Minä olen jo aikoja tiennyt omista ongelmistani mutta viime aikoina olen huomannut, että on ollut yhä vaikeampi jatkaa huonojen hetkien jälkeen. Ajatukset tuntuvat sumentuneen jo selvästi eikä mikään tunnu enää entiseltä.
Pystyykö kukaan sanomaan voiko lopullinen romahdus todellakin yllättää?
Tähän mennessä aina olen voinut järkeillä itseni ulos tilanteesta, mutta joskus se on vain kuin kohtaus joka ottaa hallinan voimakkaastikkin.
Pystyykö kukaan sanomaan voiko lopullinen romahdus todellakin yllättää?
Tähän mennessä aina olen voinut järkeillä itseni ulos tilanteesta, mutta joskus se on vain kuin kohtaus joka ottaa hallinan voimakkaastikkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Auttaessasi itse itseäsi valoisaan päin,niin varmaan selviydyt lääkkein tai ilman,yhteiskuntakelpoisena.
avaus etten oikein tiedosta mitä itseasiassa kysyt.
Mutta jos yhä vaikeampi elää ja selvitä ongelmista , näkisin että mitä nopeammin lähdet oikaisemaan vaikka terapian kanssa sen paremmat saat tulokset. Olen sitä mieltä että sairaudessa tai vaivassa kuin vaivassa on aina nopeus valttia. Mitä huonommaksi tila menee niin sen hitaammaksi muodostuu toipuminen. Ja tuosta yhteiskuntakelpoisuudesta joka vastauksena tuli sinulle jo, sanoisin että kaikki tahtoo olla "kelvollisia", mutta ehkä sanaa tulisi muuttaa terveempään suuntaan ? Se kuulostaa ainakin minun korvaani tökeröltä. Meillä ja muualla kelpuutetaan mukaan myös sairastuneet siten että heitä tuetaan ja autetaan .
...tuolla hyvin ja kiteytetysti ilmaisemallasi luonnehdinnalla itsestäsi. Samaistuin hyvin, koska itse koen samoin.
Sanot "yhä vaikeampi jatkaa..." ja "mikään ei tunnu entiseltä". Tämmöistä minäkin koen ja olen itseni suhteen huolissani ja peloissani. Minäkin ns. luotan itseeni, että järkeilemällä 'tulen ulos tilanteesta' ja paremmat päivät saan taas joksikin aikaa.
Kirjoitat, että "joskus se on vain kuin kohtaus joka ottaa hallinan voimakkaastikkin". Hyvin kuvattu. Semmoinen hallinnan menettämisen tunne, pysyvästikin, tulee minullekin pelottavasti mieleen. Entäs sitten? Kuka auttaa ja kuka valvoo, jollen itse ymmärrä tai osaa tai jaksa jotakin. Epävarmuus rassaa taas sitten niin, että on stressaantunut ja paniikinomainen olo.
Ymmärrän hyvin jo vastanneiden ajatukset, nekin viisaita. Apua pitäisi hakea. Minä olen apua hakenut ja todella saanut. Tuntuu vain, etten osaa enää edes asiaani kertoa ja koen avuttomuutta, että mihin tästä nyt lähtisi ja edes mihin pääsisi. - Okay, minäkin otan onkeeni, että apua on lähdettävä hakemaan. Minulla jo ssri-lääkityskin menee, mutta silti tämä elämäni kokonaisuus oireineen huolettaa minua. Tehtäväkseni varmastikin jää: mene kertomaan huolesi oikeaan osoitteeseen ja anna heidän ajatella ja kysellä ja tutkia ja miettiä, mitä minulle tai minun tulisi tehdä.
En usko, että just 'valehtelet itsellesi'. Käytät vain puolustusmekanismejasi ja pyrit elämään ns. normaalisti mukana. Minuakin on aina hurjasti auttanut järkeily ("järkeistäminen") ja tilanteen analysointi (mistä nyt johtuu ja sillei). Itsekään en tiedä, miten pitkälle näin pärjään. Olen sitä mieltä, että kyllä ns. romahduskin voi tulla. En tiedä miten äkisti, mutta just niin, että ei enää ihan ymmärrä elämänsä realiteetteja ja sitä, mitä tulisi tehdä. Se on turvaton olo, ei, kuules, mennä siihen?!
Minulla on vuosien mittaan kokemus, että jatkuva stressi, epävarmuus, paniikinomainen tunne, itseluottamuksen ja identiteettini heikentyminen tosiaan "sumentaa" niinku pääkoppaa. Masennus ja ahdistushan sinänsä myös tekee sen, ettei mikään tunnu miltään ja sillei. - Yhteenvetona mietin: kannattaisi mennä jonnekin puhumaan edes se, mitä tähän olemme kirjoittaneet. Tsemppiä sinulle - ja viisautta seuraaviin askeliin!
Mtkl kuntoutuskursseille voi päästä kuka tahansa, eläketilanteesta riippumatta?
Ja kaikkia muita kursseja on olemassa, joissa keskustellaan näistä omantunnon/ tuntemus asioista.
Näitä olisi hyvä käydä jokaisen työssä olevankin aina silloin tällöin, että pysyisi jalat maassa?
eikä ottaisi turhaa stressiä, eikä rasittaisi itseään turhilla (mikä on turhaa, mikä ei?)
Mars> loman hakuun HETI? > Toiv. kuntoutunut.
http://www.mtkl.fi/fin/tapahtumakalenteri/?Class=6
Hei kiitos tiedosta !
Minä tarvitsen justiinsa tuollaista jotakin, NYT! Niin se on, että ensinnäkin on 'ihan tyhmää' olla itsekseen tämmöisten kysymysten kanssa. Vaikea mun on uskoa, että itte paljostikaan tietäisin tilani ja tulevaisuuteni näkymät/mahdollisuudet OIKEIN. - Arvokkaat tiedon annoit, otan selvää...
Oli mukava lukea jonkun toisen ajatuksia asiasta. Sain tästä vähän vertailun kohdetta omaan tilanteeni pohdiskeluun.
Välillä ärsyttää kun tuntuu että tulee liikaakin pyöriteltyä kaikenlaista mielessään. Tavallaan olisi niin hienoa jos vain vois sammuttaa ajatukset ja tunteet ja vain "suorittaa" tätä elämää.