Kerro kokemuksesi

jouduin myymään kun en saanut ilmausroppuja auki pyöristä.Ajelin vuosikausia räppänöillä,ihan hyviä nekin kun osasi huoltaa niiden paljot viat ja hitsata ruostuvat rungot,sitten ostin 3 vuotta sitten 110 ladab,ei huolenhäivää usvaa putkeen ja menoksi.Olen ollut erittäin tyytyväinen,vaikka sitä ei nuoret kollit meinaa uskoa.Jää rahaa muuhunkin esim ulkomaan matkailuun

ei saa kertoa sellaisia kokemuksia, joissa Ladassa esiintyy yksikin vika. Sehän on tuomittavaa Ladan haukkumista. Luonnollisesti saa haukkua mielin määrin muita merkkejä. Sehän merkitsee vain sitä, että ladailijoilla on vahva itsetunto.

Lada 110 ollut käytössä viidettä vuotta kestä talvet ja kilometrejä kertynyt pitkälti toistasataatuhatta kilometriä.
Luotettavan ajopelin kyydistä siinä on saanut nauttia.
Lada sen olla pitää, auton nimittäin.

Kaksi viikkkoa vesisateessa riitti ruostuttamaan kromatut pyörännavat,ilmankos siirsivät esittely Nivan Deltassa sisään,muut esittelyautot ovat edelleen ulkona, jopao Fiatit,eivätkä ruostu.

lada 110 1.5 vm -2000 , ajettu 36tkm
Hyviä puolia:
- isohko maavara
- bensaa kuluu vain 6.5-7 l /100 km
- ei kuluta öljyä
- suht halvat osat.

Huonoja puolia:
- ilmastointia ei saa edes rahalla
- jarrut takapainoiset
- lähes kaikki sähkövehkeet
mm. startti,mittaristo,virtalukko,keskuslukko,laturi,sähkölasit, johtosarjat - osa näistä on vaihdettu useaan kertaan.

Joskus 90 -luvulla oma pikkuvolvoni sai minut raivon partaalle, kun siinä oli jokin käyntihäiriö. Olin yrittänyt myydä sitä jo hyvän aikaa, mutta tuloksetta. Olimme appiukon pihassa ja hänen korjatessani Volvoani siirsin äijän Ladaa, jotta olisi tilaa pakittaa Volvo tallista ulos. Istahdin ruosteiseen Ladaan. Ensiksi nenään pisti sisustuksen kumma haju, istuimella ei ollut hyvä istua, ratti kummassa asennossa kuljettajaan nähden ja konehuoneessa 1500:nen kone mekasti huomattavan äänekkäästi. Siirsin Ladan paikallensa ja sitten istahdin Volvooni. Sanoinkuvaamaton tyytyväisyyden tunne valtasi mieleni. Aah. Käynnistin Volvon, käynti oli hienostunut, ratti miellyttävän pehmeän tuntuinen kuin myös istuinkin. Shokkihoito Ladassa sai minut arvostamaan Volvoani aivan eritavalla ja lykkäämään Volvoni myyntiä, olihan se sentään oikea auto.

PS: Myöhemmin myytyäni autoni lainasin appiukon Ladaa, tuota länsimaisen auton irvikuvaa, viikon verran ja sen jälkeen päätin: En enää koskaan aja, joka saatanan tiessä olevan kohouman tai montun heittelemällä Ladalla, jollei ole aivan äärimmäinen pakko. Ei ole tarvinnut.

Samara vm 88 (ostettu uutena) jätti tielle seuraavista syistä:
- vetonivel hajosi
- moottorista tuli nesteet ulos
- laturi hajosi
- polttoainemittarin neula jumitti ja näytti tankissa olevan 3/4 jäljellä vaikka se olikin tyhjä
- vilkun kytkimen varsi katkesi, poliisi ja otti kilvet pois koska vilkut ei toimineet

Muutamia muita manittavia vikoja:
- turvavyön takaisinkelaus hajosi
- ajovalojen ja takalasin pesimet hajoisivat kaikki kolme samana päivänä
- vilkun kytkimen varsi katkesi useamman kerran

Ja pikkuvikojakin oli:
- nitinää ja natinaa
- haju
- kontaktihäiriöitä sähköjohdoissa
- jarrut puolsivat
- virtalukossa kontaktihäiriöitä


Kaikki samaran viat esiintyivät onneksi jo takuu-aikana ja se oli sentään täysin uutena hankittu. Mittarissa noin 22000 km ja ikää vajaa vuosi, kun laukeava samarialainen sai lähteä. Konela puolustautui sanomalla: "Nämä nyt vaan sattuvat olemaan tällaisia. Oikeastaan ladassa kuuluukin olla vikoja."

Huono
Huonompi
110