Toistan ehkä jonkun toisen sanomaa, mutta tää ei lopu koskaan. Mitä väärää on olla "kiltti" nainen? Mies pyytää treffeille, haluaa tutustua, kertoo välittävänsä todella paljon. Kun itellä alkaa tunteet löytää paikkansa ja toinen ihminen täyttää sydämen, mies juoksee karkuun. Päivät kuluu, mies tulee juttelemaan, kertoo kuinka hyvä on olla, mutta kun ahdistaa. Olis kuulema helpompi olla, jos olisin "vittupää", koska silloin ei olisi vaikea satuttaa. Mitä siis tein väärin? Rakastuinko liian nopeaa? Halusinko liikaa liian nopesti? Missä kohtaa luin miehen ajatukset väärin?
Tuo on vain päällimäinen osa koko totuutta, jota en jaksaisi pitää itselläni, mutta toiselle ihmiselle kertominen on vain niin vaikeaa. Kunnolla nukutusta yöstä on aikaa, syömisestä puhumattakaan. Keskittymistä tai edes halua mihinkään ei ole.
Kuinka vaikeaa voi olla hakea apua?
Tuo on vain päällimäinen osa koko totuutta, jota en jaksaisi pitää itselläni, mutta toiselle ihmiselle kertominen on vain niin vaikeaa. Kunnolla nukutusta yöstä on aikaa, syömisestä puhumattakaan. Keskittymistä tai edes halua mihinkään ei ole.
Kuinka vaikeaa voi olla hakea apua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuin sen vaikeaksi kokee. Jos kokee helpoksi niin se onnistuu helposti vaikka viiveellä kun aikoja ei riitä nopeaan käyntiin. Ja ole iloinen että tuonluonteiset osaat karistaa heti pois elämästäsi tavataksesi sellaisen joka on itsekin inhimillisempi ja näin avaa tunnekanavat ja ehkä silloin sinäkään et aina koe olevasikaan niin kiltti vaan ihminen tunteineen tunteiden joukossa. Kiltteydestä tulee mieleeni että usein karttaa konflikteja eikä niitä kestä. Mutta se on kiltin luonnekuvaa se? Eivät rämäpää ihmiset kestä kilttejä kun solvaavat ja toinen ei, se ahdistaa varmaan sellaista joka suuna päänä ensin haukkuu ja sitten vasta saattaa ajatellakin jotain.. :)