Hei!
Ajattelin kysyä ihan neuvoja muilta ihmisiltä, jotka ovat käyneet läpi yliopistojen pääsykoehelvetin useammin kuin kerran. Miten olette selvinneet jatkuvasta pettymysten kierteestä? Miten tuntea olonsa jälleen onnelliseksi, kun on käynyt hermoromahduksen partaalla jo useampia kertoja? Olen hakenut opiskelemaan yliopistoon kolme kertaa, ja joka kerta sisäänpääsy on jäänyt riippumaan parista pisteestä. Opiskelen amk-tutkintoa (kyllä, sinne pääsin), joten vailla opiskelupaikkaa en ole. Tulevaisuus on siis "valoisa". Tästä huolimatta tunnen olevani täysi luuseri, koska en ole vieläkään saavuttanut unelmaani. Kolmannen epäonnistumisen jälkeen minusta tuntuu, että olen toivoton tapaus. Annoin kaikkeni lukemiselle, joten kukaan ei voi sanoa etten ole yrittänyt tarpeeksi. Luin niin paljon, että luulen saaneeni burn-outin. Minun pitäisi olla onnellinen ihminen, olenhan sentään terve ja eloisa nuori, mutta siltikään en voi lakata kadehtimasta yliopisto-opiskelijoita. Tunnen itseni riittämättömäksi ja typeräksi. En tiedä yhtään mitä tehdä.... Ajattelen epäonnistumistani päivittäin, enkä kykene iloitsemaan mistään täysillä. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Ajattelin kysyä ihan neuvoja muilta ihmisiltä, jotka ovat käyneet läpi yliopistojen pääsykoehelvetin useammin kuin kerran. Miten olette selvinneet jatkuvasta pettymysten kierteestä? Miten tuntea olonsa jälleen onnelliseksi, kun on käynyt hermoromahduksen partaalla jo useampia kertoja? Olen hakenut opiskelemaan yliopistoon kolme kertaa, ja joka kerta sisäänpääsy on jäänyt riippumaan parista pisteestä. Opiskelen amk-tutkintoa (kyllä, sinne pääsin), joten vailla opiskelupaikkaa en ole. Tulevaisuus on siis "valoisa". Tästä huolimatta tunnen olevani täysi luuseri, koska en ole vieläkään saavuttanut unelmaani. Kolmannen epäonnistumisen jälkeen minusta tuntuu, että olen toivoton tapaus. Annoin kaikkeni lukemiselle, joten kukaan ei voi sanoa etten ole yrittänyt tarpeeksi. Luin niin paljon, että luulen saaneeni burn-outin. Minun pitäisi olla onnellinen ihminen, olenhan sentään terve ja eloisa nuori, mutta siltikään en voi lakata kadehtimasta yliopisto-opiskelijoita. Tunnen itseni riittämättömäksi ja typeräksi. En tiedä yhtään mitä tehdä.... Ajattelen epäonnistumistani päivittäin, enkä kykene iloitsemaan mistään täysillä. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä hain yliopistoon useamman kerran ja olihan se joka kerta kova paikka kun sisään ei päässyt. Heti alkoi ahdistamaan jo seuraavan vuoden haku ja mitä jos silloinkaan ei onnistu. Itselläni ei ollut muutakaan opiskelupaikkaa, joten ongelmana oli myös se, että mitä voisi tehdä, kun on taas yksi välivuosi edessä. Asiaa ei auttanut se, että kaikki ihmiset eivät olleet kovinkaan kannustavia vaan ihmettelivät miten en ollut vieläkään saanut opiskelupaikkaa. Jotenkin siitäkin vaan aina selvisi. Ehkä jonkinlaisella sitkeydellä, vaikka vaikeaa se välillä oli.
Luulen, että mulla kuitenkin sisäänpääsyn ratkaisi lopulta se, että vihdoin älysin ottaa sen pääsykokeen vähän rennommin. Luin kyllä tehokkaasti, mutta en liikaa. Liika lukeminen aiheuttaa vaan stressiä ja ajatus ei oikein kulje. Olin myös itse kokeessa paljon rennompi. Syytä siihen en kyllä osaa sanoa. Koin ehkä vaan jonkinlaisen "valaistumisen" siitä, että olen lukenut sen minkä olen lukenut eikä asialle mahda enää mitään ja että pitää yrittää vaan tehdä parhaani.
Olen ehkä itsekin vähän yllättynyt siitä miten rennosti sen lopulta osasin ottaa, mutta hyötyäkin siitä oli, kun ei panikoinut niin ei tehnyt tyhmiä virheitä ja ehkä luotti itseensä enemmän.
En tiedä oliko tästä apua, kun itseään ei varmaan voi pakottaa ottamaan rennosti tai se ei edes välttämättä ole sulle ongelma, mutta ainakin olen sitä mieltä, että unelmia kannattaa tavoitella, vaikka se tuntuisi välillä vaikealta.
Kiitos vastauksestasi.. Sain hieman uutta toivoa taas kun tietää että on muitakin saman läpikäyneitä. Taidan kyllä hakea taas ensi keväänä, mutta otan neuvostasi vaarin ja otan rennommin... Kuka tietää, ehkä se tepsii mullakin.. :)
Tsemppiä! Muista lukea myös ko. pääsykokeen vaatimalla tavalla. Joihinkin on tärkeää osata nippelitiedot (monivalinta) joihinkin suuret kokonaisuudet. Sulla on jo nyt suuri etulyöntiasema muihin kun haet kolmatta kertaa. Voit myös päättää et tämä on vika kerta. Olisiko avoin yliopisto vaihtoehto, eli väylän kautta sisään?
Ite jäin aikoinaan puolen pisteen päähän. Toisaalta otti päähän enemmän kuin koskaan, toisaalta olin todistanut itselleni olevani kykenevä pääsemään sisään, kun pääsin niin lähelle. Ajattele jos olisit jäänyt 10p. päähän! Silloin se unelma olis paljon kauempana.
Samaa komppaan, pidä järki lukemisessa. Ite esim pidin aina viikonloput vapaata, ja vikoja viikkoja lukuunottamatta tein max10h päivää.
Hoida lukiessas myös mielenterveyttä liikkumalla ja tapaamalla kavereita.
hakea uudemmankin kerran sinne yliopistoon. Lue edelleen tehokkaasti ja hae sellaisille paikkakunnille, minne on helpompi päästä.
Muista, että moni muukin yrittää useamman kerran ja jos et vieläkään pääse älä lannistu, sillä useihin yliopistoihin ja korkeakouluihin pääsee lukemaan (esim. kauppakorkea ja teknillinen ala)vielä aikuisenakin (yli kolmikymmpisenä) ns. muuntokoulutussysteemillä työn ohessa. Kuulin, kun eräskin sihteeri, joka ei ollut edes ylioppilas oli päässyt em. koulutukseen pelkän aineen ja haastattelun perusteella ja on nyt KTM! Tietty aidot KTM:t eivät oikein sulata näitä takaportin kautta menijöitä, mutta keino muiden joukossa.
Yliopistot kouluttavat liikaa ihmisiä.
Minä jouduin työttömäksi heti valmistuttuani vuonna 2000, vaikka paperit on parhaasta päästä. Oli vain liikaa hakijoita, joista osa pääsi suhteilla töihin ja osa oli parempia supliikkimiehiä ja naisia.
Nyt olen kouluttautumassa uudelle alalle jolla on jatkossa töitä ja palkatkin kohdallaan.
Älä pilaa elämääsi yliopistolla, opiskele ammattitutkinto ja mene töihin.
Mulla on ystävä joka koitti kuus kertaa -seittemännel pääse ja tiän monia muita jotka on kans koittaneet vuosia.
Ole onnellinen että olet siis päässyt eteenpäin kuitenkin kokoajan. Ilmeisesti sulla riittää kuitenkin motivaatiota amk:ssa -älä ajattele että se on hukkaan heitettyä aikaa... nauti päivistä.
Itse jurnaan amk:ta paikallaan jo vuosia sillä olen sairastellut ja aina ei ole niitä opettajia jotka ymmärtäisivät ja antaisivat tunnilla annettuja tehtäviä ja ratkaisuja kotiin/sähköpostiin tms.
Itse olen ahdingossa syvässä suossa ja jo "vanhakin"... olen aina halunnut yliopistoon, mutta AMK:kin kiinnosti, nyt elämän tilanne on liian risainen ja tunnen olevani vain pelkkä saamaton paska.
Mä olen päättänyt hakea jälleen kerran yliopistoon, mutta huonosta fiiliksestäni en ole päässyt eroon.. Tunnen yhä itseni täydelliseksi luuseriksi..Ja se on alkanut pikkuhiljaa vaikuttaa myös amk-opintoihini, en ole enää yhtä motivoitunut kuin ennen.. Luulen, etten pääse tämän asian yli ennen kuin olen päässyt yliopistoon, joten pakkohan sinne on yrittää..
Tsemppiä uurastukseen ja onnea valintakokeisiin. Tiedän että yksin ainakin on vaikea päästä eteenpäin... kumpa olisi joku joka sitä fiilistä nostaisi -kumpa olisi jotain minkä takia YRITTÄÄ pettymysten jälkeen vielä kerran uudelleen -kumpa olisi se joka motivoisi joka päivä jaksamaan.
Kiitos tsemppauksestasi :) Kannustajaa ei täältä päästä löydy, mutta kaipa sitä toivottavasti yksinkin jaksaa..
Siellä saisit tsemppiä ja opiskella porukalla pääsykokeeseen. Muutama ystäväni on pääsykoevalmennuksen kautta päässyt yliopistoon, kun omin avuin ei ole onnistunut.