Cindyn ja Annien seikkailut ensimmäinen osa!

Togepi kirjoitti:

Minä olen lueskellut näitä tarinoita jo jonkin
verran ja innostuin itsekkin kirjoittelemaan
näitä tarinoita. Hauskoja lukuhetkiä, osa 1
alkaa!

Cindy hieroi silmään aamukuudelta, ja voivotteli,
että miksi kello oli soinut niin varhain?
Cindy kohautti olkapäitään ja pisti päänsä
tyynyyn. Hetken päästä hän havahtui äidin
huutoon:
”Cindy!! Tule nyt pian syömään ettet myöhästy!”
Cindy aikoi kysyä, että miksi oikein pitäisi
nousta kello 6 aamulla, mutta sitten hän muisti
jotakin hyvin tärkeää kun hän näki lempi
pokemoninsa julisteen seinällä:
Chikoritan. ”Hitsi Chikorita! Mun on ehdittävä
sinne!” Cindy ponkaisi sängystä
ja sanoi: ”Jee mä saan Chikoritan!
Jippii!!” ”Cindy tämä on viimeinen kerta kun
huudan sinulle: Alakertaan sieltä ja vähän
äkkiä!” Cindyn äiti oli hiukan hermostunut sillä
välin kun Cindy oli unelmoinut uudesta
Pokemonistaan. Cindy kolisteli portaat alas ja
syöksyi keittiöön ja äiti tokaisi: ”No jo oli
aikakin. Mikäs meidän Pokemonkouluttajaa
viivytti?” Cindy ei vastannut vaan teki
pikaisesti itselleen voileipiä ja kysyi
äidiltä: ”Kuule äiti... Saisinkohan minä mennä
hakemaan Chikoritan jo nyt?” Äiti
naurahti: ”Cindy kulta, malta mielesi. Ja
muistakkin ettet pety jos et saakkaan Chikoritaa.
Se ei ole lainkaan varmaa”, ”Niin, sitä
pelkäänkin”, Cindy ajatteli mielessään.

Kun Cindy oli hyvästellyt äidin ja lähtenyt
kävelemään kohti Professori Elmin laboratoriota,
hänen mieltään vaivasi se, että saisiko hän
Chikoritaa? ”Tämä se on”, Cindy sanoi kun oli
prof. Elmin talon ovella. Cindy käänsi hitaasti
kahvaa ja kun ovi oli auki niin hän näki suoraan
edessään pöydän ja siinä oli kaksi pokepalloa.
Cindy nielaisi. Yksi palloista oli kadonnut. Se
tarkoitti sitä, että 50% mahdollisuudella se oli
ollut Chikoritan pallo. ”No mutta! Tervetuloa,
tervetuloa! Käy sisään tyttöseni. En minä pure!”
Cindy havahtui prof. Elmin matalaan
ääneen. ”Huomenta!” Cindy sanoi yhtäkkiä kun
prof. Elm työnsi päänsä esiin nurkan takaa. Cindy
käveli prof. Elmin perässä pöydän ääreen minkä
päällä nuo kaksi pokepalloa olivat. Professori
kysyi: ”Sinä olet varmaan tuleva
Pokemonkouluttaja. Eikö niin?” Cindy
nyökkäsi: ”Joo, mitkä Pokemonit ovat jäljellä?”
Cindy kysyi ja osoitti pokepalloja. Professori
naurahti: ”Vai niin. Sinä haluat näköjään mennä
suoraan asiaan. Vai? No, Äsken eräs poika kävi
hakemassa Cyndaquilin ja jäljellä ovat Totodile
ja Chikorita”,
”Hienoa minä haluaisin Chikor...” ”Top, top eipäs
hätäillä. Minun pitää ensin antaa sinulle pari
juttua mitä tarvitset matkallasi”, Professori
kääntyi ja otti viereiseltä pöydältä jotakin.
Cindy tiesi vain, että hän antoi tusinan
pokepalloja ja... ”Mikä tuo on?” Cindy kysyi ja
osoitti Pokedexiä. ”Tämä vai? No se on Pokedex
ja...” ”Ai niin nythän minä muistan...” Cindy
punastui.
”Kerrankos unohtaa.”, Professori tokaisi. ”No
tässä ovat sinun Pokedexisi ja pokepallosi, nyt
on ensimmäisen pokemonisi vuoro”, Cindyn sydän
hypähti. Nyt hän saisi Chikoritan mitä oli
toivonut 5-vuotta. ”Saanko minä...” Cindy
viittasi pallojen suuntaan. ”Kyllä”, Professori
sanoi rauhallisesti.
Cindy käveli innoissaan pallojen luo ja katsoi
palloja. Toisessa luki Chikorita ja toisessa
Totodile.
”Minä otan tämän”, Cindy sanoi ja otti Chikoritan
pokepallon. ”Chikoritan? Hyvä valinta, sillä
Chikorita sopii kuin valettu vasta alkavalle
Pokemonkouluttajalle”, Cindy hymyili ja
käski: ”Tule ulos Chikorita!” pallo aukesi ja
valonsäde syttyi. Säteen kadottua esiin tuli
pieni Chikorita.
”Voi kuinka söpö”, Cindy huokaisi. ”No, onnea
matkallesi”, professori sanoi. ”Kiitos”,
Cindy otti Chikoritan syliinsä ja lähti
kävelemään kohti ovea.

Kun Cindy oli avaamassa ovea se pamautettiin päin
hänen naamaansa. ”AI!!” Cindy kirkaisi.
”Anteeksi kauheasti! Ei ollut tarkoitus”, vieras
tyttö auttoi hänet pystyyn. Chikorita oli vaston
varaisesti hypännyt pois Cindyn sylistä ja
juossut pöydän alle. ”No ei se mitään”, Cindy
sanoi ja piteli otsaansa. ”Anteeksi vielä kerran
ja muuten, minä olen Annie entä sinä?” ”Cindy.
Mitä sinä täällä teet?” ”No, minä tulin hakemaan
professorilta Pokemonia ja Pokedexiä. Olen
nimittäin lähdössä Pokemon matkalle”, Annie
katsoi Cindyn selän taakse: ”Sinä olet näköjään
valinnut Chikoritan. Mikä Pokemon on jäljellä?”
Annie katsoi huolestuneesti yksinäistä pokepalloa.
”Totodile. Minäkin olen muuten lähdössä.” Cindy
kertoi. ”Kiva! Sittenhän me voitaisiin mennä yhtä
matkaa Violet Cityyn. Vai onko sulla
aikaa?” ”Tottahan toki”, Cindy ja Annie menivät
prof. Elmin luo ja professori antoi myös Annielle
pokepallot, Pokedexin sekä Totodilen.

”Aivan mahtavaa! Minulla on Chikorita!” Cindy
iloitsi. ”Ja minulla Totodile! Se on mun lempi
Pokemon kaiken lisäksi. Mä pelkäsin, että mä en
ehtisi professori Elmin luo ennen kuin Totodile
on viety!” Annie riemuitsi Cindyn vierellä. ”Nyt
silmä tarkkana Annie! Täällä voi olla villejä
Pokemoneja!” Cindy sanoi ja alkoi tutkia
nurmikoita.

”Hei tuolla on Spearow!” Cindy huudahti ja
osoitti kiukkuista Spearowia.
Annie käännähti ja tokaisi: ”Sinulla kävi tuuri!”
”Matkaan Chikorita!”Cindy heittin pallon ja
Chikorita tuli esiin. ”Chikorita tee
viiltolehti!” Chikorita totteli emäntänsä käskyä
ja teki viiltolehden, vaan se ei väsyttänyt
lainkaan Spearowia joka tuli vielä enemmän
kiukkuisemmaksi äsken.
”Häh?” Cindy ei tajunnut miksi Spearow ei edes
näyttänyt väsyvän. ”Hmm... Chikorita tee taas
viiltolehti!” ”Chikorita totteli, mutta
viiltolehden jälkeen Spearow viimeisillä
voimillaan nokkaisi Chikoritaa. Sitten Spearow
luovutti. Se ei jaksanut enää, pieni kiukkuinen
lintu lysähti maahan. ”Jee! Hyvä Chikorita! Ja
nyt, matkaan pokep...”
Cindy oli jo valmis heittämään pokepallon, mutta
sitten vieras pokepallo lensi ilmassa. Cindy ei
ehtinyt nähdä mitään muuta kuin, että Spearow
meni sisään palloon eikä tullut enää ulos. ”
Kuka, mitä, miksi?” Cindy kyseli. ”Kiitos”,
kuului pojan ääni puun takaa. ”Ei tarvinnut edes
sormea nostaa, että olisin saanut tämän
Spearowin”, poika tuli esiin puun takaa ja
katseli Spearowin pokepalloa. ”Sinä röyhkimys...
Se oli minun!!” Cindy raivosi. ”Kukas sinä olet?”
Annie kysyi ja oli myös vihainen Cindyn Spearowin
takia. ”Peter. ”Ja sinä olet Cinni ja sinä Annu”,
poika sanoi ja alkoi hekottaa. ”Se on Cindy ja
Annie!!!” tytöt sanoivat yhteen ääneen. ”No,
rakkaat vastustajani. Olette aika surkeita
kouluttajia. ette edes huomanneet sitä Pinecoa
joka roikkui puussa”, ”Seurasitko sinä meitä!!”
Cindy olisi halunnut kumauttaa Peteriä päähän,
mutta Annie piti häntä paidasta kiinni jottei hän
päässyt käsiksi Peteriin.’
”Älä välitä hänestä. Ei hänellä kuitenkaan ole
Pinecoa”, Annie rauhoitteli Cindyä.
”Hah! Vai ei ole! Pineco, Spearow ja Cyndaquil
kaikki ulos!” Valonsäteet syttyivät kun Peterin
pokemonit tulivat ulos pokepallostaan. Sinä olet
siis... Se poika...”
Annie aloitti. ”Joka oli ensimmäinen matkaan
lähtevä ja pätevä kouluttaja. No, mulla ei oo
aikaa teidän marttojen löpinöihin, sillä mun
pitää lähteä Violet Cityyn. Moido! Ja ensi
kerralla otetaan ottelu jos te pysytte mun
vauhdissa”, Peter katosi metsään ja Cindy ja
Annie kuulivat kauan hänen imelän hekotuksen.

”Sen hekotus kaikuu vieläkin mun korvissa.” Annie
päivitteli ja katsoi ympärilleen sitä varalta jos
Peter olisi lähellä. ”Se oli mun Spearow!” Cindyä
harmitti vieläkin.
”Mä tiedän, mutta eiköhän niitä tule ja mene ylt
ympäriinsä” Annie lohdutti.
”No jos aiotaan ehtiä ennen sitä ääliötä Violet
Cityyn niin pannaan juoksuksi!”
Näin uudet ystävämme Cindy ja Annie jatkavat
matkaansa kohti Violet Cityä.

Jatkuu............

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä