Moro, onko kellään muulla yliopistossa opiskelevalla sellainen tunne, että ei ole niin hirveän älykäs vaikka siellä yliopistossa opiskeleekin. En pidä itseäni minään älykkönä, (en tosin tyhjäpäisenäkään)mutta pärjään opinnoissa kuitenkin ihan hyvin ( tulokset yleensä keskitasoa, joskus parempia joskus huonompia.) Töitä tämän "menestyksen" eteen teen suunnilleen samanverran kuin opiskellessani aiemmin ammatillisessakoulutuksessa. Eli tulee siis mieleen, että eihän yliopistossa opiskellakseen tarvitse niin kauhean fiksu edes olla, kun itsekin siellä pärjään.
En siis todellakaan tarkoita tässä halveerata itseni tai ketään muutakaan, mutta olen hämmästynyt siitä kuinka helposti opiskelussa kuitenkin tälläinen normijärjellä varustettukin pärjää. Ennakko odotukset opiskelusta olivat jotain ihan muuta, kuvittelin että kaikki muut ovat paaaljooon viisaampia kuin minä, mutta ilokseni olen todennut, että eivät välttämättä olekaan.
En siis todellakaan tarkoita tässä halveerata itseni tai ketään muutakaan, mutta olen hämmästynyt siitä kuinka helposti opiskelussa kuitenkin tälläinen normijärjellä varustettukin pärjää. Ennakko odotukset opiskelusta olivat jotain ihan muuta, kuvittelin että kaikki muut ovat paaaljooon viisaampia kuin minä, mutta ilokseni olen todennut, että eivät välttämättä olekaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se nyt niin hirveästi, jos muistelee jotain tenttikirjasta ja keksii loput omasta päästä. Hyvin toimii.
Yliopistossa on valtavasti eroa eri tieteenalojen välillä. Joitain humanistisia aineita pystyy normaalijärkinen henkilö tenttimään lukemalla tenttikirjasta sisällysluettelon läpi, kun taas esimerkiksi matematiikan, fysiikan tai teoreettisen fysiikan kurssien eteen joutuu todella tekemään töitä. Kurssit saattavat myös vaikeutua opintojen edetessä - olet ehkä huomannutkin, että opintoja on ryhmitelty yleisopintoihin, perusopintoihin, aineopintoihin ja syventäviin opintoihin.
Opiskelu on myös huomattavan paljon helpompaa, jos oma aivokapasiteetti riittää tiedon soveltamiseen ja itsenäiseen päättelyyn. Kävin itse tenttimässä erään teoriakurssin, ja tenttikysymyksien joukossa oli sitten yksi, johon liittyvästä asiasta en muistanut juuri pätkääkään, ainoastaan pari irtonaista pointtia. Järkeilin kuitenkin kysymykseen vastauksen tenttikirjassa aiemmin esitettyjen teorioiden pohjalta. Ei se nyt varmaan ihan täysin oikein mennyt, jos ei täysin väärinkään, mutta siitä huolimatta tentistä rapsahti arvosanaksi 4/5.
Koska suomen väestö on pieni ja sen älykkyysjakauma ei poikkea muusta Euroopasta ja toisaalta yliopisto- ja amk-paikkoja on erittäin runsaasti väestöön nähden, on selvää, että opinnoissa menestyy erittäin hyvin normaaliälyllä, jos vähänkään vaivautuu tekemään työtä opintojen eteen. Normaalia suurempi älykkyys taas vaikuttaa siten, että opintoihin ei juuri tarvitse panostaa, vaan voi paneutua aivan muihin puuhiin, opinnot menevät sitten siinä sivussa.
Mutta kuten täällä joku jo totesi, kurssit vaikeutuvat opintojen kuluessa. Toisaalta useimpien opiskelutaidot paranevat vielä nopeammin, joten loppukurssit menevät yleensä kevyesti. Voin kuitenkin kokemuksesta vakuuttaa, että opintouran jatkuessa jokaiselle tulee eteen se hetki, että asioihin on perehdyttävä aivan tosissaan. Joillekin tämä voi tulla eteen perusopinnoissa, joillekin tieteellisissä jatko-opinnoissa ja joillekin vasta väitöskirjavaiheessa, mutta jokaiselle tämä hetki kyllä tulee vastaan.
Alat ovat niin erilaisia, että ei niistä oikein voi mitään yleistä sanoa. Eri aloilla edellytetään aivan erilaisia kykyjä. Seuraavilla aloilla esimerkiksi on aivan erilaisia tenttikysymyksiä: matematiikka, historia ja biologia. On myös aivan eri asia kirjoittaa näissä aineissa tutkielma.
Henkilökohtaisesti joidenkin alojen opiskelu ei vaikuta juuri aivoja rassaavan, kun taas toisilla aloilla jo perusopinnoissa on vaikeita asioita. Kuten edellinen kirjoittaja totesi, niin jokaisella alalla kuitenkin tarpeeksi syvälle mentäessä tulevat rajat vastaan. Tieteessä kun ei koskaan saada valmista aikaan.
Yleensä ottaen tenttien läpäiseminen ei kovin hurjia älynlahjoja edellytä. Se, että kehittää jotain oivaltavaa tutkielmaansa, joka kiinnostaa muitakin, on jo aivan toinen juttu. Yliopistotutkinnon voi suorittaa ilman mainittavia älynlahjoja, mutta merkittävä tutkijanura edellyttää jo enemmän.
No onhan yliopistoissa niitäkin aloja, joilla saa oikein tosissaan pinnistellä
päästäkseen tenteistä läpi, mutta eihän keskiverto opiskelija
siellä mikään nero ole. Kyllä siellä pärjää ihan normaaliälyinen
ihminen, jos on motivaatio kohdallaan, eikö ihan väärällä alalla
ole. Minusta kyse onkin paljolti siitä, että löytää sen alan, jossa
vaaditaan niitä lahjoja joita itseltä löytyy. Monellahan on niin,
että joku juttu sujuu vaikka silmät kiinni, mutta toinen asia
ei aukea sitten millään.
Ehkä joskus lukioaikana saa hiukan väärän kuvan yliopistosta. Ei se
sentään mikään yli-ihmisten paikka ole. Kun itse sai paperit
kouraan, niin kyllä siinä vähän sellainen olo tuli, että "Tässäkö
tämä nyt sitten oli?" Neroksi ei ole koskaan väitetty enkä ole
itseäni sellaiseksi tuntenut, mutta kyllä sieltä siltyi ihan hyviä
arvosanoja irtosi.
Se on tietysti eri asia, että osaako niitä oppimiaan asioita
oikeasti hyödyntää työelämässä. Huippupaperitkaan eivät auta, jos niitä
tietoja ei osaa soveltaa.