Mä oon korviani myöten ihastunu!
Löysin chatista mukavan miehen, juteltiin pari päivää ja sitten tavattiin. Oli tosi upee tyyppi kaikinpuolin, oli mun luona yötä. Välimatkaa meijän välillä on 200km, ei tunnu tällähetkellä paljolta, mut kokemusta on kaukosuhteesta( välimatkaa oli 400km, juttu kesti 1,5v, välimatka suuri syy eroon).
Oon menossa tän miehen luo viikonloppuna!
Se on kolmivuorotyössä ja mä päivätyössä, tuleekohan tästä mitään!
Löysin chatista mukavan miehen, juteltiin pari päivää ja sitten tavattiin. Oli tosi upee tyyppi kaikinpuolin, oli mun luona yötä. Välimatkaa meijän välillä on 200km, ei tunnu tällähetkellä paljolta, mut kokemusta on kaukosuhteesta( välimatkaa oli 400km, juttu kesti 1,5v, välimatka suuri syy eroon).
Oon menossa tän miehen luo viikonloppuna!
Se on kolmivuorotyössä ja mä päivätyössä, tuleekohan tästä mitään!
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos on tullakseen. Eihän suhteesta välttämättä tuu mitään vaikka ei oiskaan kaukosuhde. Ei se välimatka ole suhteen esteenä jos suhde on hyvä ja se toimii. Minulla ja nykyisellä kihlatullani oli yhdessä vaiheessa noin vuoden verran kaukosuhde. Ja ihan hyvin meni/menee. Ikävähän se on aina kova tietysti :(
Lähde mukaan ilman mitään ennakkoluuloja. Itellä tällä hetkellä välimatkaa 2800 km. Suhde joko toimii tai sitten ei. Pitkä välimatka pitää useimiten suhteen virkeänä ja pientä sähköä ilmassa. Henkilöt ne ongelmat luo eikä välimatka! Tsemppiä sulle ja onnea suhteelle!!
... että välimatka pitää vaan suhteen virkeänä, niin väitän muuta. Olen seurustellut nyt reilut 4-vuotta, joista yhden ollut kihloissa. Asuimme avomieheni kanssa ensin samassa kaupungissa, josta muutimme seuraavaan, josta taas mieheni muutti 700 kilometrin päähän töiden perässä. Olin välissä yhden kesän samalla paikkakunnalla, jonka jälkeen taas palasin opiskelujen perässä takaisin kauas. Koko ajan uskottelimme itsellemme ja toisillemme, että suhde jaksaa hyvin, jos on kunnossa. Viimeistään tänä vappuna tapahtuneen episodin jälkeen (ei tapahtunut mitään fyysistä pettämistä) olemme myöntäneet, että suhde ei voi olla kunnossa, jos pystyy asumaan läh4es jatkuvasti erossa rakaastaan. Joko siitä ei välitä tarpeeksi tai sitten jotain muuta.
Sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä" ei kyllä mulla ainakaan pidä paikkaansa, mutta en suosittele kellekkään pitkää erossa oloa. Pidemmän päälle asiat vaan kasaantuu eikä kellään ole enää hyvä olla.
Onneksi tämä erossaolo loppuu noin viikon päästä, jolloin pääsemme saman katon alle.
Nii, voithan toki koittaa ensin kaukosuhdetta, mutta jos siitä tulee oikeaa rakkautta (kuten meilä) niin kauaa ei välimatka ole hyväksi.
kyllä kaukosuhteet toimii, jos uskoo todella siihen miksi ollaan suhteessa. itse olen juuri aloittamassa suhdetta ja meillä on välimatkaa n.100 km.. olemme yhdessä vloput ja muut lomat ja yms. on totta, että ikävä painaa, mutta olemme yhteydessä päivittäin, niin se helpottaa hieman ikävää, mutta ei poista sitä. suhde toimii paremmin näin.. ainakin minusta. ja olemme harkinneet yhteenmuuttamista, mutta joskus sitten myöhemmin. tsemppiä sulle..=)
Kiitti positiivisista viesteistä!
Se on menoa nyt! Suunnitellaan yhteistä matkaa elokuuksi! Ja viikonloput ollaan yhdessä!