Mitä tämä muutos mahtaa merkitä? Mainittiin, että pienten lasten psykoosit on lisääntyneet. Merkitseekö, että epäilyt lähetetään suoraan psykiatriaan? Merkitseekö, että neurologiset psykoottisilta vaikuttavat oireet jää yhä useammin tutkimatta. Kansainvälisten tutkimusten mukaan pienten lasten, alle 13 v. psykoosit ovat erittäin harvinaisia. Sen sijaan neurologiset ongelmat ovat pienillä lapsilla paljon yleisimpiä.
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsinki haluaa tehostaa lastenpsykiatrista avohoitoa/1135222355296
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=69283&messageID=1275221&
http://omakaupunki.hs.fi/haku/Perheneuvola
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsinki haluaa tehostaa lastenpsykiatrista avohoitoa/1135222355296
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=69283&messageID=1275221&
http://omakaupunki.hs.fi/haku/Perheneuvola
Vastaukset 17
Vanhimmat
ottoja merkittävästi ja nimenomaan aiheettomia sellaisia. Esim. Asperger-lapsi EI OLE psykiatrinen potilas, jos hänestä ei välttämättä väärällä hoidolla sellaista tehdä tai tietysti hoidotta jättämisellä.
Lastenlinnan psykiatrian ylilääkäri on yksi esimerkki psykiatrista, joka innolla haluaa nähdä neurologiset ongelmat psykoosioireina ja koska psykiatrisia hoitopaikkoja ei ole riittävästi, tuo johtaa lapsen huostaanottoon ja sitä kautta hoidotta jättämiseen tai väärään hoitoon.
On aivan järkyttävää, että meillä on tuollaisia kymmeniä vuosia muun maailman kehityksestä jäljessä junnaavia psykiatrian koulukuntia, joissa lapsi nähdään sairaampana kuin hän on ja häneltä kielletään asianmukainen hoito ja kuntoutus toisen lääketieteen alan puolella.
Olihan jo pari vuotta sitten lehdissä juttua, miten Suomessa kuulema VAUVATKIN ovat psykoottisia, vaikka muualla on äärimmäisen harvinaista lapselle annettava psykoosi-diagnoosi.
Onhan se tuloskehitystä - saadan lapsista psykoottisia kun pannaan ne hoitoon, johon eivät kuulu. Meilläkin lapsi on terapiassa hoitovirheen takia:
http://www.hs.fi/keskustelu/Lasten+psykiatria+voi+vahingoittaa+perhett%E4/thread.jspa?threadID=75820&tstart=0
""Suurkaupunkioloissa juurettomuus ja turvattomuus ovat suurempia ja sairastuvuus vakavampaa kuin muualla. Psykoottisia lapsia ei kauhean paljon ole vielä muualla", sanoo Helsingin perheneuvolan johtaja Liisa Anttonen. "
Hypätkööt järveen tuon psykoosi-innostuksensa kanssa! Nimenomaan Helsingissä on noita psykooseista höyryäviä psykiatreja, kun heistä pääsisi ensin eroon, niin tasoittuisivat psykoosi-tilastot Helsingin ja muun maan välillä.
Nimenomaan nuo samat jäppiset vähättelevät neurologisia oireyhtymiä. Muistan ikuisesti erään isän kertoman keskustelun, miten ylilääkäri kummasteli, että 'miksi haluatte kroonisen diagnoosin, psykoosi olisi helpompi ja parannettavissa', kun suvussa oli Aspergeria ja vanhemmat halusivat lapsen tutkimuksiin.
Niin, onhan se Asperger krooninen diagnoosi, mutta jos hoidossa sivuutetaan se, niin lapsi jää ilman oikeaa apua ja seuraukset voivat olla hyvinkin kohtalokkaat. Ja miksi ihmeessä syöttää neurolepteja lapselle, joka ei niitä tarvitse? Ala-asteikäiselle Aspergerille riittäisi avokuntoutus ja tuki kouluun oppimisen ongelmiin, eikä mitään psykoosilääkitystä!
Missä on neurologinen osaaminen?
Sosiaaliviraston tiedote 12.10.
Perheneuvola keskittyy lasten varhaisempaan mielenterveystyöhön eli perheiden kasvatus- ja perheneuvontaan. Helsinkiläisiä lapsia varten perustetaan alueelliset lastenpsykiatrian poliklinikat. Perheneuvolatyön laajennettu ja uudistettu toiminta käynnistyy prosessina ensi vuoden alusta. Lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito siirtyy kokonaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin järjestämäksi. Ruotsinkielisen perheneuvolan toiminta organisoidaan osana pääkaupunkiseudun yhteistyötä. Perheneuvolan ikärajaa nostetaan koskemaan alle 18-vuotiaita. Perheneuvola palvelee helsinkiläisiä lapsia ja nuoria ja heidän vanhempiaan. Se on matalan kynnyksen palvelupaikka, jonne voi ottaa yhteyttä ilman lähetettä. Palvelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia.
http://www.hel.fi/wps/portal/Helsinki/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/fi/Helsinki/Uutiset/Uutiset&CACHEPARAM=konserttisarja_kulttuuritalot
kaikkia sairauksia samaan nippuuun.......
".......Eri oireyhtymien (psykoosin, neuroosin) rajamailla olevat häiriötilat
* varhaislapsuuden psykooseja ovat
autismi, lapsuuden skitsofrenia ja symbioottinen psykoosi (lapsi ei pysty eroamaan äidistään)
* vaativat psykiatrista hoitoa
....."
http://www.lapland.fi/oppiva/gradu/luku2.html
lisäkoulutusta saamaan ennenkuin aletaan taas kasvattamaan jo ennestään suhteettoman suuria huostaanotto lukuja uusilla
"psykoottisia lapsia" -huostaryhmällä........
uuden psykoosin lapselle: symbioottinen psykoosi!!!!!!
Minun AS-lapseni ilmeisesti sairasti tuota psykoosia, koska oli mahdottoman riippuvainen minusta tosi pitkään. Vasta nyt viime aikoina on alkanut selkeämpää irrottautumista tapahtua.
Ja sitähän lastenkoti yritti käyttää perusteena typerän huostaanoton jatkamiselle!
Sitä vastoin Asperger-kirjallisuudessa tilanne kuvataan oikein:
Erityispiirteidensä takia lapsi tarvitsee lähi-ihmisen tulkiksi itsensä ja ympäristön välille. Hän voi olla pitkään hyvin riippuvainen äiti-suhteesta ja hän irrottautuu kyllä, mutta omaan tahtiinsa.
Lisäksi viimeksi tänään luin tuosta gradu-työstä, AS-ihmiset kehittyvät hitaammin kuin keskiverto kansalaiset.
Kehitysviivästymää voi olla varhaislapsuudessa monilla alueilla tai vain jollakin, murrosikä alkaa hitaasti ja myös VANHENEMINEN aikuisena tapahtuu hitaammi kuin monilla muilla ihmisillä. Viime mainitusta luulisi olevan iloa niille, joille ulkonäköön liittyvät asiat ovat kovin tärkeitä.
psykoosi" jutusta ollenkaan! Pitääkö itkeä vai nauraa?
Olen niin tiiviisti seurannut tätä yhtä symbioottista psykoosia yli 10 v kosketusetäisyydeltä, että ainut ja paras hoito siihen on antaa lapsen tarvitsemaa läheisyyttä, rakkautta, hellyyttä, tukea, keskustelua loputtomiin joka päivä, niin monta vuotta kuin lapsi sitä tarvitsee!
Tämä on se ydinjuttu, minkä takia aiheettomat huostaanotot AS-lasten kohdalla ovat niin järkyttäviä, kun heidät väkisin irrotetaan siitä coachista (engl.kielisessä kirjalisuudessa käytetty termi), jota heidän tasapainoinen kehityksensä tarvitsee. Eihän kenellekään lapselle tehdä muuta kuin vahinkoa sillä, että erotetaan äidistä liian aikaisin!
Eikä lapsessa silti ole mitään psykoottista. Siis psykoosihan on tila, jossa ihmisen käsitys todellisuudesta on hämärtynyt, vrt. esim. skitsofrenia, jossa potilas voi kuvitella itseään joksikin toiseksi, kuulee esim. käskeviä ääniä, näkee harhoja ynnä muuta. Ei tosiaan ihme, että HUS:n piirissä on psykoottisia lapsia, kun ei kukaan uskalla takoa järkeä noiden törppöjen psykiatrien päähän.
Olen sitä mieltä, että mitä enemmän lapsi saa läheisyyttä silloin kun hän sitä tarvitsee, niin sitä nopeammin hän on valmis irrottautumaan omaan tahtiinsa. Kuuhun nuo psykiatrian pellet pitäisi ampua, kun ei heitä järjestykseen täällä maan pinnalla näytetä saavan!
lääkärikoulutuksen saaneita "ihan outo" -juttu
eli ko. sairauden diagnosointiin tarvittava asianmukainen koulutushan voi lääkäriltä puuttua kokonaan!
"....Asperger-diagnoosi tuli Suomessa käyttöön vasta vuonna 1994.,,,"
Mistä tuo vuosiluku?
En ole kuullut, että Helsingissä lasten psykiatria käyttäisi asperger-diagnoiosia. Meillä lapsella oli psykiatriaan tullessaan F84.5 lähtiessä F 90. Eli psykiatrinen "hoito" teki lapsesta mielenvikaisen. vaikka lapsella on todettu asperger.
".....Vielä 10 vuotta sitten Asperger diagnosoitiin usein psykoosina. Se oli huonosti tunnettu ja vielä harvemmin tunnustettu.
Tieto aspergerin oireyhtymän neurologisesta pohjasta ei ole vieläkään tavoittanut kaikkia alan ammattilaisia ja keskustelu diagnoosin tarpeesta jatkuu edelleen.
Lasten psykiatrian piirissä löytyy niitä jotka kutsuvat Aspergeria "kiistetyksi" syndroomaksi. Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia..."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aspergerin_syndrooma#Diagnoosin_historiaa
Vuosiluku diagnoosin suhteen
näkyy esim. tämän linkin kirjoituksessa
http://www.autismi.org/asp/asp-tieto.html
pellejen taholta annettiin, tarkoitti kuitenkin "lapsuuden laaja-alaista kehityshäiriötä psykoottisin piirtein".
Joskus kun lapsi on jo aikuistunut, olisi melkoista huvia käydä syöttämässä sille idiootille koko dg-lausunto. Muuten aivan sama, mitä omia harhojaan hän on lausuntoon töhertänyt, mutta se, mihin lausunto johti, olisi rangaistava teko sille taulapäälle.
Nimittäin sitten kun lapsi on jo aikuistunut, on jo vertailupohjaa sille, mitä psykiatrinen "hoito" aiheutti lapselle verrattuna neurologian puolen tarjoamaan apuun. Itse näen sen jo nyt, mutta että lääkäritkin sen uskovat, tarvitaan aikaa enemmän. Ero on kuin yöllä ja päivällä, psykiatria vammautti ja neurologia auttaa eteenpäin, tukee ja hoitaa. Eikö se ole lääketieteellisen avun tarkoituskin, lievittää oireita, auttaa ja kuntouttaa?
tuo psykoosin ja aspergerin sotkeminen toisiinsa.
Minulla on dg asperger ja psykologisten testien palautteessa lukee, etten ole psykoottinen, enkä edes psykoosiin taipuvainen persoona.
Miksi se siis on vaikea erottaa toisistaan,jos kerran on psykologiset testit kehitetty karsimaan pois asioita - kuten onko taipumusta psykoosiin vai ei.
Aikuispuolella tuntuu olevan asiat hurjan paljon paremmin tässä asiassa kuin lasten tai ainakin nuorten puolella,liekö sitten vähemmän tähän asiaan suuntautuneita alan ammattilaisia sen ikäisten parissa työskentelemässä.
Ne vanhat jäärät jotka eivät ole mistään autisminkirjoista sun muista koskaan kuulleetkaan, voisi siivota jonnekin geriatrian puolelle...
erikoistuisivat vielä alapään vaivoihin, kun eivät ihmisen korvien välistä mitään ymmärrä, ainakaan lasten.
Sekin kääkkä joka kirjoitti lapselleni lastenkotilähetteen psykiatrista hoitoa saamaan, saisi siirtyä pohtimaan peräpukamia ja vanhojen ukkojen virtsan karkailua, niin ei saisi niin pahaa tuhoa aikaan kuin lastenpsykiatrian puolella. - Tai en kyllä menisi hänestä takuuseen sielläkään :(
En ole yhtään psykoottista assia tavannut. Kyllä he ovat vahvasti arjessa ja jalat maassa. Konkreettinen ajattelu tekee heistä materialisteja ja kitupiikkejä - ei psykoottisia.
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/presenter.pl?slideshow_id=127&slide_id=1272&language_id=1
LASTEN PSYKOOTTISET HÄIRIÖT
Psykoosi on sellainen mielenterveyden häiriö, jossa lapsen käsitys ja havainnot ympäröivästä todellisuudesta ovat poikkeavia, mikä ilmenee esimerkiksi käytöksen outoutena.
Lapsi voi käyttäytyä arvaamattomasti ja ennustamattomasti tutuissakin tilanteissa ja hänellä voi olla kuulo- tai näköharhoja.
Lapsi saattaa suhtautua ympäristöönsä epäluuloisesti, pelätä itselleen tapahtuvan jotain (epärealistisen) pahaa.
Lapsen ajattelua ja asenteita on vaikea tai mahdoton käsittää.
Psykoottinen oireilu voi olla lyhytaikaista ja liittyä vaikkapa erittäin voimakkaaseen masennukseen tai kapea-alaista kuten anorektikolla, joka pelkää vedenkin lihottavan. Näissä tapauksissa psykoottinen oireilu kertoo varsinaisen häiriön vakavuudesta.
Varsinainen lapsen psykoosi on pitkäaikaista todellisuudentajun hämärtymistä, joka ei selity muun vakavan mielenterveyden häiriön kautta.
Psykoosit voidaan jakaa karkeasti skitsofreniaan, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sekä muihin psykoosin kaltaisiin tiloihin.
Skitsofrenia on sairaus, jossa lapsella on vakava häiriö tunne-elämän ja ajattelukyvyn alueella.
Sen varhaisempi muoto (very early onset schitsophrenia) alkaa alle 13-vuotiaana, tavallisemmin kouluiässä tai esimurrosiässä. Skitsofrenian tyypillinen puhkeamisikä on miehillä 15–25 -vuotiaana, naisilla 20–30 -vuotiaana.
Lapsuusiän skitsofrenia ei ole erityisen yleinen sairaus; amerikkalaisessa tilastossa 0-14-vuotiailla yleisyys oli 0,05–0,08/1000 lasta, pojilla enemmän kuin tytöillä.
Suomessa kaikkien psykoosien esiintyvyydeksi lapsilla on arvioitu 1 %.
Lapsuus- ja nuoruusiän skitsofrenian oireina esiintyy ajatusten jumiutumista, assosiaatiohäiriöitä (mielleyhtymien löyhyyttä, satunnaisuutta) ja harhaluuloja esimerkiksi ympäristön tai ihmisten suhteen.
Aistiharhat voivat olla kuuloon liittyviä, ruumiintuntemuksia tai näköaistimuksia.
(on tavallista, että terveillä, alle kouluikäisillä lapsilla on mielikuvitusystäviä ja että välillä mielikuvitus laukkaa huimasti.
Epätavallisia kuuloaistimuksia voi esiintyä myös ilman, että kyse on harhasta).
Lapsi voi olla hämmentynyt ja hänen voi olla vaikea tehdä päätöksiä.
Useilla psykoottisilla lapsilla on outoja ilmeitä ja eleitä sekä ristiriitaisuutta käytöksessä.
Lapsi voi käyttäytyä uhkaavasti ja arvaamattomasti, väkivaltaisestikin, eikä käytös tunnu liittyvän edeltäviin tapahtumiin.
Lapsuusiän skitsofrenian taustalla on osoitettavissa selvää perinnöllistä taipumusta, johon ilmeisesti liittyy pieniä aivojen rakenteellisia tai toiminnallisia poikkeavuuksia. Ympäristötekijät (perhe, elämäntapahtumat, traumaattiset kokemukset jne.) voivat estää tai vahvistaa psykoosin puhkeamista.
Yksittäistä tekijää taustalta ei yleensä ole osoitettavissa. Skitsofreniaa hoidetaan neuroleptilääkityksellä, psykoterapialla (yksilö- tai perheterapialla) ja muilla tukitoimilla perheelle ja lapselle.
Usein tarvitaan osastohoitoa oireilun puhjetessa ja diagnoosin varmistamiseksi.
Osa lapsista toipuu lääkityksellä hyvin ja kykenee normaaliin koulunkäyntiin, osalla psyykkinen taso laskee ja tarvitaan (ajoittaisia) osastojaksoja tai laitoshoitoa.
Äkillinen alku on yleensä merkki paremmasta ennusteesta, kun taas "hiipivä", muita häiriöitä muistuttava alku viittaa huonompaan ennusteeseen.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä (bipolaarinen häiriö) tyypillistä on masennus- ja maniavaiheiden vaihtelu.
Masennusvaiheessa lapsi/nuori voi olla hidastunut ja väsynyt, aloitekyvytön ja siihen voi liittyä ääniharhoja, jotka ovat syyttäviä.
Maniassa mieliala on kohonnut, lapsi kokee voivansa hyvin, muta on ärtynyt, puhelias ja motorisesti levoton.
Tilaan voi liittyä unettomuutta ja estojen löyhtymistä, mikä voi näkyä seksualisoituneena käytöksenä.
Lapsuudessa kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet voivat olla vaikeasti tunnistettavissa, tyypillisempää on taudin puhkeaminen nuoruusiässä.
Myös tässä häiriössä perinnöllisen haavoittuvuuden merkitys on suuri ja ympäristötekijät voivat suojata tai lisätä sairauden puhkeamisen riskiä.
Hoitona on lääkehoito sekä terapia.
koska Asperger on mahdottoman konkreettinen ajattelussaan ja pienellekin AS-lapselle on tyypillistä rehellisyys.
Tämän elämän todellisuudessa eläminen voi mennä niin pitkälle, että Asperger-lapsi saattaa kyllästyä satuihin tai ei oikein koskaan edes kiinnostu niistä. Sekavaa puhetta ja realiteettien hämärtymistä en ole ikinä nähnyt omalla lapsellani, eikä kyllä kukaan muukaan tässä lapsessa.
PAITSI psykiatri, jonka mielestä lapsi suhtautui psykoottisesti mm. ruokaan ja moneen muuhunkin asiaan. Lähete lastenkodin psykiatriselle osastolle, josta lapsi kotiutui tosi huonokuntoisena. Sieltä on nyt sitten toivottu kohta puolitoista vuotta.