tapasin neitsytmiehen..

.. oli sanoinkuvaamattoman janna kokemus! baarissa han minut bongasi ja paadyimme juttelemaan lahes nelja tuntia, aivan kaikesta, aivan kun olisi jutellut peilikuvalleen tavallaan, mies ymmarsi minua niinkuin kukaan ei ole koskaan ymmartanyt! todellakin tuntui kun sielunkumppaniin olisi tormannyt, mahtava tunne. samalla tuntui ettei varsinaista kemiaa valillamme ollut, mies kuitenkin halusi pussailla lopuksi. ne paivat minka valissa ei nahty ennen seuraavaa kertaa tuntui raastavalta-odotin koko ajan nakemistamme, halusin pian olla taman henkilon seurassa joka ymmartaa minua ennenkuin edes itse teidan mita ajattelen. kun nahtiin han kertoi miettivansa ihan samaa! koskaan ennen en ole tavannut miesta joka ymmartaa minua noin. kuitenkin kun oltiin ekoilla varsinaisilla treffeilla tuntui ettei meilla loppujen lopuksi ollut niin paljon juteltavaa-tavallaan kylla, tavallaan tuntui etta ollaan ehka niin samanlaisia ettei sanoja tarvita (?) mutta sita kemiaa en edelleenkaan loytanyt, sielunveljeytta kylla.

onko tama mies nyt sitten vain kaveriainesta? pystyttiin olemaan pitkiakin hetkia vain hiljaa makoillen eika tunnelma missaan nimessa ollut vaivautunut vaan rento. tuntuisi hassulta "paastaa" tuollainen mies menemaan mutta hassulta tuntuu myos miksi mulla ei tunnu olevan tunteita siihen???
muita kokemuksia neitsytsuhteista?