapsille.
Ja päiväkotialan vastavalmistuneidenkaan taitoja ei pidä unohtaa.
Mukavaa, että tuot positiivisia asioita esiin päivähoidosta, yleensähän nämä vietit käsittelevät ongelmia. Kerrothan hyvät kokemuksesi myös ko. päiväkodin henkilökunnalle -ehkä olettekin jo jakaneet ilon lapsesi edistymisestä yhdesä.
Mukavaa syksyä!
Ihana kuulla, että teillä on alkanut päiväkotiaika noin hyvin!
Ihana kuulla, että vanhemmat ylipäänsä huomaavat, ymmärtävät ja arvostavat lasten päiväkodissa saamaa varhasikasvatusta ja -pedagogiikkaa.. Ettei päiväkotia nähdä vain päivähoitopaikkana, vaan myös lapselle mahdollisuutena oppia, kehittyä ja saada siihen asiantuntevaa tukea ja ohjausta!
Nuo ovat juuri niitä tärkeitä asioita, joita tuon ikäiset opettelevat ja oppivat. Opettaminen ei koske vain ns. akateemisia taitoja.
lapsi oppii jo sen takia että päiväkodissa on "pakko "pärjätä itse. Tädeillä ei ole aikaa koko ajan "paapoa",kun on niin paljon muitakin lapsia.
Oma äiti pitää herkästi "vauvana" eikä anna yrittää itse.Eikä millään pahana.. rakkaudesta sitä tehdään..
kamala kiire saada lapsista itsenäisiä ja osaavia ...parasta lapselle olisi saada kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa omaan tahtiin .Vauvojenkin pitää olla jo niin isoja :(
etteivät lapsi saa olla enään lapsi. Pitää osata ja osata. Leikkiin jää liian vähän aikaa. Se kun olisi niin tärkeätä lapsen elämässä.Lapset ovat sen takia nykyään hyvin rauhattomia.
Onko noissa aloittajan lapsen oppimissa asioissa jotain huolestuttavaa (potalle oppiminen, satujen kuunteleminen, keskittyminen, nukkuminen samassa huoneessa muiden kanssa jne.)???
Ei siitä leikkimisestäkään ole lapsen kehitykselle paljoa hyötyä, jos ei ole yhtään mietitty millainen on leikkiympäristö ja -virikkeet, ja jos sitä leikkiä ei kehitetä ja viedä eteenpäin. Tämä tietysti tapahtuu lapsen kehitystason tarpeiden mukaan.
Ikävä kyllä lapsi ei varmaankaan osaisi vielä kouluun mennessäänkään mennä potalle, jos aikuinen ei olisi häntä ohjannut, opettanut ja kannustanut siihen, tai uppoutua satujen maailmaan, jos sitä mahdollisuutta ei hänelle ikinä aikuinen olisi tarjonnut.
On helppoa antaa lasten "vain" leikkiä, viihtyväthän he niin. Mutta lapsi voi myös kehittyä leikkiessään (ja samalla myös pitää edelleen hauskaa). Se kuitenkin edellyttää vähän vaivannäköä kasvattajalta.
lapsensa oppineen uusia asioita pk:ssa eikä siinä mitään , jos pitää töissä käydä niin lapsella on oltava hotiopaikka ja hienoa on jos lapsi siellä viihtyy .
Mutta esim .mammalomalla olevat äidit jotka laittavat isomman lapsen ,olkoot vaikka vain 2v. laitokseen nimeltä päväkoti saamaan virikkeitä ja ammattikasvattajien "oppiin" ,niin minusta se on turhaa kiirehtimistä .Lapsi nauttisi enemmän kiireettömistä päivistä omassa kodissa .
kyllä kysymys lapsen perus"osaamisesta".Mutta ei siinäkään tarvitse "hosua". Kyllä lapsi oppii aikanaan ja vähitellen. Tiedän esimerkiksi mitä tapahtuu jos "hosuu" liika esim potalle menemisestä.
Joskus olemme toisten hoitajien kanssa nauranneet että vanhemmat haluavat että lapset olisivat vähintään insinöörejä viisivuotis syntymäpäivän menneessä.Kyllä aina on kiva jos lapsi oppii, mutta ei pitäisi "tyrkyttää" liikaa tietoa liian pienelle.
Mulla esimerkiksi pieni 2-vuotias hoitolapsi joka äiti ottaa mukaan ultraan että näkee missä se vauva on. Hyvä jos ei ota mukaan synnytykseen.Minusta tämä ei ole reilua pienelle.Ei niin pieni voi ymmärtää sellaista, jää vaan turhaan miettimään asioita.
Niin, tosiaankin hämmästelin vain, miten automaattisesti lapseni tuntuu oppivan asioita. Ainakin tuossa kyseisessä päiväkodissa lapsilla on aikaa leikkiä, tyttäreni esimerkiksi tuntuu hoitavan päivät pitkät nukkeja, toisinaan jatkaa sitä vielä kotonakin. Nyt on siis nukkevaihe..:) Toki välillä saamme kotiin "hienoja" piirrustuksia (osa tietysti menee myös kasvun kansioon), ja ulkona touhutaan kaikenlaista. Mielestäni lapseni kanssa ei päiväkodissakaan hosuta, vaan hän tuntuu nauttivan siitä, että saa tehdä koko ajan vähän edistyneempiä juttuja, kuten pukea ne mitä osaa jne. Itse asiassa lapsi alkaa olla jo aikamoisessa "minä itte"-vaiheessa, eikä aikuisen apu meinaa kelvatakaan!
Ja vielä sen verran, että kyllä minusta lastani myös sylitellään ja "vauvatellaankin" päiväkodissa. Anteeksi vain, mutta minä olen kyllä tyytyväinen lapseni päiväkotihoitoon. Jos en itse pysty lastani hoitaa, olen onnellinen, että lapseni on hyvässä ja välittävässä hoidossa!
muuta sanoa, kuin SYDÄMESTÄ TULEVA SUURI KIITOS päivähoitoväen puolesta!
Kiitos täältä myös positiivisesta palautteesta ! :)
Harmi vaan, että tähänkin ketjuun piti taas kaivaa sitä negatiivista, jota kuitenkin tällä palstalla jo muutenkin on riittämiin :(
Kiitos kuuluu kaikille keskustelijoille!
Alkuperäisen kirjoittajan kiiitokset eivät laimene sillä, että jotkut keskusteluun osallistuneet mainitsevat päiväkotiarjen tosiasioista, joita on kiire ja kiire sekä sijaispula.
Em. asiat eivät vanhempien silmiin asti yleensä näy ja toisaalta hyvä niin. Toisaalta olisi parempi, että päättäjät ja koko kansakunta tietäisi mikä on tämän päivän päivähoidon tila peittelemättömästi, käytännössä ja rehellisesti sanottuna, ilman mitään silmänkääntötemppuja.
Yhdyn kommentteihin, joissa kiitetään myönteisistä kokemuksista mainitsemista, useimmiten tällaisilla palstoilla kun tunnutaan vain valittavan päiväkodista ja erityisesti päivähoidon ammattilaisista. Totta on, että päivähoidossa on paljon kritisoitavaa (ryhmät ovat liian isoja, henkilökuntaa liian vähän, sijaisia vaikea saada...), mutta kuitenkin samanaikaisesti tiedän, että vanhemmat arvostavat päiväkotia ja päivähoidon ammattilaisia, koska kaikkien tutkimusten ja kyselyjen mukaan näin vain on.
Itse olen sitä mieltä, että oppiminen ja leikki eivät missään tapauksessa ole toisiaan poissulkevia asioita ja se, että lapsi oppii on lapselle itselleen ylpeyden aihe: "minä osaan!!"
Ajattelin itsekin ennen, että kamalaa, kun päiväkodissa pitää oppia niin aikaisin kaikkea, mutta nyt kun olen valmistunut lastentarhanopettajaksi ja nähnyt useampia päiväkoteja ymmärrän, että oppiminen on todella automaattista ja lapsia ei esimerkiksi pakoteta opettelemaan syömään. Lapsille on ominaista halu oppia ja oppiminen todella tapahtuu automaattisesti.
Haluan myös korostaa tässä sitä, että oppimista tapahtuu hyvin paljon leikin kautta. Leikkiä ja oppimista ei oikeastaan voida edes erottaa toisistaan. Toki ne ovat erillisiäkin toimintoja, mutta ne molemmat kuuluvat luonnollisina asioina lapsen maailmaan, joten lapset eivät todellakaan kärsi siitä, että oppivat jotakin uutta.