Merimustalaiset tiesivät koska tsunami iskisi rannikolle ja osasivat - väistää ja pelastautuivat ilmiömäisesti tuholta, sen lähes yliluonnolliselta vaikuttavan tiedon turvin, jonka he olivat satojen vuosien kuluessa oppineet merestä, lukemalla ja kuuntelemalla luontoa joka on opettanut heidät tuntemaan valtameren paremmin kuin yksikään meribiologi.
Merimustalaiset elävät ja kuljeksivaa Taiwanin ja Burman rannikonalueilla ja liikkuvat veneillään alituiseen saarista toiseen, keräilevät laskuveden aikaan rannalta syötäväksi kelpaavia merikasveja ja ankeriasta. Ovat eläneet tällitavoin monen sukupolven ajan.
Kiinassa 1931 syntynyt Brasiliassa asuva venäjän romani Victor Vishnvsky, kirjassaan Memories of Gypsy, mainitsee kiinasta Burmaan ja sieltä Iraniin matkallaan tavanneensa Indonesiassa merimustalasia, joiden kanssa hän kykeni vaivatta keskustelemaan romanikielellä. Oliko sitten kysymyksessä juuri tässä tsiunamia käsitelevässä artikkelissa mainittu heimo, sitä ei voi tietää.
The tsunami may have lasted only a couple of hours, but it will not go away. New casualties are still being discovered: Thais, Swedes, Sri Lankans, and Indonesians. The death toll has topped 175,000. And there’s more than 125,000 still missing and presumed dead.
But there’s one group who live precisely where the tsunami hit hardest who suffered no casualties at all. They are the sea gypsies of the Andaman Sea, or as they call themselves, the Moken.
They’ve lived for hundreds of years on the islands off the coast of Thailand and Burma. They are, of all the peoples of the world, among the least touched by modern civilization.
And, as correspondent Bob Simon reports, they miraculously survived the tsunami because they knew it was coming.
It's their intimacy with the sea that saved the Moken. They’re born on the sea, live on the sea, die on the sea. They know its moods and motions better than any marine biologist. They’re nomads, constantly moving from island to island, living more than six months a year on their boats.
At low tide, they collect sea cucumbers, and catch eels. At high tide, they dive for shellfish. They've been living this way for so many generations that they've become virtually amphibious.
Kids learn to swim before they can walk. Underwater, they can see twice as clearly as the rest of us, and by lowering their heart rate, can stay underwater twice as long. They are truly sea urchins.
60 Minutes discovered a Moken village on an island two hours by speedboat from the coast of Thailand. It had become something of an exotic tourist Mecca before the tsunami.
A Bangkok movie star and amateur photographer named Aun was here on Dec. 26, 2004, taking pictures of Moken village life, when someone noticed the sea receding into the distance.
Aun's pictures showed the Moken on the beach crying. Did she have any idea why they were crying? "I feel like they know what bad will happen," says Aun.
Her pictures also show the Moken fleeing towards higher ground long before the first wave struck. Aun pointed out how high the water first came. And that was just the first wave. The worst was yet to come, and the Moken knew because of signs from the sea.
It wasn't only the sea that was acting strangely. It was the animals, too. On the mainland, elephants started stampeding toward higher ground. Off Thailand’s coast, divers noticed dozens of dolphins swimming for deeper water. And on these islands, the cicadas, which are usually so loud, suddenly went silent.
Saleh Kalathalay, a skilled spear-fisherman who was on a different part of the island, also noticed the silence. He ran around warning everyone.
Kalathalay brought the skeptics to the water's edge, where they, too, saw the signs. Eventually, everyone, the Moken and the tourists, climbed to higher ground and were saved. But there's nothing left in the village.
Why does Kalathalay think the tsunami happened? "The wave is created by the spirit of the sea," says Kalathalay. "The Big Wave had not eaten anyone for a long time, and it wanted to taste them again."
Merimustalaiset elävät ja kuljeksivaa Taiwanin ja Burman rannikonalueilla ja liikkuvat veneillään alituiseen saarista toiseen, keräilevät laskuveden aikaan rannalta syötäväksi kelpaavia merikasveja ja ankeriasta. Ovat eläneet tällitavoin monen sukupolven ajan.
Kiinassa 1931 syntynyt Brasiliassa asuva venäjän romani Victor Vishnvsky, kirjassaan Memories of Gypsy, mainitsee kiinasta Burmaan ja sieltä Iraniin matkallaan tavanneensa Indonesiassa merimustalasia, joiden kanssa hän kykeni vaivatta keskustelemaan romanikielellä. Oliko sitten kysymyksessä juuri tässä tsiunamia käsitelevässä artikkelissa mainittu heimo, sitä ei voi tietää.
The tsunami may have lasted only a couple of hours, but it will not go away. New casualties are still being discovered: Thais, Swedes, Sri Lankans, and Indonesians. The death toll has topped 175,000. And there’s more than 125,000 still missing and presumed dead.
But there’s one group who live precisely where the tsunami hit hardest who suffered no casualties at all. They are the sea gypsies of the Andaman Sea, or as they call themselves, the Moken.
They’ve lived for hundreds of years on the islands off the coast of Thailand and Burma. They are, of all the peoples of the world, among the least touched by modern civilization.
And, as correspondent Bob Simon reports, they miraculously survived the tsunami because they knew it was coming.
It's their intimacy with the sea that saved the Moken. They’re born on the sea, live on the sea, die on the sea. They know its moods and motions better than any marine biologist. They’re nomads, constantly moving from island to island, living more than six months a year on their boats.
At low tide, they collect sea cucumbers, and catch eels. At high tide, they dive for shellfish. They've been living this way for so many generations that they've become virtually amphibious.
Kids learn to swim before they can walk. Underwater, they can see twice as clearly as the rest of us, and by lowering their heart rate, can stay underwater twice as long. They are truly sea urchins.
60 Minutes discovered a Moken village on an island two hours by speedboat from the coast of Thailand. It had become something of an exotic tourist Mecca before the tsunami.
A Bangkok movie star and amateur photographer named Aun was here on Dec. 26, 2004, taking pictures of Moken village life, when someone noticed the sea receding into the distance.
Aun's pictures showed the Moken on the beach crying. Did she have any idea why they were crying? "I feel like they know what bad will happen," says Aun.
Her pictures also show the Moken fleeing towards higher ground long before the first wave struck. Aun pointed out how high the water first came. And that was just the first wave. The worst was yet to come, and the Moken knew because of signs from the sea.
It wasn't only the sea that was acting strangely. It was the animals, too. On the mainland, elephants started stampeding toward higher ground. Off Thailand’s coast, divers noticed dozens of dolphins swimming for deeper water. And on these islands, the cicadas, which are usually so loud, suddenly went silent.
Saleh Kalathalay, a skilled spear-fisherman who was on a different part of the island, also noticed the silence. He ran around warning everyone.
Kalathalay brought the skeptics to the water's edge, where they, too, saw the signs. Eventually, everyone, the Moken and the tourists, climbed to higher ground and were saved. But there's nothing left in the village.
Why does Kalathalay think the tsunami happened? "The wave is created by the spirit of the sea," says Kalathalay. "The Big Wave had not eaten anyone for a long time, and it wanted to taste them again."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ne, jotka aalto vei merelle, eivät ole kertomassa siitä sen enempää. Ihan kiva, että joku viitsii aina kirjoittaa näitä satuja taikauskoisille.
"Ihan kiva, että joku viitsii aina kirjoittaa näitä satuja taikauskoisille."
noin sanoo asfaltti viidakon asukki. Vaan turhaapa siitä tässä sanon.
Hieno asia jos näin on hengissä säilytty. Vaisto on usein oikeamassa kuin järkeily.
Kyllä kirjoitus on aivan totta, minä olen kyllä lukennut heistä myös jostainthaimanin mustalaisista , mutta samaa porukkaa ovat.
sitten tälle asfalti ihmiselle haluan kertoa, että sinä osaat varmaan lukia satukirjoja, mutta et osaa lukia hevosta, kuin minä. minä luen hevosta kuin avointa kirjaa, mikä jää sinulta tekemättä. On olemas myös kuudes aisti , jos et tiennyt sitä
Tuleeko kohta joulupukki käymään, tuleeko?
pullat ja vellit sekasin tai jotai ?
väitätkö että tuo mitä kerroottiin että kuin ihmeen kaupalla nämä mustalaiset oli ennalta tienneet tuon tsunamin on mahotonta ??
Ehkä luonnosta voi lukea jotain merkkejä, jos osaa luontoa siinä mielessä tarkkailla. Mutta enpä kyllä saa itse ainakaan päähäni, että mitä ne voisivat olla. Koskaan kuullutkaan. Mulla oli just tuolla iltalukiossa kurssi, jossa käsiteltiin kaikenlaisia luonnonilmiöitä ja niiden 'merkkejä', mutta eipä tuollaisesta ainakaan mainittu mitään.
jäljillä. Muistaisin, että näitä "kaaleita" haastateltiin TV ja radiossa.( heistä ei muuten hukkunut yksikään-jos oikein muistan) ja Isossa Kirjassakin jerrotaan näistä luonnon ilmiöistä. Ne vaan täytyy osata "lukea", siis nämä ilmiöt.
Miten se nyt meni; Illan rusko, aamun... jnp ja kait jokainen tietää. Jos taivaalle nousee tum mia pilviä, niin se enteilee sadetta olevan tu lossa. Ei se sen kummallisempaa ole,mutta "luon nonlapsi on jo niin erkaantunut luonnosta, että ei ossaa lukea " merkkejä" ja ymmärrä niitä. Kaa lo = cityfolk !
Hyvä reporteri juttujasi on kiva lukea, ei muuta ku anna palaa. Olet oikealla asialla.
Mielenkiinnolla seuraan t. Takarivin Taavi
Ihmeitä ei ole olemassa. Tosin sinä ja muutama kaltaisesi ovat osoittaneet jo älynlahjansa tällä foorumilla ja uskovat esim. joulupukkiin, enteisiin jne.
..elämähän on yksin jo iso ihme mutta kuten haluat joskus kantsii aukasta mieltä vaikka se kuin pelottaski mut oma on asias