???
Mitä mieltä olette hymiöistä?
Mover
17856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
missä niitä käyttää. C:)
voi käyttää, missä ei?
missä sanomansa perille meno vaatisi kohtuuttomia ponnisteluja ilman hymiön käyttöä.
tavallaan - alat piirtää, kun et enää keksi, kuinka kirjoittaa?
Nettikeskustelussa on usein kysymys tärkeämmistä asioista, kuin kielellisen lahjakkuutensa esille tuomisesta. Joskus kantansa perille saattaminen diplomaattisesti hymiöiden avulla on järkevämpää kuin kantansa kertomatta jättäminen. Diplomatiassa ihmisten välillä, kasvojen ilmeillä on tunnettua suurempi merkitys.
Tottakai kirjoittamalla on mahdollista päästä samaan, mutta entä jos kirjoittamisesta jää se diplomatian osuus kokonaan pois resurssien puutteen johdosta? Ei näillä palstoilla suurin pula ole kielellisten resurssien pula vaan ajallisten. Muista, että mitä lyhyemmmin (kiellellisesti kehittyneemmin, jos haluat ajatella niin) asiasi täällä esität, sitä varmemmin tarkoitusperäsi ymmärretään väärin ja useimmiten vielä tahallisesti.
Joskus tarkoitusperä voi pyhittää kirjallisesti vähemmän ansiokkaan hymiöiden käytön (ja kaiken muunkin kielellisesti ansiokkaan).-Tosin juuri tämä palsta ei taida olla paras esimerkki asiasta.
On olemassa vielä lyhyiden viestien nettihuumorin osa-alue.Ilman hymiöitä kyseinen katoaisi ja maailma ei siitä hauskemmaksi ainakaan muuttuisi.
Alla on kantani myös hymiöiden käytöstä kiellellisenä tehokeinona.Tosin persoonansa tuominen esiin hymiöiden avulla vaatii jo hyvää kirjoittajaa.
Olen samaa mieltä siinä, että tavallisessa arkiviestinnässä tarkoitus saa pyhittää keinot. Siinä, etten itse ole kertaakaan käyttänyt minkäänlaista hymiötä, ei ole kyllä pakkomiellettä taitojeni esiin tuomiseen. Ne ovat vain minulle sen verran huono korvike "diplomatialle", että mietin mieluummin hieman kauemmin aikaa muotoilua (onhan siinä varmaan aikataulut joskus kärsineet).
Sen vuoksi siitä, että tekstin lyheneminen aiheuttaisi tulkintaongelmia, ei kohdallani ole suurta vaaraa. Pelkistäminenhän sitä paitsi sanan varsinaisessa merkityksessä lisää viestin informatiivisuutta.
Voidaan tietysti sanoa, että mikä tahansa hyvin tehtynä on toimivaa ja jopa suositeltavaa. Nettihuumoria saa varmaan aikaan mukavasti leikittelemällä symbolein. Mutta konservatiivisuuteni estää minua kuitenkaan ymmärtämästä, millä tavoin hymiöt voisivat, missään olosuhteissa, tuoda kieleen laadullista lisäarvoa (en nyt siisi tarkoita kiireen aikaansaamaa kompromissia ilmaisussa). Lukisin mielelläni esimerkin sellaisesta, jos sinulla on tarjota.
Lähettäjä ei siis osaa ilmaista asiaa sanallisesti, sitähän sinä tarkoitit?
Minä ainakin tarkoitan.
Luultavimmin ymmärsitkin ylettömän "diplomatia" sanan käyttöni, mutta käsityksemme arkiviestinnästä ilmeisesti eroaa. On valitettavasti aiheita joita keskustelupalstoilla seurataan vakavammin, kuin olisi millään muotoa järkevää. Jos tällaisen keskustelun kävijät, eivät syystä tai toisesta, kykene käyttämään kieltään ymmärrettävällä tavalla, on pahimmillaan seurauksena väärinkäsityksien selvittäminen fyysisessä ympäristössä. On aiheita joissa konsensuksen saavuttaminen voi, todella jollekin ihan kirjaimellisestikin, olla se elämän ja kuoleman kysymys. Mikäli hymiöillä voi saada asiansa ymmärrettäväksi ympäristössä, missä suurin osa "keskustelijoista" ei osaa käyttää auttavasti edes äidinkieltään, on niiden käyttäminen mielestäni perusteltua. Edellä mainitun oloisissa aiheissa ei ole mielestäni kysymys enää arkikeskustelusta.
Jos itse olet kirjoittanut rekisteröidyllä nimimerkillä pidempään ja menestyksellisesti voi se juuri olla syy miksi tulkintaongelmia ei tule.
Ajattelin ensin ettei kenenkään aikataulut voi olla niin joustavia, että ehtisi kaiken tekstinsä pelkistämään diplomaattiseen muotoon. Myöhemmin ymmärsin kysymyksen lopulta olevan siitä, että kielellisesti (ehkä myös älyllisesti) lahjakas ihminen käyttää mahdollisesti vähemmän aikaa poliittisesti korrektin tekstin muotoilemiseen. Mutta kuitenkin, mistä voit olla varma, ettei "tulkintaongelmien vaaran puuttuminen" kuitenkin johdu edellisessä kappaleessa esille tuomasta ajatuksestani? En tarkoita, että minkään mainitsemani perusteella kannattaisi hymiöitä ottaa käyttöön, jos ilmankin on pärjännyt. Mutta ne voivat olla syynä muiden hymiöiden käyttöön
Mieleeni ei muuten edes tullut, että hymiöitä joku tosiaan käyttää netin ulkopuolella. Itse en ymmärrä hymiöitä edes sähköpostiviesteissä. Itseasiassa tällaiset anonyymit foorumit ovat ainoita ympäristöjä missä hymiöiden käytön suvaitsen. Mutta tässä ympäristössä onkin oma kielensä mitä missään muualla ei ole. Ja se tosiaan on mielestäni aika konservatiivista liputtaa "tekstin puritaanisuutta kannattavaa koulukuntaa” juuri internetissä. Toisaalta mahdollisen huolesi sanallisen viestinnän köyhtymisestä ymmärränkin.
No, laadullisesta lisäarvosta sitten.
En valitettavasti kehtaa lainata parhaimpia esimerkkejä tästä, kun ovat nimimerkillä kirjoitettuja. Pelkään että ottaisivat herneen nenäänsä jos huomaisivat tulleensa lainatuksi parhaimpina esimerkkeinä hymiöiden nerokkaasta käytöstä.
Mutta lyhyt itse keksimäni esimerkki. Ajatellaan kirjoittajaa, joka käyttää ainostaan n. 4-5 sanan lauseita peränjälkeen ja loppuun liittää aina kahdesta hymiöstä toisen. Lisäksi jokainen lause on ymmärrettävissä kahdella päinvastaisella tavalla. Ajatellaan myös, että tekstin aihe jakaa mielipiteet kutakuinkin kahteen leiriin. Hymiöistä on tarkoitus päätellä mitä mieltä asiasta kirjoittaja on, vaikka tosiasiassa käyttäisi hymiöitä mielivaltaisesti tai vaihtoehtoisesti tarkoitushakuisesti. Tästä seuraavasta sopasta lukijoiden ei olisikaan tarkoitus ymmärtää mitään muuta kuin, että asiolla on vähintään toinenkin puoli.
En tiedä ymmärsitkö hölkäsen pöläystä, mutta tarkoitukseni oli osoittaa että tietynkaltaisissa kirjoituksissa joissa on juuri nettiin sopiva persoonallinen tyyli, voi juuri hymiöt olla se laadullisen lisäaarvon antaja, ainakin siihen ”nettikieleen”.
No voihan se olla, että puolustelen tässä aloittamaani hymiöiden käyttöä, erityisesti kun huomasin hijattain, että jotkut niitä osaavat ihan oikeastikin käyttää.
olisinko liittänyt vastaukseeni hymiön joka kertoisi vastaanottajalle, että vaustaukseen sisältyy muutakin kuin mitä juuri sinulle tulee siitä ensimmäiseksi mieleen.
"Lähettäjä ei siis osaa ilmaista asiaa sanallisesti, sitähän sinä tarkoitit?"
Sitäkö minä tarkoitin? Senkö takia seuraava vastaukseni alkaa sanoilla: "En tarkoittanut sitä"
Vaikka kutsun mielelläni itseäni "puritaaniksi" ilmaisun suhteen, en ole fundamentalisti! Toki viestin välittäminen minulta sinulle on ykkösjuttu.
Sitten keskustelusta palstalla. Luulen, että tullessaan tänne kirjoittelemaan on parempi varautua, jos uusien näkökulmien avaamiseen ja hedelmälliseen keskusteluun, niin myös vähintään kohtalaiseen hämmennykseen - mm. kommunikaation toimivuuden suhteen.
Tähän edelliseen viitaten pieni filosofia-insertti. Kohdatessani itse uuden ihmisen - tekstitse, puhelimitse tai livenä - niin perusoletukseni on, että hän on hyväntahtoinen, kontaktinhakuinen ja ymmärtää, että vastavuoroisuudella on saavutettavissa paljon sellaista, mikä ei yksin onnistu - eli hänen suhtautumisensa on samanlainen itselläni.
Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki, mitä sanomme, tulee ensisijassa ymmärtää haluksi ylösrakentaa (hieno svetisimi...!) hyvää keskustelua. Tämä mielestäni sellaisenaan poistaa tarpeen virnenaamain vakuutteluihin siitä, että "vitsiähän minä..., ihan hyvällä vain...(!)"
En ole mielestäni hirveä diskriminoimaan ihmisiä tai jakamaan heitä vuohiin ja lampaisiin, mutta ei tarvitse kovin kummaa kielitaitoa, kun ymmärtää eron esim. anglosaksisten tv-väittelyiden ja kotimaisten vastaavien välillä - tai miksei brittien parlamentin alahuoneen istunnon ja eduskunnan kyselytunnin välillä.
En tiedä englantilaisten hymiökulttuurista, mutta tuntuu, että tuo hymiöiden tarve täällä saattaa todella juontua
a) pelosta, ettei osaa
b) siitä, ettei osaa
Nämä kummatkin "osaamisoptiot" katsoisin siis liittyvän sosiokulttuurelliseen kontekstiin - enkä esim. sinänsä yksilön "kykyprofiilin" vaihteluun.
Toki edellisen näkökulman ulkopuolellakin riittää ongelmatiikkaa kommunikaation suhteen eli käytettäköön hymiöitä, kun ei jotenkin millään muuten saa sitä fiilistä perille.
"Jos itse olet kirjoittanut rekisteröidyllä nimimerkillä pidempään ja menestyksellisesti voi se juuri olla syy miksi tulkintaongelmia ei tule."
Kylläpä niitä tulee varmaan kaikille - niin hymiöillä kirjoittaen kuin ilmankin...!
"Mieleeni ei muuten edes tullut, että hymiöitä joku tosiaan käyttää netin ulkopuolella."
Kyllähän niitä ainakin tekstiviesteissä viljellään.
"Ja se tosiaan on mielestäni aika konservatiivista liputtaa "tekstin puritaanisuutta kannattavaa koulukuntaa” juuri internetissä."
Niin, itse lanseerasin tuon konservatiivisuuteni - mutta toisaalta, voisikohan sitä ajatella, että se olisi näillä nykyisillä palikoilla toisaalta radikaalia(!)?
"Toisaalta mahdollisen huolesi sanallisen viestinnän köyhtymisestä ymmärränkin."
Sitä juuri edellisellä vähän tarkoitin... Hymiöt assosioituvat minulle helposti laiskuuden symboleina, vaikka varmaan olenkin monessa tapauksessa siinä väärässä.
"En tiedä ymmärsitkö hölkäsen pöläystä, mutta tarkoitukseni oli osoittaa että tietynkaltaisissa kirjoituksissa joissa on juuri nettiin sopiva persoonallinen tyyli, voi juuri hymiöt olla se laadullisen lisäaarvon antaja, ainakin siihen ”nettikieleen”."
Se ymmärsinkö, riippuu tietysti siitä, mitä tarkoitit...(!) Eli tätähän tää juuri on...!
Ymmärsin tämän. Hymiöllä ilmaistaan jotain, jonka hyvä kirjoittaja voisi mahdollisesti korvata sanallisesti laadukkaammalla (ehkä lyhyemmälläkin) tai pidemmällä ilmaisulla, sanojen valinnalla tai niiden järjestystä muuttamalla - tai jopa "pitkän juoksun" (englismi) rakenteellisilla ratkaisuilla. Se, että sinne tyrkkää ukon pään, tarkoittaa tietysti sanallisesti symbolin "kertomaa ohjetta ilmaisun sävyksi".
Tuli muuten mieleen tässä miettiessä näiden hymiöiden mystiikkaa, että olisiko niillä todella tuotettavissa sellaista informaatiota, jota todella ei voisi millään ilveellä korvata sanoin?
"No voihan se olla, että puolustelen tässä aloittamaani hymiöiden käyttöä, erityisesti kun huomasin hijattain, että jotkut niitä osaavat ihan oikeastikin käyttää."
Olisi mukava lukea joku sellainen hymiöllinen lause, joka informatiivisyydessään sanan varsinaisessa merkityksessä syrjäyttäisi perinteisen lauseen.
Olen lopettanut hymiöiden käytön myös viesteissä. Todellakin loppuunkäyttänyt ne. Nykyisin tuntuu siltä, että hymiöitä käyttävät vain ne, jotka eivät saa tekstiinsä muuten haluamiaan sävyjä.
Hymiöitä käyttävät enää pissikset.
Hymiöt voivat olla tyylikeino.Osa parhaimmista kirjoittajista palstoilla käyttää hymiötä (siis jopa yhtä ainutta) parhaimmillaan/pahimmillaan lähes joka virkkeessä. Mielestäni saavat tekstiinsä juuri sen persoonallisen sävynsä mitä muuten tässä ympäristössä olisi ehkä mahdoton ymmärtää.
rakastunna ♥ ♥...........
ovat liiallisen käytön seurauksena menettäneet merkityksensä. Tämä toki riippuu myös hymiöstä, mutta yhdellä nettifoorumilla, jolla satunnaisesti kirjoittelen, muuan jäsen on omaksunut tavan lisätä *g* -merkin täysin satunnaisesti minkä tahansa lauseen jälkeen. Tuntuu olevan pääasia, että jokaisessa postituksessa on ainakin yksi tuollainen *g* -hymiö, jotta lukijoille kävisi selväksi, että hän on hyvällä tuulella, että hän kirjoittaa pilke silmäkulmassa, että hän on jollain tapaa tosi veitikkamainen ja Luoja ties mitä.
Okei, tuo *g* ei ole varsinainen hymiö, mutta vastaa mielestäni kaikilta osin sellaista. Summa summarum: hymiöt ovat mielestäni ihan hyväksyttäviä vaikkapa chattaillessa tai maileja kirjoitettaessa sillä edellytyksellä, että niitä käyttää vain silloin, kun ne todella auttavat ilmaisemaan ytimekkäästi todellisia tunteita. Jotain perinteistä ":)" -hymiötä en esim. käyttäisi vain vaikuttaakseni ystävälliseltä, vaan ainoastaan jos todella olen jostakin erityisen iloinen.
Kirjallisuudessa en kestäisi lukea ainuttakaan hymiötä. En itse asiassa minkäänlaisessa oikeassa tekstissä.
täällä tekee?
hiton vitsikkäällä päällä.
Oikeesti kiinnostaa tietää.
Lähtökohta itselläni oli se, että joutuessani lukemaan hymiöitä päivästä toiseen ja ihmeteltyäni niiden suosiota halusin vähän resuneerata asiaa.
Asia ei ole maailman tärkein, mutta kirjoittamisen - ja miksei myös kirjallisen ilmaisun suhteen ylimalkaan aika ajankohtainen ja mielestäni mielenkiintoinen.
Millekään ajanvietepalstalle en sitä siis halunnut viedä, vaan tänne, kun te ootte niin halvatun kuldurelleja, etteks ookkin...?