Mites kun olemme ostamassa ensi vuonna talon ja mies ottanee asuntolainan harteilleen ja talon nimiinsä. Meillä on totaalinen avioehto. Onkos minun sitten myös annettava rahaa talon mahdollisiin korjauksiin, maalaukseen ym. ? Ja osallistua kiinteisiin kustannuksiin?
Avioehto - oikeuteni ja velvollisuuteni?
kysyn vain
101411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei, ellet niin tahdo... ja jos niin teet, silloin jollakin aikavälillä voisitte sopia että omsitat talosta esim. 10%, aivan mahdollista.
Jos joku keksii väittää, että koska avioehto mies voi vaatia vuokraa sinulta ... no ei voi. Avioehdosta riippumatta puolisoilla on elatusvelvollisuus toisistaan... asuminen kuuluu siihen.
Lisäksi, mies ei voi yksin omalla päätöksellään myydä kotianne vaikka sen omistaisikin.
Sitähän minäkin. Anoppikin pelkää että vien jotain kun testamenttasi omaisuutensa tälle jälkeläiselleen. Lisätodenteena ettei minulla ole avio-oikeutta jäämistöönsä. Hoh hoijjaa. Tämähän on hauskaa.
Huomaathan sitten myös tämän seikan, että vaikka aviopuolisoilla on tuo elatusvelvollisuus toistensa suhteen, niin tilanteesi on melko haastellinen!!!!
Tuo, että teillä on avioehto ja mies maksaa sitten talolainoja, tarkoittaa käytännössä todennäköisesti sitä, että sinä sitten maksat perheenne juoksevia kuluja: ruokaa, sisustusta jne. jne... Ja tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että sinun omaisuutesi ei kasva. Vain miehen omaisuus kasvaa. Ja jos ero tulee, niin sinä lähdet niine hyvinesi. Miehellä jää se kiinteä omaisuus. Talo.
Olepa siis tarkkana ja huolehdi siitä, että panet euroja sukanvarteen mahdollisen "pahan päivän" varalle.
maksan vuokraa, kauppalaskuja jne. lapsille kaikki. Säästöt kuluvat vain...
Ei tuo ole oikeudenmukaista, syistä jotka yllä kerrottu. Käytännössä sinä elätät perheen arjen, ja tosiaan... miehesi kartuttaa omaisuuttaan johon sinulla ei ole avio-oikeutta.
Mahdollisessa avioerossa tuon perusteella voisit vaatia vaikka oikeusteitse osituksen sovittelua, tähän avioliittolaki antaisi mahdollisuuden... mutta ne aina tapauskohtaisia päätöksiä, ja riippuu paljon pesänjakajan näkemyksestä kohtuullisuudesta.
Ehdotapa tällaista miehellesi:
- hänen nettotulot 2.000 EUR/kk (esim.)
- sinun nettotulot 1.000 EUR/kk (esim.)
- perheenne yhteiset menot vaikka 1.000 EUR/kk (sis. ruoka, vakuutukset, puhtaus, lasten vaatteet ym. menot lapsilisien jälkeen, talon lämmitys ja sähköt)
Sitten avaatte taloustilin, johon kummallakin pankkikortti ja mitä käytetään ko. hankintoihin. Sinne kerran kuussa kumpikin pistää maksukykyjen suhteessa rahaa, sinä 1000 x 1000/3000 = 333 EUR ja miehesi 1000 x 2000/3000 = 667 EUR
Sinulle jäävästä 667 EUR/kk voit sitten säätää tai sijoittaa kuten parhaaksi katsot, miehesi sijoittaa omasta jäljelle jääneestä rahasta taloonsa. Kohtuullista tietenkin on, että talon käyttökulut ovat mukana koko perheen menoissa.
mutta taaperoiden kotiäitinä en tienaa juuri mitään. Hankala tilanne..kulutan säästöjäni arkimenoihin.
Kai se miehesi osallistuu teidän arkimenoihin myös? Eli maksaa työssä käyvänä isomman osan tai kokonaan kaikista arkimenoista? Ja kyllähän jos toinen jää kotiin hoitamaan lapsiaan, niin toinen elättää perheen, jos kotihoidosta on kerran yhdessä sovittu. Sinä voit tuolla yo. laskukaavalla osallistua mahdollisuuksiesi mukaan esim. 100/kk. Kyllähän lasten hoidosta saa kotihoidontukea ja lapsilisät. Sinä menetät nyt säästösi ja myöskään sinulla ei kerry eläkettä kotiäitiydestä. Eihän tuo ole oikein. ne lapset ovat molempien.
Mitä jos keskustelette ja sovitte asiat reilusti. Jos ei sopua löydy ja mies ei ole halukas hoitamaan osaansa, niin ehdota että hän jää kotiin hoitamaan lapsia ; ). Sinuna, jos sopua ei löydy, niin menisin töihin jos lapset ovat yli 1-vuotiaita. Ainakin silloin saat säästöjä ja eläkkeen kertymään.
Oletan, että olette yhteisesti päättäneet, että sinä jäät kotiin lapsia hoitamaan ja hän elättää perheen tuloillaan.
Kuten M36 jo kertoi, puolisoilla on elatusvelvollisuus. Hänen on elätettävä sinut ja lapset, jos kerran olet kotona ja hän töissä. Vaihtoehtona tietty, että menet töihin, jolloin hänen työssäkäyntinsäkin vaikeutuu. Mieshän hoitaisi myös tarhasta vietiä/hakua, sairasta lasta, aterian tekoa, siivoaisi. Tuskin hän nyt tekee?
No siinä tapauksessa tuo kuvio ei voi toimia vielä... mutta tuskin niin paljoa saat kodinhoidon tukea että koko perheenne elätät ja miehesi vain makselee talolainaa... olepa rehellinen.
Taaperot kasvavat, eikä taloakaan parissa vuodessa makseta. Olet nyt kotiäitinä ja kun he eskari-ikäisiä niin viim. silloin olet työmarkkinoiden käytössä ja voitte pohtia tätäkin asiaa uudelleen.
Kuten tuolla jo muutkin mainitsivat, niin älä suostu tuhlaamaan säästöjäsi miehesi ja teidän (myös miehesi!) lasten elättämiseen.
Sopikaa, että puolet molempien nettorahoista menee yhteisiin kuluihin! Tai vaikka 1/3 osa. Ihan sen mukaan, mitä saatte nettona käteen. Avatkaa tälle yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät joka kuukausi rahaa. Älä nyt ihmeessä suostu siihen, että mies pistää joka kuukaisi esim. 500 euroa "omaan pussiin" = lainaan = tavallaan säästöön ja sinä puolestasi 500 euroa joka kuukausi sinun, _miehesi_ ja _miehesi lasten_ (toki myös omien lastesi) elättämiseen.
Jokainen saa sitten käyttää oman tilille jäävän osuutensa miten lystää. Kuka ostelee vaatteita, kuka makselee asuntolainaa. Sinun ei tarvitse maksaa miehesi asuntolainaa, koska omaisuus ei jää sinulle eron tullessa. Eikä sinun myöskään siitä hyvästä tarvitse tuhlata koko tiliäsi perheen elättämiseen. Kaikki yhteiset kulut puoliksi (sähkö, ruoat, lasten menot) tottakai! Mutta laina ei ole teidän yhteinen meno, koska siitä sinulle ei jää mitään eron tullessa. Älä maksa miehellesi omaisuutta hyvä nainen!