Noista tarinoista..

~Espeon~ kirjoitti:

Tälle sivulle on viimeaikoina putkahdellut paljon
tarinoita, ja suosittujakin ne näyttävät olevan,
joten päättipä ~Espeon~ -tätikin (*köhh* ;) antaa
pienen näytteen kirjoitustyylistään.. Mitään
romaania en tähän ala väsäämään, mutta pikku
pätkän tarinaa kuitenkin aikanne kuluksi
kirjoittelen..


Dana kurkisteli oviaukolla. Kuinka turhauttavaa!
Väistyisi nyt.. Äidin hahmo peitti koko
näkyvyyden niin, että Dana näki vain Diannen
jalan. Dianne oli äidin Houndoom. Hyvin
ystävällinen vaarallisesta ulkonäöstään
huolimatta. Dana nousi varpailleen ja kurkotteli
nähdäkseen jotakin. Voi kunpa äiti vain väistäisi
hieman..

Vihadoin äiti tuli Danan luo, mutta vastoin tämän
odotuksia, työnsikin hellästi Danan hieman
kauemmas ja sulki oven.
"Noin. Sen täytyy levätä, ymmärräthän?", äiti
sanoi hymyillen. Tottakai Dana ymmärsi.
Odottaminen vain oli niin kovin vaikeaa.
"No, voit mennä kohta katsomaan jos haluat, mutta
vasta kun sanon." Äiti lähti keittiöön jättäen
innostuneen Danan kurkkimaan ovenraosta.

Ovenraosta näkyi vain kapea kiila huonetta. Dana
näki Diannen, joka oli käpertynyt kerälle pienten
harmaiden palleroiden ympärille. Pennut! Voi
kuinka hän muka voisi odottaa? Dana työnsi oven
hiljaa auki ja hiipi hieman lähemmäs. Dianne vain
nosti hieman katsettaan, muttei tehnyt
elettäkään; jatkoi vain pentujen nuolemista. Dana
istui vähän matkan päähän ja katseli pieniä
Houndoureja. Kuinka suloisia ne olivatkaan. Niitä
oli neljä, Dana laski. Yksi oli hieman muita
vaaleampi. Osittain lähes valkea. Hän katseli
lumoutuneena pentuja. Yksi niistä olisi hänen.
Kuinka ihanaa! Oma Houndour, vihdoinkin. Danan
suurin toive oli juuri toteutumassa, eikä hän
voinut pidätellä innostunutta naurahdusta, joka
sai Diannen nostamaan kummastuneesti katseensa.

Iloinen nauru kaikui olohuoneesta. Lara ei olisi
millään kehdannut keskeyttää tyttärensä ja neljän
pennun leikkejä, mutta oli vihdoin tullut päivä,
jota Dana ja Dianne olivat surullisena odottaneet.
"Dana. Tässä on neiti Wells", Lara viittasi
takanaan tulevaan naiseen. Neiti Wells kyykistyi
pentujen viereen ja hymyili niille. Dianne painoi
sohvalla kuononsa tassuihin inahtaen. Lara katsoi
onnettomana, kun Dana purskahti itkuun ja puristi
oman pentunsa rintaansa vasten.
"Älä sure, kultapieni", Lara sanoi rientäen
halaamaan tytärtään. "Tiedät, ettemme voi millään
pitää kaikkia ja neiti Wells voi antaa niille
hyvän kodin." Sillä aikaa neiti Wells oli
poiminut kolme pennuista syliinsä ja noussut
seisomaan.
"Kiitos paljon, Lara. Tiedät että pidän niistä
hyvää huolta."

Dana rapsutti vieressään seisovaa Diannea ja
puristi pikku Houndouriaan lujemmin rintaansa
vasten. Oli vaikeaa katsoa, kun äiti ulkona
hyvästeli neiti Wellsin ja pennut. Kun auto
huristi pois näkyvistä, Dana pystyi näkemään,
kuinka Diannen silmissä välähti suru, mutta
sitten se tassutteli eteiseen äitiä vastaan.
Olihan sillä sentään vielä yksi pentu. Yksi, joka
oli hyvässä hoidossa Danalla. Yksi, josta se
aikanaan näkisi kasvavan kauniin Houndoomin.
Aivan kuten se itse..

Noin.. Siinä se. Pikkuinen tarina. Hope ya
enjoyed it! :) Jatkoahan ei ole tulossa, olipahan
vain tällainen pieni näyte kirjoitustyylistäni..

~Espeon~

[email protected]

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä