Ennen tämän koulun aloitusta minulla oli sellainen muutaman vuoden tauko opiskelusta. Nyt vihdoin päädyin aloittamaan koulun, mutta en vain kestä siellä olemista. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen masentunut ja minulla on Aspergerin syndrooma tai piirteitä siitä. Masennusta on kestänyt n. 10 vuotta ja sosiaalisten tilanteiden pelko minulla on ollut ala-asteelta saakka eli jotain 15-16 vuotta. Minua on myös pienestä saakka kiusattu jokaikisessä koulussani. Käyn viikossa 1-3 kertaa psykiatrian poliklinikalla ja syön päivittäin lääkkeitä. Koulussa minulla on laadittu oma HOJKS.
En vain kestä koulua. En jaksaisi mitenkään mennä sinne (vaikka ala sinänsä mielenkiintoinen on). Lintsauksia on kertynyt jo aika mukavasti. Suunnittelen parhaillaan koulun lopettamista.
Ennen koulua olen löhönnyt kotona ja tehnyt myös jotain tukitöitä sellaisessa yhdessä paikassa (missä on muitakin "ongelmaisia") ja ollut erilaisissa työkkärin järjestämissä harjoitteluissa ja kokeiluissa.
Nyt haluaisin paljon mieluummin takaisin tuollaiseen tukitöihin tms., koska jaksoin sellaista paljon paremmin kuin koulua.
Koulun lopettaminen tuntuu "luuserimaiselta", mutta kun en vain jaksa sitä. Ehkä joku oppisopimus kävisi myös paremmin kuin koulu.
Sitä paitsi HOJKS:in takia minulle koulussa luvattiin opiskelua välillä pienryhmässä (mitä ehdottomasti tarvisin jopa kokoaikaisesti), mutta ei ole vielä ainakaan ollut sellaista.
Olen ajatellut myös jotain erityisammattikoulua, mutta en tiedä, otetaanko sellaisiin tällaisiä, joiden ongelmat ovat mielenterveydellisiä ja neurologisia vai ovatko ne vain esim. kehitysvammaisille. Ja toisekseen en haluaisi muuttaa pois kotoa (vaikka olenkin yli 20), mutta yksinkertaisesti minulle on täysin mahdotonta opiskelella suuresa oppilasryhmässä.
Olen jopa miettinyt jotain sairaalaa tai päiväosastoa, mutta en tiedä, voiko sellaista ehdottaa itse psykiatrian poliklinikalla.
Joskus tuntuu, että onnellisimmillani olen, kun saan olla päivät pitkät kotona. Valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Tehdä kaikkea mitä itse haluaa eikä tarvitse murehtia koulusta tai muusta velvollisuuksista.
En vain kestä koulua. En jaksaisi mitenkään mennä sinne (vaikka ala sinänsä mielenkiintoinen on). Lintsauksia on kertynyt jo aika mukavasti. Suunnittelen parhaillaan koulun lopettamista.
Ennen koulua olen löhönnyt kotona ja tehnyt myös jotain tukitöitä sellaisessa yhdessä paikassa (missä on muitakin "ongelmaisia") ja ollut erilaisissa työkkärin järjestämissä harjoitteluissa ja kokeiluissa.
Nyt haluaisin paljon mieluummin takaisin tuollaiseen tukitöihin tms., koska jaksoin sellaista paljon paremmin kuin koulua.
Koulun lopettaminen tuntuu "luuserimaiselta", mutta kun en vain jaksa sitä. Ehkä joku oppisopimus kävisi myös paremmin kuin koulu.
Sitä paitsi HOJKS:in takia minulle koulussa luvattiin opiskelua välillä pienryhmässä (mitä ehdottomasti tarvisin jopa kokoaikaisesti), mutta ei ole vielä ainakaan ollut sellaista.
Olen ajatellut myös jotain erityisammattikoulua, mutta en tiedä, otetaanko sellaisiin tällaisiä, joiden ongelmat ovat mielenterveydellisiä ja neurologisia vai ovatko ne vain esim. kehitysvammaisille. Ja toisekseen en haluaisi muuttaa pois kotoa (vaikka olenkin yli 20), mutta yksinkertaisesti minulle on täysin mahdotonta opiskelella suuresa oppilasryhmässä.
Olen jopa miettinyt jotain sairaalaa tai päiväosastoa, mutta en tiedä, voiko sellaista ehdottaa itse psykiatrian poliklinikalla.
Joskus tuntuu, että onnellisimmillani olen, kun saan olla päivät pitkät kotona. Valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Tehdä kaikkea mitä itse haluaa eikä tarvitse murehtia koulusta tai muusta velvollisuuksista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
enemmän tekemään moniin muihin nähden, en ihmettele että se väsyttää. Olisipa sinulle mahdollista käydä ajoittain koulua ja huilata siinä välissä? Aspergerista minun piti mennä lukemaan kun oli niin outo sairaus minulle mutta nyt siitä vähän jotain ymmärrän. Eipä ihme jos sinua pelottaa ihmisten joukossa oleminen kun monikaan ei ymmärrä miten kovan työn takana sinulle kaikki on. Kiusattuna oleminen on niin raskas taakka kantaa kun joutuu kärsimään muiden ajattelemattomuudesta sinua kohtaan. Saattaa jopa olla ettei asiasta puhuminenkaan auta? Toisia kun ei auta viisaat neuvotkaan ikävä kyllä. Onneksi sinulla on tutut lääkärit joille voit puhua asiasta ja kysellä neuvoja vaikka lopullisen päätöksen teetkin itse. En osaa muuta sanoa sinulle kuin että toivon sinun löytävän oman paikkasi työssä ja vähän fiksumpia ihmisiä ympärillesi.
Tämä maailma on semmoinen paikka, että aina täällä jotakuta kiusataan ja ivataan. Olen itse ollut lapsuusaikani ivan kohteena sisarusteni taholta. He siirsivät sen sitten pikkukouluummekin. Semmoinen jättää syvät henkiset haavat. Työpaikoillani olen sitten ajattelemattani alkanut pitämään kiusattujen puolia, koska tiedän omasta kokemuksestani, kuinka se sattuu. Minua pidetään sitten omituisena, kun en liity ilkeilijöiden juorukerhoihin. Taakka tämäkin, mutta senkin kanssa täytyy elää.
Ja siks muaki pietään kummajaisena.
Muaki on kiusattu koko ikäni joka paikassa, joten tiiän miltä tuntuu ja ymmärrän sen tuskan.
Se on aika raskasta kantaa jokapäiväisessä elämässä.
Noh, paha saa palkkansa, toivottavasti hyvätki teot huomioidaan jonain päivänä.. jaksamisia kaikille kiusatuille!
Onko todellakin joku samanlainen kuin minä? Olen luullut tähän asti olevani ainoa tätä laatua.
Minulta jäi aikoinaan lukio kesken, kun en enää pystynyt menemään kouluun. Samoin kävi kahden yliopistopaikan kanssa, luennoille ja harjoituksiin en kerta kaikkiaan voinut mennä. Minulla tämä ahdistus meni niin pahaksi, että yritin itsemurhaakin.
Nykyään olen "oloneuvoksena" eli työkyvyttömyyseläkkeellä tämän vaivan takia. Todellakin helpottanut oloa, vaikka tulot nyt eivät ole mitenkään kummoiset.
Minullakin on takana ala-asteikäisenä tuota koulukiusaamista, sen lisäksi myös alkoholisti-väkivaltainen koti.
Määkin luulin et oon ainoo. Poikakaveri ja porukat ja kaikki painostaa opiskeleen, mut ku ne ei usko et en vaan pysty. En osaa keskittyy lukemiseen ja luokas menee kaikki voimat vaan selviytymiseen. Se on hirveetä. Oon määki miettiny erityisluokkia, mut en usko et pääsisin selaaselle ku oon aika lahjakas ja opin normaalia nopeemmin. En vaa muuten pärjää koulussa..