Se on jo täällä, luikki salaa - hiiskumatta ja hiljaa, asettui taloyhtiön kellarikerrokseen. Sieltä se ohjailee, säätelee ja komentelee talon liikennettä.
Se huolehtii, että kukaan ei ole ystävällinen -miksi sen mielestä pitäisikään olla?!
Kukaan ei auta ketään, koska siitä pitäisi maksaa korvausta, mutta kukaan ei halua maksaa!
Ankara Armas sulkee korvansa riidoilta, ettei vain joutuisi sekaantumaan asioihin, joista ei ymmärrä tai välitä tuon taivaallista.
Ankara Armas selviää elämässään suhteellisen hyvin: hän on olemassa, ns. tavallisessa parisuhteessa, tekee mitä tekee, sulkee silmänsä muulta maailmalta eli näkee minkä näkee ja hoitaa suhtpienet talohommat ynnä kelaa talon asiat jatkokertomuksena.
Vain hän itse tietää, onko hän onnellinen. Jos galluppikyselijä tiedustelisi tätä, voisi sukeutua pitkä keskustelu.
Juuri tässä asiassa mietin onnea, olenko itse onnellinen? Ensimmäinen ajatukseni on, että en. Ihmissuhdeasiamme ei sujunut kuten toivoin. Edessä on paljon murheellisia mielenvääntöjä. Jopa sellaisenkin kauhean asian käsittelyä, pohdintaa, että rakastaako hän vielä minua? Miten sitä voi mitenkään tietää?
Menisinkö kysymää neuvoa Ankaralta Armakselta? En uskaltane. Pelkään, että hän höyhentäisi minut henkisesti. Sehän riittäisikin siihen, että minusta tulisi taas se avuton H-Hiiri, joka lymyäisi aina jossain piilossa.
Kiitos ei, sitä en halua missään tapauksessa!
Se huolehtii, että kukaan ei ole ystävällinen -miksi sen mielestä pitäisikään olla?!
Kukaan ei auta ketään, koska siitä pitäisi maksaa korvausta, mutta kukaan ei halua maksaa!
Ankara Armas sulkee korvansa riidoilta, ettei vain joutuisi sekaantumaan asioihin, joista ei ymmärrä tai välitä tuon taivaallista.
Ankara Armas selviää elämässään suhteellisen hyvin: hän on olemassa, ns. tavallisessa parisuhteessa, tekee mitä tekee, sulkee silmänsä muulta maailmalta eli näkee minkä näkee ja hoitaa suhtpienet talohommat ynnä kelaa talon asiat jatkokertomuksena.
Vain hän itse tietää, onko hän onnellinen. Jos galluppikyselijä tiedustelisi tätä, voisi sukeutua pitkä keskustelu.
Juuri tässä asiassa mietin onnea, olenko itse onnellinen? Ensimmäinen ajatukseni on, että en. Ihmissuhdeasiamme ei sujunut kuten toivoin. Edessä on paljon murheellisia mielenvääntöjä. Jopa sellaisenkin kauhean asian käsittelyä, pohdintaa, että rakastaako hän vielä minua? Miten sitä voi mitenkään tietää?
Menisinkö kysymää neuvoa Ankaralta Armakselta? En uskaltane. Pelkään, että hän höyhentäisi minut henkisesti. Sehän riittäisikin siihen, että minusta tulisi taas se avuton H-Hiiri, joka lymyäisi aina jossain piilossa.
Kiitos ei, sitä en halua missään tapauksessa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
muutumisen myötä hankkia luistimet. Niillä oli mukava luiskutellessa.
Herää tuossa kysymys, mitä olet tehnyt, että Armaksesta on tullut tuollainen.
Ei hän oikeastaan ankara ole, pikemminkin syrjäänvetäytyvä.
Käänny vain luontevasti Armaksen puoleen. Hän voi olla yllättynyt siitä ja mielissään, kuten ehkä sinäkin.